Loksahdus

Nyt on Manun pujottelulla tapahtunut se loksahdus "Hei tää menee näin!" Eli sieltä tulee oikeaa pujottelua, se hakee oikeaa kulmaa (heh, eilen vasta kokeilin, mutta kyllä, se hakee!), niin että ensimmäinen keppi pitää kiertää vasemmalta lähestyttäessä. Avokulmaa ollaan tehty hyvin kevyessä kulmassa, ja ohjurin avustuksella sekin. Mutta superhienosti, paljon paremmin lukee minun vihjeitä ottaa este, kuin Lisa, Lisalla on tapana jäädä vain louskuttamaan kun "EN TAJUU SUA!". Siis niin se sanoo.



https://youtu.be/-MXzbB2t84w?list=UUoCAfoEroSqJ1ule7KMdyfQ

Lisa otti eilen illalla muutaman puomin toiston ja kun mölleiltä oltiin jätetty keinu alas, niin myös muutama hyvin matala keinu, semmoinen varmasti tekee sille vaan hyvää välillä. Puomit oli taas hienoja ja tässä arvuuttelenkin, josko ilmoan sen yhdelle agiradalle ja hypärille Tornioon, testaamaan kontakteja. En kisaamaan, vaan testaamaan, huomhuom :) (Epäilen nimittäin suuresti omaa kykyäni mennä kisoihin vaan testaamaan :/ Joten treenaan myös sitä, että kisoissa voi käydä koettamassa jotain muutakin kuin nopeaa nollaa...)

Alla oleva video on sunnuntailta. Huima ero näkyy, kun laitoin namialustan eteen, verrattuna siihen, että minulla on lelu kädessä. Huomiota olen kiinnittänyt siihen, että vältän kaksoiskäskyä, siis niin, että puomin alastulolla olisi toinen "kiipe" koska se taitaa vain yllyttää vauhtia. Ja toinen mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on vapautukset kun liikun itse eteen, eli vaihtelevuutta niihin, ja silloin mieluusti sitä kestoa myös vapautuksiin, että kisoissa ei tulisi niitä tilanteita, kun haluaisin edetä ensin jonnekin tiettyyn pisteeseen, mutta Lisa ei maltakaan odottaa, koska "ei treeneissäkään ikinä". Noh, näitä mahdan vielä analysoida pidemmällekin :) Mutta nyt näin ja tekeminen vaikuttaa ihan hyvältä nyt taas. Malttia, malttia!

https://youtu.be/ovK7kor_-U4?list=UUoCAfoEroSqJ1ule7KMdyfQ

--

Kevät on taas täällä ja olen ihan onneni kumpuloilla. Sitä aina herää uudestaan eloon keväällä. Linnun laulaa ja hanki kantaa, metsä kutsuu vaeltelemaan ja koirat nauttii joka hetkestä ihan yhtä lailla.

Lisa löysi tänään aamulenkillä jotain ei niin ihanaa, luulin ensin, että poron papanoita se vaan ronkkii, kutsuin sen pois ja kävelin jo sen kaiveleman kolon ohi kun katsoin, että se on vain joku risu... Mutta ei se ollutkaan.

Äääh.... :(

Raukkaparalla oli huono tuuri. Kylmä talvi kenties tai jotain? Muuten kai se olisi jo tullut syödyksi, tai sitten se on päästäinen, eikä makunsa vuoksi ole kelvannut pedoille.

Mutta nyt taas hommiin, tänään onkin pitkästä aikaa työpäivä kaiken sen sairastelun jälkeen.