Mikkilän radoille

Tornion elorallin aikataulut julkaistiin tänään ja vaikka Esalla lauantaina töitä onkin, ehdimme laskujeni mukaan hyvin Lisan kanssa kisaamaan sekä A että C-radat. :) Hypäri jää siis hyppimättä, mutta koitetaan tsempata kovasti agiradoilla.

Keinutreeni oli tuottanut selkeästi jonkin verran tulosta. Lisa teki erinomaisen keinun Keminmaassa A-radalla, jossa jättäydyin hieman taakse. B-radan keinu oli minusta oikeastaan vitosen arvoinen, vedätin siinä himpan verran ja siksi loppurata menikin varmaan niin hyvin, kun oletin koko ajan, että alla on jo vitonen. No tuomari oli ollut armollinen ja radasta tuli tosiaan sitten se nolla (olen vieläkin niin haltioissani tuplasta!).

Kuvat SM-joukkueradalta, Sirpa Saari 

Puomin kontaktit toimivat myös erinomaisesti, kuten ounastelinkin, kun vain jättäydyin Lisan taakse. Sama tekniikka toimi myös Aalla, vaikkakin suoritus oli melko hidas. B-radalla A-estettä ei edes ollut.

Joten noilla samoilla eväillä me jatketaan ja käydään vielä viikolla Kallilla testaamassa treenitilanteessa ohijuoksuja. En voi ikuisesti vaan jättäytyä taakse...

Helteet ottivat ja läksivät sunnuntaina. Eilinen vietettiin melkoisen ukkosmyräkän kourissa ja tänäänkin on vielä sadellut jonkin verran. Ulkona vain 17,5 astetta!

Olen tässä punninnut ilmoittautuako pm-kisoihin, vaiko Limingan ryhmikseen Manun kanssa?! En osaa päättää, vaikka luulin jo päättäneeni.

On A Bitchy Beach

Sain eilen suostuteltua Esan - tai no, ehkä se on aika helppo yllytettävä kun on joku motorinen haaste tarjolla - lähtemään illasta vielä Temmilahden rannalle uimaan. Esahan ei ui, mutta lapset olivat odottaneet uintia jo puolitoista tuntia uikkarit päällä, kun pääsin kisoista kotiin. Toiveena myös oli, ettei rannalla olisi muita olijoita, joten otettaisiin koiriakin mukaan, päätettiin ottaa Igsy ja Manu.

Temmilahden rannassa on yksi pieni haaste. Sinne johtaa pitkä, erittäin hiekkainen ja erittäin kuoppainen ja pehmeä tie. Takavetoinen auto on siis aika huono veto ja takavetoinen pakettiauto on vielä aika huonompi. Joten sillä lähdettiin. Hohhoo. Esa pahaenteisesti varasi jonkin vempeleen mukaan, jolla voi hinata autoa käsivoimin kiinnittämällä sen puuhun (Kyllä, 8 vuotta tässä liitossa, enkä edelleenkään tiedä sen nimeä, se saattaisi olla vaikka käsivinssi? Kun vähän googletin).

Ja kyllähän sillä pääsi, meidän vitipossulla! Aika pitkälle. Ilse juuri kyseli tarkemmin mihin auto voi jäädä kiinni - se oli matkan polttava puheenaihe - ja tuumasin sille, että "sellaiseen runsashiekkaiseen, urautuneeseen kohtaan; kuten vaikka tähän". Ja siihen se juurikin jäi.

Koska lapsilla oli mielessään vain uinti, oli minun lähdettävä lasten ja koirien kanssa kohti rantaa toivoen, ettei siellä olisi muita ja Esa jäi pohdiskelemaan auton kanssa. Koirilla oli hauskaa. Lapset olivat myös innoissaan. Rannalla oli muita.

Mentiin siis biitsin toiseen päähän ja syöksyttiin heti veteen. Tai lapset ja koirat syöksyi, minä yritin toppuutella. Manu alkoi heti haukkomaan aaltoja (jep, suolaista vettä vielä kaiken lisäksi) ja näin mahdollisen vaaran sen haukkoessa aaltoja yhtä syvemmällä ja lopulta ajautuen ties minne, joten parin vapaanaolo yrityskerran jälkeen otin sen kiinni. Tietenkään meillä ei ollut hihnaa. Igsy oli ehtinyt morjestamaan muita rannalla seisoskelijoita. Lapset kiljuivat aivan innoissaan, koska aallot olivat niin isoja.

Päätin lähteä hakemaan Esaa, kun tunsin kontrollini tilanteessa hiipuvan aikalailla olemattomaksi,  innosta kiemurteleva Manu käsissäni, Igsy ties missä ja lapset "hukkuilemassa" isoissa aalloissa. Jotenkin siitä päästiin lähtemäänkin, vaikken ymmärräkään miten - kaipa lapsetkin halusivat että saadaan isikin mukaan, koska erityistä luopumisen tuskaa rannalta lähtemisessä ei ollut havaittavissa. Innoissaan lapset juoksentelivat puolisen kilometriä takaisin autolle, jossa Esa ei ollut edistynyt auton kanssa ollenkaan.

Saatiin vinssattua autoa ehkä viisi senttiä taaksepäin, kaivamalla hiekkaa ja katkomalla keppejä. Lopulta uhrattiin auton lattiamatot renkaiden alle ja päästettiin vinssattu auto löysäämään niiden päälle ja sitten -minun muskelieni avulla - kaasuteltiinkin vito lopulta siitä eteen "kuivalle maalle". Wohooo!!! Olipas se mainio tunne. Meni siinä ehkä kolme varttia. Lapset jaksoivat vielä aika hyvin, kun tiedossa oli kuitenkin, että uimaankin vielä päästään.

Ja arvatakaas, se hikinen, musta ja hiekkainen Esa oli ensimmäisenä uimassa ;) Esa ei siis todellakaan ui. Yleensä. Manullekin löytyi jokin hihna, jonka avulla uiminen oli vähän kontrolloidumpaa.

Harmi ettei kamera mahtunut mukaan, se ranta on tosi kaunis ja aalloilla oli ihanaa. Lapset olivat kyllä lopuksi tosi väsähtäneitä ja kotona oltiinkin vasta puoli yhdeltätoista vaikka lasten olisi pitänyt olla nukkumassa jo kaksi tuntia sitten.

Kotona huomattiin myös, että Igsy oli kipeän oloinen. Aloin miettimään, josko muut rantailijat olivat jättäneet jälkeensä ruoan jämiä :( koska Igsy ei paljon meidän kanssamme uinut, vaan vietti aikaa rantoja nuohoten. Pahempi vaihtoehto on se, että se meni kipeäksi armottomasta villeilystä, jota se rannalla harrasti. Annoin sille kotona kipulääkkeen ja kipuruokaa. Nyt se vaikuttaa taas itseltään, vaikka Manun kanssa äsken leikkiessään uikahteli kyllä herkästi. Kipuruoalla siis jatketaan myös tänään.

Ehkäpä ihana Temmilahti pitää kokea vielä kerran tänän kesänä, jollain toisella autolla ja parin flexin (ja varmuuden vuoksi myös sen käsivinssin) kera varustettuna  :)

Tässä kuva lahdelta viime vuodelta, kun aallot ja lapset olivat pienemmät ja mukana eri koirat.

Temmilahti 2013

Hyviä fiiliksiä ja kisaratoja

Eilen se osui kohdalle. Jarin, minusta kiemuraisetkin radat, olivat sittenkin meidän ratoja. Lisalla sopivasti vauhtia, ehkä sitä vähän helle hiljensi ja siitä kiitos, nimittäin tuplaa ei tarvitse enää stressata, eikä voittoa :) Ensimmäiseltä radalta siis nollavoitto ja toiselta nolla sijoituksella 3.!!!! Jeeeeeeeeeeeee!!!

Tänä aamunakin jo piipahdin hetken kisatöissä, tulin hoitamaan lapsia siksi aikaa kun Esa on kaupalla ja illaksi vielä uudestaan.

Alla kesän ratoja. Lähdetään uusimmasta, eli eiliset omat kisat, A ja B-radat

Sitten taannoiset fiaskooliset Tornion kisat 5.7., jotka täynnänsä kontaktivirheitä.
Tuloksena siis A-radalta 10 (puomi ja A) ja B-radalta Hyl. Tuomarina Tuija Kokkonen.

Ja Kemin kisat kesäkuulta ennen karsintoja. Siellä oli kiva meininki ja Lisalla vauhtikin kohdillaan:

Ja vielä radat Tampereelta, joista niistäkin laitoin aikanaan tänne vain yhden, eli tässä iltakisojen A-rata sekä parsonien joukkuradan suoritus meidän osaltamme.

Yöllinen hiippari sekä sen yöllinen piippari

Huomenna Lisan kera kisat. En oikein tiedä miksi ilmosin, varmaan siksi, koska ne ovat omat kisat. Koska ei olla ehditty treenata kontakteja ollenkaan ja edellisissä kisoissa Torniossa ne siis oli aivan kamalat.

Kerran otettu puomia kotona. Kerran.

Nyt kello on puoli kaksitoista yöllä ja mietin kehtaisinko vielä mennä ulos treenaamaan Aalle, mutten taida kehdata, kun on kesänaapurit. Meillä siis naapureista yli puolet on pelkkiä kesämökkinaapureita. Mutta jos ottais vaan pari hiljaista toistoa ihan hissuksiin.

Ihan vaan pari.

(**päivitys: otettiinhan me aata ja keinua)

Ruoka yliherkkyyksiä

Ollaan jouduttu (jouduttu, koska kannatan edelleen raakaruokintaa ja siihen vielä pyrkiessä) vaihtamaan omaa laumaa aika pitkälle nappularuokintaan. Joutunut siis siksi, että kaikkeen ei pysty, en ole superihminen.

Manuhan söi meille tullessaan markettinappulaa, se menestyi sillä kai ihan hyvin, ehkä se oli himpan laiha. Vaihdettiin kohta pian Acanaan, jota myös Lisa ja Jore saivat raa'an lisänä. Iltaisin kaikki saavat edelleen kanansiipiä, on ollut aivan toimiva yhtälö. Manu valitettavasti vain hotkii omansa niin, ettei niistä ole hammashuollollista hyötyä siinä määrin kuin toivoisin...

Acana vaikutti hyvältä, vaikka asteen verran arvelutti palkokasvien määrä, meillä taisi olla jotain agility-ruokaa ensin ja sitten ranchlands -versiota. Valitettavasti Manulle ei tämä ruoka sopinutkaan. Kaikki koirat saivat siitä myös ilmavaivoja (herneet ja pavut varmasti aiheuttaa!). Ja sitten Manu alkoi siis kynsimään itseään toden teolla sekä kerrytti nestettä (hetken jo luulin, että massaa! Hah). Vaihdettiin edelleen uuteen nappulaan, "Pure Nature, Breeder" (niin, tätäkös tämä nappularuokinta olikin......) Jota on siis nyt annettu viikon verran, kutina on ainakin lakannut, toivotaan että kelpaa. Olin suunnitellut Purenaturalin Active Dogia, mutta sitä ei ollut saatavilla. Ehkä siihen vaihdetaan syksymmällä, jos muuten näyttää, että tätä sietävät. Lihalisää kaikki saavat edelleen myös.

Manu myös haisee. Epäilen tämän johtuvan ruoasta ja toivottavasti haju poistuu, mutta varmaan se täytyy myös pestä. Meillähän ei koiria oikeastaan pestä muusta kuin näkyvästä syystä ja olen vähän ihmeissäni, jos koiraa täytyisi pestä siksi, että se tarvitsee pesua. On kai mahdollista, että uintireissut aiheuttavat ällöhajuja turkkiin, mutta jotenkin en usko aivan siihenkään, haju ja kutinat alkoivat yhtä aikaa. Sillä on myös edelleen melko runsaasti pohjavillaa, ei kevään jälkeen ole sitä itsekseen irrotellut, jolloin oli aina joku tuppo jossain roikkumassa.

Vielä minulla on opittavaa tuon pitkän turkin hoidon kanssa. Ei se ole aivan yhtä simppeli kuin parsonilla, vaikka onhan siinäkin ne juttunsa.

Täällä on pidellyt melkoisia helteitä. Onneksi isossa talossa löytyy aina joku viileämpikin paikka ja koirat ovat vaikuttaneet pärjäävän aivan hyvin. Helposti myös joka ilta / aamu niitä käyttää myös lammella uimassa lenkin yhteydessä. Manu lötköpötköilee mieluiten seinän vierustoilla jossain nurkassa. Nytkin sisällä on kuitenkin 28 astetta ja ulkona puolikas enempi...

Jorelle ja Manulle on nyt kuvaukset tulossa, käydään tässä paikallisella ja otetaan viralliset kuvat molemmilta selkä ja lonkat, sekä Manulta kyynärät ja epävirallisena olkapäät. Jos nyt näyttää, että siellä on jotain ongelmaa, niin sittenhän voi lähteä Ouluun tarvittaessa. Joren kipulääke ei tunnu erityisemmin vaikuttaneen suuntaan tai toiseen. Varon sitä edelleen lenkeille lähtiessä, kun intoutuu niin että puree :/ Masentavaa...

Tullaan jostain... kuvien kera!

Näin pitkää taukoa tai harvaa postausväliä ei ole montaa kertaa nähty tässä blogissa, jos oikeasti koskaan. Tässä voisin verrata nyt itseäni kipeän koiran tulkitsemiseen, eli jotain on selvästi vialla! Suurin syy blogiväsymykseen on varmasti väsymys oman lauman vuoksi, se ei vaan toimi :(

Saattaisi niistä vielä kaveritkin tulla. Melkein.

En nyt kuitenkaan jaksaa vatvoa laumasuhteita, pyörittelen niitä mielessäni kaiket päivät muutenkin. Tarkoitus oli tulla kirjoittamaan kuulumisia, mutta ihmetyttäähän se vähän itseäkin, kun en olekaan päivittänyt blogia ollenkaan ja siihen on aina jokin syy, jos minä en halua kirjoittaa!

Olimme lasten ja Igsyn kera lomailemassa Sotkamossa Tornion kisojen jälkeen (kisoista saldona meille 10 ja hyl, ekalla radalla 5 + 5 puomilta ja aalta, joten kontaktivirheitä kerrakseen), lomailtiin liki kaksi viikkoa. Meillä oli ihanaa. Säät lämpenivät juuri tuolloin ja uimme paljon, soimme paljon jäätelöä, käytiin lenkillä ja vierailtiin isomummulla, veneiltiin, ongittiin ja mökkeiltiin jossain välissä. Lapsilla oli ihanaa ja Igsykin tuntui nauttivan silmäteränä olosta - se on uskomattoman ihana pikkukoira, ja kipuilutkin tuntuvat olevan menneitä murheita, vaikka varuillaan saa silti olla koko ajan.

Igsy jo pian 13kk!

Mökkeilemässä

--

Muiden koirien jälkeen en ole mejäilyjen jälkeen tehnyt mitään. Ne ovat saaneet lomailla täällä kotona Esan kanssa myös. Lisa tosin on ehkä vähän stressannut, sillä se on karkaillut pihasta, ja jopa pomminvarmaksi luullusta aitauksesta! Luulen sen koettaneen etsiä minua, raukka :( koska minun tultuani kotiin, jos se vain tietää missä olen, ei se ole kertaakaan koettanut karata.

Jore on tosiaan muuttunut vain hullummaksi ja me kokeilemme sille nyt kipulääkekuuria lääkärin konsultaatiosta ja katsotaan nyt, vaikuttaako se mihinkään vai onko ongelmat päässä tai laumassa ja olosuhteissa. Sen elämään on siis tullut Manu, lauman erottamiset, sekä minun ja mahdollisesti myös Esan stressaaminen siitä. Herkkänä poikana se hyvinkin reagoi noihin, mutta voihan se olla kipeäkin. Ainakin lenkkeilyyn liittyvä kiihkoilu ja näykkiminen voisi viitata kipukäytökseen. Kertoilen täällä myöhemmin miltä vaikuttaa.

--

Manu kävi eilen kasvattiäidillään Katjalla tuumattavana :) Tuumattavana oli siis lähinnä turkin kunto, ilmoittaako vaiko eikö ilmoittaa - näyttelyihin siis syksyllä. Tähtäimessä olisi mahdollisesti Limingan ryhmis, se vain menee tietenkin päälletysten pm-kisojen kanssa, joten pohdin vielä miten se järjestyisi.

Eilen Kemin satamassa

--

Ja Lisa, se ihana pieni Lisa... Ne kontaktit, ne juoksettuvat kontakit. Ollaan siis koetettu saada niihin vauhtia, mikä nyt selkeästi kostautuu sillä, että kisoissa vauhtia on aivan liikaa. Lisalla on todella pitkä laukka-askel, eikä se nyt auta yhtään sen etenemishimoja kontakteilla. Voi huokauksien huokaus. Jos minua mikään ikinä on agilityssä onnistunut masentamaan, niin ne on kontaktiongelmat. Aalle olen itseasiassa alkanut ounailla juoksukontaktia, mutta en tällä tavalla, vaan ihan treenaamalla.

Mutta puomiahan meidän ei auta kuin toistaa, toistaa ja toistaa. Aloitamme huomenna. Aamulla. Aikaisin. Ennen kuin on k u u m a. Joten nukkumaan. Muuten en todellakaan jaksa nousta niin aikaisin. Nytkin siellä on 19 astetta.

Mejäilyä

Siellä lepää

Verivana metsässä

Oman jalan jäljissä

hirvenjalka kaatona sen

Siellä se lepää

Odottaen

Koiran tarkkaa kirsua

Emännän kumivirsua

Läähätystä, hikeä

Suoritusta ripeää

Palkintona kaato

Vanha hirven raato

Ei haittaa sääsket, mäkärät

Ei hiki, risut, suonsilmät

En kaipaa omaa palkintoa, en. 

Riittää kun on sessu tyytyväinen.

--

Näin siis eilen illalla, nyt on jäljet jo ajettu, hyvin meni! Valkoisimmat pääsivät hommiin. Igsylle tein pikkupikkuisen jäljen ja Jorelle ehkä vajaa 100m pitkän. Kaatoina hirven jalat, veri porolta. Tein sen tiputtelemalla, kuten ruotsissa on takana ja ehkä vähän tuhlailin - edellisestä kerrasta kun Jorellakin on ikuisuus!!

Jore sai mennä ensin, koska Igsy on niin rauhallinen odottaja. Se nuuskutti makauksen tarkkaan ja veti sen jälkeen oikein hyvin, pari kertaa taisi harhautua turhan voimakkaasti oikealle (en merkannut reittejä, koska olivat melko suoria ja lyhyitä), mutta palasi itse hyvin nopeasti ja määrätietoisesti takaisin jäljelle ja näin aina kaadolle asti. Hillitysti tervehti hirven jalkaa ja otti minun kehut vastaan, mutta selvästi tyytyvinen koira, eikä ressaa :) tämä on se Joren juttu tämä.

Igsy on tietenkin jo siinä valmiiksi sitten täpinöissään, kun vein Joren kaadon sinne viereen asti, ei olisi tietenkään pitänyt. Näytin sille sitten lähtömakauksen ja siitä lähdettiin. se pyöri lähdössä aika kauan ja muutenkin matkan teko oli melkoista pyöritystä, mutta kuitenkin se eteni. Välillä piti jotain heinänkorttakin maistella :) Kaadon lähestyessä Igsy veti ohi (kaadot olivat varmuuden vuoksi muovipusseissa, kun annoin niiden olla metsässä yön yli ja jäljet oli ihan lenkkimaastoilla), siellä saattoi haista Joren jälki siellä edessä, joten loppu meni vähän pieleen. Mutta kaadon löytyessä oli kyllä mielissään ja Joresta poiketen olisi halunnut ottaa sorkan suuhunsakin asti.

Jospa saisin pian aikaiseksi tehtyä pidemmän jäljen Jorelle, se tykkäsi kyllä ja osasi hienosti. Igsy saanee tehdä vielä samanlaista, mutta vähän pidemmällä tauolla.

Eilen illalla kävin Joren kanssa myös ensimmäisen kerran pyörälenkillä. Alku oli vähän hankalaa, mutta kun päästiin ison tien varteen missä haisteltavaa/kuseksittavaa huomattavasti vähemmmän, sujui matkakin paremmin. Se pysyi hyvin ravilla. Ajatttelin testata josko pyörälenkkeily olisi Jorelle irtolenkkejä sopivampi liikuntamuoto; pysyy ravilla eikä kiihdytä niin paljon kuin vapaana juoksentelu.

Lisa pääsi myös omalle pyörälenkilleen, mutta liekö unohtunut neidillä eilen juoda, koska laahasi perässä koko matkan, vaikka metsätiellä päästin irtikin. Yhtään laukka-askelta ei edes yrittänyt ottaa.

Meillä on nyt siirrytty kaikkien koirien kanssa osittaiseen nappulaan, saavat Acanan Ranchlandsia (Igsylle Light & Fit) satunnaisella raakalisällä - tai toisinpäin. Kuivaruoan lisääminen vaan johtaa tosiaan siihen, että Lisa esimerkiksi ei juo aina tarpeeksi, joten sitä on pidettävä silmällä.

Viikonloppuna meillä on Lisan kanssa kisat Torniossa, sunnuntaina lähdetään Sotkamoon. Olisi tuolla kameralla parit kisaradatkin vielä odottamassa. Kemistä siis saldona torstailta 5 ja hyl.