Aamulla kun avaa oven, korvat täyttyy järripeippojen sirinästä. Aurinko paistaa ja pihalta on jokainen sulanut neliö haravoituna. Heti kun nurmea sulaa kaistaleen verran lisää, pääsee harava heilumaan taas, olen haravointifanaatikko. Lapset harjoittelevat pyöräilyä isommilla pyörillä tai ilman apurenkaita tai vaan väljemmillä apurenkailla. Vappukokko tupruttaa illasta taivaalle sakeaa savua kun kylä juhlii kevään tuloa.
Kalenteri on työnnetty aika täyteen kisoja ja me aloitettiin myös Lisan kanssa todellinen valmistautuminen arvokisoihin. Joo, kyllä se niin on, että se vaan pitää päättää, että menestyy. Että onnistuu. Vähän niin kuin Ilse eilen pyöräillessä - ja kaatuessa - yrittäessä uudestaan.
Treenattiin Raunon opeissa keskiviikkona tunteroisen verran. Vähän otettiin puomin vahvistamista vauhdissa, etupalkan viuhuessa, osan kerroista kesti hyvin, mutta ekat tuli läpi. Tätä siis kotona vielä, meillä on onneksi puomi jo suoritettavassa kunnossa pihalla, jipii :) keinua ja Aatakin voisi jo mennä testaamaan kumpparit jalassa, mutta Lisa ei taida suostua kahlaamaan lumessa...
Lisäksi mietittiin minun ohjausvalintoja aina sen jälkeen kun joku meni pieleen ja saatiinkin sumplittua toimivia kuvioita. Tuntuu, että tärkeää olisi saada jostain sitä itseluottamusta ja tunnustusta, että kannattaa vielä yrittää ja meistä on johonkin. Kajaani oli onneksi hyvä boosti tähän väliin ja lähden sunnuntain kisoihin luottavaisin mielin - testaamaan kontakteja. Nyt se on täällä blogissakin sitten taas luvattu ja siitä on pidettävä kiinni. Tällä kertaa vielä tarkemmasti / pidemmin kontakteilla, sama reipas käskytys ja keinulla ei saa kiirehtiä. Mietin vielä, vahvistaako keinuakin "kiipee" käskyllä, jolloin Lisa hakisi paremmin eteen, mutta se saattaa sekoittaa itse kiipee käskyä puomilla ja Aalla, jos se ei toimikaan keinulla paineen ollessa liian voimakas (paukaus, tärähdys) joten liekö huono ajatus kuitenkin.
--
Lisa on kirputtanut oikean etutassun sisävarvasta. En näe siinä ulkoisesti mitään, se ei onnu, eikä arista käsitellessä. Epäilen hermoärsytystä, tämä on siis sama jalka johon tiiliskivi osui ylemmäs jalkaan vuosia sitten, ehkäpä joskus asiasta mainitsinkin, nyt siis kirputus on kohdistunut erityisesti tuohon yhteen varpaaseen. Meillä onkin tänä vuonna viimeistään Lisalle kuvaukset suoritettava. Lisaa ei siis olla kuvauttu edelleenkään, koska se on pysynyt hyvä kuntoisena ja terveenä niin, että meidän muiden koirien tarpeet on menneet edelle. Nyt ikää ja harrastusvuosia alkaa jo olla takana sen verran, että ihan perustarkastus mahtaisi olla paikallaan kuvien muodossa. Hieronnatkin ovat olleet nyt vähemmällä, kun ei olla niin paljon talvella treenattu. Nyt pitäisi alkaa säännöllisemmin taas huoltamaan typykkääkin. Harmaahan se alkaa jo reppana olla, mutta liikkuminen on edelleen yhtä sulavaa ja reipasta kuin ennenkin.
Manu taas on nuoleskellut nyt muutaman päivänä vasenta etujalkaa melko ylhäältä koukistajien puolelta. Se tykkää jalan hieromisesta, mitä olen sitä hätäisesti ehtinyt kokeilemaan. Viime viikolla mätsärin jälkeen Svean kanssa tiellä tepastellessaan olin katsovinani, että se olisi keventänyt parin askeleen verran, mutta arvelin, että näin väärin, tai että koira astui pikkukiven päälle tms. ja annoin asian olla. Minusta kuitenkin tuntuu, että olen saattanut nähdä sen keventäneen kerran ainakin toistamiseen tällä viikolla, ja epäilys vaan kasvaa, kun olen nähnyt sen nuolevan samaa tassua, mutta me ei olla kyllä Manun kanssa tehty nyt oikein mitään, joten mistään rasitusvammasta tuskin on kyse. Se on saattanut liukastua lattialla ulos juostessaan ja jonkinlainen venähdys voi olla jossain ylempänäkin (rinta tai lkavarrenlihakset) tai jopa kipupiste lapojen alueella, mutta sinne ei vaan yllä nuolemaan. En ole ehtinyt vielä kunnolla tarkastamaan sitä, joten hierontaa on Manullekin luvassa.
Joren trimmaus on vielä vähän kesken... Voi meitä ja voi sen tiukassa kasvavaa, kamalaa karvaa... Jore on saanut nyt elää vähän turhan stressaavia aikojakin, kun meillä on alkanut käymään Ilsen kavereita. Ei ole talossa oikein paikkaa, missä Jore voisi olla tarpeeksi rauhassa (ettei näkisi tai kuulisi mitään). Kaverit on kyllä osanneet olla ihan hienosti, eikä melun määrä ole normaalista lisääntynyt - ne on vaan ne vieraat ihmiset, jotka on Jorelle hankaluus. Tottuukohan se ikinä? :/
Igsylla on edelleen juoksut, lopuillaan tosin, ja se jää vielä juoksujenkin jälkeen hoitoon C:lle joksikin aikaa. Se kävi meitä tervehtimässä eilen ja tulee huomenna hierottavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti