Torstain treeni + radanlukutaito

Rata on vain oma hahmotelma treenistä

Raunon luennolta ja varsinkin eiliseltä treeniltä oppi taas uutta.

Lyhin reitti tai edes suoritustavaltaan nopeimmalta vaikuttava reitti ei todella välttämättä olekaan se paras. Päästiin kellottamaan käännöksiä ja suoritustapoja välillä 2-4. Vaihtoehtoina oli lyhyin reitti + niisto kolmoselle vs. pidempi reitti + valssi kolmoselle ja putkeen.

Ja niin vain se ajallisesti paras vaihtoehto sinne valssin puolelle kallistui jokaisella! Vasta sitten kun hyppyä siirrettiin reilulla metrillä kauemmas (punainen hyppy on n. alkuperäisellä paikallaan), aikaero alkoi tasoittumaan, varsinkin minulla ja Lisalla, mutta edelleen tuo valssilla suoritettu hyppy oli nopeampi kaikille.

Sen lisäksi myös ohjaajan että koiran suoritus helpottuu valssatessa, ja osalla koirista aikaa meni jopa puoli sekuntia vähemmän. Lisan kanssa saatiin jotakuinkin sama aika molempiin. Enempi olisin varmaan voinut kannustaa ja hoputtaa, jolloin aika olisi mahtanuta olla eri, samoin ottaa koira matkaan 1 esteeltä, kuten Katja ja Olga tekivät. Olga tekikin huippuaikoja :)

Hiottiin uudemman kerran myös putkeen vientiä Aan alla, huomattavasti paremmin tuloksin! Ehkä jos olisi aivan pakko tai ei mitään menetettävää, uskaltaisin jopa kisoissa kokeilla persjättö vientiä putkeen, mutta hui kun siinä pitää oikeasti olla ajoituksen kohdillaan. Vaan ei siinä mitään, Lisa teki sen aivan mahtavasti silloin kun tein itse oikein ja oikeaan aikaan. Ensin piti varmistaa koira vasemmalle puolelle, kun sen oli jättänyt tekemään siivekkeen kiertoa 12 ja sitten käskyn kera persjättö, ei liian varhain tai myöhään, jolloin koira haki putken tosi näpsäkästi. Osalla koira vaan liikkeen mukana luki sen putken, meillähän Lisa lähti viime viikolla minun liikkeen mukana putken ohikin.

Pujottelun Lisa teki loppuun asti edessä olevasta seinästä huolimatta, mutta sinkosi kolme kertaa peräkkäin hypylle 12!! :D Olipas se hassua. Vaikka siis ohjasin koko ajan pujottelun oikealta puolelta ja pidin kyllä meteliä itsestäni. Taitavaa sinänsä, mutta ei se kisoissa toimisi ;) eikä kisoissa seinä olisi aivan noin lähellä sentään.

Hyvät treenit siis jälleen. Huomenna meillä onkin taas kasvattitreenit, nyt se muistikortti matkaan!

Voihan näyttelyt! Ja kun sinne ei pääse.

Olisi mukavaa käydä koiran kanssa näyttelyissä. Minussa asuisi sellainen iso näyttelyihminenkin, parson kun on siitä niin käsittämättömän upea rotu, että se voi olla ihanteellinen siinä mihin se on jalostettukin sekä monessa muussakin lajissa. Eli valion voi saada keskiverto parsonista sekä luolilta, näyttelyistä että agilitystakin. (tokikaan ei ilman työtä...) Ei siis olla tehty eroa ns. työ- tai näyttelylinjojen tai tyypin kanssa kanssa, kuten esimerkiksi monella muulla "agilityrodulla" meinaa olla, jos ei pelkän ulkonäön (karva, tyyppi), niin sitten esimerkiksi kokonsa vuoksi, jolloin pelkän agilityn vuoksi haetaan ihannetta pienempää jne. Mutta näistä olen jaarittanut ennenkin.

Nyt haluan siis puhua näyttelyistä - ja siitä puhe mistä puute!

Kasvatin kanssa kehässä kevät 2013

Kävin viimeksi näyttelyissä omien koirien kanssa 2012 lokakuussa rodun erkkarissa Lisan kanssa, jolle tuloksena sieltä H. Tuomari katseli Lisaa itseasiassa todella lupaavasti ensimmäiset kiekat ja seisotukset, josta olin aivan otettu ja ihmeissäni, mutta huono karva ja lopulta moni muukin juttu ei sitten ollutkaan Lisassa niin kivaa. Mutta Lisa siis esiintyi tosi kivasti ("Uuuh! Ihana pallo!" - niin se ajatteli ja pönötti menemään), ja siinä uskon onnistuneenikin, vaikkei Lisa jäänytkään yhteenkään kameraan tuolloin ikuistetuksi, valitettavasti. Jorekin oltiin tuolloin erkkariin ilmoitettu, mutta lopulta jänistettiin, eikä päästetty sitä kehään murisemaan tuomarille.

Lisa vuosikkaana ja samanlainen se on vieläkin <3 p="">

Jore juuri ennen erkkaria syksy 2012

Foxy oli, anteeksi kamala ilmaisuni, pikkuvikainen parson (puhun kuin Esa autoista..). Sillä oli vähän liehukorvaa, ei niin hyvä liike, oli matala asentoista häntää ja joita kuita tuomareita myös sen pilkutus vaivasi. Silti oikean tuomarin kohdalle satuttua ja trimmauksen osuttua kohdilleen, se ehti saada kaksi sertiä Suomesta ja yhden Ruotsista, eli ei pöllömmin ollenkaan - se oli siis vain sertiä vaille kahden maan valio. Ja sehän oli aivan totta, että sain myös esitettyä sen hyvin - se osasi pönöttää kehässä ihan sievästi ja tykkäsi siitä. Lopulta... Monet virheet kun ehdin tehdä esittämisen ja näyttelyihin valmistautumisen suhteen.

Foxyn viimeinen näyttely ja kolmas serti

Foxyn kanssa kehässä esiintymiseen auttoi aivan varmasti agility. Agilityn myötä se oppi mitä minun kanssa tekeminen saattoi parhaimmillaan olla. Agility antoi sille syyn odottaa innokkaana, oli se sitten nami tai lelu, vaikka olosuhteet näyttelyissä olivatkin hyvin erilaiset. Foxy oli myös siitä mainio, että se rentoutui tilanteessa kuin tilanteessa. Ei tosin tehnyt niin aina, ensimmäiset kehät (junnnuista nuorten luokkaan) oli aika kamalaa koheltamista, Foxy joko jäykisteli tai jännitti ja hermoili, tai jos esiintyminen onnistuikin, olin trimmannut sen huonosti ja mitä milloinkin. Vuosien varrella opin kuitenkin niksit sen turkille ja meidän työskentelysuhde vahvistui, ja luottamus sekä esiintymisvarmuus parani sen myötä. Se parani kuin viini vuosi vuodelta, minun kulta.

Tiedostin silti Foxyn virheet hyvinkin selkeästi, ei mennyt yhtään näyttelyä, etteikö jostain niistä tai useimmiten useammasta olisi mainittu. En pitänyt Foxya varsinaisena komeettana näyttelytähtien taivaalla tai edes mätsäritähtien, mutta tykkäsin silti panostaa karvaan ja esittämiseen ja uskoin, että ne usutettua yhteen muutaman pikkunäyttelyn kanssa kenties, potti olisi joskus korjattavissa. Sen olisi varmasti saanut toimivaksi paketiksi lyhyemmälläkin ajalla, jo junnukehiinkin, kun olisin tiennyt paremmin ja aiemmin.

Sillä totuushan on se, että esittämisellä on valtava painoarvo kehässä. Vaikka usein jotain muuta itselleen vakuutteleekin ;) Toki moni tuomari katsoo myös huonoa esittämistä läpi sormien, varsinkin jos valinnan varaa ei pahemmin ole tai jos kyseessä on nuori, mutta erityisen lupaava koira, mutta mitä enemmän ikää tulee tai mitä suurempi kehä on kyseessä, sitä kauniimpaa ja inspiroivampaa esiintymistä haetaan ja sillä myös pärjää - jopa huippua huonompi koira.

Muistan kun viimeksi erkkarissa tuijottelin koiria tai jälkeen päin olen katsellut kuvia isoista näyttelyistä, ja nimenomaan paras narttu tai uros kehistä tai kokonaisista kilpailuluokista. Tuolloin katse hakeutuu automaattisesti niihin joilla asento säilyy, olemus on rento ja luonteva, jolloin selkälinja ja kulmaukset näkyvat edukseen ja koirasta voi nähdä että se nauttii olostaan kehässä. Ja näin käy myös tuomarille. Siis vaikka katsella pitää ja tuleekin katseltua kaikkia koiria kehässä, sitä lopulta aina päätyy katselemaan niitä kauniisti esiintyviä, kerta toisensa jälkeen. Koska ne ovat kauniita katsella. Rimpuilevat ohitetaan hyvin nopeasti, arat vielä nopeammin, asentoa hakeville annetaan armoa - mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja puhumattakaan siitä viimeistellystä trimmauksesta.

Rento ja nautiskeleva, viimeistelty olemus

Jännittynyt ja trimmauskin vähän viimeistelemättä

Seisomista vaikeampaa minusta vielä, on ryhdikkään ravin löytäminen. Meillä ongelmia on tuottaneet ihanat hajut, kiristävä panta, muut koirat ja mikä milloinkin, joskus myös liian rento meininki, pää rennosti alhaalla. Ihanne olisi löytää ravissa sivuprofiili, jossa pää on ylväästi tai ainakin melko korkealla, häntä pystyssä ja lennokaskin ravi. Kuvittele tilanne jossa koirasi näkee pihalla tai lenkillä jotain kevyesti kiinnostavaa, jossain kauempanakin, ja lähestyy sitä muutamalla raviaskelelella ryhdikkäästi, pitkällä askeleella, pää pystyssä. Sellainen liike ja asento olisi kovasti ihanteellinen myös näyttelykehässä; ryhdikäs, koiran temperamenttia ja luonnetta ilmentävä. Tai niin sen ainakin itse näen.

Rento askellus, muttei aivan niin pirtsakka asenne, kuin kehiin toivoisi.

Luin jokunen vuosi sitten tosi hyvä kirjoituksen näyttelyharjoittelemisesta täällä. Hyviä vinkkejä siihen, miten sitä innostunutta ja ryhdikästä esiintymistä voisi lähteä harjoittelemaan. Ja se todella kannattaa.

Samalla sivustolla on vinkkejä myös trimmaukseen, irskin tosin, mutta paljonhan näissä on samaa.

--

Mutta voi huokaus kun ei ole koiraa kehään vietäväksi asti. Toivon kovasti, että Igsyn ruokavalio saataisiin sellaiseksi, että näyttelyissä käyminen voisi olla yksi harrastusvaihtoehto. En vain tiedä miten pahasti meidät tuomitaan jos vien näyttelyihin rakenne- ja haimavikaisen koiran? Näyttelyissä käyminenkin kuitenkin on perimmiltään kilpailemista. Mikä siinä on että pitää aina päästä kilpailemaan? Vaan siellähän ne on kaikki muutkin.

Kuulostaa kyllä omaankin korvaan pahalta.

Mutta jos se on yksi niitä turvallisimpia harrastuksia mitä saatan sille keksiä, niin voiko siitä tuomita?  Usein harrastaminen kuitenkin vie, ennemmin tai myöhemmin sinne kilpailuun. Paitsi metsästys, vaikka palkintojahan tavallaan siinäkin haetaan saalista etsittäessä. Olen tullut kuitenkin Igsyn kanssa siihen johtopäätökseen, ettei sen kanssa voi harrastaa liian raskasta ja rasittavaa ensinnäkään siksi, etten tiedä miten sen selkä kestää tai miten se sitä edes oirelee ja toiseksi myöskään siksi, etten pysty tarjoamaan sille tarpeeksi energiapitoista ruokaa, jotta se pysyisi kunnossa kun kulutus lisääntyy.

Jotain pitäisi siis keksiä, mutta mitä. Kenties aika näyttää, siiheksi haaveillessa!

Alkeisaksaa vol1

Pääsin tänään puuhastelemaan alkeisjuttuja kahden kaverin ja heidän koiriensa kanssa :) Oma pikkuinen Nelli-kasvatti tuli emäntänsä kanssa Laivakankaalle, sekä eräs hurmaava shelttiherra Ruu, joka jatkossakin nähdään näissä kuvioissa, koska on aivan uunituore arcticilainen!

Hallilla Nelli ei ollut aikoihin käynytkään, joten tuoksut meinasivat aivan saada vallan. Onnistuttiin kuitenkin hyvällä menestyksellä tekemään paria hyppyä suorassa ja ensin lyhyttä putkea sekä pitkää, mutkaistakin. Luoksetuloja treenattiin myös pariin otteeseen ja on siellä vauhtia jossain piilossa, motivointi vaan on nyt alussa se juttu, lelutkaan kun eivät oikein kelvanneet, makkarat sentään.

Ruu on pentu- & alkeet käynyt ja osasi jo mennä hyppy-putki-hyppyäkin. Se otti hyvin kontaktia ja vauhtiakin se kerrytti varsinkin putkeen päästessään.

Mukavaa tämmöinen, kun kasvattejakin näkee ja kavereita :) muutaman kerran olen hallia varannut nyt kasvattikäyttöön ja useampiakin tulijoita on jatkossa odotettavissa - ensi kerralla toivottavasti myös muistikortti mukaan kameraan! :/ Se nimittäin unohtui nyt.

Igsy oli mukana istumassa ja katsomassa. Niin reipas ihana napero se on!

--

Tultiin hallille aiemmin Lisan, Igsyn ja Ossin kanssa ja Lisa pääsi testamaan putkihässäkkää, jossa koetin aina karata jonnekin aivan muuhun suuntaan kuin mihin Lisan putki vei, sekä viedä sitä putkiin pakkovalsseilla sun muilla epämääräisillä, "vaarallisilla" kuvioilla. Muutamia virheitä siellä tuli, mutta ihan se kuitenkin niitä putkia koettaa lukea, ettei se aivan niin toivoton ole, kuin pelkäsin.

--

En saattanut olla ilmoittamatta Lisaa OKK:lle maaliskuussa, vaikka olisinkin toivonut miniluokista isompia. Näillä näkymin Activen kisat jää väliin kuitenkin, joten jos siis Lisa vain pysyy edelleen terveenä, me starttaillaan taas vajaan kahden viikon päästä. Olen päässyt yli sunnuntaisesta masennuksestanikin, se oli varmasti lähinnä tosiaan vain sitä väsymystä.  Kyllä ei voi jättää nukkumisia tuolla tavalla vähälle, jos meinaa reissata ja kisata noin paljon. Ei se vaan toimi niin.

Kisavideoita olen katsonut ja katsonut ja todennut, että Pellossa en liikkunut ollenkaan, oikein mitenkään. Kontaktiongelma oli varmasti ongelma juurikin siitä syystä etten liikkunut (vaikka pitää ne kyllä saada "liikkumattomaankin" kuntoon, ei onnistu noin, että siitä ja tästä syystä se ei pysy ja muuten pysyy - jos pysyy). Haukiputaalla kahdella jälkimmäisellä radalla liikuin ajoittain hyvin ja sillä draivilla tulee myös jatkaa seuraavissa kisoissa (ja treeneissä) jos OKK:lle asti selvitään. Koira hanskassa ja jalat ilmassa! Pitää vielä tuijottaa niitä liikkuvia videopätkiä ja fiilistellä vähän ennen kisoja.

Huomenna lähden Raunon radanlukutaidon luennolle. Vähän jotain rennompaa välillä kun ei tarttee koiraa ottaa mukaan.

Pohjanoteeraus

Että sellaisesti aloitettiin tämä kisakausi. Luleån hyvät hetket on jo unohtuneet. Samoin hyvät neuvot kisoihin valmistautumisesta. Masennus iski just nyt. Tai ei nyt ihan, kai väsyttää vaan. Viikonloppuna tuli ajettua n. 600km, oleskeltua kisapaikoilla 15 tuntia, istuttua auton ratissa 8 tuntia ja nukuttua reippaat 10h.

Muisteloissa 5 hylättyä rataa.

- Yksi hyvä hylly (E-rata, radalla vain yksi ainokainen virhe)

- Yksi melkein kokonaan tsempattu rata (F-rata)

- Yksi melkein hyvä yritys

- Kaksi aika kamalaa kyhäelmää kontaktiloikkineen, joista kävelin ulos, vaikkei hylkyä välttämättä alla vielä ollutkaan. Tai kuten aina, osuu se kontaktille, mutta ei se pysähdy.

Nyt väsyttää aivan liikaa, että jaksaisin oikein analyseerata ratoja, kun olen sen jo muutamaan otteeseen tehnyt. Juoksin minä pari kertaa ihan kovaakin, Haukiputaalla lähinnä. Activella oli muuten myös todella hyvä pohja juosta, uusi kumirouhe täytteinen keinonurmi.

Mutta, olisi pitänyt juosta vielä enempi ja mikä tärkeämpää, keskittyä paremmin. Hieno nollarata (ym. Haukiputaan E-rata) menetettiin ylimääräisellä takaakierrolla kun vasitella koiran sinne ohjasin. Voi itku... Myös Moilasen radalla valunut valssi jäi harmittamaan tosissaan.

Räsäsellä oli tosi kivoja ratoja ja samaan tapaan fiilistelin myös Moilasen radalla. Vertasella tällä kertaa aikamoista kiemurtamista meille, rataprofiileista en saanut otetta oikein kuinkaan... Tapojeni vastaisesti tuijotin viime tippaan asti miten muut radan selvittävät ja kun oma vuoro tuli, hyvä jos muistin miten rata vietiin loppuun asti.. Toinen rata oli vähän mukavampi kuin ensimmäinen ja enhän minä sitä ekaa ohjaamaan oikein päässytkään.

Nyt haluaisin vaan nukkua.

Kennelyskästä + eiliset treenit

Ahdistaa vähän ajatus yskästä, kun kisoja on tulossa. Sitä on ollut täällä Kemi-Torniossa liikkeellä runsaastikin, vaikkei meidän seurasta ole ketään vielä korviin kantautunut.

Viime viikolla Luleåssa joku yski siellä lehterillä. Mutta niin yski Lisakin alhaalla maneesissa palloa haukkoessaan. Tarkoitan siis, että yskä saattoi olla jotain muutakin. Kuulin vain yhden koiran yskivän kerran useampia yskäisyjä peräkkäin.

Käytiin eilen treeneissä kuitenkin normaalisti. Samoin toissapäivänä hallilla. En ole meillä yskän oireita havainnut, ei aamu- eikä yöyskintää, ei yskintää rasituksessa tai ilmankaan rasitusta. Eilen treeneissä Lisa sai kuitenkin taas pallon kanssa yskänkohtauksen ja taas ahdisti. Entä jos sillä sittenkin on se?

Minua ei siis ahdista se, että koirat saattavat sen kisoista saada vaan se, että meillä olisikin yskä jo itämässä vaikka tuolta Luleåsta ja tietämättäni menen sitä seuraaviin kisoihin muille tartuttamaan. Tällainen tilanne tietenkin varmasti monella on ja tällä tavalla yskä myös tarttuu ja tarttuu vain, eikä siitä oikein päästä eroon. Luleån kisoista lähes kaikki samat suomalaiset koirakot ovat menossa myös Pelloon kisaamaan. Yhteenkään koiraan en kyllä Lisan antanut nenäkontaktia tai muutakaan kontaktia ottaa.

Yleensä yskänepidemiat saavat alkunsa isoimmista näyttelyistä vuoden vaihteessa. Toiset sanovat, että tauti tulee sinne ulkomailta ja sitten leviää vähitellen pitkin Suomea. Ehkä yskänepidemiat olisivat parhaiten vältettävissä niin, että isoihin näyttelyihin osallistuvia koiria rokotettaisiin enemmän yskää vastaan, jolloin ne ehkä paremmin välttäisivät yskän levittämistä kotiseudulleenkin. Ja sitä nenäkontaktiahan tulisi välttää aina näyttelyissä ja kisoissa.

Kaikki taitavat tietääkin jo neuvot kennelyskää koskien, mutta kertaanpa vielä. Kennelyskän sattuessa omalle kohdalle, tulisi koiran kaikenlaista rasitusta välttää, sillä jälkitaudit voivat olla kaameat. Samoin tulisi myös pitää treeni- ja kisataukoa sekä välttää koirakaverien tapaamista vielä 2 viikkoa taudin ensimmäisestä oireettomasta päivästä lähtien. Eli ilman jälkitautejakin koirakamu- & treenitauko yskän takia kestää vähintään 3-5 viikkoa. Ja jos treenit aloittaa liian aikaisin, niin siitä kärsivät pahimmassa tapauksessa sekä oma, että muiden koirat. Jälkitaudit tosin voivat iskeä, vaikka kaiken koettaisi tehdä oikeinkin..  joten varovaisuus kyllä kannattaa.

--

Eiliset treenit

Meillä ei ollut eilen koutsia. Rauno oli tehnyt meille tällaisen kiemuran, ja hox! ohjaajan linjat siis piirrettynä myös. Kirjoitin alla olevan treeniraporttina meidän FB- ryhmään, meillä ei mennyt aivan tämän treeni nappiin...! Toivottavasti kisoissa menee paremmin. :)

Alun esteet 2-8 ovat myös aikalailla tarkka kopio viikonlopun kisoista. Muitakin pätkiä voi olla sunnuntailta radoilta, joilla me ei oltu.

Alku meni nyt ok, saksalaisiakin kun oltiin ehditty harjoittelemaan. Otin 2. hyppyä sekä pakkovalssilla että saksalaisella. Putkelle viennissä oli ongelmia, kun piti suorittaa putken puolelta, Lisa haki joko aata tai putken ohi minun perään, yleensä jälkimmäistä. Näitä pitää harjoitella! Kisoissa oli samaa ongelmaa, eli ei lue putkea kun minä liikunkin voimakkaasti toiseen suuntaan. (Aan puolelta putkeen vietäessä Lisa pitää saattaa pitkälle putkeen, eli jos putken jälkeinen hyppy olisikin himpun enemmän alempana, niin kyllähän se helposti sen ehtisi suorittaa väärin päin, koska en ehdi sitä ohjaamaan, kun pääsen putkelta liikkeelle niin myöhään, tässä Lisa sai onneksi edetä rauhassa.)

Hyppysuoraa 8.-10. jouduttiin helpottamaan, kun viimeinen hyppy tuli jokseenkin liian lähelle seinää.

Lisa lähti hyvin herkästi kiertämään minua pujolle viennissä, ja se tökki ihan loppuun asti! Oma moka tietenkin, kun en odottanut koiraa oikealle puolelle ensin. Tällaisissa takaakierroissa on meillä ennenkin ollut ongelmaa.

- Sitten tuli se vaikein kohta tuolla pujottelulta lähdössä (seinä tuli n. 1m päähän). Sain jonkin verran otettua sivuetäisyyttä, mutta taisin vain aina liian myöhään lähteä valssaamaan tai persjättöämään, niin että joka kerta auttamatta koira luki 13 esteen väärältä puolelta. Enkä ikinä ehtinyt ajoissa persjättöön! Joten tämä jäi nyt seuraavaan kertaan.

Huom. Jouduttiin tekemään tästä hyppykulmasta vaikeampi, koska ei saatu 12 ja 13 hyppyjä mahtumaan oikein. Varsinkin tuo 13 hyppy oli reilusti kauempana seinästä, jolloin koiralle loogista oli suorittaa se seinän puolelta, ellei ehtinyt työntämään sitä oikealle puolelle.

Ja siksipä loppu"suoran" tein täysin ohjeiden vastaisesti takaaleikkailemalla enkä todellakaan koiran edellä !! Haastetta siis vielä jäi! :)

E & K taisivat saada ihan ohjeiden mukaisestikin radan tehtyä alusta loppuun. :) J:n suorituksia taas en ehtinyt nähdä montaa, kun oltiin aina Lisan kanssa kävelyllä.

Mutta kaiken kaikkiaan siis melko haastava rata, ehkä jos joku olisi ollut siinä vaan takomassa uskoa ja toistoja toiston perään, niin olisi saanut sen onnistumaankin. Kokonaisuudessaan se onnistui nyt vain niin, että ohjasin putkeen Aan puolelta, pujolle viedessä tuli virhe ja loppusuora takaaleikkauksilla. Ei kun ei niin ei! Mutta ensi kerralla sitten, ei auta kuin harjoitella!

Omat treenit päivänpaisteessa + video

Oli niin ihana paisteinen päivä, että lähdettin lasten kanssa hallille. Auringonpaiste kun tarkoittaa sen lisäksi, että on sekä kirkasta että ihanaa, myös sitä, että hallilla on lämmin, vaikka mittarit pakkasta näyttääkin. Ja olihan sitä lämmintä, lapset vähensivät vaattetta loppua kohden koko ajan ja koiria sai koettaa juottaa joka välissä.

Mukana oli Lisa ja Igsy. Harjoiteltiin Lisan kanssa niitä saksalaisia, kun ne jäi kaihertamaan mieltä kisojen jälkeen. Videolle ei tullut kuin onnistuneita otoksia, vaikka akun loputtua otettiin useampi epäonnistunutkin vienti kepeiltä otettuna. Ne ei ole niin sulavat kuin haluaisin, välyä on aivan liikaa minun ja esteiden välissä ja sutjakkaammin toki voisi liikkeelle lähteä.

Kokeiltiin myös vastakäännöstä putkelle, testailtiin molempia kontakteja vauhdissa ja lisäksi hioin keppikulmia. Videolle tuli vain alun kokeilut kepeiltä, lopuksi otin reilumman matkan päästä ja jopa niin, että pysyin koko ajan Lisasta kahden metrin säteellä ja pystyin juoksemaan edellä olevan esteen taakse kauemman siivekkeen takaa vastaanottamaan Lisan takaakierrolle. Samoin paremmat olivat myös ronskin persjätöt tai päällejuoksut jne pujottelun loppupäässä, nekään ei videolle päässeet.

Videolla on pätkä kuvattu lapsia varten. Ilsen tähtitunnelli... huuu... Aika hieno :) (Kosmisia äänitehosteita en tee minä, vaan Lisa)

/div>

Igsyn kanssa juostiin putkea ja se rallatteli hallilla minkä ehti, nautti aivan taatusti. Videot vaan ei onnistuneet, kun kuvasin liian kaukaa. Arvatkaapa missä jouduin sen pitämään kun Lisa treenasi? En missään!!! Se istua nakotti hihnan päässä aivan videokameran alapuolella! Ihana nappula! Se on aika pikkuinen, ehkä 32-33cm vain ja tuntuu vielä pienemmältä, hankala arvioida.

Eroahdistuksesta

On ollut ihana tulla kotiin ja todeta, ettei yhtään heiluvahäntää tule ovella vastaan :) Lisa meillä on stressannut oikeastaan aina jonkin verran, jos se jätetään yksin kotiin, eikä Foxy minusta oikein parantanut asiaa, mitä vanhemmaksi tuli. Ehkä niillä se yhteiselo ei muutenkaan ollut niin auvoisaa, että toisesta olisi voinut oikein saada kaveria yksin ollessaankaan. Nämä ovat ensimmäisiä kertoja ehkä ikinä? kun Lisa ei tule ollenkaan ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Se vaan jatkaa unia Igsyn kanssa.

En tarkoita siis, ettei se olisi koskaan ollut rauhassa kotona. Se osaa olla rauhassa aina jos laitetaan häkkiin (paitsi ehkä jos kuulee ulkoa treenausääniä...)  ja useimmiten myös irti ollessaan, kun on kaveri (Foxykin), muttei se näin rauhallinen ole ollut aikoihin, että jäisi nukkumaan vaan, kun ovesta tullaan! Sitten kun menen tykö, niin häntä vipattaa vimmatusti ja korvet menee taakse. Ihanat tytöt. :)

Nyt kun Lisalla on juoksut ohi ja Igsy puolestaan juoksuilee, ei samanlaista leikkirallia sisällä olla enää nähty, kun Lisa on taas alkanut enempi tosikkoilemaan, mutta leikin varjolla mennään koko ajan kuitenkin. Ei Igsy ole missään vaihessa esittänyt "nartun" elkeitä. Vielä ainakaan. Joten hyvinkin kaverilliset suhteet niillä on.

Luleån kisoissakin onnistuin pitämään Lisan häkissä rauhallisena oikeastaan koko ajan. Häkin päällä oli viltti ja vaikka vieressä oli välillä hyvinkin äänekästä kaveria, niin ei se siltikään aloittanut sitä kiljumis-haukkumis-sekoilua, kuten kisoissa usein... välillä yritti kyllä pari kertaa kiljaista. Istuin sen häkin vieressä aina tovin, ennen viltin laskemista alas, joten se jäi ehkä aina siihen luuloon, että olen siinä vieressä eikä se vain näe minua - ja suurimman osan ajasta olinkin kyllä.

Ulkona on aivan upea auringonpaiste. Ihanaa... Kevät on ihan parasta talvessa.