Agilityn ilo

Ilo on tullut takaisin :)

Tein eilen illalla treeniä Lisan kanssa kanssa pujottelulla, sitä samaista vauhdikasta keppisyöttöä putkelta mitä keskiviikon treeneissä tahkottiin. Lämpö oli jo laskenut reilusti alle kahdenkymmenen ja varpaita meinasi paleltaa litimärällä, kasteisella nurmella. Ei se joka kerta tietenkään nappiin mennyt, mutta meillä oli kivaa :) Nyt pitää kuitenkin muistaa malttaa kisoissa, ne kontaktivirheet kun saa minun mieleni synkistymään, joten agilityradat on vain otettava treeninomaisesti. Tänään illalla siis Saariselällä Lisan kanssa yksi kontaktiratatreeni ja lauantaina kolme sellaista! Sunnuntain hypärillä vasta saadaan revitellä.

Ollaanhan me toki karsintojakin silmällä pitäen treeniä tehty, juurikin noita pujottelukulmia ja seinään päin pujottelua. Pöytää pitäisi vielä ehkä harjoitella, kun se meni niin heikosti keskiviikkona. Vastikään Raunon FB-päivitys "säikäytti", koskien MM-karsintojen esteiden tarkistusta jossa hän mainitsi myös pöydän ja elektroniset vempaimet... Ja arvokisoissa nimenomaan, jos milloin, se pöytä saattaa radalla olla myös. Ja mikäs siinä, pitäisi vaan joskus myös treenata sitäkin!

Meiltähän puuttuu siis edelleen sekä voitto että tupla, joten ihan tosissaan en vielä ole kisaamaan Rovaniemelle menossa, mutta jos, niin en halua sen tulevan aivan puskista. Eniten lohduttaa se, että kaikki mahdolliset nollat tästä eteenpäin lasketaan myös ensi vuoden SM-nolliksi Ouluun! Jee :) Voitto on jo myös ihan mahdollinen, hyppyradoilla siis. Lisalla on nyt hyvä vauhti, joka riittää kärkikahinoihin näillä pohjoisen piireillä ainakin, ja kyllä jos hypäri osuu nappiin, riittää se varmasti mihin vain, mutta sen pitää tosiaan myös osua nappiin ja noita nappisuorituksia ei muualla kokeillakaan kuin hypäreillä. Sitten jahka arvokisoihin pääsy varmistuu joskus elämässä ;) aletaan testailemaan nappisuorituksia myös kontakteilla, niitä pitäisi vain vielä saada huisisti nopeammiksi.

Vielä Lisan treeneistä eilen. Tällä kertaa rakensin sille pujottelua vastaan seinän hyppysiivekkeestä ja renkaan sivusta, siis että tulisi mahdollisimman seinämäinen efekti. Se kesti sen tosi hyvin! Vasta kun laitoinkin "seinäksi" suoran putken, se saattoi lopettaa kesken. Joten se putki sekoittaa tosi pahasti! Kannattaa kokeilla.

--

Laumasta

Laumassa kaikki niin hyvin kuin sekopäälaumassa vaan voi olla... Manu on ihana, Igsy on ihana, Lisa on pomo ja Jore hullu. Siis Lisa ja Jorekin on ihania koiria minun kanssa, mutta laumassa käyttäytyvät muutoin. Lisaa pidän usein hihnassa sisällä ja ulkona Igsyn ja Manun / Igsyn ja Joren kanssa. Se menee niin aivan hyvin, mutta menee kyllä vielä aikaa, ennen kuin uskallaan päästää sitä irti. Voisi sen varmaan jo nytkin päästää, ilman ongelmia, mutta en luota pätkän vertaa, ja jos tappelu ehtii syttyä, sitä ollaan taas aivan nolla pisteessä.

Lisa ei siis näkyvästi stressaa, ei ole jäykkä, tärise tai läähätä, joita se teki silloin kuukausi sitten kun sitä koetettiin totuttaa hihnassa Igsyn seuraan. Se käy maate, torkkuu / nukkuu jne. Mutta kun Igsy tulee lähelle, se alkaa vilkuilemaan minua, jäykistyy hivenen, heiluttaa häntäänsä melko korkealla, korvat edessä. Ei siis mikään äärimmäinen uhkausasento, mutta ei mitenkään rentokaan. Igsy on rento, heiluttaa häntää, korvat takana ja nuuskuttelee Lisan suupieliä (nyt myös takapuolta, juoksut tulossa), mutta sekin laittaa maate, ei stressaa Lisan läsnäolosta. Joskus Igsykin minusta ottaa vähän uhkailueleen tyyppistä, häntä nousee, asento ryhdikäs.

Manu sen sijaan stressaa Joresta. Liekö siksi sillä tuo karvakin noin olematon, kun olen katsellut viime kesän kuvia siitä. Siis se stressaa siitä kun Jore saa räyhäkohtauksia häkistä käsin, kun Manu kulkee ohi, joten se reppana ei välttämättä aina uskalla tulla edes olohuoneeseen kun pelkää Joren reaktioita. Jahka lähdetään tästä Lisan kanssa haittaamasta laumasuhteita, saa Esa taas totutella poikia ajan kanssa ytheen. En tiedä miten tässä ollaan oltu niin laiskoja, ettei olla saatu vieläkään poikia paremmin totutettua yhteen. Ja minusta siinä kuitenkin on kaikki mahdollisuudet, että se onnistuu.

Nytkin Igsy hiippailee tässä ympäriinsä ja Lisa lötköpötköilee penkillä minun vieressä, ei merkkiäkkään kyttäilystä.

Mutta... me ollaan myös varmuuden vuoksi kysytty Igsylle hoitopaikkaa myös veljen luota. Minua pelottaa sen kivut Manun kanssa leikkiessä tai Joren käydessä päälle / alistaessa kiihkoillessaan. Pari viikkoa sitten varsnkin tuntui, ettei sillä ole turva paikkaa kenenkään kanssa, vaikka poikien kanssa muutoin tuleekin tosi hyvin toimeen.