Ei me Lisan kanssa uskaltauduttukaan kisoihin. Syitä oli niin monia, että taisi mennä vähän syiden keksimiseksi. Ehkä fiilis ei vaan vielä ole kohdillaan.
- Oli kylmä. Lämmittely Lisan kanssa hankalaa tai mahdotonta.
- Olen stressaantunut. Olen ollut niin monta päivää menossa enkä ollenkaan kotona ja lapset olleet koko viikon sairaana, että teki mieli olla välillä heidän kanssaan.
- Olisin mennyt kisoihin vain tekemään sekavista kontakteista vielä sekavammat, koska suunnitelmaa ei ole...
- Fiilis hukassa. Se vaan on. Ei ole ollut kisaintoa. Treeni-into ehkä hiljalleen palaamassa Lisan kanssa.
Joten ollaan tänään möllytelty kotona. Seurattu kisatuloksia nestistä. Katsottu lasten ja koirien kanssa telkkaria. Siivottu. Kiljuttu. Syöty. Tehty ruokaa. Pötkötelty. Varastettu äitin puhelin ja fasetettu. Minä en tehnyt edellistä. Liian kaukana.
Ja nyt iltateelle ja sitten nukkumaan. Me tullaan sitten tammikuussa.
Ei varmaan haittaa mitään. Joskus saa vaan ollakki, sinulla on tällä hetkellä niin paljon asioita, etten yhtään ihmellele vaikka et revennykkää enää kisoihin. Lapsille haleja, parantukaa ja koirille rapsutuksia
VastaaPoistaKiitos Mummu! Kotipäiviä tarvitaan aina välillä. Kohta onneksi lomalomaloma, tulee ihan oikeaan paikkaan :)
VastaaPoista