tiistai 29. joulukuuta 2015

Lomat ja surut

Kotonani Sotkamossa ollaan nyt oltu koko porukalla melkein parisen viikkoa. Tultiin hieman aiemmin lasten ja Manun sekä Lisan kanssa, Jore tuli italialaisten kanssa pari päivää myöhemmin.

Pojat ovat täälläkin samalla tavalla eristyksissä kuin kotonakin, mutta järjestelyjen muuttuessa on aina totuteltavaa, ja vaikka virheisiin ei olisi varaa - joskus niitä sattuu ja nyt niitä on sattunut jo kahdesti. Puhun siis poikien yhteenotoista sen seurauksena, että joku ovi on jäänyt lukitsematta.

Ensimmäisellä kerralla Manu satutti taas tassunsa ja toisella kerralla, siis eilen, Jore sai puremia päähänsä ja lisäksi isäni jalka rei'ittyi. Ja nyt sitten on lopultakin tehtävä niitä päätöksiä. Ehkä niitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin tai olen jo tavallaan tehnytkin ja vähän hiljaisuudessa miettinyt ja kysellyt. Mutta meidän taloudessa ei vain ole sijaa molemmille uroksille, vaan toisen on löydettävä uusi koti.

Ja olipa se kumpi tahansa ja mihin tahansa, niin itken jo nyt valmiiksi ja edessä oleva tulee olemaan pahimpia asioita mitä olen joutunut koiria pitäessä kokemaan. Syytän itseäni, ja koetan tehdä päätöksen koirien parasta ajatellen - ottaen huomioon sen mitä meidän perheellä on annettavana kummallekin, miten koirat viihtyvät meillä tai miten ne voisivat viihtyä muualla. En siis ole päättänyt, kumpi meiltä lähtee, koska kotia ei ole kummallekaan tiedossa, mutta toisen on kai vain lähdettävä. Jos hyvä koti jommalle kummalle löytyy, niin päätös on sen myötä tehty, ei sen myötä, mitä itse haluan.

Anteeksi Jore, anteeksi Manu.

--

Jos tunnet haluavasi jutella enemmän jommasta kummasta koirasta, ota yhteyttä. Tai jos tunnet jonkun joka on lenkkeily- tai harrastuskaveria vailla, laita sana eteen päin.

Minuun saa yhteyden puhelimella +35850 466 8480 tai spostilla: lottis@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti