Oi Lisa, voi Lisa...

Ja lahopäinen omistajansa.

Edellisestä koettelemuksesta siis selvittiin säikähdyksellä. Anaalirauhasten tilannetta tarkkaillaan edelleen, mutta parin päivän takainen tempaus ei nyt edesauta sitäkään asiaa ollenkaan...

Lisa ehti nimittäin luikahtaa pihalta karkureissulle perjantaina (siis hyppää aidan yli ei sen kummempaa ja omaa syytäni tietenkin, kun edes luotan sitä pihalle sekunniksikaan ilman että itse olen siinä) kun olin unohtanut sen ulos ja kun sitten vihdoin muistin, että Lisa jäi ulos, lähdin viheltelemään sitä. Se siis ehti olla yksikseen ehkä 10-15 minuuttia.

Olin juuri hakenut kengät ja takin että lähden hakemaan sitä, kun ei se toistuvista viheltelyistä huolimatta pihaan ilmestynyt, mutta portin avatessani se pungersikin tieltä päin minun luokseni. Jep, lyllersi, vaappui, ponnisteli. Vatsa täynnä jotain. Muistinkin heti nähneeni Manun kanssa aamulla lenkkeillessä tien reunassa aitan alla olevan ison astiallisen makaroonilaatikkoa tai vastaavaa, jota kohti Manukin koetti ohi kulkiessamme suunnistaa. Arvelin, että joku oli jättänyt vähän evästä siileille... tai siis liiseille.

Ja voi paska - oikeasti sillä hetkellä kun sen tajusin. Lisa on siis 6,5kg ja makaronia oli siinä astiassa litra ainakin. Lisäksi se on vehnälle allerginen. En pelännyt oikeastaan myrkkyjä, mutta ajattelin, ettei kombo ole oikein hyvä ja koetin ensin oksettaa sen suolapallolla. Taisin yliarvoida suolan määrän ja sitä meni varmaan johonkin nenäonteloonkin, koska koira alkoi ryystämään siinä paikassa ja oksensi sitten muutaman pikkusatsin makaronia ulos. Suolalla oksettamista ei voi toistaa suolamyrkytyksen vaarassa, joten katselin sitten sitä röhisevää, tärisevää ja lihavaa koiraa jonkin aikaa ja googlettelin rotanmyrkyt sun muut. Päätin koettaa oksettaa uudestaan vetyperoksidilaimennoksella (3%), mutta valitettavasti se jäi sinne vatsaan niiden makaronien seuraksi. Joten kauhuissani sitten mietin miten se nyt kuolee ähkyyn tai suolisolmuun tai suolamyrkytykseen tai rotanmyrkkyyn tai niihin kaikkiin.

Se ei saattanut edes syliin hypätä, kävelykin oli todella vaivalloista. Olin siitä aika huolissani ja kun siihen lisää vakio-ominaisuutena tulevan vainoharhaisuuteni, no jopas siinä olikin.

Juotin sitä aika ajoin ja koetin käyttää ulkona käpystelemässä. Onneksi Lisa kävikin kakalla kahteen otteeseen vielä sinä päivänä ja eilen se kakki myös, mutta osittain vain vettä, joten sen suoli on selkeästi ärtynyt ja suolen toiminta on edelleen tarkkailussa. Pirteä se on onneksi nyt ollut. Haettiin sille varmuuden vuoksi lääkitys nenäpunkkiakin varten, joka tuntuu sillä toistuvasti uusivan n. 2 kertaa vuodessa, mikäli suola olisi jotenkin laukaissut punkkioireet.

Mutta oikeasti tuota ahneuden määrää.. En tiedä uskaltaako tuota vetyperoksidia oksetukseen enää Lisalla käyttää, jos se vain nielee sen. Suola sillä on toiminut ennenkin, mutta huolettaa, että se saakin sitä elimistöönsä liikaa, olen ehkä hieman ohjeistusta isompia palloja sillä käyttänyt.

Mutta ei siis enää Lisaa pihalle yksin yhtistäkään hetkeä, paitsi aitaukseen jos on pakko.

Nyt toivon enää, että ruoka tosiaan oli sille siilille tarkoitettu, eikä rasittaville naapurinkoirille...