Pikkukettu Ruusukorva

Lapsena kuunneltiin sellaista satua Pikkukettu Ruusukorvasta. En tosin muista yhtään sen seikkailuista, mutta jänniä taisivat olla.

Vähän jännitystä ketun muodossa saapui meidänkin pihalle eilen iltapäivällä, kun oltiin porukalla lähdössä ulos lumitöihin.  Olin juuri sulkenut pihaportin ja pönkännyt sen umpeen, ettei Jore sukaise tielle. Lapset olivat pihalla ja Lukas ollut siellä pidemmän aikaa kun huomasin pystykorvaisen otuksen yläpihalla - ketun.

Piha tässä vanhempieni luona on ehkä n. 150m päässä Kainuuntiestä ja kylän liikekeskustasta, n. 1000 neliötä rajautuen tien laitaan, kerrostalotontteihin sivuiltaan ja takaa heti rinteen päälle, kaupungin kapeaan metsäsiivuun. Alas tulee lasten liukumäki ja metsän takana vie tie mäen päällä sijaitsevalle hotellille. Rinne on jyrkkä n. 5m leveä ja sen päällä aivan rinteen reunassa, mäntymetsä takanaan, istui tämä kettu. Se katseli siinä meitä aivan rauhallisena ja käveli välillä vähän. Kutsuin Joren sisälle, se ei ollut kettua onneksi (?) vielä haistanut. Siitä se kettu nousi hitaasti ylös ja himpsutteli portaikon laitaan ja istahti siihen seuraavaksi. Lukasta se eniten katseli, mutta aivan rauhallisena myös meitä muita, kun kerättiin lapsia sisälle ja yritettiin houkutella Lukastakin sisälle, joka ei tosin hievahtanut. Kettu venytteli oikein makeasti vaihtaen paikkaa takaisin toiseen laitaan, pisti sinne välillä ihan kiepille. Kuvia saatiin otettua vaivatta salamallakin, ei säikkynyt yhtään. Ainoa ongelma oli Lukas, joka aina kun lähemmäs koetti  mennä, tuli hyppien mukana ilmeisesti lähdössä metsään lenkkeilemään - tai sitten kettu oli sen vanha tuttu, jota tässä myös keskenämme epäiltiin...

Ketturepolainen

Portaiden vieressä

Muutakaan ei sitten keksitty kuin soittaa eläinlääkärille, jos se vaikka olisikin raivotautinen. Nuori lääkärismies päätti poiketa klinikalta lähtiessään pihamme kautta ja tuumasi kyllä eläimen poikkeuksellisen kesyksi, kun Lukaksen lähdettyä lääkärin autoa tervehtämämään rinteen alta, kettu lähti perässä laskien mahallaan alas mäkeä ja hyppeli rinnettä vierineiden lumipalperoiden perään! Ell pyysi harjan vartta ja sitä heiluttelemalla ilmassa ja jutttelemalla tyyliin, "No, menehän nyt siitä!" kettu vilisti nopsaa takaisin ylös ja lopulta hylätyn koirankopin katolle ja siitä sen taakse. Juteltiin vielä vähän aikaa lääkärin kanssa joka kävi vielä katsomassa yläpihaltakin, jossa kettua ei tosin enää näkynyt. Ihan oikein oli kuulema soittaa, kesyjähän ketut ei luonnostaan ole, ehkä jonkin ruoanjämän perässä liikkuu taajamassa, mutta terveeltä se vaikutti. Eivätkä ole ihmiselle vaarallisia, muttei suositellut pikkulasten kanssa samassa pihassa kuitenkaan oleilemaan.

Lääkärikin lähti ja sanoi että voidaan ottaa uudestaan yhteyttä, jos se nyt alkaa taajaan käymään ja on häiriöksi asti. Jore onkin siis ilmeisesti lähtenyt ketun perään tässä kahtena iltana, eikä suinkaan jäniksen! Silti se on vielä vain palannut takaisin - sinnikäs kettu. Eilisiltana ei tuoreita ketun jälkiä ainakaan Joren mielestä enää näkynyt, eikä kettua olla enää tänään bongattu.

Ketun mahalasku lasten pulkkamäessä

Jäljet lumipalperoiden jahtauksesta

Mutta olihan sitä hauska katsella. :) Olisi ollut mukava saada parempiakin kuvia, mutta kun se Lukas oli siinä häiriönä! :D Videolle olisi tietenkin pitänyt hoksata ottaa niitä jumppaliikkeitä siellä yläpihalla, mutta ei sitä aina kaikkea hoksaa innostuksissaan.

Joulun tiimellyksestä

Jouluja on nyt Sotkamossa vietetty jo viidettä päivää. Lapset ja koirat ovat olleet matkassa ja luonnollisesti Lisa aloitti juoksunsa sinä päivänä kun reissuun lähdettiin, mutta onneksi vasta silloin. Tänään oli ensimmäinen päivä kun Jore alkoi osoittaa jo enemmälti kiinnostusta, koirat ovat koko ajan voineet olla yhdessä ilman sen kummempaa valvontaa, vaikka joku tässä on koko ajan niiden kanssa ollutkin. Esa lähtikin sopivasti Lisan kanssa kotiin tänään vaikka puoli tuntia ennen lähtöä ehti sitten sattua pikkuyhteenotto ja Jore ja Lukas hieman kamppailivat keskenään.

Meillä on käytössä matala lapsiportti josta pikkukoiratkin helposti pääsevät yli loikkaamaan mutta lapset 1-3v eivät. Olin juuri viemässä Jorea ylös häkkiin siksi aikaa, että Lisa ehtisi lähteä, kun se oli jo asettelemassa tassuakin vähän Lisan päälle, vaikkei Lisa sitä sille suonutkaan. Joten Jorea ylös käskiessä se hyppäsi lapsiportin yli suoraan Lukaksen päälle, (joka on siis 12 vuotias leikkaamaton setteri uros) ja tappeluhan siitä tuli. Itse tietenkin säikähdin ja huusin Lisaa pois välistä, kun sekin siihen heti syöksyi ja lähdin aukomaan ovia ulos. Ei ollut mitään kovin vakavissaan taistelua, koska välillä vaan patsastelivat ja kumpikaan ei tarrannut hampaillaan toiseen kiinni kunnon puruotteella, ettei tosiaan mitään verrattuna meidän narttutappeluihin - luojan kiitos.

Kummallekaan ei tainnut sen kummempaa traumaa tulla, paitsi Jorelle vetinen kakka illaksi, eli pikkuisen pääsi yhteenotto sitä stressaamaan, on sen sen olemuksessa nyt illan mittaan huomannut kun minullekin vähän liiaksi murraa, kun sen kanssa leikkii ja se vahtii koko ajan Lukaksen liikkeitä. Mutta toivottavasti se menisi ohi, kun täällä vielä vajaa viikko ollaan. Ei se onneksi hae kontaktia, vaan menee piiloon ja väistää, mutta täällä tosi ahdas portaikko-eteinen, joissa Lukas paljon oleilee, joten välillä Jore alkaa murisemaan, kun haluaa ilmoittaa, ettei kiinnosta olla missään tekemisissä Lukaksen kanssa mutta on menossa sen ohi ja Lukas jää sitten tuijottamaan sitä eikä väistä. (Lukas kaiken lisäksi on ihan täysi herra talossa, eikä kuuntele ketään muuta, ellei sitä huvita.) Ei olla niitä erillään kuitenkaan erityisesti pidetty, Lukas viihtyy onneksi paljon yläkerrassa ja Jore siis väistää, joten jospa tämä tästä.

Eilen illalla Lisa ja Jore iltapissille mennessään yllättivät jäniksen pihalta ja säntäsivät karmealla haukulla sen perään. Vihellyksestä molemmat tulivat pian takaisin, joten ei sen kummempaa siitä, muuta kuin kenties kipeät lihakset sekä pupulle että haukuille. Pakkaset ovat pysyneet kireänä koko loman ajan, yhtenä ainoana iltana laski jopa -13 asteeseen, jolloin heti käytiinkin koirien kanssa pidemmällä lenkillä ja toivotaan nyt, että huomiseksikin tulisi pikkuisen lauhempaa. Mukava on vaihteeksi lenkkeillä ihan vaan Jorenkin kanssa, sekään ei ole enää ihan kamala haahuilija niin kuin silloin penskampana :)

Olen herätellyt eloon piirrustusharrastusta nyt joulun alla, tässä kuva Lukaksesta joka meni joululahjaksi vanhemmille. Mukavahan noita on taas ollut pitkästä aikaa piirrellä :)

Irlanninsetteri Lukas

Viimeiset riipustukset ennen lomia

Taitaa olla taas joku maaninenkausi meneillään, kun tulee päivitettyä vähän joka blogia ja tehtyä ja sekaannuttua vähän joka asiaan. Noh, tammikuuta odotellessa... Tai ei kyllä ole aikaa depistellä sittenkään, kun hommia on vain ja tulee lisää. 

Olen toisella kädellä pikaisesti järjestellyt seurallemme Savikon koulutusta tammikuun toiselle viikonlopulle, ihanaa! :) Muistan kuin eilisen, kun Foxyn kanssa oltiin ensimmäisessä agilitykoulutuksessamme vuonna 2008, kun Foxy oli 11kk. Savikko kehui sitä kokeneen oloiseksi ja silloin Esaakin puraisi agilitykärpänen ja myöhemmin keväällä Rommi tuli meille. Oi niitä aikoja... Ei se sen kummemmaksi ole nytkään muuttunut. Meillä on Jore aiheuttamassa hankaluuksia ja Lisan kanssa vasta harjoitellaan. Pieni ripaus kenties haastetta arkeen lasten muodossa, kun tuolloin vain vielä rennosti opiskeltiin, jos edes opiskeltiin.

Näillä näkymin päästäisiin sittenkin Lisankin kanssa mukaan koulutukseen yhtenä päivänä, vaikka samalle viikonlopulle sattuukin myös viimeinen koirahierontakoulutus.

Kirjoitanpa vielä jotain tiistain treeneistä. Sanna oli taas tehnyt mainion radan, jossa sai hioa omaa ohjausta paremmaksi, että Lisa teki rataa oikein. Lisan kanssa tehdään aika paljon kieltoja tai se tuntuu olevan nyt se yleisin virhe radoilla. Tai kiellosta seuraava hylky. Mutta ehkäpä se menee vielä kokemattomuuden piikkiin - siis sen yhteisen kokemattomuuden, kun vasta opetellaan liikkumaan niin, että ymmärretään toisiamme. Jos miettii, niin kieltovirhe mahtaa olla helpommin korjattavissa, kuin esim. Foxyn yleisimmin harrastama puhdas hylky ;) Siis tarkoitan, että kieltovirhe johtuu aina vain omasta, tökeröstä ohjauksesta. Hylkäykseen johtavat virheet on monesti paljon hienovireisempiä, nekin omasta ohjauksesta, mutta siinä on lisänä usein ripaus koiran menevyyttä ja kyse on monesti aivan pienestä jutusta. Kieltovirhe ohjauksen uskoisin, että saa helpommin harjoiteltua kuntoon, silloin kun sellainen tapahtuu, pystyy yleensä heti sanomaan, missä ja miksi virhe tuli, kun taas hylkyvirheet usein vain "tapahtuvat" ja niitä on vaikeampi eritellä ja vain kokeilemalla monta kertaa hoksaa miten sen saa kuntoon (jos sittenkään, vaan koira vaan alkaa tehdä niinkuin sen oletetaan tekevän).

Niin tai sitten meillä vaan on vasta alkamassa se hylkykausi, kun koira lentää mihin sattuu (- tai siltä se sillä hetkellä tuntuu.) Ou jeah.

Nämä on vain omien koirien ohjaamisen perusteella tehtyjä havaintoja... mutta kenties sääntö pätee muihinkin? Meillä Lisalla kiellosta alkaneista tai siitä johtuvia hylsyratoja on itseasiassa tähän mennessä kaikki paitsi kaksi.

Foxyn kanssa elävimmät muistot radoilta mahtaa olla kaikki ne kerrat kun se hulmahtaa putkeen ennen aikojaan, kepeiltä, puomilta, aalta... Niin ja ne kontaktivirheet, niitähän meillä riitti. Ykkös-kakkosissa tietty kieltojakin ja hyvin paljon mokia liittyen radan väärin muistamiseen. Että kyllä tässä on kuulkaa paljon tultu etiäpäinkin, vaikkei aina siltä tunnu! ;)

Niin, se rata siis :) Alla on. Virheitä meille alkoi napsahdella erityisesti toisella kierroksella kepeiltä, eli joko alkoi paukuttamaan ennen pujottelua tai sitten haki toista väliä tai kerran taisi lopettaa kesken ekasta kehusta. Ekalla kerralla muistelisin, että haki kepit pääsääntöisesti hyvin, kun vein ilman erityisempiä vinkeitä. No, se ei ollut semmoinen varsinainen ongelmakohta kuitenkaan. Ongelmaksi meillä tuli kepeiltä 5. esteelle vienti, kun Lisa haki joka kerta 7. estettä. Parhaiten se hoksasi minut, kun jäin kepeillä reilusti jälkeen, mutta vauhti hiipuu pujottelulla sitten niin hiljaiseksi, että parhaiten se meni, kun saatoin loppun asti, mutta vielä kun Lisa oli pujottelemassa viimeistä väliä, olin jo kääntänyt itseni kohti 5. estettä. Silloinkin se ehti vielä tehdä karrosta 7. lle, mutta tuli kuitenkin lopulta oikeaan suuntaan.

Käännös 5.-6. meni aina hyvin, ekat kerrat Lisa tosin jäi haistelemaan jotain 6. esteen taakse... Mutta ei siis hakenut hämyestettä kertaakaan, kun vastakkaisella kädellä ja äänellä jarrutin. 9.-10. kokeilin sekä valssilla (piti linjata oikein tai Lisa haki keppien taakse) että sylkkärillä, molemmat toimi. Ja loppusuora aina jees, vaikka edistin  pujottelultakin reippaasti, että ehdin renkaalle reippaasti ennen koiraa.

Pujottelun hakua meidän on siis vahvistettava roimasti, koska monesti, olipa kulma mikä tahansa, ehtii  Lisa alkaa räksyttämään / hyppimään, kun käsky ja ohjaus on myöhässä tai ei tajua hakea kulmaa kun ei olla harjoiteltu tarpeeksi. Ja muutenkin pujottelua olisi vielä vahvistettava nopeammaksi nyt matollakin, vaikken olisi vieressä ohjaamassa. Syksyllä minusta etupalkalla toimi ihan kivasti, vaikka jäin jälkeen / loittonin sivusuunnassa tai molempia.

Ja huomenna me lähdetään sitten kohti Sotkamoa. Jospa ne Lisan juoksut eivät alkaisi ennen kuin 26. jolloin Esa tulee takaisin kotiin sen kanssa. Kesällä juoksut alkoivat 20. ja viime jouluna 25. että no, suapipa nähhä. Nyt matkatavaralistan tekoon...

Christmas is on the way so is the New Year :)

Lisa will have her last train session tomorrow - before Christmas. Then we'll have a little break. Plan was to to go to Sotkamo to my parents for the holidays, but Lisa still hasn't started her heat and my parents have an elderly Irish Setter male there, who has with age developed proneness to kidney stones and infection, so it's not a good idea to go there with a smelly lady as it most likely just makes it worse for him.

So we haven't yet decided how to do. One idea was to have Lisa with us only for a couple of days and then come back home with Esa and instead only Jore would stay with us in Sotkamo. So Esa would be taking Lisa with him to work, to sell cars. I bet she'd bet she'd be good at it! We'll see how we'll end up doing. Whether she starts her heat or not.

During holidays I plan to give a good thorough massage for both of our dogs plus all of our relatives dogs too ;) Spend time with kids and take long walks in snowy forests with the dogs.

In the beginning of January I'll attend to Agility Instructor Course in Keminmaa. The second part of the course will be held in February. The second weekend of January I have school in Oulu - the last period of Dog massage before the final exam in Feb - Mar. And in the end of Jan we have an LOA test in Tornio where Lisa attends.

In February we also get to go to agility competitions again, in Active Dog Arena; An excellent, warm training environment! I have also planned to attend some Swedish agility competitions, but haven't yet decided where. There are some quite near here, only 150 - 250km away ;)

I don't have any special goals or aims what comes to results in our agility career with Lisa this spring. I hope to keep up the good feeling and find the right tune working with her. You know, cooperation with a mutual pulse. Feel the beat :) I try not to stress her up or make any pressure and I try not to sweat myself or rush forward. Just to take it easy and listen to my dog. I have a fine dog here.

And maybe, who knows, we will be given a chance to offer a home to a parson russell terrier pup this following year. Nothing it yet sure into any direction. We'll see if happiness is onto our way :)

Tiistain treenit

Sanna veti meille mainiot treenit, sain paljon vinkkejä ja ajateltavaa! :)

Lisa kävi kuumana, paukutti ja hyppi. Se oli hätäinen radalla - koska minäkin olin, joten harjoiteltiin ihan vain sitä, että suoritin liikkeet varmasti loppuun asti, ettei Lisalla tullut hoppu, josta seurasi joko seuraavalle tai jollekkin muulle esteelle karkaaminen tai kunhan vain alkoi louskuttamaan, kun ei ymmärtänyt kiirehtivää/epäselvää ohjaustani. Joten kun rauhassa tein, niin rata onnistui aivan kuin olin suunnitellutkin. Ja tämä pitää muistaa sitten jatkossakin.

Lisalla on melko hyvä moottori, riittävä ainakin toistaiseksi, ettei minun ole mitään syytä lähteä sitä karkuun. Joten nyt onkin sitten hyvää aikaa talvitauolla alkaa opettelemaan itsenäisiä hyppyjen suorituksia joka suunnalta niin että voin "karata" milloin haluan ja minne haluan. Lelun / targetin avulla tietenkin.

11.12.12 ratatreeni

Lisan juoksut eivät ole vieläkään  alkaneet enkä tiedä miten meidän joululomien käy :( Sotkamossa kun asuu meidän irlanninsetterivanhus Lukas, jolla on taipumusta virtsakiviin ja ne alkoivat oireilla voimakkaasti, ihan tulehdukseen asti ensimmäisen kerran nyt elokuussa, kun olimme pidemmällä vierailulla juoksuisen Foxyn kanssa ja vähän aiemmin naapurin narttukin oli ollut juoksuissa. Ja nyt näyttää siltä, että Lisalla sattuu juoksut juuri joulun aikaan ja oltiin aikeissa viipyä Sotkamossa yli viikko, eikä se taida onnistua niin että Lisa on mukana. Heitin kyllä Esalle ajatuksen siitäkin, että Lisa kulkisi sen kanssa töissä (kaupalla) ja ottaisin Joren mukaan Sotkamoon :)

Rataan vielä viitatakseni, hätäilin mm. 4. takaakierrolla, jolloin Lisa ehti kieltää, ja karata 12. esteelle. Lisää samanlaista mm. 10. esteellä, eli takaakiertojen yhteydessä. Pujottelu avokulmalla ei onnistunut ja oikealta vietäessä myös tarkkana ja rauhallisesti loppuun asti, etten alkanut liian aikaisin suorittamaan takaaleikkausta, vaan niin että Lisa on pujotellut ekan välin ja toista aloittamassa kun siirryn koiran oikealle puolelle ja ohjaan pujottelun loppuun asti, päässä valssi kutoselle.

2. - 3. välillä Lisa pysyi hiljaa kun ohjasin päällejuoksulla, jos taas tein valssia jarruttaakseni niin ehti alkaa haukkumaan. Ja Lisalla on luonnostaan hyvät jarrut jos ohjaus on selkeää, että "päällejuoksu" onnistui hyvin. Jos nyt tässä tapauksessa sitä termiä voi käyttää. Eli asetuin kakkos esteen taakse kohtisuoraan koiraa, ja rintamasuunta putkelle. Merkkasin 2. hypyn vastakkaisella kädellä, lähdin liikkeelle koiran lukittua hypyn ja vein samalla kädellä putkeen - valssi neloshypylle. 4. niistosokkari pujotteluun + takaaleikkaus pujottelun oikealle puolelle, jonka jälkeen tosiaan valssi kutoselle, saksalainen seiskalle, putkeen lähetys ja ohjaus joko takaakiertona + siivekkeen kierrätys 10. esteellä tahi leijeröintinä + pakkovalssi/jaakotus 11. jarrut & valssi kahdelle toista, hieman vekkiä jotta koira hakee putken eikä esim. 2. hyppyä, valssi 14.:sta + jarrua. Näin olin sen suunnitellut :)

Muita vaihtoehtoja kepeille ohjaus niistosokkarilla ja vasemmalta, koira nenästä kiinni ja takaakiertoon kutoselle. Ja 10.-13. välillä tuntuisi että pakkovalssi/jaakotuksen kanssa sopisi hyvin sylkkäri, jota Emma  ja Totti kokeilivat, hyvin toimi. Itse tein tosiaan siivekkeen kierrätyksellä ja jarruvalssauksella.

Sunday training

Sunnuntaiaamuna käytiin Lisan kanssa mutka hallilla ja treenattiinkin aika tehokkaasti, molemmat saatiin juosta! Ensin otetiin kontaktipainotteista rataa todetakseni, että ei olla vielä sillä tasolla kontaktien suorittamisessa kuin millä sitä ohjasin. Joten lopputulos oli, että koira meni jokseenkin sekaisin. Otettiin lopuksi yksittäisenä kontakteja ja nekin meni vähän miten sattuu. Joten purin radan ja tein lopuksi vielä putki-hyppy-hässäkkää.

Radat olivat suoraan viimeisimmästä ASB-lehdestä, ne on niin kätevän pieniä rakentaa.

Olisi pitänyt suosiolla laittaa numerot, koska radan sisäistämiseen meni aika tovi ja senkin jälkeen oli vielä vähän väliä ulalla! Rataantutustumisessa olisi siis pitänyt olla huolellisempi.

Kontaktiradalla ongelmaksi muodostui oma "sinne-päin" -ohjaaminen. Eli sorruin olettamaan, että johan se osaa ja menee jos vähempikin näyttää, eikä se sitten mennytkään. Kuten ensimmäisen kerran Aalle ohjatessa (este nr 4), jolloin koira viispotti ohi minun perääni. 3. esteen otti vaikka nakkasin ja lähdin, siksipä sillä varmaan kiire tulikin. 5. oikealta ohjattuna toimi rapsakasti, eli en tehnyt sokkaria (/ valssia) Aan jälkeen. Lisa on mahtava lähityöskentelyssä, tekee raivolla, nopeasti ja tehokkaasti, mutta kauemmaksi lähetettäessä vauhti hidastuu ja itsevarmuus vähenee ropisemalla. Sama juttu kun se huomaa minun karanneen, tulee kiire perään ja esteitä jää suorittamatta, joten melko tarkkana saa olla ohjaamisen kanssa, eikä hoppuilla ja karata itse.

Sylkkäri 8 esteelle onnistui yli odotusten, samoin onnistumaan alkoivat myös nuo hypyille lähetykset esim. esteillä 3. ja 6. 10.-11. väliin valssi, 11 jälkeen koiran huomio ("Lisa!") ja vienti takaakierrolle. Tässä Lisa hermostui kerta kerran jälkeen. Hyppy takaa oli joko hidas tai koira ei tehnyt sitä ollenkaan, eli vahvistamista kaipaa. Niistolla siis Aalle, silloin kun toimi - ja taas jatkettiin taas. Puomille eteneminen ei onnistunut (15.) joten saattaa piti ja tästä kärsi 16. suoritus, johon olin suunnitellut pakkovalssia. Kisatilanteessa olisi varmaan ollut ok saattaa / hakea koira puomilta ottaa 16 takaakiertona ja tehdä saksalainen perään esteelle nr 17. Mutta tuota en hoksannut kokeilla.

Ja sitten se kamala putkisotku.

Kun pääni olin saanut radan suhteen melko selväksi aloitin 2 esteen siivekettä kierrättämällä ja se meni ok (ekan kerran tosin huolimaton ohjaaminen putkelle ja siitä ohi). Täysin tuurilla sitten putkesta putkeen väli 3-4, koska sen jälkeen se ei sitten enää onnistunutkaan vaan Lisa haki aina 6 hypyn. Aina, aina, aina. Joten päätin fuskata. Poispäinkäännöksellä siis. Jos joku ei nyt vielä tietäisi mikä on poispäinkäännös, toimii se vähän samaan tapaan kuin "jaakotus" (vai liekö yhtäkuin) mutta tässä tapauksessa vain liikutaan (tai no, tapauksesta riippuen) samalla suunnitellun ohjauslinjan suuntaisesti. Poispäinkäännös onnistui kohtalaisesti tai siis koira luki sen oikein silloin tällöin, varmasti omassa ohjauksessa oli ongelmaa, koska en tietenkään nähnyt miten ohjaus oli ajoitettu ja miten koira reagoi siihen milloinkin. Joten tässä varmaan kaveri olisi tarpeen sanomassa miten koira toimii ja miten itse liikkuu. En unohtanut putkijarrua mutta jotenkin vaan tämä oli niin vaikea kohta!!! Vaikeuksia minulle tuotti myös muistaa minne piti milloinkin mennä keskimmäisen hypyn jälkeen, joka otettiin yhteensä 4 kertaa. Mutta se toisaalta pätki treeniä mukaviin pienempiin otteisiin ja Lisaa muisti palkatakin.

Putkijarru 7. putkeen oli olematon ja Lisa venyi aina, suoritti kyllä kasin oikein, mutta lenkkeilemällä. Koska 9. putkeen piti viedä aika pitkälle, tuli siitä lähtien juostua railakkaasti aina 14. esteelle saakka, 16. sylkkärillä vaihteeksi ja lopuksi jarruja 17.:selle ettei mene pitkäksi. Kyllä siinä sai töitäkin tehdä siis. Mutta joo 3-4 väli ja oma muisti. Ne oli tämän radan kompastuskivet meille!

Se miksi ratatreeniä lähdin tekemään, oli erään treenikaverin ajatus, mutta kyllä tämä nyt vain vahvistaa sitä, että Lisa tarvitsee vielä täsmätreeniä ja itsevarmuutta yksittäisten esteidenkin suorittamiseen (minä tosin tarvitsisin sitä ratatreeniäkin!). Ja jos ratatreeniä tulee otettua, niin huolella ja harkitusti & kisanomaisesti, vaikka palkatakin kyllä saa! Mutta siis kisanomaisesti henkisellä tasolla, tarkkuutta peliin.

Eli reilummasti palkkausta, pienempiä pätkiä, kohtuullisemmin vaatimuksia ja vähempi oletuksia. Miltä kuulostaisi? Kyllä Lisaa palkattiinkin, iloinen piipertäjä se oli loppuun asti. Kovasti kiihkoissaan ja vauhdikas jo nykyisin, etten minä enää armoa saa, valitettavasti.

Terve köntys

Joren DNA testin tulos tuli eilen ja se on terve. Ei siis yhtään mutatoitunutta geeniä tässä pojassa, mitä tulee Late Onset Ataksiaan. Onpa onni... :')

Eli se on siis jokseenkin kömpelö jostain muusta syystä, oli se sitten synnynnäistä tai rakenteesta johtuvaa tai liekö niillä mitään eroa. Joren kömpelöys, nyt kun siitä voi taas ihan vapaasti taas puhua (?) on semmoista leluihin ja tavaroihin kompastelua, vaikka koko lattia olisi kaikesta paitsi yhdestä lelusta puhdas. Jos se puhuva nalle on sattunut yöksi jäämään päälle tai se lasten sähköpiano unohtunut lattialle, niin voi olla varma, että Jore niitä ohikulkiessaan jututtaa / rimputtaa.

Ihan aina ei koordinaatio sohvalle hypätessä ole aivan loppuun asti mietitty, jos sitä yleensäkään tulisi koiran edes miettiä. Pentuna se ei päässyt sohvalle kuin vasta reilusti vanhempana, vaikka esim. Joren pennut, paitsi Mörkö, olivat sellaisia pikkuapinoita kuten vain parsonin pentu saattaa olla. Jorella on kyllä halua olla apina myös, mutta ei kykyjä, ainakaan ketteryydellisesti.

On se vaan ihana omistaa kasvattamansa koira, jota voi ihan rauhassa julkisestikin haukkua. Olen kyllä rauhassa julkisesti aina haukkunut noita muitakin omistamiani koiria, taikka vaikka en aivan kokonaan omistaisikaan... Toivottavasti kaikki kuitenkin ymmärtävät, että olen aivan samanlainen kuin muutkin ja pidän koiriani oikeasti (salaa) maailman upeimpina otuksina, jollaisia ei ole kahta! :)

Helpotuksen huokaus siis. Tässä kunhan tohtii ja kerkeää ja kassan vartija antaa luvan, käytetään sekä Jore että Lisa Oulussa huumattavana ja samalla tutkitaan niistä rakenteellisia ominaisuuksia ainakin selän ja lonkkien osalta. Polvia en kuvauta, kyynäriä harkitsen. Lisallahan on melko leveä tuo etuosa, joten voihan se olla, että kyynär- /olkanivelet saattavat kovemmalle rasitukselle joutuakin, kuin jollain kapeampi rintaisella. Suorat jalat sillä kuitenkin on ja muutenkin täysin normaalin ja suvaittavan rajoissa on Lisan etuosa ja minusta kaunis ja toimiva noinkin. Ehkä rotumääritelmä soisi himpun verran ovaalimaisemman rintakehän muodon, jos ihan tarkkoja ollaan.

Nyt sitten jos seuraavaksi testattaisiin tuo Lisa LOA:n osalta ja ehkä tuota jälkikasvua samalla? En oikein tiedä miten tässä nyt tekisi, kun ei Lisa päässyt vielä tähän ekaan pömpsiin, koska jos Lisakin on terve ei kasvustoa tarvitse testata.

Huomenna olen reipas ja lähdetään Lisan kanssa hallille treenailemaan heti aamusta.

Seuramestaruudet

Seuramestaruudesta kisattiin tänään rapsakassa pakkasessa, koirat sentään sai säilöä lämpimässä. Lisan kanssa möhlittiin heti ekalla radalla joten jatkoa ei tullut meille. Viisi koirakkoa raivasi tiensä finaaliradalle ja voitto nasahti aivan ansaitusti Katjalle ja Olgalle! :) Ensimmäinen seuramestaruuskisa minun aikanani Arcticissa oli tämä ja toivottavasti tästä tehdään taas tapa - kesäisin. ;)

Tiistain EV-kisoihin ei Lisan kanssa lähdettykään sitten, vaikka olisi kyllä melkein pitänyt, nyt kun ei saanut edes kontakteja ottaa uusiksi, vaikka sen varaan vähän kuin laskin.. A otettiin radalla kahdesti ja Lisa tuli juosten toisen, pysähtyi toisen. Puomi oli sievä. Mutta muuten se oli vähän semmoista sähläystä. Lisa ei hakenutkaan puomia metrin päästä vaan sukasi ohi :) Seuraava virhe tuli kepeiltä kun se liukasteli ja liukasteli ja lopulta jätti viimeisen välin suorittamatta. Mutta oli jarrut ja muukin ohjaus hukassa ja sen mukaan sitten mentiin. Ja sitten lopulta hylky esteellä numero 14, joka tultiin väärästä suunnasta. Siihen kaatui monen muunkin taival tämän vuoden seuramestaruuksissa, raakaa peliä on tämä agility!

Vähän jäi kyllä nyt harmittamaan se rata, tuumin vielä, oltaisiinko Lisan kanssa jääty hallille treenamaan, mutta ei sentään. Kyllä se, että juomavesi jäätyy kuppiin sen 2h aikana kun hallilla vietetiin on jo vihje siitä, ettei ole aika treenille. Viikonlopuksi on luvattu lauhempaa, joten silloin me livistetään. Viikolle taas kiristyy - huokaus. Nyt on vähän sellainen kutina, että pitäisi päästä treenaamaan jo ihan oikeastikin. Viikkotreeneihinkään ei olla tosiaan päästy edelleenkään kuin yhden ainokaisen kerran ja pian on jo joulutauko. Pitäisiköhän koettaa bongata joku aika Active Dogilta ja käydä siellä viipeltämässä joku ilta, jos suinkin mahdollista.. laitetaan ainakin korvan taakse.

Koirasi on sitä mitä hän syö (-SIKA! Vaiko sittenkin nauta?)

Parson on terve rotu. En ole ihan varma, miten minä sen todistaisin, mutta jos vertailua aletaan tekemään, ottaen vertailukohteeksi mikä tahansa muu rotu, on parson kuitenkin aika vahvoilla. Saa toki kommentoida jos on erimieltä!

Rodun harrastajana ja kasvattajana on onnellisessa asemassa siksi, että rotua satunnaisesti vaivanneita kahta vakavaa perinnällistä sairautta, primääristä linssiluksaatiota ja myöhäisen iän ataksiaa varten on nyt olemassa geenitestit. Enää puuttuisi testi harmaakaihia varten, jota löytyy myös useissa linjoissa ja vastaisuudessahan voi olla, että tarvetta tulee jollekin muullekin vielä. Jos siis omistat koiran jolla on todettu perinnöllinen kaihi tai jonka jälkeläisellä tai sukulaisella on kaihi, edistä asiaa ja ota koirastasi näyte tutkimusta varten. Myös terveiden koirien näytteitä tarvitaan.

Rodun parissa toimii paljon aktiivisia, tunnollisia harrastajia sekä kasvattajia, joten terveystutkimustiheys on hyvä, erityisesti silmiä tutkitaan paljon ja terveysaste on mainio, pysyen 80% paremmalla puolella. Toivoisin tosin vielä enemmän vanhojen koirien tutkimista, samoin enemmän lonkkanivelten tutkimuksia - joskaan huonot lonkat eivät rotua ole vaivanneet, lähinnä siis siksi kaipaisinkin tuloksia, että voitaisiin todistaa se väite oikeaksi :) Samoin polvet tulisi tutkituttaa uudestaan vielä 3 vuoden iässä tai sen jälkeen jos ensimmäinen tutkimus on tehtykin nuorempana.

Kun puhun omien koiriemme "perusterveydestä" tai mitä sanaa lie olen käyttänyt, puhun sellaisesta normielämästä. Meidän koirilla ei ole muilla kuin Foxylla ollut mitään kroonista vaivaa, jonka takia olisi pitänyt lääkärissä juosta. Foxylla siis oli niitä silmätulehduksia / silmien punoitusta, johon en tosin edes lääkärin antamilla tipolla aina löytänyt apua, joten ei me lääkärissä niiden vuoksi "juostu"... Lisan anaalirauhasten oireilu on täysin itse hoidettavissa, joten en lue sitäkään sairaudeksi. Olemme selvinneet siis verrattain vähillä eläinlääkäri käynneillä, koirat ovat terveitä ja elämäniloisia, lääkärissä ollaan terveyteen liittyvien asioiden vuoksi käyty vain n. 2-3 kertaa vuodessa ja nekin monesti jonkin toisen terveystoimenpiteen yhteydessä, kuten rokotusten. Jore on ollut aina terve.

Olen kuullut jonkin verran parsoneista joilla on allergioita. Tätä olen sitten mietiskellyt ja pohdiskellut ja arvellut näin: Jos pentu saa heti kohdusta alken ja heti ensimmäisistä maitotilkoistaan lähtien monipuolisesti kaikenlaista ravintoa - tarkoittaen siis, että emä on monipuolisesti ruokittu sekä eläinperäisillä että kasvikunnantuotteilla, tottuu myös pennun elimistö siihen heti kohdusta alkaen. Ja kun on aika siirtyä kiinteälle ruoalle, tulee ruoan edelleen olla monipuolista ja laadukasta; lihaa, hapanmaitotuotteita ja vihanneksia sekä laajalti myös koiralle soveltuvia viljoja sopivassa suhteessa.

Koira ei ole aluperin lihansyöjä vaan sekasyöjä. Ne ovat alun alkaen ravinneet itsensä ihmisten jätteillä ja tarjoamalla ruoalla, siis ne susista ja muista villikoiralajeista koiriksi kesyyntyneet yksilöt, joista siis meidän koiramme ovat alunalkaen polveutuneet. Koiran vatsan tulisi periaatteessa aivan mainiosti kestää, no, melkeinpä mitä vain mitä ihminenkin syö ja senkin jälkeen, kun ihminen sitä ei enää syö... Tässä en tarkoita sitä, että koiralle tulisi kuitenkaan antaa kaikkea mitä ihminen syö, ihan vain siksi, että sille maistuu...  eikä varsinkaan pilaantunutta ruokaa.

Sama juttuhan ihmislapsiakin nykyisin vaivaa, pelätään niin paljon allergioita, ettei lapselle enää uskalleta antaa mitään. Ravinnon monipuolisuus on jo alunalkaen köyhää, puhumattakaan siitä, millä äiti on kenties itsensä elättänyt raskaus- ja imetysaikana?

Jatkossa omassa kasvatustyössä tulenkin tekemään eräänlaista "eksperimenttiä" mitä tulee koirien ruokintaan; monipuolista ruokaa tarkkaan laaditulla ruokavaliolla niin emälle kantoajasta lähtien ja kuin pennuillekin sitten kun kiinteän kokeiluja aletaan tekemään. Moni muukin kasvattaja on jo ruokkinut pentueensa raalla, erinomaisin tuloksin. Tähän myös kannustetaan tulevia pennunomistajia mahdollisuuksien mukaan eli jatkamaan raakaravinnolla, ainakin osittain. Siinä nimittäin säästää pitkälä tähtäimellä mitä tulee eläinlääkärin kuluihin; hampaat pysyvät puhtaana, suurimmalla osalla ei tule anaalirauhasongelmia, eikä pään tiehyetulehduksia, puhumattakaan siitä, että koira todella nauttii siitä mitä syö ja syö halukkaasti.

Kaiken kaikkiaan rotuvalintaani edelleen näin 6 vuoden jälkeenkin erittäin tyytyväinen. Harrastajat ovat avoimia, reippaita ja aktiivisia, rotuyhdistys tekee hyvää työtä ja aina parhaansa, avoimmuus on valttia ja sitä on havaittavissa koko ajan enemmän. Kiitos teille :)

Ja mitä avoimmuuteen tulee; kun itse avaa suunsa ensin, niin muutkin tekevät sen helpommin!

Pellon kisat 2.12.2012 analyysiä

Pellon kisat takana, oli mukava käydä kisaamassa Rohki-Hallilla, hienot tilat heillä siellä on! Voi jospa omallekin seuralle saataisiin joskus aikaiseksi... hmm.

Tilaa olisi suonut lämmittelyä varten enemmän, että olisi edes jotenkin voinut koiran kanssa lämpimässäkin kävellä. Olin myös unohtanut häkin kotiin, joten pidin Lisaa suurimman osan ajasta hihnassa ja se mahtoi vähän sitten stressata itseä. Testasin sitä myös tuolin nokkaan useamman kertaa, kun välillä katsoin ratoja (järjestys maksi-medi-mini) ja osasi olla tosi hienosti! Vähän se yritti kiljua jos joku jännempi tapaus meni radalla ;) Mutta aika vähän, olin positiivisesti yllättynyt sen rauhallisuudesta. Lisa on paljon, paljon parempi harrastuskoira kuin olen antanut ymmärtää, kotikoiranahan se on paras kaikista, (sydän) bloggerilla ei voi laittaa sitä.

Päivän mittaan totesin, että pidän ehkä kuitenkin enemmän siitä, että minit menee ensin ja siitä, että me lähdetään melko alussa, eikä niin luokan loppupäässä kuin nyt. Ehkä, jos olisi Esa tai muu kokonaan koiralle uhrautunut mukana kisoissa, että tietäisi koiran saavan kaiken tarpeellisen liikuttelun ja itse voisi rauhassa keskittyä omaan suoritukseen, niin järjestyksellä ei olisi niin väliä. Mutta nyt jotenkin tuntui ettei mihinkään osannut rauhoittua eikä mitään ei ehtinyt tehdä kunnolla, sama kuin Kokkolassa keväällä, kun järjestys taisi olla medi-maksi-mini. Mutta oma hauskuutensa on siinä tosiaan, että ehtii rataan hyvin ennalta tutustua toisten suorituksia katsellessa. En vain ehkä sieltä aina muistanut niitä ansapaikkoja tai osannut niitä radalla ottaa huomioon, vaikka monet muut tekivät aivan samoja virheitä kerta toisensa jälkeen.

Eli kaiken tämän selittelyn ;) jälkeen voin kertoa, että tuloksena 3 kertaa hylky ja ihan itse kaikki, kaikki, kaikki mokailin, Lisa oli hieno. Eli tällä tarkoitan sitä, että se on tasoltaan jo ihan hyvin 3. luokkalainen, mutta minä en... Kun voisihan sitä vielä laittaa senkin piikkiin, ettei se vielä osaa tuota ja tuota. Niin ja olihan mulla vähän motivaatiokin huonosti herätelty, kun oikeasti olin varma, ettei kisoihin päästä ja Lisalla alkaa juoksut. Muttei ne ole vieläkään alkaneet... Eikös se selittely kuulu urheiluun olennaisesti? Jos ei julkisesti niin ainakin itselleen?

Ekalla radalla otin hylyn 4. takaakierrosta, jonka meni siis väärältä puolelta, kun aloitin ohjauksen aivan liian myöhään. Tämä lisäksi Lisa ohitti yhden hypyn (tajusin sen sillä hetkellä kun työntö hypylle jäi vajaaksi ja ajattelin vain, että jos nyt tästä lähden, Lisa ei ota sitä hyppyä mutta kun hylky oli jo alla, en jaksanut vaivautua, paha, paha Lotta!) ja sitten Lisa rynni A:n kontaktin, jonka koetin ottaa uudestaan siinä onnistumatta ja jouduin poistumaan radalta. Joten tästä radasta jäi vähän paha mieli, mutta ainoastaan tuon kontaktihomman takia... :(

Toinen rata oli paljolti samasta puusta veistetty profiililtaan ja myös omilta mokailuiltani, tykkäsin alusta, mutta useampi kohta siinä oli, josta en vain tykännyt, vaikka Lisa ne juuri suorittikin. En vienyt kunnolla ensimmäiseen putkeen, oikeastaan ollenkaan, joten Lisa livahti selkäni taakse, josta kielto. Kepeille vienti täpärästi oikein hyppy ohittaen, sille ei siis olisi saanutkaan mennä :) ja keppien lopussa sitten väärästä välistä pois, jonka korjasin väärin ja vein koiran putkeen ja siitä siis hylky. Hylky siis jo alla painamassa ja unohdin jarruttaa muurille, jonka rataantutustumisessa olin suunnitellut ja koira juoksi siitä ohi. Aan kontaktit nappiin mennen ja tullen, otin varmistellen ja Lisa toimi kuten käskettiin :)

Kolmas rata oli hyppyrata ja siitä oli kiva kutina jo kun näin maksien menoa. Nollia ropisikin paljon useammalle tästä. Vein sitten liian hätäisesti 3. esteen takaakierrolle ja siitä vitonen. Muutoin rata sujuikin tosi hienosti, kunnes tein emämokan kepeille viennissä - olin sen niin tarkkaan suunnittelut, että annan koiran hakea itse ja pysyn kauempana ja jopa korjaan koiran linjaa pujottelua varten, ettei vahingossakaan mene viereiselle hypylle ja mitä minä teen?! Metriä ennen keppejä työnnän Lisa viereiselle hypylle. Ja siinä  meni se rata sitten :)

D ja E radoilta jäi kuitenkin hyvä maku suuhun, kontaktit piti ja hyppyrata oli jo ihan kivan tuntuista menoa, kun vain olisin ohjannut rennommin, enkä hermoillut ja hoppuillut. Mutta kaiken kaikkinen fiilis olisi saanut olla parempi, kisoihin lähtiessä siis. Näistä jäänyt ajatus oli nyt vaan "ihan kiva". Että ehkäpä se kisatauko tekeekin itselle parasta ja katsotaanko näitä vaikka sitten helmikuulla taas uudestaan :) epistellään vielä pariin otteeseen tällä viikolla ja sitten siihenkin tulee vähäksi aikaa tauko.

Lisa 4 vuotta!

Tämmöisenä pallerona se haki Foxysta turvaa meille tultuaan :) Tulta ja tappuraa se oli jo vauvana - nyt jo 4-vuotias, rakas koiruus. Huomenna siis kisoihin, ilmeisesti. Laitan juoksuhousut vielä yöksi jalkaan ja katsotaan tilanne aamulla, mutta kyllä kisakassi on jo pakattu. Pakko orientoitua kisaamaan, koska jos koko ajan olen sillä mielellä, ette ne juoksut ehtii kuitenkin alkaa, niin eihän siitä kisaamisesta tule sitten mitään, jos sinne kuitenkin lähtee. Joten nyt siis kisaamaan ja korkkaamaan kolmoset, jihuu ;)

So tomorrow first time competing in 3rd class :) I don't have to warn you to beware, as we're not at all scaring - but be my guest and stare ;) I'm trying hard to be dearing! ...so witty and poetic today.

And yes, at least at first run I try to succeed in fast but tight contacts! Oh, the excitement of my life!