Rauhoittumista

Koiran hoitelut on jatkuneet edelleen hyvin. Ihan vaan rauhallisuuden ylläpitämiseksi parsontytöistä jompikumpi on välillä häkissä tai vessassa ja lapset yläkerrassa leikkimässä, että Manukin ehtii levähtää. Se pistääkin heti maate, kun rauhallisempi hetki tulee. Muuten se kuljeskelisi, leikkisi Igsyn kanssa tai ihmettelisi perheen menoa kaikkineen.

Hierontaharjoitteluakin tehtiin aamulla, tai se vaan lipsahti. Ensin minä vain rapsuttelin ja kohta poika sitten kellottikin siinä kyljellään (autoin kyllä oikeaan asentoon, kun huomasin, että selkeästi selän käsittelystä nautiskeli). Ja vaikka Ossi mölysi olohuoneessa autojensa kanssa ja Ilse laukkoi heppaleikkejään ympäri alakertaa ja Igsy välillä yritti työntyä syliin, Manu silmät lupsotellen nautiskeli hieromisesta, tai siitä käsittelystä mitä tein, painelin varpaita ja tunnustelin lihaksia, silittelin.

Joreakin se on alustavat pari kertaa käynyt katsomassa, oikein lempeästi käyttäytyy ja hieman paineistuukin tilanteesta, se välttelee katsetta, heiluttaa häntää, pitää korvia takana ja käy maate, vaikka toinen meinaa vaan koko ajan haukkua, täristä, murista tai piipata ja muuten vaan käyttäytyä rauhattomasti.

Ollaan Esan kanssa monesti tuumattu, että tällaisten pienten ja "rähjäävien" lauma jopa kaipaisi yhtä johtohahmoa, ja nimenomaan kokonsa perusteella johtavaa. Nämä selkeästi kunnioittaa itseään isompia (vaikkei silti välttämättä aivan iholle päästä, paitsi Igsy) ja isomman elkeet on rauhallisemmat.

Noh, usein on.

Manulla on.

Sisällä.

Hah hah..