Valoa tunnelin päässä

Ollaan menestyksekkäästi pidetty jo koko laumaakin yhdessä :) Jipii!! Ei kyttäilyä, ei ressiä! Jipii!

Mutta on tässä eletty semmoista murrosta (ja jatkuu vaan) että enpä kyllä ihan herkästä enää aikuista koiraa koeta laumaan sovittaa jos ja kun on tiedossa, että hankaluuksia on välillä omankin lauman sisällä. Niin siis kun terrieriharrastajahan minä tulen jatkossakin olemaan, syrjähypystämme huolimatta. Arvelisin, että rodusta riippuen ehkä helpommasti onnistuu tällaisetkin uudet tuttavuudet sovittaa laumaan koiria, tai sitten olen vain onneton emäntä ja senkin kyllä myönnän, ressaan itse herkästi tällaisesta ja totta kai koirat sen huomaa!

Vähän "kovemmalla kädellä" on sitten puututtu myös meidän muiden eloon ja elämään, tarkoittaen mm. tarkennuksia oleskeluun, eli ruokailuaikoina ei ruokailuhuoneeseen ole asiaa tahi keittiöön ruokaa laitettaessa. Nimeä käytetään aina vuoroa tarvittaessa (ovista ulos, sisään, ruokakupit jne) ja ihmisten kanssa sohville ei pääse enää kukaan, ja Manu ei edes yksikseen. Sillä kun muutenkin on tuo hyppyalttius aika herkässä nimim. "Bortsun useamman kerran pöydän päältä yllättäneenä".

Tiukennetaan nyt siis ainakin vähäksi aikaa näitä ja katsotaan sitten taas myöhemmin, kun lauma on tasoittunut, että mistä voi keventää tai onko edes tarvis.

Lisa alkoi niin kovalla kädellä myös komentamaan Igsyä (syytän valeraskautta), että se meni aivan höpöksi (tässä eilettäin molemmat kinkkasivat yhdellä etujalalla...). Joten nyt sitten Lisakin on saanut tuta mamman huomioimattomuutta! Kätevä tapa "kouluttaa" tuo huomioimattomuus, suosittelen.

Ja kun tähän pisteeseen ollaan onnellisesti päästy, niin ensi viikolla koittaa meidän loma ja kahden viikon päästä tasan, saadaan alkaa taas uudelleen totuttamaan tätä jengiä yksiin. Jes.  Että näin hyvin oli myös ajoitettu tämä Manun tuominen laumaan. Mutta kuten jo sanottu, ei me sitä oikeastaan harkittu, se vaan tuli. Ei olla vielä oikein sumplittu hoitopaikkoja, joku jonnekin ja muut jää tänne.

--

Lisalta on nyt sitten jääneet kahdet treenit väliin ja niin jäävät myös kahdet seuraavat. Maanantaina olisi ilmo OKK:n kisoihin mutta jaa-a, mennäkö sinne sitten yli 4 viikon treenitauon jälkeen, liekö oikein hyvä idea? Ehkä me jätetään OKK:tkin väliin, katsellaan uudemmasti pääsiäiskisoja sitten. Ja olen minä jo kaverille lupaillut, että tullaan Lisan kanssa Saariselälle kisaamaan :) Että viimistään sinne sitten!

"Älä valita, älä valita - vaan silitä mua"

Manulla on nyt oma sivu. Kai sekin on jo jonkin lopullisemman merkki...

Oltiin koko porukalla ulkona eilen, tosin Jore ja Manu vielä vuorottelivat.

Manu tykkää, että kaikki mitä maasta nostetaan on hänen. Ja monesti myös se hanska joka jotain nostaa, voisi olla hänen myös. Tai se käsi... Joten tätä opeteltiin eilen uudestaan. Ettei lasten lelut, kukat ja jääpalat, lapiot ja muut ole Manun. Eikä ne hanskatkaan. Ettei maahan kurottaminen tarkoita että "HEI MANU! AION NOSTAA SULLE NYT TÄMÄN JUTUN JA SITTEN LEIKITÄÄN!" Vaan se tarkoittaa: "Zippadaa, on mulla kukka / hanska/ jääpala tässä, jatka sinä Manu raviaa..."

Ja ihan hyvin se alkoi hoksaamaan. Lapset sai ensin touhustella kukkaleikkejään ja palkkailin Manua muualla ensin muista hommista ja sitten ihan vaan siitä että se oli (ei se ollut edes vaikeaa) ja sitten siitäkin että se vaan oli siellä niiden kukkien ja lasten ja muiden keskellä. En tehnyt siitä numeroa, eikä onneksi Manukaan.

Ihmettelette varmaan, että mistä kukista oikein puhun Lapissa maaliskuussa, mutta siis tämmöisistä.

Tässä myös Ilsen tekemät kuivakukkaistutukset

Puhumatta, että minun omenapuutani (kuvassa oikealla) saisi rieputtaa!! Vähän aikaa harjoiteltiin myös terassilla pötköttelyä. Siinä oli ihanan lämpöisää ja molemmat tytöt (sekä minä) kyllä osasivat arvostaa terassin ominaisuuksia, mutta Manu ei aivan ymmärtänyt miksei se saanut menna repimään ja raastamaan Ilsen pulkkamäen päälle kantamaa jääpatsasta (siis iso möhkäle jäätä vain), vaan joutui odottamaan niin kauan, että lapset piilottivat sen. En siis ehdottanut piilottamista. Lapset halusivat piilottaa sen huvikseen. Manu ei oikein malttanut rauhoittua edes rapsuteltavaksi, kun ärsykkeitä kerran oli tarjolla.

Ja ettei lasten kantelemiin kahden metrin mittaisiin risuihin saanut tarttua - I know, se on vaikeaa...

Mutta kaiken kaikkiaan hyvin meillä meni. Manu sai minulta palkkaa vähän väliä, tein siis itseäni ihanammaksi vielä kuin kukat ja karahkat, niin kai se toimii. Eikä se minua koko ajan kytännyt, kuljeskeli ympäriinsä ja kai se alkaa vähitellen hoksaamaan, että aika moni asia on kiellettyä... Tai minkä paremmin haluaisin sen hoksaavan, on, että minä olen ihana ja minun tykö kannattaa tulla aina ja sen oma nimi on ihana ja herkullinenkin varsin.

Paremmin vielä olisi varmaan toiminut, kun olisin hoksannut syöttää koko aamuruoan tällä tavalla, mutta ehti saada aamuruokansa ajallaan.

Illalla koko lauma oli yhdessä sisällä, ja ilman kyttäilyjä sujui. Joren huomasin olevan jumissa ja se pitäisi hieroa. Se pötkötteli minun vieressä eikä osannut rauhoittua oikein, kyhnytti itseään vähän väliä sohvatyynyihin tai minuun ja kaikki lihakset mihin itse koskin rapsutellakseni, lämpesi välittömästi. Manukin pitää varmaan hieroa pian uudestaan tai sanotaanko, ettei siitä haittaa ole, onhan tämä stressaavaa erityisesti noille pojille ollut.

--

Tänä aamuna myös käytiin lammen jäällä tottistelemassa Manun kanssa. Ennen seuraavaa kertaa pitää vaan opiskella ensin vähän ja jäsennellä asioita mitä koiralta haluan ja mitä tottikselta haluan, eikä vaan diipadaapaa. Mutta Manun lelujen kuskailu ja pureskelu tuntuu vähenevän kun se saa heti aamusta vähän aivopähkinää.

Sopeutumista

Toisen kerran nyt tehtynä Igsyn muusit, on aika karmivan näköistä sotkua ja menee siinä tovi tehdessäkin kun pitää kuoria, keittää, höyryttää, survoa, sekoittaa, sulattaa, pilkkoa, raastaa, hämmentää ja sotkea, raadella ja jauhaa - enkä yhtään liioittele!! - ja ymmärrän nyt, miksi koiranruoka pitää värjätä, mutta ei sen harmaasta väristä niin väliä kun maku on Igsyn mielestä just sopiva! :) Maistuu siis!

--

Manun kanssa tottisteltiin aamulla naapurien viihdykkeeksi lammen jäällä, kasvatti-/alkeistreenit aamulta nimittäin peruuntui, kun en löytänyt avaimiani ajoissa, joten lähdetiin sitten Manun kanssa ulos. Se vaatii omaa aikaa vielä tapojen opettelua varten, joten tykkään käyttää sitä lenkillä ihan vaan itseksensä.

Manu testaa minua leikkisästi (!) näykkimällä hanskoista ja hihnoista vapaana juostessaan, mutta ei pahastikaan (huomautus ei oikein auta, innostuu vain) sillä käytös pysyy aisoissa, kun se saa tehdä jotain muuta, kuten luoksetuloja tai seuraamista. Tottistelut oli vähän sellaista höpöä vaan, koetin vahvistaa paikalla makuuta. En ole vielä pahemmin seuruuttanut tai muutakaan tottishommaa, kun pelkään, että tehdessäni yksin, teen helposti väärin, joten katson niitä sitten ajan kanssa tarkemmin. Hyvin sillä on kuitenkin vapautus käsky hallussa, jos ei vaikka joka kerta aivan vielä maltakaan sinne asti odottaa. :) Vaikka voisi arvella, että lammen jää aamutuimaan olisi häiriötön, niin puut raksui ja jostain kaukaa, kaukaa kuului ääniä, joihin otti heti häiriötä haukkumalla ensin ja sen jälkeen vain tarkkaan kuulostelemalla tai nousemalla ylös kesken suorituksen, joten kyllä häiriö herkkyyttä jonkin verran on ja varmasti myös pelkkää tottumattomuutta.

Wuhuu, here I come!

Kotona tosi häiriöherkkyy ei pahemmin näy, kun lapset juoksee ja mekastaa ja Manu vaan vetelee hirsiä tai keskittyy siihen mikä hänen mielestään keskittymistä vaatii. Tai kun Jore kyttää ja patsastelee ja sekoilee muuten vaan ja Manu vaan käy omaan viileään nurkkaansa maate ja laittaa nukkumaan :) Että ihan käteväkin se osaa olla, koska voisihan se stressata uudessa paikassa aivan kokonaisen sekopää lauman keskellä ihan oikeastikin, mutta ei.

--

Lisalla on valeraskaudet pahimmillaan. Annoin sille eilen pulsatillaa.

Manun hieroin tänään. Aika paljon vastalauseita sain osakseni, mutta ajoittain oikein hyvää rauhoittumista, eikä ongelmia ollenkaan, jos Esa jouti pitämään kättä päääpuolessa. Lisan puremaa tassua se on arkonut ja siksi vasen etujalka on saanut normaalia enemmän kuormaa ja kuumottikin reippaasti käsitellessä. Samoin teki oikea takajalka. Mutta nivelten liikkuvuus oli erinomainen, paitsi nyt noissa rasittuneissa etujaloissa.

--

Niin siis Lisan puremaa. Lisa tässä kuumui viikko sitten ruoanlaitto tilanteessa niin, että kokiessaan Manun jo valmiiksi vähän pelottavana kävi ruokaa odottaessaan Manun päälle ja ehti roikkua sen jalassa. Että näin täällä. Varmuuden vuoksi sitten ollaan pidetty Lisaa nyt ruoka-aikoina pois tieltä tai toisessa tilassa, ettei saa taas hölmöjä ajatuksia, mutta ei se enää Manun seurassa käyttäydy ollenkaan niin epävarmasti kuin alussa. Lisa on aina hieman pelännyt isoja koiria.

Jore on käynyt Manun päälle yhteensä kolme kertaa. Edellisestä on jo aikaa. Lähinnä se on ollut rähinää ja kiitos Manun paksun turkin, Manuun ei ole koskaan reikää tullut (vaikka se onkin ollut Jore joka päälle käy) vaan Jore on saanut osumaa ihan itse. Jonkin verran ollaan kuitenkin pidetty niitä yhdessäkin, ilman ongelmaa ja joka päivä lenkkeilevät vieretysten hihnassa. Puhuttelulla Jore uskoo parhaiten, kun sitä katsoo silmiin ja pitää kuonosta kiinni hetken ennen kuin päästää Manun kanssa. En tiedä onko sillä oikeasti mitään merkitystä mutta no... Kai se tavallaan muistuttaa sitä siitä kuka päättää tahdin. Manu taas on edelleen aivan kiltti poika.

Ensimmäinen osteopaattikäynti

Igsy pääsi osteopaatille tänään ja käynti oli tosiaan vaivansa arvoinen! Osteopaatteja ei meillä täällä Lapissa eläimiä varten ole ja tämäkin tuli hoitoja tekemään Kauhavalta asti - !! Joten ajan saaminen tällekään kertaa ei ollut aivan läpihuutojuttu, lykkyä oli matkassa.

Jaana-Kaisa sai Igsyltä monta lukkoa auki lannerangasta, jotka olivat sinne kuukausien myötä muodostuneet. Nyt sitten jatketaan hieronnoilla niin, että saadaan kuukausien varrella jumiutuneet lihaksetkin taas kuntoon, ettei lukkoja ainakaan niin nopeaa syntyisi takaisin.

Lantion ongelmathan ovat todennäköisesti tulehdusoireilusta peräisin, mutta varmuuttahan minulla ei ole siitäkään, miten rintarangan nikamamuutokset saattavat koiraan vaikuttaa. Toivoisin myös, että nyt hoidon ollessa kokonaisvaltaisempaa ruokinnasta ja lihashuollosta lähtien, lukkoja ei myöskään lähtisi enää samaan tapaan muodostumaankaan, mikäli Igsy pysyy jatkossa kivuttomana.

Igsy oli käsiteltävänä melko hyvin, toki nikamien manipulointi välillä tuntui kurjaltakin, mutta hyvin se niistäkin selvisi, vaikka vähän piti kiemurrella. J-K kävi koko rangan läpi sormillaan ja käsillään tunnustellen ja nikamia painellen puolin ja toisin sekä lopuksi myös hännästä vetämällä (hui!) asetteli taas lukkoon ehtineitä nikamia kohdilleen. Näin olen arvellutkin, että homma jotenkin hoituu, jos koiralla on nikamalukkoja, mutta meidän koulutuksessamme ei rangan nikamien käsittelyä opeteltu ollenkaan, muutoinkin kuin kraniosakraaliterapian muodossa. Siis pelkkä ranka käsiteltiin tässä hoidossa.

Osteopaattikäynti oli itsellekin aivan ensimmäinen ja kiinnostuneena nyt jään seuraamaan, miten nikamien käsittely mahdollisesti vaikuttaa Igsyn ryhtiin ja liikkeeseen, varsinkin jahka lihaspuolikin saadaan kuntoon. En ole itse uskaltannut Igsyyn oikein edes kajota, ja varta vasten olen odottanut, että osteopaatti ehtisi tytön ensin käsitellä. Mutta nyt me aletaan oikein urakalla hieroskelemaan!! :)

Lisankin olisi halunnut nyt hoitoon saada, mutta aikoja ei ollut tarpeeksi Lisalle asti. Ensi kerralle kenties sitten. Ja joskus sitten Jore. Ja Manu...

--

Activella on kisattu tänään, Arcticilaisittainkin hienoin tuloksin, hyvä me! Voipi pian olla, ettei me Lisan kanssa tänäkään vuonna mahduta Arcticin minijoukkueeseen...! Oh nou! No, juuri nyt ei ainakaan hurjasti harmita, eihän meillä ole niitä nollia kasassa vielä muutenkaan.

OKK:n kisat

No niin. Valittevasti videomateriaalia ei ole. En oikein keksinyt ketään, joka olisi ehtinyt suorituksia videoida, joten ilman jouduttiin menemään. Onneksi sentään tehtiin vain hylsyjä...

Oma fiilis oli aika onneton pitkin päivää, vähän väsähtänyt ja masentunut. Ihan hyvä varmaan jäädä kisatauolle, kun ei selvästi kestä näitä kisamatkoja ollenkaan niin hyvin kuin pitäisi. Nyt ei ole kisoja suunnitteilla ennen huhtikuuta, ehkä jopa vasta Rovaniemellä.

Radat olivat kuitenkin tosi kivoja kaikki. Saatiin aloittaa katselemalla maxien suorituksia Siimeksen hypärillä, joka oli vauhdikas, soljuva rata. Muutoksia tuli vain hiven meitä mini-medi-luokkia varten. Ratapiirroksia ei ollut tarjolla, joten pääpiirteittäin koetin piirtää radat itse.

Siimeksen rata valitettavasti hyllytettiin esteelle 8. Jäin odottelemaan Lisaa - aivan ajatuksissani - tuonne kutosesteelle ja sen jälkeen ei puhetta, että olisin ehtinyt viedä enää takaakierrolle, Lisa luki ja teki sen edestä.

Alussa halusin ottaa varman päälle ja 3. este kierrätettiin lähempää siivekettä, osa pakkovalssasi toiselta puolelta, jonka arvelin itsekin mahdollisesti olevan se nopeampi tapa. Putkeen vein putken oikealla ohjaten ja juosten vauhdilla, jolloin ehdin persjättöön, juuri ja juuri, ennen kutosestettä.

Kasille oli suunnitteilla saksalainen / persjättö, kumpi se nyt tuossa tilanteessa on. Pujottelulle takaaleikkaus, että 11 on helpompi ohjata, eikä tarttee persjättöillä tai valssata keppien jälkeen. Toimi hyvin! Kunnon ravia se 12.-15. suora, rytmitys niin, että koira kääntyy ajoissa 16. esteelle, siihen saksalainen / perjättö, kummaksi se nyt taipui, jolloin koira haki suoraan 18 putkeen.

Eli ilman tuota kahdeksaisen mokaa, oikeasti tosi hyvää menoa alusta loppuun asti, ja suunnitellusti!!

Siimeksen hyppis, itse piirretty

Sitten Minna Jokisaaren agilityrata. Tietenkin ehdittiin kaikki kauuhistella kepeille vientiä :) Mietin, että Lisa pian hakee putkeen, jos vaan vien sen normaalisti, joten päädyin rytmitys / sylkkäri hässäkään keinun oikealta vieden ja se toimi - melkein! - Lisa vain haki pujottelussa kakkosvälin - voi kurjuus!! En viitsinyt alkaa korjaamaan (olisi varmaan mennyt putkeen siinä vaiheessa) joten siitä lopuksi HYL.

Lisalla meni myös rytmi sekaisin pujottelulla ja se lopulta varasti loput, jolloin myöhästyin 10 - 11 väliin suunnitellusta valssista, vein Aan takaaleikkauksella ja myöhästyin jatkonkin ohjauksesta (ei pysäytystä kontaktille) en ehtinyt myöskään persjättöön 13. hypylle suunnitellusti, taisin vain heittää tuonne 14 hypylle takaaleikkauksella? Joten oikeasti koko tuo väli meni pieleen. Loput 15-20 tehtiin ok. Valssi 16-17 väli.

Minnan J:n agirata, itse piirretty

 Ja sitten se viimeinen rata.. Se tuntui myös aika kamalalta radan reunalta katsellessa, mutta rataantutustellessa ihan kiva fiilis jäi! :) Joten innolla tälle viimeisellekin.

Alku oli oikein innostavan vauhdikas! Niinkin innostavan vauhdikas, että Lisa revitteli suoraan 8 hypylle minun TÄÄLLÄ!!! TÄÄLLÄ!!! huudoista piittaamatta. Nyt on toisen kerran todettu kisoissa, että Lisalle ei nuo huutelut auta. Sen nimeä voisin vielä kokeilla käskyttää, sen pitäisi toimia, mutta radalla sitä vaan ei aina muista mitä pitäisi sanoa tai tehdä kun paniikki iskee.

No, tästä sisuuntuneena tehtin koko loppurata ilman ongelmia, suunnitellusti loppuun asti ja hyvällä draivilla vielä!! Ehdin jopa leikiten 7-8 väliin persjättöön (juuri siksi varmasti koska niin sisuunnuin). Aan kontakti oli aika hintsu, mutta olen ihan tyytyväinen päivän kontaktisuorituksiin siltikin. Ehkä en vaan jaksata ressata niistä(kin).

Ei minusta tuntunut Lisan vauhdissa vielä valeraskaudet, ei kyllä päästä vertailemaan aikojakaan, mutta kyllä jaloissa tuntui juoksemiset ihan reilusti, varsinkin hypärillä, että jouduin minä ainakin juoksemaan.

Minnan J:n toinen agirata itse piirretty

Hyvin siis meni kisapäivä, vaikka jostain syystä vähän masensikin. Kotiin ajellessa kuitenkin auringonlasku oli niin mahtava, että väkiselläkin piristyy! :)

Oh March, how I love thee

Oi Maaliskuu, kuinka sinua rakastankaan...!

On taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä, eilisistä kolmen hylyn kisoista puhuttamattakaan, etten nyt ehdi päivittää kaikkea, vaan pitää varata rauhassa aikaa sitä varten. Hyvin täällä silti sujuu, kaiken kaikkiaan.

Manu jääpalajahdissa tänä aamuna

Alkeisagilityt vol3 ja kuvia Aaposta

Aamun aloitin agilitylla Laivakankaalla. Lisa ja Igsykin olivat mukana, mutta olin niin laiska lähtemään, etten oikein ehtinyt treenata itse ja poiskin oli kiire, kun Esan täytyi päästä töihin.

Mutta olipas meillä taas ahkerat treenattavat :) Sain vihdoin kameran kortteineen mukaan ja Aaposta pari mukavaa kuvaa.

Pieni mies Aapo - Witty Fox Arturo Tan Duro

Vauhtia piisaa, tiukat käännökset ja tosi kuuliainenkin se on! Häiriötä Aapo ottaa vielä, jos sitä on tarjolla, mutta niin valtavasti ovat Annen kanssa edistyneet, ettei oikeasti voi kuin nostaa hattua!

Ruu ja K saivat tehdä valsseja ja persjättöjä sekä muutaman puomin alastulon toiston. Mainiosti hakee jo esteitä. Ruullakin välillä keskittyminen herpaantuu, kun on ihanaa Igsya ja on kaikenmaailman hajuja, mutta ajan kanssa juoksentelut varmasti vähenee, koska sen verran mieleistä tuntuu agilityn tekeminen tällekin herralle jo nyt olevan.

Vielä kerran treffaillaan tällä porukalla, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle :)

Hanna-Lenan koulutus ja pojat kotona

Väsähdin eilisessä koulutuksessa tyystin. Liekö tekeillä ollut flunssa vai mikä, mutta ensimmäisen puristuksen jälkeen veri maistui suussa ja keuhkot tulessa. Sitten yskin niin, että kurkku oli illalla kipeänä ja aamulla myös.

Hansku oli tehnyt haastavan mutta mukavan radan. Harmittaa kun aika loppui kesken, eikä ehditty enää kokeilemaan rataa kokonaisuudessaan. Alun keppikulman kanssa taisteltiin vähän, sain siihen parikin erilaista vinkkiä, kun ei tehtykään "meille perinteisillä" toinen toimi hyvin, eli mentiin valssaamaan pujottelun toiselle puolelle, koira vasempaan käteen ja kropan oikea-aikaisella käännöllä koira jatkaa pujottelua aivan kuten pitääkin. Avokulmat meillä ei toimi, varsinkaan niin, että itse ohjaisin koiran vasemmalla puolella, enkä edes yritä linjata sitä kepeille suoraan, kuten tähän asti ollaan tehty. Mutta kesällä meillä on taas aika hioa niitä avokulmia viimoiseen asti ja niin me tehdäänkin. Piha tosin on edelleen aivan jäätiköllä, mutta nyt sataa vettä jo toista päivää, joten kevät se sieltä saapuu! :) Minä kyllä vain tykkään aikaisesta keväästä.

Alla ratapiirros jota toteutettiin seuraavanlaisesti:

Alussa vaatimuksena ohjata pujottelu yläpuolelta, eli kuvassa pujon alle ei saanut jäädä ja tehdä puolen vaihtoja vasta jälkeen. Tehtiin kuten yllä jo kirjoitinkin.

3.-4. väliin valssi, 4.-5. väliin persjättö (toimii, vaikka en sitä tosiaan niin ensin ajatellutkaan ohjaavani :)

Sitten ne syheröt siinä, saksalaista pääsin taas hiomaan, jospa se siitä vähitellen...!! :)

12.-13. välille sain kokeilla japanilaista, ainakin luulen että se on se, siis tuplapersjättö. Tai itse asiassa, triplapersjättö, jos lasketaan puomille vientikin mukaan - ja Lisahan kulki just niin kuin pitää. Näitäkin vaan reenataan, en oikein tykkääkään välistävedoista, joten aina kun mahdollista, niin alan persjättöilemään. Ainakin pikkuista enempi. Se vaan sitten, että sitä voi mennä ihan maaliin asti koskaan tietämättä, että tekikö se koira siellä takana kuten piti ;)

15. putken vein puomin vasemmalta, Lisa luki hyvin 16. hypyn. 19. putkeen vein alunperin puomin oikealta. Se toimi molemmin päin, kun kävi tarpeeksi tarkkaan näyttämässä 20. putken. Valssasin ensin 21.-22. välin, mutta lopulta päädyttiin tekemään sylkkäri siihen, koska 20. putkeen viemiseen meni aikaa.

H-L koulutus, rata piirretty omasta muistista

--

Manu & Jore

Jore ja Manu pääsivät eilen testille. Esa käytti ensin tytöt lenkillä ja sitten kävi Manun kanssa pikkuisen hihnailemassa ja haki sitten Joren. Keittiön ikkunasta kyttäsin miten käy... Manu jäi ulos odottamaan ja taisi tulla aivan oven taakse kuuntelemaan, kun Jore tulee hirveällä kiljunnalla kuistinportaita alas omasta huoneestaan. Esa ei ehkä kytkenyt sitä hihnaan ollenkaan ennen kuin avasi ulko-oven ja... Karmea rähinä, jota kesti ehkä viisi sekuntia. Kuulin jälkeenpäin, että Jore oli heti käynyt Manun päälle oven avauduttua, Esa oli sitten vain nostanut Joren pois Manun päältä (ja ehkä tässä välissä pikkuisen kovistellut Jorea) ja sitten päästänyt sen taas alas. Seuraavaksi näinkin kun ne olivat pihalla molemmat vapaana. Jore hivenen paineistuneena, seisokeli Esan tykönä ja heilutteli sille häntää hermostuneenoloisesti, ei oikein tiennyt, että ollaanko tässä lähdössä lenkille vai mitä ja miksi tuokin koira on tuossa ja sille ei saa mennä. Manu taas kiertelee kehää pari metrin päässä Esasta ja Joresta tai seisahtuu katselemaan. Esa rapsuttelee molempia. Sitten hihnat päälle ja ulos portista.

Olivat mielestäni aika pitkään lenkillä, ja odotin vain koko ajan että pihavalot syttyy taas, Esa oli puhelimensakin jättänyt kotiin. Mutta ei syytä huoleen, sieltä ne tuli. Esa päästi ne taas pihassa irti ja rallia mentiin. Välillä Jore äristeli ja komensi, alistikin pari kertaa ja Manu alistui. Meidän koirat pitää niin kovaa mekkalaa itsestään, ettei Manulla ehkä tee mielikään alkaa niitä sen enempää provosoimaan (sillä kun on pikkuisen sellaista historiaa, mutta aivan erityyppisten koirien kanssa), ei edes oikein leikkimielessä. Minulla tuli mieleen, että se lähinnä yritti rauhoitella Jorea leikkielkeillään. Välillä Jore jopa ihan pikkiriikkisen leikkikin, siis olemus rentoutui, eikä ollut niin äijämeiningillä koko ajan, mutta aika vähän... Kun se vaan hoksaisi, miten huippuleikkijäbän se Manusta saisi...!

Illan tytöt saivat vielä vuorostaan olla poissa tieltä ja pojat olivat sisällä meidän kanssa. Manu ei saa edelleenkään tulla sohvalle. Jore sai mennä omalle sohvalleen, ei tulla meidän kanssa, ettei sieltä käsin ala turhia kukkoilemaan. Ja hyvin se meni. Manu kävi pian maate, Jore meni usein juuri silloin sitä tökkimään ja nuuhkimaan, kiellettiinkin sitä siitä. Ehkä sellaista aavistuksen tulenarkaa oli vielä kaikki vielä Joren osalta, mutta koska Manu saattaa jäädä tänne pidemmäksikin aikaa, niin turhaanpa näitä juttujakaan venyttää.

En vielä pidä yksin ollessani koko laumaan yhdessä, tässä on vähän turhan paljon näitä muuttujia näin päivän mittaan ;) Nyt jos seuraavaksi selvittäisiin tuosta aamuruoasta, sekin aiheuttaa jo vähän levottomuutta, vaikka tällä hetkellä kun tässä istun, koirat vain lepäävät. Näennäisesti.

Rauhoittumista

Koiran hoitelut on jatkuneet edelleen hyvin. Ihan vaan rauhallisuuden ylläpitämiseksi parsontytöistä jompikumpi on välillä häkissä tai vessassa ja lapset yläkerrassa leikkimässä, että Manukin ehtii levähtää. Se pistääkin heti maate, kun rauhallisempi hetki tulee. Muuten se kuljeskelisi, leikkisi Igsyn kanssa tai ihmettelisi perheen menoa kaikkineen.

Hierontaharjoitteluakin tehtiin aamulla, tai se vaan lipsahti. Ensin minä vain rapsuttelin ja kohta poika sitten kellottikin siinä kyljellään (autoin kyllä oikeaan asentoon, kun huomasin, että selkeästi selän käsittelystä nautiskeli). Ja vaikka Ossi mölysi olohuoneessa autojensa kanssa ja Ilse laukkoi heppaleikkejään ympäri alakertaa ja Igsy välillä yritti työntyä syliin, Manu silmät lupsotellen nautiskeli hieromisesta, tai siitä käsittelystä mitä tein, painelin varpaita ja tunnustelin lihaksia, silittelin.

Joreakin se on alustavat pari kertaa käynyt katsomassa, oikein lempeästi käyttäytyy ja hieman paineistuukin tilanteesta, se välttelee katsetta, heiluttaa häntää, pitää korvia takana ja käy maate, vaikka toinen meinaa vaan koko ajan haukkua, täristä, murista tai piipata ja muuten vaan käyttäytyä rauhattomasti.

Ollaan Esan kanssa monesti tuumattu, että tällaisten pienten ja "rähjäävien" lauma jopa kaipaisi yhtä johtohahmoa, ja nimenomaan kokonsa perusteella johtavaa. Nämä selkeästi kunnioittaa itseään isompia (vaikkei silti välttämättä aivan iholle päästä, paitsi Igsy) ja isomman elkeet on rauhallisemmat.

Noh, usein on.

Manulla on.

Sisällä.

Hah hah..

Manú

Tämmöttis bordercollie tuli meille hoitoon. Me ei ihan helpoin perustein olla hoitokoiria otettukaan - tai edes oikein voida ottaa, ilman että oma lauma kärsisi. Nytkin Jore saa vielä huomiseen asti odottaa yläkerrassa.

Manu on tuttu tapaus, se on käynyt täällä ennenkin pissailemassa ja leikkimässä Igsyn kanssa. Nytkin se tekee molempia. Jore ja Lisa molemmat odottivat ensin omaa tervehtimisvuoroaan yläkerrassa. En ollut ehtinyt luututa vierashuoneen lattiaa ennen alkuviikon vieraita, ja sainkin luututa sen perusteellisesti nyt, kun Jore oli merkannut huoneen seiniä ja tavaroita yhteensä 12 kertaa ja Lisa tehnyt kahdet isot pissat keskelle lattiaa. Olisi pitänyt päästää ne heti ulos, eikä kohta...

Igsy sai varmuuden varuiksi antibiootit lääkäristä matkaan, ultrassa ei näkynyt mitään kohdun ongelmiin viittavaa, mutta vuoto oli hieman epäilyttävää.

Manu sai rokotukset.

Lääkärin tarkistus

Igsy käy tänään lääkärissä tarkistuksella, sillä kun tuli muutama päivä takaperin vielä jotain vuotoa, vaikka itse kiima mielestäni oli ohi reilusti yli viikko sitten, nyt siis n. 2 viikkoa sitten. Vapaa aika saatiin vasta tänään, enkä sitten hoppuillut sitä millekään toisellekaan klinikalle, kun ei se sairaalta vaikuta. Mutta käydäänpä silti tarkistamassa. Muut koirat on kyllä kiinnostuneita sen peräpäästä, joten tiedä sitten mitä sieltä valui / valuu, mitään en nyt enää paperiin saa.

Huomenna meillä olisi Lisan kanssa treenien sijasta Hanna-Lenan koulutus ja viikonloppuna kisat. Nyt vain tuntuu että flunssa painaa päälle ja masentaa vielä, niin käy aina kun meiltä lähtee vieraat :) Varmaan se flunssa myös tuleekin jos tämä jatkuu. Ei kai auta kuin koettaa piristyä. Jos vaikka kevään treenisuunnitelman hiominen auttaisi?

Laumasuhdeongelmia

Meillä on lomalaisia ja laumasuhteita koetellaan... Eilen illalla vielä muistin ruokailun ajaksi laittaa Lisan pois samoista tiloista vieraan koiran kanssa ja tänä aamuna sen unohdin, joten Lisa ehti käydä Pökön korvaan kiinni pöydän alla. Olipa typerää minulta.

Pökö on leikattu, vanhempi kääpiösnautseri narttu ja häipyi sen jälkeen yläkertaan, eikä ole sittemmin alas edes halunnut tulla. Se on muutoin tosi alistuva ja välttelee kaikkea kontaktia koirien ja vähän ihmistenkin kanssa, mutta ruokailutilanteessa on selkeästi aktiivisempi ja myös ahne, siksi alunperin katsoin paremmaksi välttää kontakteja pöydän alla, sinne meidänkin koirat kun hakeutuu.

Kohta pian siitä Ossi törmäsi Igsyyn niin, että Igsy aivan ulahti. Tästä Lisa valmiiksi jo provosoituneena kävi niin dominoivana (ja Ossi jäi silittelemään Igsy, minä komensin Lisaa pois, joskin kauempaa) että siitä syttyi tappelu. Otin Lisan ylös, eivät onneksi kiinni toisistaan saaneetkaan ja tietenkin tuolla hetkellä Igsy alkaa tosissaan antamaan takaisin (onneksi Lisa korkealla ilmassa), sain Lisan kuitenkin vietyä ulos.

Ulkojäähyn jälkeen Lisa tulee etsimään Igsyä, hakee ja provosoi kaikilla elkeillään vastakaikua, mutta Igsy vain alistuu. Kerran Lisa rähähtää sille, sen jälkeen kyttää perässä joka paikkaan. Igsy aivan lytyssä hakeutuu vain nukkumaan ja Lisa työntyy sen viereen, nukkumaan sekin. Se kyttää edelleen Igsya jos se yrittää edes paikkaa vaihtaa... Voi huokaus.

Lisalla on valeraskaus tuloillaan, joten kyllä vain hermoja alkaa taas herkemmin kiristää, valitettavasti. Pitääkin muistaa tarkistaa taas Lisan hampaisto läpikotaisin, vaikka putsasin sitä kyllä vasta, sekä anaalirauhaset. Ettei vaan lisäksi olisi kipeä jostain.

Jore meillä on oman itsensä vuoksi poissa samoista tiloista nyt vierailun ajan, ettei sen(kin) tarvitse turhaan stressata tilanteesta. Tytöt ovat muuten olleet sujut vieraiden kanssa, sen kummemmin tilanteesta häiriintymättä. Pökö myös stressaa jo valmiiksi, ilman, että joku vielä käy päälle, kun kurkun palasia toivoo tippuvaksi, reppana.

Kasvattiaksaa vol 2

Tänään taas hallilla aksailemassa "junnujen" kanssa, vaikkeivät nuo ihan junnuja enää taida olla kenkään.

Otetiin Nellin ja Ruun kanssa puomia, sujui aivan loistavasti molemmilta! Nelli ei ole ikänään tassutellut puomilla ja kolmannella kerralla  oli nami enää vain toisessa päädyssä. Kun on jo täysikasvuinen koira, ei tarvitse niin miettiä muita turvallisuusnäkökulmia kuin sitä itseään ja puominkin voi aloittaa rohkean terrierin kanssa ihan täyskorkeana. Vähän aluksi jännätti korkeimmassa kohdassa, niin että jalat koukistui edetessä, mutta ensimmäisen kerran jälkeen itsevarmuus voitti.

Lisäksi otettiin Aata muutama toisto. Ruu jäi automaattisesti 2on-offiin sekä puomilla että Aalla, joten siitä on helppo lähteä jatkamaan, se oli oikein pro ja selkeästi tiesi jo mitä puomilla tulee tehdä :) Kotitehtäväksi annoin molemmille laatikkotreeniä.

Aloin heti "saarnaamaan" 2on-offeista ja juoksukontakteista, joiden näen olevan ainoat mahdollisuudet tehdä kontakteja menestyksekkäästi. Molemmat toki vaatii valtavasti toistoja onnistuakseen, mutta 2on-offia voi treenata lisäksi myös kotona, juoksua taas harvemmin, ellei sinulla ole omaa hallia tai kenttää tms.

Joten pysäytyksellä mekin siis lähdettiin liikkeelle heti. Kyllä vaan elävästi tulee mieleen elämä Foxyn kanssa kun puomia ja Aata vaan "mentiin ja hyvin menee", ilman mitään pohja-ajatusta siitä, mikä minun metodini siinä on. Kun ei ole sellaista. Savikko meitä valaisi sitten juoksukontakteista ja sen jälkeen yleensäkin, kontaktit alkoivat olla enempi mielessä. Silloin elettiin siis vuotta 2008 ja kyllä kontaktimaailma oli silloin usealla vielä pahasti retuperällä! Ja tähän on tultu! :) Foxy tosin ei koskaan oppinut hienoja kontakisuorituksia. Mutta ei siitä voi Foxya syyttää, omaa tietämättömyyttä vain.

Lopuksi myös Aapo-mies sai ottaa muutaman kiekan treeniä, vieraassa ympäristössä ja ei voi sanoa muuta kuin että hyvin meni! Samalla lailla se kirmailee kuin äitinsä teki, hyvin paljon oli / on samaa äidissä ja pojassa.

Muistin laittaa kameraan muistikortinkin tällä kertaa paikoilleen, mutta unohdin kameran kotiin!!! Vaan ehkä ensi kerralla?

Lisa sai juosta Aata mennen tullen. Pysyyhän se. Juoksen täysillä ohi. Tai vaikka viereenkin jäisin. Hyvin meni, ja täytyy toimia myös kisoissa. Täytyy.