Blåsmarkes bebisar - Tuulimaan kakarat

Idag besökte vi Anna o Peter i Blåsmark och fick träffa Zäta och hennes underbar avkom! Zäta var som jag hade tänkt - den snällaste, gladaste och lugnaste mamman man kan tänk om - och så vacker!

Valparna var precis så söta valparna bara är på 4 veckors ålder. Vi "layed an eye" på tikarna especiellt, men ni vet att två av de här fina pojkar söker för sina nya hem!! :) Mer information hittar du på Dark Russell's hemsidan.

Kävimme tänään vierailulla Piteån Blåsmarkissa Annan ja Peterin luona tapaamassa pentuja ensi kertaa. Zäta äiti otti meidät vastaan ylitsepursuavan onnellisena ja nautiskeli kaikista rapsutuksista jotka osakseen sai. Kun meidän oli vuoro lulluttaa pentuja, äitikoira meni lepäilemään varjoon, aina kuitenkin valmiina antautumaan taas paijauksille. Se oli oikein esimerkillinen ja rauhallinen mammakoira, niin ihana ja niin kiltti. Ja pikkuinen!

Me Jennin kanssa lullutettiin erityisesti narttuja, mutta kaksi uroksista etsii edelleen harrastavia ja mieluusti toki metsästäviäkin koteja. Molemmat vanhemmat ovat mainioita käytännön metsäkoiria, pieniä kooltaan ja luolametsällä toimivia sekä luolakokeissa menestyneitä löytyy myös kaikista neljästä isovanhemmista.

Två av pojkar (DR's Indiana Jones på vänster och Ironman på höger)

Den snällaste, vackraste, lugnaste mamman - Leida's Russell's Zäta Jones

Tiken, DR's In Your Eyes

Efterrätt!

Hela gänget, pojkarna vill ut!

DR's I'm a Lucky Girl (höger) med brorsan Ironman

DR's I'm A Lucky Girl

DR's I'm A Lucky Girl

DR's In Your Eyes

DR's Iceman

DR's Ironman

DR's Indiana Jones

Till vi ses igen, hejdå!!!

Huikaiseva viikonloppu

Kiitos Koirakuvat.fi upeasti toteutetusta livestreamista.

Kiitos Agilityliitto upeasti järjestetyistä kisoista ja erityiskiitos fantastisesta tiedotuksesta ja viihdyttävistä haastatteluista agilityn katselun lomassa, ne oli ihan älyttömän kivoja ja huastelija Milla (?) oli ihan ykkönen talkoopestissään :)

Ja kiitos Lagu edellä mainitusta myös!

Kiitos jokaiselle uudelle maajoukkuelaiselle ja jokaiselle muullekin onnistuneelle, koska teidän suorituksia oli niin ilo katsella että itku tulee melkein silmään vieläkin kun ajattelee, että livestream ei enää toimi, livenä. Ja vaikka se toimisikin, on karsinnat jo loppuneet. Voi surku!

Menee vähän höpötykseksi, mutta oli kyllä niin 'upeanihananmahtava' viikonloppu agilityn parissa - samalla taloutta hoitaen (what?), ettei ole toista.

Siis ajatella nyt äärilaadukasta livekuvaa huippuagilitysta omalle kotisohvalle, höystettynä seurakavereiden sekä muiden kuumimpien aginimien haastatteluilla sopivissa väleissä, huikaisevia ratasuorituksia toinen toisensa perään sekä suuren suuria tunteita jotka välittyi ihan kotikatsomoihin asti. Melkein kuin olisi ollut itse paikalla, mutta vielä parempi, koska saattoi hakea ruokaa tai keittää kahvia ja - samalla katsoa agilitya :)

Sellainen oli MM-karsinta viikonloppu 2013 ja todellakin toivon, ettei tämä jäänyt ainutkertaiseksi kokemukseksi :) Vielä erityisonnittelut noin kuukausi sitten onnitelluille SM-3 Villelle ja Ainolle, jotka karsinoissa kolmannelle sijalle selvittyään ovat myös tämän vuoden maajoukkueessa!! Parson on paras!

Torstain treenit

Eilen saatiin viikkotreeneissä vähän Huittistella :) Tuuraava Johanna oli tuonut mukanaan Anne Huittisen tuoreen, Kirkkonummen iltakisojen agiradan, juuri sen, mitä ei Lisan kanssa saatu mennä silloin perjantain kaatosateessa. Saatiin siis kokeilla sitä eilen - sateessa - että tuli oikein autenttinen kisafiilis, melkein ;)

Kompastuksen murikaksi meille koitui 12 putki, jonka Lisa vilisti selän takaa Aalle. Aan keksittyään, se ei kääntämällä, vääntämällä tai huutamallakaan (vaikken ehkä em. kokeillutkaan) enää mennyt vauhdissa putkeen, vaan ensin piti ottaa pari vauhditonta toistoa läheltä ja sitten vähän kauempaa ja sitten vauhdin kanssa (varmistelun vuoksi en tietenkään ehtinyt sitten enää persjättöön tahi nappaan nokasta ennen rengasta vaan kokeilin kirjaimellisesti "koiran päälle juoksua" kohdassa 12-13, ja toimi se sekin, jooh...)

Toisella kertaa viisastuneena ja ekalla kerralla putkea treenanneena, otin Lisan jämäkästi päällejuoksuna 11-12 välillä, koira ensin vastakkaisella kädellä ja kropalla ohjaamalla oikealle puolelle ja sitten putki jo lukittuna spurttamaan 12-13 väliin - ja mainiosti ehti.

Alun tein asettuen 1.-2. väliin ehkä n. 2 esteen kauemman siivekkeen kohdalle, jalat osoittaen keinulle päin, melkein, koira vapautettiin startista vastakkaiseen käteen ja heti liikkeelle. Nopea keinun suoritus niin, että Lisalle tuli vähän kiire putkeen josta se ampui sitten nätisti aina sinne muurille asti kääntyen silti melko hyvin myös puomille. Kokeilin ekat kerrat pujottelulle sylkkäriä, kunnes lopulta tein sen ehkä jotensakin oikein ja se toimikin. Muina kertoina turvauduin muurin jälkeen siirtymään puomin toiselle puolelle ohjaamaan. Pujottelun jälkeen sitten persjättö, ysille takaaleikkaus, 11 päällejuoksu, 12-13 väliin sokkari ja joko sokkari myös 14-15 väliin tai sitten 15-16 väliin. 16. esteeltä HIRveä pinkaisu loppusuoralle, ja siltikin Lisaan piti luottaa ja antaa sen itsenäisesti hakea 19 este, jonka se poikkeuksetta hienosti tekikin, koska en olisi ehtinyt päälle juoksuunkaan, eikä kannattanut ryysiä koiran kanssa yhtäaikaakaan, koska siinä voi joko kaatua koiraan tai saada aikaan kielto.

Ja minulla oli vinku mukana treeneissä. Huomasin vasta viimeisen kerran mentyäni, että Lisa olisi jo siiheksi mennessä ollut ihan hepulissaan, jos joku olisi vinguttanut leluaan radalla koko ajan, joten ensi kerralla taidamme jälleen turvautua palloon ja vingutella vain kotona :)

Jäin vielä sateeseen treenauttamaan omaa ryhmää, vaatteet ei olleet suunniteltu sitä varten ja kastui aika perusteellisesti... Nyt vuotaa nenä. Mutta ihana oli katsella omien ryhmäläisten suorituksia, menivat niin iloisesti ja ennen kaikkea vauhdilla, tosi taitavia möllejä ja vanhempiakin :)

Kontaktitreenit kellotuksella

Nyt sain aikaiseksi kellottaa pitkästä aikaa puomisuoritusta ja tällä kertaa myös Aata ja keinua.

Meinasi kyllä mennä (tai menikin) vähän höpötykseksi koko puomi treeni, palkkasin Lisaa sitten lopulta edes pienimmästä pysähdysyrityksestä, koska eteneminen oli muutoin niin hienoa ja nopsaa, etten raaskinut olla palkkamattakaan. Edellisestä puomin suoritusnopeus itsenäisesti edeten on parantunut videoiden perusteella n. 9% mutta videot eivät ole oikein hyvin verrattavissa keskenään, koska itsenäisten etenemisten määrä kevään videoissa on niin pieni, ettei siitä saanut kunnon keskiarvoa. Pitäisi oikeastaan kellottaa vielä kymmenkunta ohijuoksua niin niitä voisi sitten verrata keskenään... Ja Lisan vauhtihan saattaa jopa hidastua, kun menen häiritsemään sen suoritusta ohijuoksulla. Näin usein.

Puomin suoritusnopeus, huomasin tämän myös silloin keväällä on todella pitkälle riippuvainen siinä, millaisen lähestymiskulman koira esteelle saa. Kulmassa lähestyminen lisää suoritusaikaa jopa lähes sekunnilla ja se on jo aika paljon se.

Lisan A-este on nykyisin yllättävän nopea, aika vakiona 1.9s. en viitsinyt niitä videolla laittaa kun oli koko ajan sama. Jos teen valssia heti nenän eteen suoritus hidastuu muutamalla sekunnin kymmenesosalla jopa, persjättö Aat on huomattavasti nopeampia.

Keinukin on reipastunut, voi tosin varmaan syyttää ruohoalusta, jolloin tömähdys on laimea. Nopea keinu jää jopa alle 1.8s hitaasti suoritettaessa se varmaan olisi jopa 3 sekuntia, mutta nämä videolla näkyvät suoritukset on ihan ok kaikki. Ja edelleen, varmaan juuri se alusta tekee nyt sen, että Lisa tekee ja uskaltaa. Keinuvideoilla useampia pujottelutoistoja myös, erityisesti avokulmaa, jota haki aika mainiosti. Kepit pitäisi vaan asentaa uudestaan nyt ennen seuraavaa harjoitteluyritystä, alkaa olla jo typerää treenata noin vinoilla.

Nykyavoimuudesta koirankasvatusmaailmassa

Olen vähän sellainen lörppö, en mitenkään ylisosiaalinen keskustelija, mutta jos joku alkaa jututtaa, niin kyllä minä sitten juttelen. Tehdessäni jotain samalla juttelen vielä vähän enemmän - kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Monesti se on jopa sitä tajunnan virtaa ja asia mitä suusta tulee hypähtelee ja pompahtelee yhdestä toiseen, varmasti todella sekavaa jokaiselle, joka ei asu minun pääni sisällä, mutta lopulta kuitenkin olen tainnut saada aina asiani sanottua ;) Täällä blogissa toimin vähän samoin, ehkä olette huomanneet.

Mietin nimittäin tuossa, millä lailla kasvatusmaailmassa tulisi nykyään avoimuus käsittää. Ennen se on ollut sitä, että kun joku kysyy niin kerrotaan, ei salata juttuja tai olla kertomatta. Tai miten sen haluaa ajatella. Joillakin se on sitä (kuten minulla) että kerrotaan kaikki juurta jaksain, vaikkei kysyttäisikään. Vähän niin kuin varmuuden varuiksi. Minulla vaan sitten on myös sellainen ominaisuus, että unohdan ja saatan unohtaa kertoa tärkeitäkin asioita. Oikeasti, kun vaan olen sellainen, pahoitteluni kaikille, jotka ovat unohteluistani kärsineet, heitä on ehkä muutama..

Nykyään kuitenkin somen ja kaikkien muiden nettihöpötysten vuoksi (olen kuitenkin niin vanha, etten jaksa edes puhua somesta vakavasti..) trendi tai jopa tapa on, että kaikki tieto on tavalla tai toisella löydyttävä netistä. Ihan kaikki. Sellainen on olettamus. Joten kyllähän se sitten kismittää, kun joku juttu tai varsinkaan jos joku toinenkaan juttu ei googlaamalla löydykään.

Trendi on myös olla samalla avoin, oma itsensä kaikille ja vähitellen tuo sama avoimuus on siirtymässä myös koirankasvatusmaailmaan, sellainen "kaikki-tieto-minulle-nyt-heti" ja "Kerronpa-tässä-kun-aamulla-pistin-sukat-jalkaan-niin..." jne. Mikä on tietenkin mainiota. Kasvattajat ruukaavaat nykyään laittaa julkiseksi kasvattiensa tiedot ja terveystilastot sekä päivittää niitä. Pidemmän linjan kasvattajat kukaan tuskin koskaan näkee sitä vaivaa, että laittattaisi kaikista kasvateistaan kaikkea tietoa nettiin (tuskin laittaisin itsekään), mutta uudet, vasta kasvattamisen aloitelleet; eihän siinä ole heille vaivaa oikeastaan ollenkaan. Ja toivotaan, että tämä tapa myös jatkuu ja leviää.

Mutta sinne jonnekin pimentoon on nyt vaarassa jäädä hirmuiset tietopankit. Nimittäin kaikki  ne pitkänlinjan kasvattajat, jotka eivät asioistaan huutele, eivätkä tule koskaan huutelemaan, mutta varmasti vastaavat kun kysytään. Ihmiset vaan eivät niin herkästi enää soita ja kysy. Tai sanotaanko, soita ja juttele. Tai varsinkaan että menisi ihan vieraisille ja porisuttaisi sitä tai tätä kasvattajaa (koska siitä semmoisesta oppisi aivan hirmuisesti). Ehkä joku sellainen kasuaali kasvattajamiitti ajaisi tätä nykyajan puutetta... Netistä löytyy kyllä ihania kasvattajafoorumeja sun muita, joissa nuoret ja rohkeat kyselee ja ihmettelee asioita, mutta noihin keskusteluihin eivät monet vanhemmat ja viisaammat edes osallistu, ainakaan pienemmissä piireissä (jenkit on asia erikseen). Ehkä he eivät tunne oloaan niin kotoisaksi tuntemattomille huudellessa kuin me nuoret ja villit (nyt minä sitten kuitenkin olen nuori). Heille edelleen mieluisampaa olisi varmasti jutella kasvotusten ja tuolloin muutoinkin mahtaisi saada enempi juttua aikaiseksi ja tulisi keskustelua asioista monipuolisemmin (ja muutenkin, ne riidat ja väärinkäsitykset "on-line".. ne on aivan kamalia, yäk.).

Se taas, että niitä kasvattajamiittejä järjestetään vain 800km päässä, väkiselläkin karsii meitä sijainniltaan onnettomia, mutta ehkäpä niitä etelän nuoria ja rohkeita saisi jotenkin innostettua mukaan vielä enemmän... Ei niiden miittien tulisi olla liian isojakaan. Jossain tuolla nettifoorumilla voisi työstää vähän aiheita jotka ihmisiä kiinnostaa ja sopia sitten mistä puhutaan ja mistä aiheesta keltäkin voisi tietoa löytyä. Toki niitä voisi pikkuisen alustaa jos siltä tuntuu... Ja paras varmaan olisi vain jonkun kotona. Ehkä joku yksinäinen pitkänlinjankasvattaja järjestääkin kasvattaville kasvattiensa omistajille sellaisia kahvitteluhetkiä?! Se vasta olisikin! :)

Olen myös miettinyt, onko asia niin, että tietoa ei ole saatavilla, jos et omista sen tai tuon kasvattajan jälkeä? Eli tietoa olisi ja annetaan varmasti, jos sinulla on pentu meiltä, muutoin kerrotaan vain osa, jos sitäkään? Hmm. Parsonpiirit on pienet, enkä nyt tarkoita haukkua (tuskin moni näitä juttuja niistä piireistä muutoinkaan lukee), mutta kokemusta ei kyllä muistakaan piireistä ole, jos tästäkään, olen ehkä kuitenkin vähän ulkopuolinen huutelija, enkä todella tiedä miten asian laita on. Mutta harkinnut olen myös itsekin, myönnän sen, jonkin isomman kasvattajan pentua siksi, että sitä kautta saisin ehkä syvällisempää tietoa, mutta eihän sen pitäisi niin mennä. Ja koska (minäkin) olen sitäkin harkinnut, niin onhan se ongelma silloin olemassa?

Rotumme parissahan kasvattajatapaamisia järjestetään silloin tällöin, mutta enhän minä semmoiseen ole edes päässyt. Mutta jotta sekin tieto olisi oikeasti kaikilla saatavissa, olisi mukava, jos niille jotka tilaisuuksiin eivät pääse, olisi jotain materiaalia saatavilla jostain (vaikka sitten maksua vastaan) esim. video (ehkä vähän liikaa pyydetty?) tulosteita, muistiinpanoja jne. Jos kiinnostusta kuitenkin laajemmaltikin olisi ja uskon että on. Korvaisiko sellainen edes jossain määrin sitä syrjemmälle jo jäänyttä suusta suuhun tiedon vaihtoa? Tukisiko se uusia kasvattajan alkuja paremmin?

Hmm, mutta otankin nyt selvää asiasta ja seuraavasta rotumme kasvattajatapaamisesta ja toimin oikeastikin jollain taholla johonkin suuntaan. Moiti siis en - enkä ole pelkkä huutelija, kuitenkaan! :) Tavoitteena voisi olla tavalla tai toisella päästä kasvattajatapaamiseen / seminaariin tai mitä ne lienevät nimeltään. Toivottavasti minut kelpuutetaan, kun en ole suomalainen kasvattaja. Ruotsiksikaan kun en tietoa tarpeeksi hyvin puhuttuna valitettavasti omaksu.. Tai ehkä sitten seuraavaksi otan sen kokeneen kasvattajan pennun ja menen joka välissä juttusille ;) Varo vaan.

Minun pitäisi itseni kysyä rohkeammin, olen aina ollut huono kysymään, kun olen epävarma jostain. Kyllä niinkin kerron omista asioistani, mutta voisin ehkä tietää niistä enemmänkin, kun kysyisin. Kyllä monesti näissä asioissa on juurikin niin, että toiset jopa tietää sinunkin koiristasi paremmin kuin sinä itse, heh heh, siltä se välillä ainakin tuntuu. Eikä tämä nyt ollut mikään kuitti kellekään. Oikeasti inhoan somea juurikin näiden väärinkäsitysten takia.

Mutta mitä tähän nyt taas lopuksi sanoisi, samaa vanhaahan sitä tulee aina jauhettua. Ole avoin ja pidä mielesikin avoimena! :) Ja avaa silloin tällöin myös oma suusi, olipa se sitten kysymistä tai vastaamista varten , vaikket sitä suurta tietopankkia itse omaisikaan! Jokaiselta voi oppia ja jokainen voi opettaa.

Kontakteja

Olin eilen jo kirjoittaa päivityksen missä päivittelisin meidän treenin tarvetta mm. kontakteilla, mutta ehdinkin jo treenata ennen sitä.

Tein eilen hauskan löydön lelukopasta ja onnistumiset kentällä ilahdutti kovasti, kun treenattiin Lisan kanssa illasta kontakteja. Etsin ennen lähtöä kuumeisesti palloa (olihan niitä yläkerrassa jonne ne olivat laukun matkassa kulkeutuneet, Lisa kun saalisti meille 7 uutta tennispalloa loman aikana - mutten olisi jaksanut hakea!) Löysin lopulta yhden halki purrun pallon sekä vinkulelun. Lisa tykkään vinguista, mutten itse oikein tykkää käyttää niitä palkkana. Ne ei lennä ja ne pitää meteliä (esim. viikkotreeneissä tai kisoissa en tykkää metelöidä, kun muutkin menee helposti sekaisin).

Mutta voi kun se oli onnessaan siitä vingusta!! Se oli niin kuin pentu jälleen, ihana Lisa.

Ryyditin Aalle menoa napakalla eteen mene, mene, mene käskytyksellä, jotta testaisin tuleeko läpi, muttei se vaan tullut, säpäkkä akka oikein! :) Joinakin kertoina ja varsinkin lopusta, jätin myös "odota" käskyn pois, jota olen käyttänyt 2on-2off vahvisteena Aalla, kun se meinasi välillä mennä ihan läpijuoksuksi vain. Nyt vinkulelun kanssa Aa oli myös nopea! Pitää koettaa ensi kerralla kellottaa miten nopea, mutta sanotaan kuitenkin, että nopea pysäytyskontaktiksi.

Aalla panostin erityisesti omaan etenemiseen kun koiran tuli jo pysähtyä sekä kannustamiseen niin että jäin itse taakse koiran edetessä kontaktille. Aalla tulisi vielä vahvistaa sivulle jatkamista.

Treenattiin myös keinua ja kyllä meni sekin vingun huumatessa tosin hyvin. Nopeat keinun laskulle juoksut (saisi vain edetä vielä vähän kauemmas, että keinu alkaisi laskeutumaan nopeammin) ja poikkeuksetta hyvät 2on-offit josta vapautus lelulle tai pujottelulle. Lisa tekee keinun mainiosti, kun tajuan jättää sen tekemään sen rauhassa, eli jään itse taemmas niin kauaksi aikaa, että on jo siirtymässä 2on-offiin ja vasta sitten hakeudun eteen tai sivulle tai mihin rata tai mieli nyt viekin.

Lopuksi otettiin vielä parit vauhdikkaan puomin toistot, niissä se on pitkän aikaa ollutkin vahvoilla. Puomilla voisin treenata enempi ja vaativammin leluärsykkeellä (eli heittämällä lelu eteen juuri kun koiran tulee ottaa alastulokontakti) ja sitä mukaa sitten myös jättää kannustusta pois, eli oletuksena että koira juoksee kontaktin aina lujaa päähän asti ja tietenkin myös treenata tulisi vielä voimakasta sivuirtoamista, kuten muillakin kontakteilla ja pujottelulla.

Tähän vielä loppukevennys ja kyllä, toinen on (jo nyt!) huomattavasti karvaisempi kuin toinen... ou nou.

Kuva: A&P Wikström

Kesäloma mietteitä ja pikkuriikkisen reeniä.

Lisan juoksut eivät ole edelleenkään alkaneet, joten pahasti näyttää siltä, että meiltä tulee jäämään Kemin kisatkin väliin :( Harmillista, kun näitä alle 100km säteellä järjestettäviä kisoja ei ole hirveästi. Torniossa olisi kisat heti seuraavana viikonloppuna elokuun alusta, joten jos juoksut eivät pian ala, nekin jää kisaamatta.

Arctic järjestää elokuussa myös Lapin PM-kisat 10. päivä, joissa saan toimia vastaavana koetoimitsijana. Sunnuntaina olisi mahdollisuus kisatakin. Olen koettanut myös suunnitella kisareissua Kainuu-Pohjois-Karjala-akselille joskus elo-syyskuun aikana, en vain tiedä miten ja onnistuukokaan edes. Nyt pahimmat valeraskailutkin venyy sitten reilusti syyskuulle, kun juoksut on näin myöhässä.

Valkoinen pentu olisi kotiutumassa meille Foxyn vuosipäivän aikoihin. Senkin olen ottanut mukaan suunnitelmiin ja reissukuvioihin. Välillä se pääsee ehkä Lappiin tutustumaan Jennin laumaan ja välillä se pääsee taas reissuille mukaan. :) Hassua... oma pieni valkoinen.

Agilitytreenit eivät ole nyt niin minua sytyttäneet, vaikka täällä Sotkamossakin treenaamaan varmasti pääsisi, kun asian vain järjestäisi. Juoksuja jotenkin kuitenkin niin odotan, että tuntuu turhalta tähän väliin kauheasti treenatakaan, vaikka Lisa tuntuisi olevan kyllä vauhdissaan. Kepittelin sitä pihalla tänään, ensin kierrä käskyä yhden yksittäisen kepin ympäri ja sitten pujottelualoituksen vahvistamista kahdella maahan pistetyllä tikulla, vähän niinkuin 2+0-metodilla, heh heh. Taitavasti hakee 180 asteen kulman säteeltä kaikki syötöt vasemmalta ohjattuna.

Läheiseltä tenniskentältä Lisa kerää iltalenkillä usein mukaansa tennispallon jostain puskien uumenista; saldona jo kolme palloa. Sinne se aina katoaa tuoksuvatukoiden sekaan ja tulee esille niin onnellisena keltainen pallo suussaan. Kätevää :) Meillä onkin tennispallot vähissä tai ainakin tunnistamattomissa (koirat purreet ja repineet ne harmaanrusehtaviksi ja helposti limaantuviksi palloiksi jotka maastoutuvatkin kiusallisen hyvin).

Lomalla

Viikonvaihteen kisailut

Perjantaina Torniossa 2 starttia ja lauantaina 3 starttia omissa kisoissa. Raporttia olen kirjoittanut jo aiemmin ja koosteena voidaan sanoa, että kontaktien, erityisesti keinun vahvistamista kaipaa meidän treenit. Saviojan Annen radalla perjantaina selkeä kontaktivitonen keinulta ja Harrin tuomarointikin oli kyllä niin kilttiä meidän tapauksessa... itse olisin saattanut senkin nollaradan keinulta hyvinkin kontaktivirheen antaa raksauttaa, jos olisin ollut tuomarina! Muutoin paljonkin mainioita pätkiä kaikilla kisaradoilla, joskin myös paljon toimimattomia ohjausvalintoja ja sähläystä.

Tornio 28.6. Tulos 5


Keminmaa A-rata: HYL


Keminmaa B-rata: 0-voitto

Tänään testattiin miten oikea ajoitus välistävedoissa on mennyt takaraivoon, siis teoriassa ja hyvinhän se on mennyt - toimi siis nyt käytännössäkin paljon paremmin. Pyrkimyksenä on säilyttää aina rintamasuunta eteen, että vauhti pysyy enkä lennä nurin niin helposti ;) ja rytmityksellä, käsillä ja käskyllä toimittaa koira esteeltä toiselle halutunlaisesti. Itsenäistä pujottelua olen unohtanut vahvistaa vasemmalta ohjattuna, eikä avokulmia haittaisi treenata lisempi. Nyt Lisa haki jo melko hyvin umpikulmaa vasemmalta vietynä, kun vaan jaksaa pitää sen hanskassa ihan just sinne pujottelulle asti ja sitten vasta irrottaa, muuten karkaa väärään väliin

Valkoinen

Olo on niin kepeä ja huoleton nyt. Ajoin eilen kauhistuneena Ouluun näyttöä varten ja pulisin kuin pulisinkin itseni siitä läpi, olen niin helpottunut. Asiakkaana oli erittän rauhallinen cavalieriherra. Yksi murhe siis vähemmän ja voin jatkaa anatomian opiskelua vähän rauhallisemmin mielin. En halua, että kaikki unohtuu samoin tein, joten kertaus on edelleen iäti jatkuvien opintojen äiti.

Kisat saatiin kahlattua lävitse myös, riitti vettä ja auringon paistetta, tosin aina toista vähän enempi toiselle päivälle. Lisan kanssa saatiin kisata aurinkoisena päivänä ja siitäkin huolimatta että juoksin lämmittelyt ja jäähdyttelyt toimiston ja ilmopisteen väliä Lisan kanssa ja stressasin sekä kisaamisesta että kisajärjestelyistä, onnistuttiin yhdessä B-radalla ja voitettiin se sertin kera. :) Ensimmäisellä radalla onnistuin ohjaamaan Lisan Aalle pujottelun sijaan ja hyppyrata jäi kuvaamattakin, se meni kyllä aika hyvin (vaikkakin vähän ehkä pelastellen) sinne vähän yli puolen välin, kunnes jäin kauhistuneena katsomaan miten Lisa haki hyppyä pujottelun jälkeen väärältä puolelta - ja sinne se sitten meni. Ou nou! Muuten yllätin itseni ohjaamalla alun vaikeudet omalla tavallani aivan sujuvasti. Lisalla tosin ei ehkä näissä kisoissa aivan ollut draivi huipussaan, kuten ei varmasti monella muullakaan, lämpöä nimittäin riitti, joten ehkä ohjaaminenkin oli siksi vähän helpompaa.

Laitan videot myös Torniosta sekä ratapiirrokset lauantailta vähän myöhemmin.

Valkoiset tytöt kasvavat kohisten tuolla Piteån suunnalla, pentueeseen syntyi siis kaksi tyttöä, jotka molemmat ovat valkoisia ja vain toisessa korvassa pieni (toistaiseksi vielä) musta laikku.

Zäta med bebisar, foto A- Wikström, nartut kuvassa molemmissa reunoissa.

Zäta emä on pieni, iloinen narttu jolla metsästetään ja tuloksia on nyt jo valioksi asti. Myös isäkoira (Leida's Russells Demon Fighter) metsästää, pienikokoinen sekin ja metsästää taitaa itse asiassa melkein koko isovanhemmisto.. Toivotaan, että näitä metsästysviettejä olisi sitten ohjastettavissa hyvin agilityhommiin. :) Pennulle on suunnitteilla tulevaisuus myös metsähommissa, yhteistyössä Rakkahukan kennelin kanssa, jonne tyttö olisi menossa aina metsästyslomille, mikäli asiat menee kuten ollaan suunniteltu.

Niin hauskaa ja jännittävää on ollut tämä pennun odotus ja on edelleen. Samalla jotenkin kamala ja ihana ajatus, että minulle tulee pentu. Huolettaa että miten sitä osaa taas pentua ohjata ja sen kanssa olla ja muistaa ja jaksaa tehdä kaikkea mahdollista... ja toisaalta taas kaiholla jo ajattelee aikaa, kun se pennunpyöreys , pehmoinen karva ja nappisilmät vaan on jo poissa - sitä kestää vain hetken!