Igsyn kanssa kävimme hoidettavana eilen. Olen jo kirjoittanut ja kertonut siitä niin monelle, että nyt en enää jaksa kovin yksityiskohtaisesti selvittää sitä täällä, ehkä myöhemmin.
Käynti vahvisti epäilykseni / tietoni siitä että koira on varmasti kipeä ja lihakset kireänä. Igsy sai myös akupunktio- ja laserhoitoa. Vakkurin Kaisa oli oikein empaattinen hoitaja ja akupunktiossa varmaan menemme käymään toistekin, varsinkin jos siitä on näkyvää apua, mutta myös siinä tapauksessa, mikäli lihaskireyksiä saataisiin ensin manuaalisesti lievitettyä. Lihakset nimittäin olivat ihan syvältä asti kireät, varsinkin noiden nikamien kohdalta / niiden jälkeen. Lohduttomaksi tämän tekee se seikka, että olen hieronut sen selkää. Toki se on joka ilta silti tuntunut aina yhtä kireältä, mutta silti sitä jotenkin toivoo, että jotain muutosta olisi havaittavissa, jota ei vain ehkä itse hoksaa... Ehkä se oma laser voisi tähän väliin olla ihan hyvä hankinta.
Juttelen vielä lääkärin kanssa jatkosta mm. kipulääkkeiden suhteen ja liikunnan määrästä ja laadusta.
Itkukin se tuli vastaanotolla. Ja eilen lenkillä ja tänään. Vaikka eihän se vielä toivotonta ole, on toivoa. Igsy on silti vielä iloinen, ihana pieni. Vaikka murisi se eilen Jorelle kun se yritti tulla sohvalle Igsyn kaveriksi eikä ole enää halunnut leikkiä Manun kanssa, kun pojat ovat tulleet juoksujen jälkeen takaisin taloon. Eikä me olla annetukaan enää leikkiä. Eikä juosta lenkillä.
.jpg) |
| Igsy 9.10.2013 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti