Koira-allergiasta

Puhumme tänään aiheesta koira-allergia. Syystä että minulla todettiin sellainen tuossa loppukesästä.

Kävin astmatesteissä kaverin yllyttämänä heinäkuussa. Hengitystieoirehdintaa on aiemmin tullut mm. juoksemisesta ja muusta fyysisemmästä, hengästyttävästä tekemisestä. En ole oikein koskaan pitänyt juoksemisesta, sillä useimmiten se ottaa aika lailla hengen päälle, hengitys pihisee, kurkku kipeytyy ja erittää limaa. Oikean astmakohtauksen tyyppisiä sain ennen muinoin, kun jouduin kotona tuomariksi narttutappelussa, erityisesti muistan yhden kerran. Tuollaisessa tilanteessa fyysisen rasituksen lisäksi tulee kauhea stressi (koska se on oikeasti aivan kamalaa, kun omat koirat koettavat tappaa toisensa) ja tappelun lopulta oltua ohi ja koirat erillään, saatoin vain maata sohvalla, yskiä ja puuskuttaa ja kuunnella omaa vinkunaa ja miettiä meneekö kurkku vielä enemmän tukkoon vai hellittääkö tämä kohta. Olin tuolloin lisäksi raskaana ja yksin kotona lapsen ja koirien kanssa, joten raskauskin mahtoi vielä pahentaa oireita tuolloin. Onneksi tuon kaltaisia kohtauksia ei ole ollut useampaa. Joskus koulutuksissa teen agilitya veren maku suussa niin, että kierros kierrokselta henki kulkee vähän huonommin ja sylettää, mutta toki minä lasken sen vain urheilun piikkiin. Tai laskin.

Astmatestit eivät kuitenkaan antaneet viitettä varsinaiseen astmaan, rasitusastmaa minulla saattaa silti olla, joten sain mahdollisia tulevia hengenahdistuksia varten oman pikku Ventolin-kiekon, jota ei tähän mennessä ole tarvinnut käyttää. Ja pitäisi muutenkin hakea sitä varten lääkärintodistus, se kun on dopingaineeksi luettava lääke. Hoitaja ei tosin tästä huomannut sanoa, vaan koulutusohjaajani. Eivät kai terveyskeskuksessa hoksanneet ajatella, että agilityssa voisi joutua dopingtestiin! ;)

Astmatestien yhteyteen otettiin sitten rutiinisti pari allergiatestiä verikokeilla. Mainitsin että meillä on koiria, hieron koiria ja joskus saan oireita esimerkiksi pähkinöistä ja äidillä on melko voimakkaat pähkinä ja siitepölyallergiat, mutta oireet minulla eivät ole kummoisia, vaan esim. kurkun polttelua (tosin nyt kun olen kurkunpoltteluihin enemmän perehtynyt, se johtuu yleensä palmu- jne rasvoja sisältävistä tuotteista ja palmurasvaa / -öljyjähän on tunnetusti ihan joka paikassa).

Yllätyksekseni sitten tosiaan sainkin kuulla, että olen koirille allerginen (verikoe ei varsinaisesti kerro miten voimakas allergia on, arvo oli 1,2 jos muistan oikein, vaan allergian voimakkuudesta kertoo täsmällisesti vain omat oireet). Mielenkiintoista. Hullunkurista. Järjetöntä. Sain hakea allergialääkkeitä apteekista. Mietiskeltiin astmahoitajan kanssa, että jos kerran pärjään koirien kanssa hyvin, ei lääkkeiden (Loratadin) käyttö ole ollenkaan pakollista, mutta niitä voi ottaa tarvittaessa.

Nyt tämän diagnoosin jälkeen sitten  muutaman viikon tunnustelin ja mietiskelin ja tutkailin omaa oloa. Onko nokka tukossa? Milloin se on tukossa? Kutiseeko nokka? Milloin se kutisee? Onko kurkku tukossa? Milloin se on tukossa? Kutiseeko silmät jne. Ahdistaako, sylettääkö, onko kaikki hankalaa ja vaikeaa?

Meille sattui muutama päivä diagnoosin jälkeen tulemaan Igsy-kulta hoitoon. Igsyn turkki on melko irtoilevaa sorttia ja sainkin pian neidin tultua taloon aloittaa nenän varren raapimisen. Sain myös vähäistä ihottumaa, jota minulla on välillä. Olen aina koettanut yhdistää sitä ruoka-aineisiin, mutta nyt en ole enää niin varma sen alkuperästä. Se ilmestyi nimittäin ensimmäisen kerran lapsena, kun meille tuli koira, mutta ei sitä silloin koiriin yhdistetty. Onneksi!! Igsyn ollessa hoidossa testailin myös lääkkeitä ensimmäistä kertaa. Nokan kutinat jäi niillä tehokkaasti pois. Joskus kirvelee silmiä, mutten oikein tiedä mitä tein... ehkä hieroin niitä. Miksi hieroin, kutisiko ne? (Oi, tämä on niin mun juttu tämä itse diagnosointi! Voin päivät pitkät miettiä vastauksia merkityksettömiin kysymyksiin.)

Olen pelännyt lähinnä sitä, että luon itselleni allergian. Hankin oireita, joita minulla ei ollutkaan. Lääkkeet ovat tosiaan auttaneet nokan kutinaan, mutta esim. tukkoisuutta ne eivät saa, ainakaan kokonaan pois.

Varmuuden vuoksi ollaan (koetettu) jätetty koirat pois makkarista, eikä Jore varsinkaan pääse sinne enää öitään viettämään, se kun monesti kipaisisi suoraan yläkertaan isoon häkkiin nukkumaan, jos saisi valita. Iso häkki on nyt laskosteltu makkarista pois.

Joren karva on saanut ennenkin minussa yskänoireita aikaan kun se on tietyssä tilassa, joskus sitä kunnolla hieroessani ja rapsutellessani huomaan meneväni nukkumaan nokka aivan tukossa ja kurkussa kihelmöiden - mutta oikeasti, mistäpä näistä tietää? Ehkä söinkin jotain sopimatonta samaan aikaan?

Nämä ovat siis täysin sellaisia asioita, joihin olen vain tottunut. Ne kuuluvat minun elämään, että nokka on tukossa ja limaa kurkussa melkein koko ajan, joskus enemmän joskus vähemmän - yleensä vähemmän. Ja että nuhat on hankalia ja pitkiä. En varmaan tule koirien kanssa (jos ilmankaan) asuessa koskaan täysin pääsemään oireista eroon, mutta uskon, että voin vähentää niitä ja tarvittaessa ottaa myös lääkettä. Lääkettä ei tosin ole tullut nyt otettua ja varmaan kesän vaihtuessa talveksi myös pöpöt ilmasta vähenee ja oireet helpottuu.

--

Koiran karvoja ei talosta tietenkään kokonaan mihinkään saa, eikä ole tarkoituskaan (vaikka siivota tietenkin voisi vähän useammin...). Enkä alun hössötyksen jälkeen ole kiinnittänyt asiaan sen erityisempää huomiota. Vieraat koirat kutisuttaa vähän enemmän ja agilityssa ehkä välillä ahdistaa vähän liikaa, joten siellä voisi tosiaan sitä Ventolinia kokeilla, ennen suoritusta.

Allergiat ovat myös vähän sellaisia, että ne voivat myös ajan kanssa pahentua (tai myös mennä paremmaksi tietyissä tapauksissa ainakin alun ongelmien jälkeen), joten omaa vointia on joka tapauksessa seurattava. Allergiaoireita voivat ja myös aiheuttavat koirien lisäksi moni muukin asia, minulla esimerkiksi tietyt pähkinät, kiivit, jossain määrin sitrushedelmät ja varmaan muutamat muutkin tyypilliset allergeenit, mutta noitakaan en välttele erityisemmin, vaan syön sinnikkäästi kaikkia pähkinöitä ja hedelmiä (joskus ei kiiviä vaan voi), eli siedättäminen on tähän mennessä toiminut hyvin ja sillä aion myös jatkaa.

Pahimmassa tapauksessa allergia ja mahdollinen rasitusastma saattaa kehittyä oikeaksi astmaksi ja sitä en välttämättä haluaisi. Meillä Ossi on vähän samanlainen minun kanssa, mutta sillä astmatyyppisiä oireita on ehkä aavistuksen enemmän. Ollaan niistä juteltu terveydenhoitajan kanssa kyllä. Mutta nykyisin kanta allergioihin on vähän eri kuin ennen, mikä on kyllä ihan hyvä.

Joten allergiatestituloksista huolimatta täällä ollaan jatkettu aikalailla samaan tapaan, lääkepakettikin on vielä liki täysi. Agilitya en ole tosiaan niin paljon tehnyt, että olisin Ventolinin voimaa päässyt testaamaan oikeasti, siis lähinnä onko siitä apua vai ei.

Tiedän myös, että koira-allergisia koiraharrastajia on aika liuta, jotkut pahemmillakin oireilla ja osalla se sitten on kenties johtanut siihen astmaan asti... Varmaa on, että allergia on nyt osa arkea, oireili se sitten tai ei. Ja jossain määrin se varmaan mietityttää aina...