Mammavointeja 40+0 ja 53

Tänään on kaksijalkaisen laskettuaika eli viikkoja 40+0. Ei erityistä raportoivaa omasta voinnista :) Foxya trimmailin juuri tovin ja ranteissa ja sormissa tuntuu kyllä aika herkästä. Sain kuitenkin jotain aikaiseksi vaikka paljon siihen vielä jäi pöllyytettävää! Turkki sillä on aivan mahtavassa kunnossa, tiheääkin tiheämpää, mutta melko karkeaakin pohjavillaa ja todella runsaasti päällykarvaa. Nyt olisi hyvä pyörähdellä näyttelykehissäkin :) Lenkkeily myös pistää vuorostaan jalat koville, kun Joren kanssa käytiin myöhäisillan hihnalenkillä eilettäin. Se on kyllä niin iloinen luoksetulija, ettei ole toista! Joren karvatkin on nyt trimmattu tälle kesälle.. huhhei. Ei ole se helpoin turkki ei! Onneksi Lisa on sileäkarvainen, pennuille tulee varmaan aika kivat turkit juurikin sen ansiosta. Lisa ei myöskään koskaan vaihda karvaa ihan kaljuksi, vaan hyvin hillitysti silloin tällöin, että oikein miellyttävä turkki kaiken kaikkiaan. Vaikka tykkäänkin enempi brokenturkin ulkonäöstä, on se vain todettava, että sileä on niin helppo!

Tässä sitten sen tärkeämmän mamman kuvakuulumiset, vuorokausia nyt siis se 53 ja masu vaan kasvaa kuin pullataikina... :O Lämpöjäkin ajattelin alkaa seurailemaan jo vähitellen, niin saa taas vähän mutua siitä normaalista näin kesähelteillä, tänään 37.7.

Tuntuukohan odottaminen koirista yhtä pitkältä kuin ihmisäideistä?

50 vrk

Lisan viideskymmenes tiineysvuorokausi alkoi tänään. Normaali tiineys kestää siis n. 63 päivää plus miinus muutama. Kuvissa se näyttää tältä:

Ylemmässä kuvassahan se näyttää suorastaan sirolta! :D Mutta oikeasti se on aika tankki jo.. raukka-reppana! Ja vielä vähintään se 10 päivää lyllerrettävää!

Paperiasiatkin alkaa vähitellen selkenemään, tämä kun ei tosiaan pitänyt aivan näin mennä ja olen saanut vähän (aika paljon) ylimääräistä stressiä kärsiä nyt sitten viime päivien aikana. Mutta helpotuksen huokaus alkaa tosiaan jo päästä huulilta... toivotaan todella, että huolimattomuudesta ja virheistä oppii ja että tämmöistä ei enää tapahtuisi.

Silti sitä on onnellinen kaikista kolmesta koirastaan, rakastaa niitä eikä toivoisi yhdellekään mitään pahaa sattuvan. Pennuista tulee tosiaan Witty Fox pentuja, että nyt saakin sitten ihan todenteolla alkaa järjestämään pentutapaamista ja toimintaa, kun WF-luku kasvaa arvatenkin aika monella :) Ultrassa lääkäri kuvasi vatsan koiran seisoessa, tuuppasi anturin vatsan kylkeen ja tuumasi siitä, että kolme tässä heti näkyy ja normaalilta näyttää - siinä se, sen enempää ei kaivellut. Foxyn 1-3 palleroa taas syynättiin niin hartaasti Foxyn maatessa selällään "leikkauskourussa" tai mikä se lie. Vaikka minulle kolmekin hyvin riittäisi, eiköhän me pärjätä useammankin kanssa.

Vähän huolettaa tuo Lisan koko, on kuitenkin vain sen reilut 32cm eli aika piskuinen narttu. Jore ei onneksi ole myöskään iso, himpun verran yli ihannesään (36,5cm), mutta onhan sillä kuitenkin ihan reilun kokoisia sukulaisia. Lisan pentue ja sisarukset kuitenkin syntyivät ihan normiteitse, joten samaa toivotaan jäkikasvullekin sitten. :) Tuli tämä kyllä niin äkkiä... ei ollenkaan ole päässyt koiran tiineydestä nauttimaan, sekin kun on niin jännää aikaa. Koetetaan ottaa kovasti kiinni nyt sitten menetettyjä päiviä.

Tornio KV 24.7.2011

Tänään käytiin kannustamassa Annea ja Aapoa kehän laidalla, oli kyllä mukava käydä toteamassa miten hienosti tämä nuori mies osasi kehässä käyttäytyä :) Asiaa kyllä varmaan vähän helpotti se, että Aapo oli ainoa junnu-uros, mutta parempi näin, esiintyminen oli nimittäin molempien ensimmäinen kerta oikeassa kehässä, joten ei voi kuin kehua - hienosti meni!

Karin Bergbom on mielestäni oikein mukava tuomari, Foxyn kanssa käytiin aikoinaan hänellä pentukehässä ja taidettiin saada ihan KP :) Tänään hän arvosteli Aapon EH:n arvoiseksi (erittäin hyvä) ja arvostelu kuului näin:

Kookas, erittäin iloinen ja vauhdikas. Hyvä pää, vielä epävarmat korvat. Tummat silmät, kaunis kaula ja ylälinja. Eturinta tulisi olla vahvempi. Pysty olkavarsi, lapa saisi olla viistompi. Riittävä luusto, rintakehä ok. Tällähetkellä vielä turhan neliömäinen. Hyvä takaosa ja häntä, karva ei vielä parhaassa kunnossa. Liikkuu ikäisekseen ok.

Hauskaa luettavaa siis kaiken kaikkiaan, mistään ei huomautettu mitä ei jo tiedetty ;) Korvat ovat paljon paremmat kuin Foxylla tuon ikäisenä, joten toiveita on, että ne asettuva siitä vielä kokonaan. Aapo osasi käyttäytyä pöydällä oikein mallikkaasti, häntä heiluen ja antoi katsoa hampaatkin, vaikka sitä vähän jännättiin alkaako kuinka kiemurtelemaan. Ensimmäisen kierroksen Anne hurautti juosta niin että Aapokin laukkasi, mutta toinen kierros arvostelun lopulla oli sitten jo oikein nättiä ravia. Kyllä me oltiin kehänlaidalla oikein ylpeitä ensimmäisestä kerrasta kehässä, ehkäpä joskus vielä uudestaan? ;)

Koetan myöhemmin liittää videonkin jos saan sen Esan puhelimesta ulos.

46 päiväinen massu

Seesteinen mamma se osaa Lisakin olla ja esittelee mielellään vatsaansa :)

Touhustelua

Eilen käytiin mätsärissä harjoittelemassa ihan vaan kehän laidalla olemista. Sen verran myöhään pääsin lähtemään etten ehtinyt ilmoon ja arvelin muutenkin meille olevan riittämiin rauhoittumistreeniä ihan vaan chillailemalla ympäriinsä. Tai koettamalla chillata. Aika hyvin se meni, toki välillä ukon piti vaan kommentoida että tahtoo tuonne, tässä on tylsää, tuota pitäisi komentaa, anna mun mennä, mutta istu-maahan käskyt pelitti, nakki meni välillä ja pallo olisi maistunut koko ajan. Pallon kanssa vain sellainen pikkuinen ongelma, että sillä on hauskin leikkiä niin että sitä jahdataan ja antaa koiran jahdata palloa alueella joka on täynnä muita koira - ei niin toimivaa. Joten uusi innostava lelu etsinnässä julkisiin paikkoihin. Mietiskelin vinkuvaa wubbakongia jota voi myös ravistella, Jore kun kovasti yrittää palloakin ravistella. Ensi hätään saanee riittää ihan perinteinen sukkapallo, kestosukalla päällystettynä...

Tänään minulla oli neuvola ja otin Joren taas matkaan ajatuksena käydä vähän kaupungilla ja eläinkaupassa. Hienostihan se menikin, otettiin Ikean koiraparkissa paikallaoloa ja odottamista, joku setä kävi siinä praataamassakin että onko se minkä rotuinen ja oikeinkinko nuori ja noin hienosti osaa odottaa! Jore oli siis mulla hihnassa 5m päässä seinässä kiinni, mutta käskystä makoili koko sen ajan kun juteltiin miehen kanssa, kuulema "hemsöt". Ihmisiä en tosin lähelle päästänyt ja lasten kanssa saa olla varovainen, kun sitä paimentamista esiintyy aika vahvasti vieraiden lasten seurassa. Ilsen kanssahan Jorella ei, edelleenkään, ole ongelmia.

Näyttelyssä tutut kävivät katsomassa hampaita, no problemo, mutta ei me kehiin olla vieläkään menossa, ehkä syksyllä jos tätä menoa edistytään. Eikä tässä lähellä sitä paitsi edes ole näyttelyitä. Erkkariin menosta taas olen haaveillut, mutta enpä nyt sitten tiedä, kun pentujen luovutusikä sattuu samalle viikonlopulle, joten se taitaa taasen jäädä :( Ehkäpä sitten messariin ja kummipojan synttäreille samalla :) Tänä vuonna oli joku seura uskaltanut järjestää kisatkin tuona viikonloppuna, joten Foxy ja Lisakin ehkä pääsisivät rallailemaan ja Jore kehään - katsellaan! Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Joren kanssa kannattaisi messariin lähteä, jos se vaan osaa siiheksi käyttäytyä.

Kameraakin olen kuljettanut mukana, mutta ottanut hätäiseen kuvia väärällä asetuksella ja kaikki kuvat aivan surkeita otoksia!! Alla ainoa kelvollisempi. :P No, sunnuntaina skarppaan ja otan hienoja kuvia Aaposta kehässä - oma kasvatti menee kehään ensimmäistä kertaa, jos ei eilistä lasketa! :) Uskon, että Annella ja Aapolla menee oikein hyvin, luonne on mahtava ja innokkuutta riittää, eihän sitä muuta näyttelykehään tarvitakaan! ;D

Jore eläinkaupassa

Vaan tulipa taas tekstipainotteista postausta. Ensi kerralla tosiaan kunnon kuviakin sitten. :)

Kuvia Joresta (klikkaa isommiksi)

Olen tässä nyt jonkin aikaa varastanut Jorea Esalta, enkä vähiten sen takia, että sille on tulossa pentuja ja se on oikeasti edelleen niin luolassa elänyt, eikä kukaan ole tehnyt sen kanssa mitään missään sitten pentukurssin.

Seuramme järjestää tänään mätsärin, joten sinne tie vie. Ollaan lisäksi lenkitelty ihan kahdestaan metsässä ja kaupungilla, metsässä kun on hajuja jotka meinaa aina viedä voiton mammasta ja makkarasta, ja kaupungilla kaikkea kiihdyttävää.

Olen trimmannut Joren kevätkarvasta ja se on nyt pehmoisella aluvillalla reppana! Mutta eipä helteet niin haittaa :)

Jore juoksee itsensä aivan läkähdyksiin joka kerta, se yhtä kieltä sen jälkeen ja uiminen maistuu. Se on ehkä sen mielestä parasta maailmassa, kepin se tuo niin kuuliaisesti aina jalkojen juureen ja sitten se odottaa vain, että milloin heität uudestaan. Lisa on tässä aivan samanlainen, molemmat oikein tyrkyttävät lelujaan, häntä heiluen ja odottaen uusintaa, ja taistelutahto on suuri!

Tuulettumista

Kotisivutkin päivitetty, jospa tähän risukasaan joskus vielä päivä paistaa...

Foxyn kanssa piti käydä kentällä tuulettumassa, hienosti se veti, aan kontaktit täydessä vauhdissa samoin keppien avokulma, rakas tyttö <3 Eikä mene kauan enää, kun pääsee taas treenaamaan, kaipaan sitä kovasti.

Vanhemmat - The Parents

Tässäpä hieman pohdintaa Witty Foxin B-pesueesta. Lähinnä lähtökohdista vielä tässä vaiheessa, pennut kun ovat vasta marsipaanipötkön kokoisia tuhisevia mötkyjä pentulaatikossa! :)

Lisa on 2,5 vuotias, kohtuu pienikokoinen (32,5cm) parsonnarttu. Se on luonteeltaan äärimmäisen ystävällinen kaikkia ja kaikkea kohtaan, tykkää olla sylissä ja viihtyy ihmisen lähellä, pusuttelee ja tulee liki. Se on meidän koirista sosiaalisin myös muita koiria kohtaan, arastelee hieman isompia koiria ja osaa myös huomauttaa äänekkäästi jos joku tulee liian kovaa liian liki, mutta sen sijaan että se reagoisi haukkumalla/räksyttämällä, se väistää. Arkuus tosin ollaan todennäköisesti saatu aikaan vain omalla laiskuudella, Lisaa ei päästy sosiaalistamaan ja totuttamaan ollenkaan niin ahkerasti kuin Foxya, eikä sen kanssa päästy harrastamaankaan ennenkuin yli vuosikkaana, tämä siis minun alkaneen raskauden takia, tulivat suunnittelemattomasti samaan aikaan. Lisa oli pentuna melko dominoiva omassa laumassa, rohkea kuin mikä ja sitä joutui useinkin muistuttamaan sen omasta paikasta ja tuumittiin mikä sen paikka myöhemmin tulee arvojärjestyksessä olemaan. Meillä onkin sitten todistettu muutamia narttutappeluita Lisan ja Foxyn kesken talven 2010-2011 aikana, Foxyn saatua pentunsa. Tähän on auttanut jättämällä pois Lisan liikapaapominen, johon niin helposti syyllistyy, koska se osaa tehdä itseään tykö. Perhe- ja harrastuskoirana se on kuitenkin ehdoton, se on aina iloinen ja ystävällinen, miellyttämisen haluinen ja helppo koira.

Lajina Lisalla on pääasiassa agility. Aloitimme harrastamisen keväällä 2010 suoraan jatkokurssilta, vaikkei aivan vielä oltu sillä tasolla, koska olin päässyt todella huonosti sen kanssa treenaamaan. Lisa kuitenkin oppi oikeinkin nopsaan ja tekee innokkaasti ja väsymättä treenin kuin treenin. Se on rakenteeltaan käsittämättömän joustava ja ketterä; liki kissamainen. Kesällä 2010 alettiin opettamaan sille keppejä ja kontakteja, jolloin ehdotin Carinalle josko hän tahtoisi alkaa ohjastamaan Lisaa, sillä tiesin tulevat ajankäyttöongelmani kahden koiran kanssa (olin siis uudestaan raskaana). Carina pääsikin starttaamaan Lisan kanssa heinäkuussa 2011 talven ahkerasti treenattuaan. Vielä meillä on tekemistä keppien ja kontaktien kanssa, mutta Lisa on ilmiömäisen hyvä lukemaan kroppaa ja liikkuu sen mukaisesti, se on ollut helppo opettaa agilityn saloihin :) Lisasta tulee vielä erinomaisen ja ehdottoman hyvä agilitykoira - ihan sitä huippuluokkaa, arvaan sanoa.

Lisan ekat epikset 2010

Lisan ekat kisat lainaohjaajalla 2011

Näyttelyissä Lisa on käynyt kolme kertaa. Se on turhan värittynyt useimpien tuomareiden makuun ja sileäkarvaisuus tekee siitä myös jokseenkin hintelänoloisen, vaikka se onkin oikein jäntevä ja lihaksikas pikkukoira. Ensimmäisestä näyttelystä tuloksena HYL koska koira ei tuomarin mielestä muistuttanut tarpeeksi parsonia. Toisesta vara-serti ja sijoituksen PN3 ja kolmannen kerran sitten EH. Liikoja ei Lisan kanssa tulla näyttelyissä käymäänkään, tärkeintä että me tiedetään sen viat ja edut :) Lisalta puuttuu molemmat P1:set, mittasuhteiltaan se on hyvinkin miellyttävä, vaikka sillä onkin heikonlaisesti kulmauksia - reippaat ja pirteät liikkeet antavat paljon anteeksi. Lisa on kaunis.

Muista harrasteista Lisa on muutaman kerran tehnyt verijälkeäkin oikein tarkalla nenällä, tätä harrastusta me varmaan tullaan vielä jatkossakin kokeilemaan, kun aikaa on paremmin. Lisa on myös käynyt kerran luolatreeneissä, eli nähnyt ketun häkissään siihen sen kummemmin reagoimatta, tässä taas kostautuu se meidän sosiaalistamatta jättäminen, Lisa oli enempi hämillään hässäkästä ja muista koirista.

Jore on meidän Foxyn jälkeläinen viimevuoden pentueesta. Se jäi meille kotiin Esalle harrastuskoiraksi osoittaessaan aikamoista luonteen lujuutta ja ärhäkkyyttä jo pienenä pentuna. Esalla ei ole sille aika riittänyt niin paljon kuin tuollainen sähköjänis tarvitsisi, mutta hyvin ollaan sen kanssa ainakin näin kotioloissa pärjätty. Jore on käynyt pentukurssin ja yhdessä pentukehässä Piteåssa toukokuussa 2011, jolloin se murisi tuomarille, joka kuitenkin tulkitsi sen vain terrierimäiseksi ärhäkkyydeksi ja palkitsi koiran rotunsa parhaana pentuna kunniapalkinnon kera.

Jore on ulkomuodoltaan aika upea, vaikka itse sanonkin. Todella näppärä paketti, karkeakarvainen, valkoinen, säkä alta 37cm - eli aika pitkälle Lisan vastakohta noilta osin. Täysi hampaisto ja leikkaavapurenta. Oikein kiva rakenne ja mittasuhteet, vielä tosin aika rimpula, mutta kyllä niitä äijämäisiäkin piirteitä alkaa jo näkymään. Luonne on alkanut jo jonkin verran tasoittumaankin nuoruusajan ärinöistä, ilmeisesti itsetuntoa tullut vähän lisää. Odotan niin, että päästäisiin virallisiin näyttelykehiin sen kanssa, menestystä saattaisi nimittäin olla luvassa tämän herran kanssa!

Joren kanssa ollaan suunniteltu paljon, mutta ehditty vähän. Verijälkeä se tekee touhukkaasti mutta hätäisesti ja keskittymättä - kaikki on vielä niin kovin mielenkiintoista! Se on rohkea, ärhäkkä ja itsevarma, mitä tulee ulkomaailmaan. Kotona se rakastaa paijausta, pusuttelee kaiken ja kaikki, on vilkas ja eloisa. Osaa kuitenkin rauhoittua kun tilanne sen sallii, ei mikään vaikea kotikoirakaan siis. Sosiaalistaminen on kuitenkin vielä kesken. Jore kävi Esan kanssa ensimmäisen kerran luolatreeneissä kettuun tutustumassa 13kk iässä ja se meni oikein hyvin. Haukkua ja ärhäkkyyttä riitti. Tätä harrastusta koetetaan vielä päästä jatkamaankin.

Terveystarkastuksista: Molemmat vanhemmat on sekä silmä- että polvitarkastettu syyskuun alussa 2011 ja terveiksi todettu. Vanhemmat ovat myös linssiluksaation osalta terveitä, Lisa geenitestattuna ja Jore vanhempiensa kautta. Lisalla oli pentuna lievää ihottumaa/iho-ongelmaa joka loppui itseksiään tai ruoan vaihdon myötä. Sillä on ollut myös jonkin verran ongelmaa anaalirauhasten kanssa, mutta tämän olen voinut hoidattaa kotona itsekin. Jore on ollut terve pienen ikänsä, sillä seilasi toinen kives 2kk 5-7kk iässä, mutta asettui sitten paikoilleen satunnaisen hieronnan avustuksella.

Vaikka astutus ei ollutkaan suunniteltu, isä nuori ja terveystarkastukset olivat tekemättä, odotettavissa on silti läjä työintoisia ja temperamenttisia pentuja. Suvuiltaan tämä on täydellinen ulkosiitos ja takaa löytyy terveitä, sekä silmä- ja polvitarkastettuja isovanhempia. Tyypiltään ja luonteeltaan vanhemmat ovat hyvinkin rodunomaisia ja erinomaisia työkoiria. Molemmat vanhemmat osaavat myös rauhoittua kotona ja arjessa täydellisesti vain nauttien joutilaisuudestaan. Kuitenkin kun kutsu käy, ne ovat räjähtävänä lähdössä mukaan töihin, kukin omalla tavallaan. Vietti ja virtaa ei siis pennuistakaan tule puuttumaan!

Etsimme pennuille aktiivisia, innokkaita koteja, jotka eivät pelkää ottaa vastaan pieniä valkoisia haastekimppuja!

Jep, onnitella saa...

Tämä mammiska on tiineenä. Ajatuksiahan tässä on selviteltävä urakalla, LA osuu tällä neidillä reilun viikon myöhäisemmäksi kuin itsellä, elokuun 8. päivän tienoille. Ultra näytti tänään vähintään 3 pentua, eli veikkailisin 5 tai useampia, sillä Lisa on tosi pötky ja massaa kertyy vauhdilla.

Tiedossa siis lokakuun alussa luovutusikäisiä, erittäin työkykyisiä ja -haluisia pikkuärrierejä aktiivisiin koteihin!! :) Tälle porukalle teetetäänkin sitten pentutesti, voi olla luonnevariaatiota aika paljon ja tahdon löytää jokaiselle juuri OIKEAN kodin, meni siihen sitten viikko tai vuosi.

Mitä tulee vanhempien muuhun sopivuuteen, Jore täyttää 10kk elokuun 1. päivä. Ei sillä, eikä Lisalla ole muita terveystarkastuksia kuin että ovat vapaita linssiluksaatiosta. Silmät ja polvet mennään luonnollisesti tarkistuttamaan ensimmäisessä käänteessä kun vaan voidaan. Näyttelytuloksia ei Jorelle tähän hätään saada, mutta komea poikahan se on ja ulkomuodollisesti tämä yhdistelmä on ihan täyskymppi - sitä olenkin aina harmitellut, että kun ei ole mahdollista toteuttaa, vaikka ovat niin luotuja toisilleen. Niinpä niin.

Itseäni yhdistelmässä mietityttää sen haasteellisuus, molemmat ovat tosi kovia työkoiria, vilkkaita ja energisiä. Lisa toisaalta myös aivan upea, rauhallinen ja suloinen perhekoira, Jore taas vaatii työtä joka saralla. Mutta kuten yllä jo mainitsin, se tarkoittaa vaan sitä, että pennuille pitää etsiä hyvät kodit ja toivon, että luonteissa olisi skaalaa missä valita pehmeämmästä kovempaan. Ja koska itse olen vasta aloitteleva kasvattaja, tarvitsen apua tässä ja siksi pentuetesti.

Suurin syy miksi tätä yhdistelmää ei olisi pitänyt tehdä, on se, että olen luvannut eräälle taholle, etten tätä/tällaista yhdistelmää koskaan toteuta ja tämä lupaus tietenkin vaivaa minua eniten, koska tämä oli silkka vahinko, kuten useimmat varmasti ymmärtävät.

Mutta olen päättänyt olla harmittelemasta tätä, pentueesta voi tulla silti vaikka kuinka ihana ja upea ja menestynyt ja varmasti tuleekin, ainakin vanhemmat ovat molemmat meille rakkaita, ihania perhe- ja harrastuskoiria, joita arvostetaan ja joihin meillä on iso luotto joka saralla. Pennuista tulee myös ihan yhtä rakastettuja ainakin meidän osaltamme ja toivon, että niille löytyy kullekin hyvät kodit. <3

Det är nog möjligt

Här är Lisa idag. 42 dagar dräktig eller inte - vad tycker ni?! Min pytte lilla sötnos - dock så tjock!

MM-karsinnat

Jännittävät maajoukkuekarsinnat ovat nyt takana, tulospalvelu ja livestream pelasivat ihan kiitettävästi viikonlopun aikana, joten pääsi oikeasti jännäämään kisaajien puolesta!

Valitut maajoukkueet näyttävät kyllä oikein hyvältä ja mikä hauskinta, medeihin saatiin ensi kertaa edustamaan parson, varakoirakoksi PM-kisoihin lähtevät Mikael Mildh ja Nipa! :) Ihan virallinenkin paikka, eli 4. sija, oli kyllä pienestä kiinni, sillä joutuivat uusimaan radan Taneli Ikäheimon ja mudi Pantsen kanssa päättääkseen 4. ja 5. sijasta finaalissa. Medi-joukkueeseen tiensä raivasi myös Rovaniemeläinen Emma Vasko ja villakoira Linus. Emmalla onkin kyllä ohjaus niin kaunista katseltavaa, että paikkansa ovat kyllä ansainneet. :) Carolina Pellikka ja sheltti Kerttu Torniosta pääsivät maajoukkueeseen jo kolmannen kerran peräkkäin ja vielä yksi pohjoisen koirakko, Haukipudaksen Mari Kaplas ja kelpie BC sijoittuivat finaalissa pisteillään 1.:ksi ja näin siis upeasti maksien maajoukkueeseen. Että oikein hienosti täältä pohjoisesta edustusta tänä vuonna!

Oman seuramme Emma revitteli borter Totin kanssa vielä viimeisellä finaali-radalla hienon nollan ja sijoittuivat tässä äärimmäisen kovassa seurassa lopulta 9.:ksi, että kyllä voi heistäkin olla oikein ylpeä!

Tällaiset karkelot tällä kertaa, pian jännätäänkin sitten European Open kisoja Itävallassa ja toivotaan suomalaisille edustajille paljon onnea ja menestystä.

Totesin vain itse, että maailman mestareiksi meillä on Foxyn kanssa vielä pitkä matka, neljä vuotta on jo yhteistä matkaa takana ja treenit tauolla vähän väliä, mutta vielä meillä on sitä yhteistä aikaa jäljelläkin ja jos ei muuta, upea opettaja se on kyllä ollut, minun pieni Foxy ja paljon se tulee vielä opettamaan.

Kuolema ja verot

Eihän tässä auta kuin elää hetkessä, tiistaina saadaan varmistus Lisan kasvavalle vatsalle, liekö todella voimakasta valeraskautta vai mahan täydeltä pentuja. Se on niin patukka kuin muutoin niin hoikkanen parson narttu vain voi olla. Ja lihominen on tapahtunut ihan yhtäkkiä, kahden viikon sisään. Ruoka on edelleen sitä samaa ja saman verran kuin ennenkin. Vettä se juo enemmän kuin normaalisti (joka on ei ollenkaan), eli käy kupilla vähän väliä, nytkin ilman helteitä, että voisi kai se olla vain todella voimakasta turvotusta?? Sitten yhtäkkiselle veden juonnille pitäisi kyllä löytyä jokin selitys... Voinniltaan se on minusta normaali, ehkä vähän hiljaisempi, ei liity niin herkästä Foxyn ja Joren leikkeihin, vaikkei niihin kyllä kolmatta pyörää huolitakaan (Foxylla aina leikkimieli päällä

Tässä kuva lihavasta tytöstä. Kyllähän se edellistenkin juoksujen jälkeen valeraskauden aikaa pulskistui, mutta silloin se oli vain tukeva, mukavassa kunnossa esim. näyttelyjä varten, mutta nyt varsinkin lantiolinjasta ylhäältä katsottuna näkee, miten pulska se on oikeasti. Vrt vuoksi alla kuva tammikuulta, jotakuinkin edellisen valeraskauden aikaan.

Ja vaikka astutus ei nyt olekaan toivottu minun oman raskauteni takia ja vaikka pari ei ollut suunniteltu molempien luonteiden äärimmäisyyksien takia, niin totuushan on, että jos koiramäärä kotona ei olisi tosiaan jo täysi, jäisi tällaisesta yhdistelmästä yksi ehdottoman upea harrastuskoira kotiin, ei epäilystäkään. Koska sellaisia tästä pentueesta olisi tulossa ja se kai tässä eniten huolestuttaakin, jos pennut tosiaan ovat tulossa - mistä mainiotakin mainiommat harrastavat kodit kaikille?

Mutta tämä nyt on tyypillistä minua, mennä asioiden edelle, kun mikään ei ole varmaa, paitsi kuolema ja verot.

Kesäkuulumisia

Ihana kesä vaan jatkuu. :) Koirilla riittää onneksi puuhaa ja vauhtia omalla pihamaalla, jos vaikka lenkitykset ovatkin (vielä) vähäksi aikaa vähän vähemmällä.

Foxy treenailee edelleen Carinan kanssa ja Lisa taas Carinan kanssa. Heh heh. Kisoista jäi hyvä fiilis ja seuraavat olisivat tähtäimessä Kemiin, kuun lopulla. Ehkä. Foxy kun saattaa valitettavasti yllättää aloittamalla juoksut ja Lisa taas... No sen selvittänee ultra, jos saisin huomiseksi varattua ajan sitä varten.

Joko olen onnistunut lihottamaan tytön olemattomalla ruokavaliolla viimeisen kahden viikon aikana, tai Jore toden teolla onnistui siinä viiden minuutin aikana 36 päivää sitten. Meillä onkin sitten Lisan kanssa yhteinen laskettu aika. Mutta ei mennä asioiden edelle. Katsotaan mitä ultralaite sanoo. Sillähän oli todella voimakas valeraskaus myös edellisestä kerrasta, silloin onneksi osasin sanoa varmaksi, ettei pentuja ole tulossa, vaikka nisät lähestulkoon valuivat maitoa.

Kävin tänään "trimmaamassa" Aapoa Annen luona todetakseni vain, että se oli jo oikein nätissä näyttelytrimmissä. :) Että hyvää työtä oli Anne jo tehnyt! Vähän muka nypiskelin sieltä täältä ja pyöristin hännänpään - siinä kaikki! Ihana yliystävällinen ja reipas Aapo! Muu aika menikin sitten jutellessa koirista ja agilitysta. :) Näinhän se hyvässä seurassa! Toivotaan nyt, että oma vatsan asukas pysyy kelkassa vielä sen verran aikaa, että ehdittäisiin tsemppaamaan Aapoa ja Annea kehän laidalle tulevan viikon loppuna!

Viikonloppuna sen sijaan saa alkaa jännäämään karsintojen tuloksia. Hui! :)

Meillä kävi myös yhden yön vieraita Itävallasta, mm. aussie uros Niila, jonka kanssa Foxy sai pitää hauskaa pihalla. Lisa oli liian arkajalka ison koiran kaveriksi ja Jore taas vähän liiankin innokas, niin että Niilalla meni siihen hermot. Foxy ja Niila saivat sitten nautiskella pallopeleistä ihan kahdestaan ja Jorekin tottui ison koiran läsnäoloon sisällä talossa niin, ettei koko ajan tarvinnut asiasta huomauttaa. ;) Kati ja Johann myös uskaltautuivat pöytäkäsittelemään Jorea ja treeni menikin tosi hyvin! Kyllä siitä vielä kelpo koira tulee joskus... Vuorokausi vierähtikin mukavasti jutellessa koirista, oli mukava nähdä ystävää neljän vuoden takaa!!

Kuvassa seisoo Foxy kostyymissaan jossa tavattiin se eräs päivä tullessamme uintireissulta. Se oli tehnyt "eväsretken" pahviroskikseen vuokapullapapereiden perässä ja löytänyt itselleen uuden hienon kaulapannan. ;)

Lisan radat la ja su

Lauantain ensimmäinen rata, HYL.

Toinen rata oli hyppyrata, tästä tuloksena 10 ja sijoitus 7.

Ja viimeinen taas agia, tämä rata siis harjoitellun rämisevän keinun jälkeen... niin että pelättiin sitten vähän puomia ja keinulta roimasti alas :P ja tulos HYL.

Sitten sunnuntailta, ensin yksi hylky, meni harjoitteluksi kokonaan. Mutta sitten hieno vitonen kolmossijoituksella :) Onnittelut!! :D Mukavaa menoa radoilla kaiken kaikkiaan, eikun sitten vaan uutta kalenteriin!! Siinä välissä sitten vähän lisää keppi ja kontaktitreeniä nin hyyyyyvä tulee!!

Foxyn radat la ja su

Nyt kun saisin nämä vielä jotenkin loogisesti tänne... videotkin taas ihan tavallisen kokoisia, jos ei vaikka tämä blogin layoutti häiriintyisi (vaikka se taitaa kyllä olla lopullisesti häiriintynyt, ei oikein toimi katsoa vanhoja tms.)

Elikäs Foxyn ja pikku-C:n lauantain radat tulevat tässä (agi-hyppy-agi) tuloksena hylyt.

Olettaisin hylyn tulleen kolmesta kiellosta.

Tässä taas Carinan puoleinen putki veti kepeiltä liikaa ja puolessa välissä rataa sitten putki jäi ottamatta ja radalta pois...

Ja viimeinen myös oikein mallikas rata, jolla valitettavasti rengas jäi kokonaan ottamatta:

Ja sitten sunnuntain ensimmäinen rata, joka näyttää tosi hyvältä videolla, mutta ilmeisesti alussa hyppy väärältä suunnalta ja myöhemmin yksi hyppy ohjaamatta ja putkikin suorittamatta, ainakin. Mutta jos kuvittelee, että noita virheitä ollut, niitä ei oikein videolta näe, niin kivan näköistä menoa se jo on :)

Ja se viimoinen, hyppyrata, jolla kepit jäi ohjaamatta ja niipä siis putkeen vei tie.. :)

Jos itse olisin ohjannut (ja olisin hyvin voinut ohjata ihan samalla tavalla) analysoisin varmaan kaikki lukijat kuoliaaksi asti, mutta se jää nyt väliin. Foxylla oli vauhtia ja Carinakin liikkui hyvin, tärkeintä, että jäi hyvä fiilis, se mukana sitten meidän seuran epiksiin torstaina, tiedossa kaksi normirataa ja yksi joukkuekisa :)

Kisavideot latautumassa

Videoita odotellessa laitan nämä pari kuvaa tänään lenkiltä. Kamera toimii siis hyvin! :)

Tanterna och Gällivare tävling

Meillä on kamera! :) Heti pari kuvaa kehiin..

Foxy ja Lisa ovat Jällivaarassa lomalla Carinoiden kanssa - tai töissä oikeastaan, koska siellä on kisat. :) Vaihtokaupoiksi tytöistä saatiin nämä:

Diva, 10v.

Ja Papu, 9v.

Tanterna, kuten Carina niitä kutsuu, ovat tulleet hyvin juttuun Jorenkin kanssa alun hämmennyksen jälkeen ja elo on varsin leppoisaa näiden kahden tädin ja Joren kanssa, Esa jo mietiskeli, josko Carina suostuisi tekemään lopullisen vaihdon?? Mutta näinpä se on, että potentiaalisen agilitykoiran kanssa on sitten myös otettava vastaan ne miinus puolet... ;) Vaikka eihän semmoisia tietenkään meidän koirissa ole...

Jällivaarassa Lisa on startannut siis jo elämänsä ensimmäiset kolme starttia, tuloksena HYL, 10 ja HYL. Kompastuskivinä rengas (!!), kepit ja rämisevä keinu. Ensimmäiseltä agiradalta siis HYL, koska Carina veti loppusuoran täysillä toiseksi viimeistä estettä huomioimatta, joka oli rengas ja mentiin välistä. Ja näin on hyvä, koiralle jäi tästä vaan hyvä fiilis ja radalla oli vauhtia.

Toinen rata oli hyppis ja siltä 10 virhettä. Taas kompastimena rengas, jonka tällä kertaa ottivat uudestaan ja kepeiltä poistumisesta vitonen, oli vaikeampi suorittaa oikealta ja vasemmalta ei vielä aivan Lisan kanssa ole niin luotettavaa menoa, mutta radalta jäi silti hyvä fiilis.

Kolmas oli agirata ja Carina kertoi treenanneensa keinua ennen rataa, joka sattui sitten olemaan mallia rämisevä ja huolestuttava (Lisa ei ole mikään huimapää, mitä tulee keinuun) ja tämä sitten johti siihen, että poistui puomilta ja otti sen oikein vasta toisella kerralla ja lisäksi hyppäsi keinun. Ja muutenkin himmaillut radalla sitten tästä johtuen. Että sellainen ensimmäinen päivä. Vähän on ollut normaalia stressaantuneempi myös, pallo ei ole aina maistunut ja sen sellaista. Mutta kaiken kaikkiaan minä olen tyytyväinen ja iloinen, että Carina halusi Lisan kanssa lähteä kisoja kokeilemaan :) Huomenna sitten lisää, illasta saan varmaan kuulla myös Foxyn tulokset pikku-C:n ohjaamana, toivon kovasti, että yhteistyö alkaisi vihdoin sujumaan!!