Huiput ratatreenit!

Eilen käväistiin Lisan kanssa Moilasen koulutuksessa omalla kentällä - ekaa kertaa kentällä siis :) Ja menipä meillä hyvin ja oltiin oikein iskussa! Saatiin sellaisia hätkähdyttäviä neuvoja, että kisoissa pitäisi pitää yllä sama draivi ja isku. En tiedä mihin se mulla siellä katoaa.. Tai olen joskus saanut siitä kiinni, mutta no. Se on harva se kerta.

Ei saisi siis ikinä luovuttaa treeneissäkään vaan viedä väen vängällä loppuun asti, ihan vaan siksi, että treenaisin sillä tavalla sitä vireen ylläpitämistä, joka laskee sekunnissa nollaan kun jätän radan kesken virheen takia ja vauhti näkyy myös sitten koirassa. Lisa kun tekee just niin täysillä kuin minäkin. Eli samalla sykkeellä koko ajan ja se syke saa olla hurrrrrja. Onko se niin helppoa, että sitä vaan päättää, että nyt vedän täysillä ja sitten sitä vaan vetää täysillä?? Tämä on kuitenkin vain ja ainoastaan minusta kiinni, kyse ei ole vaikkapa siitä, että jos mulla polvi kestää tai jos mulla hermot kestää - se on vaan mielentila, joka selkeästi on saavutettavissa (on se ollut mulla joskus kisaradallakin), mutta tuleeko se, jos vaan päättää? Kokeillaan. Minä päätän nyt niin Kemiä varten, varmaan pitää vielä muistutella itseään tässä välillä.

Mika oli koostanut jotain taannoisista OKK:n radoista, alla oleva on minun muistelmani eilisestä radasta. Jotkin välit olivat lyhyitä oikeastikin, kuten keinusta putkeen, hypyltä kepeille. Loppusuora taisi olla ihan maksimitoissakin, mutta se ei mahtunut paperille, heh. Ja onhan siinä varmaan vähän mittasuhde virheitä muutenkin...

(mää niin tykkään agilitymapsista, se on tosi kätevä!! http://www.agilitymaps.com/)

Lisan kanssa virheytettiin ihan alussa kolmoselle, eli siitä tuli kielto. Otettiin alusta ja tehtiin hieno nolla valkoisilla numeroilla että saatiin aika. Tehtiin aika monta nollaa itseasiassa, meille epätyypillisesti, ehkä jopa puolet oli nollia, sekä valkoisilla että mustilla numeroilla, mutta ongelmiakin oli. Yhdellä kierroksella Lisa kävi kierroksilla ja otettiin Aata aika monesti. Keinulla olin niin jämynä kuin saatoin, ja se oli useimmiten ok, luulisin. Sitä on hankala arvioida, kun ei näe oikein itse siitä vierestä, ei se mikään alas-asti-hienosti-kaikki-neljä-tassua-kontaktilla ollut - en varmaan ikinä saa sitä sellaiseksi.

Ongelmia esiintyi myös pari kertaa 17 viennissä sekä 18 putkeen viennissä. Muutamia muitakin satunnaisia virheitä saattoi tulla, mutta ne ei olleet ongelmia niinkään.

Pitkästä aikaa rata-analyysiä:

1.-6.

Otin pakkovalssi tms. vastaanotolla kakkoselle, mutta koetin olla päästämättä omalla liikkeellä tai käsiohjauksella koiraa liian pitkälle (takaakiertoon), pidin hallussa hetken (ekalla kerralla liian kauan enkä saanut koiraa enää ohjattua kolmoselle, vaan tuli kielto) ja päästin etenemään itsenäisesti 3-4:lle. Kun koira lähti hakemaan nelosta, kunnon kiihdytys itseltä ohjaamaan r a u h a s s a 6. takaakierto, jonka tein joka kerta vippauksella, eli koira haltuun ja koiran puoleinen käsi vie takaakierrolle (tai siis en tiedä onko se vippaus, mutta niin sen tein) - Lisalla on se takaakierto käsky muutenkin tosi vahva ja olen nyt tietoisesti vielä vahvistanut sitä eri kulmista ja minun sijainnista tai "ohjaustavasta" riippumatta. Se toimi niin hyvin, etten edes lähtenyt kokeilemaan muita vaihtoehtoja (kuten persjättö tai valssi 4-5 väliin)

7.-12.

Aa tehtiin siis takaaleikkauksella ja Lisa eteni vauhdikkaasti ja hyvin joka kerta. Ollaanhan me sitä Aata jokunen kerta elämässä jankattu jo, joten miksipä ei takaaleikkaus toimisi. Sitä vaan tulee Aalla käytettyä jostain syystä tosi harvoin. JOS vaikka tulis kielto... Niinpä niin.

8. esteelle vapautus Aalta ja heti koiran lähdettyä kiertämään estettä, oikein kunnon kiihdytys jälleen 10. - 11. tilanteeseen, jonka sain ohjattua kauempaakin, mutta erityisen hyvin se toimi, kun pääsin vastaanottamaan Lisan 10. esteen vasemman puoleisen siivekkeen tuntumaan (lähestymissuunnassa vasen), eli koira tiesi jo esteen nähdessään minne matka jatkuu, siis välistävetoon. Ja tuosta sijainnista itsekin ehti huomattavasti tehokkaammin valssailemaan 11.-12. välille.

12.-16.

12. hypylle valssi keinun suuntaan, tässä sais siis käytellä jalkojaan, kun täytyi tehdä kaksi tiukkaa valssia peräjälkeen. Keinu taas r a u h a l l i s e s t i - putkeen jarrun kera ja rauhassa kepeille. Tämä putki-keppi väli oli aika hidas liki kaikilla. Ohjaaja kykkii siinä 15. esteen tuntumassa eikä liiku mihinkään sen pelossa, että 14. putki kaarrattaa liikkeestä väärään suuntaan. No, se olikin ainoa staattisempi hetki tällä radalla, joten ehkä se sallitaan :)

16.-22.

Kepeillä hyväkäs minä käytin jälleen vippausta, aloitin vähän sylkkärimäisellä hämäyksellä, (heh, mulla on termit hyvin hallussa) takaakierto käsky ja jos koiralla oli hyvin vauhtia ja vippaus siis onnistunut, se ampui aika hyvin myös putkeen ja sai mennä rauhassa tekemään vaikka persjätön 18.-19. väliin, mutta jos joudun jäämään varmistelemaan putken suuta, niin otin "varman päälle" ja vein 19. hypylle takaaleikkauksella. Siinä on tosin aina se kiellon riski, mutta hyvin se kulki kuitenkin kummin vain. Persjättö toki tuntui paljon kivemmalta tehdä ja uskon, että sen olisi ehtinyt tehdä aina joka tapaukessa, koira joutui kuitenkin lähestymään 18. putkea aika tiukassa kulmassa, eli mikään hirveä tykkivauhti sillä ei siihen ehtinyt tulla. Mutta, molemmat tuli siis testattua.

Ja loppusuora oli perusloppusuora, kerran meinasin kaatua putken päälle (viimeinen rata mustilla numeroilla), mutta sain onneksi säilytettyä tasapainon ja päästiin nollilla maaliin. :) Me Happy! Hyvät treenit oli!

Mustat numerot

Toiselle radalle tehtiin mustien numeroiden näyttämät muutokset. Se hankaloitti jonkin verran myös muurille lähestymistä ja Lisan kanssa taas kielto nelosesteeltä ekalla yrittämällä, eli samanlainen tilanne kuin 3. esteellä ensimmäisessä rataversiossa. Näitä voitais treenata. En oikein keksi tuohon tilanteeseen koiralle loogista ohjaustapaa, ehkä vain opetan siihen jotain. Muurille ei tullut ongelmia kun tein taas vasemmalta ohjaten 6 esteen vippauksella. 10.-11. väli oli sujuvampi mustilla numeroilla, siitä huolimatta että koira oli ehtinyt jankata sitä välistä vetoa pitkän aikaa, loogisempi kun vaan on loogisempi ja toki koira sen ennemmin hakee, joten se muutos toi vaan helpotusta tälle radalle.

Saatiin hurjia kehuja Mikalta, joka ei tunnetusti turhia kehu :) Että kuulema hätisteltäis Suomen kärkeä jos aina mentäis noin... Että nyt kun vaan samassa iskussa Kemiin, niin meitä ei pysäytä mikään eikä kukaan, eikö niin? :) Tästä jos mistä on kiva lähteä taas kisaamaan.

Lisa on ollut myös tosi kivassa latingissa kotonakin tänä keväänä, leikkii, lenkkeilee iloisesti ja juoksee ihan villissään Manun perässä (Jore ei ole ihan niin kelpo juoksuttaja enää, kun Lisa on hoksannut Manun parhaimmat puolet), syö hyvin (jep, ruoka on maistunut streiloinnin jälkeen) ja on kaikin puolin kiva peli. Se varvas mietityttää tietenkin vähän. Mahdollista voi olla vehnätkin, joita se välillä ehtii nappailemaan, koska se nuolee tassuaan vain silloin tällöin. En siis yhdistä sitä treenipäiviin tai revittelypäiviin tai hiljaisiin päiviin tms. Tai sitten se voi olla sitä hermoärsytystä.

Lisa halusi prinsessapedin tänä aamuna.