Eroahdistuksesta

On ollut ihana tulla kotiin ja todeta, ettei yhtään heiluvahäntää tule ovella vastaan :) Lisa meillä on stressannut oikeastaan aina jonkin verran, jos se jätetään yksin kotiin, eikä Foxy minusta oikein parantanut asiaa, mitä vanhemmaksi tuli. Ehkä niillä se yhteiselo ei muutenkaan ollut niin auvoisaa, että toisesta olisi voinut oikein saada kaveria yksin ollessaankaan. Nämä ovat ensimmäisiä kertoja ehkä ikinä? kun Lisa ei tule ollenkaan ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Se vaan jatkaa unia Igsyn kanssa.

En tarkoita siis, ettei se olisi koskaan ollut rauhassa kotona. Se osaa olla rauhassa aina jos laitetaan häkkiin (paitsi ehkä jos kuulee ulkoa treenausääniä...)  ja useimmiten myös irti ollessaan, kun on kaveri (Foxykin), muttei se näin rauhallinen ole ollut aikoihin, että jäisi nukkumaan vaan, kun ovesta tullaan! Sitten kun menen tykö, niin häntä vipattaa vimmatusti ja korvet menee taakse. Ihanat tytöt. :)

Nyt kun Lisalla on juoksut ohi ja Igsy puolestaan juoksuilee, ei samanlaista leikkirallia sisällä olla enää nähty, kun Lisa on taas alkanut enempi tosikkoilemaan, mutta leikin varjolla mennään koko ajan kuitenkin. Ei Igsy ole missään vaihessa esittänyt "nartun" elkeitä. Vielä ainakaan. Joten hyvinkin kaverilliset suhteet niillä on.

Luleån kisoissakin onnistuin pitämään Lisan häkissä rauhallisena oikeastaan koko ajan. Häkin päällä oli viltti ja vaikka vieressä oli välillä hyvinkin äänekästä kaveria, niin ei se siltikään aloittanut sitä kiljumis-haukkumis-sekoilua, kuten kisoissa usein... välillä yritti kyllä pari kertaa kiljaista. Istuin sen häkin vieressä aina tovin, ennen viltin laskemista alas, joten se jäi ehkä aina siihen luuloon, että olen siinä vieressä eikä se vain näe minua - ja suurimman osan ajasta olinkin kyllä.

Ulkona on aivan upea auringonpaiste. Ihanaa... Kevät on ihan parasta talvessa.