Valparna var vaccinerad idag tredje gången, också med rabies. Jore var med också, han ska till att möta reven igen på veckoslutet. Alla tre som bor här i Norrbotten var på kliniken, Nelli, Zelda och Jytky. De var så pigga och duktiga lilla valpisar :) Eller inte så lilla, Nelli vägade 4,7kg - Zelda 5,1kg och Jytky redan 6,2kg :P Uijui...
Valpen som är vaccinerat bara som 12 veckors ålder kan inte delta i utställning i Finland, det är något som jag fick veta idag. Altså därför valparna är nu vaccinerat 3 gånger mot valpsjuk, parvo, HCC och parainfluensa, och en gång mot rabies.
Tack för sällskapet Tjejer! :)
Tänään käytiin 16-viikkoisrokotuksilla. Tulipahan sitten sekin uutuutena, että Suomessa ei riitä 8- ja 12-viikkoisena annettu neloisrokote, vaan vasta 16-viikkoisesta lähtien annettu on voimassa seuraavan vuoden. Ruotsissa siis myös 12-viikkoisena saatu vahviste riittää vuodeksi eteenpäin. No, näyttelyt sun muut mielessä me siis rokotettiin kaikki sekä neloisrokotteella että rabiesrokotteella. Jore kävi piikillä vähän etuaikaa, kun suunnitelmissa olisi taas sunnuntaina piipahtaa kettua katsomassa ja joulukuussa myöhemmin kuitenkin menee tuo rabies taas umpeen.
Pennut olivat oikein reippaina ja siinä papereita kirjoitellessa ehtivät jonkin aikaa touhutakin keskenään. Molemmat tytöt, Nelli ja Zelda tulevat hyvin toimeen Jytkyn kanssa, keskenään saattavat vähän alkaa jäykistelemään. Jytky oli oikein lupsakka kun päästin sen heti irti kun tiesin miten huonosti handlaan sekä paperit, puhumisen että koiran (varsinkaan riekkupennun) hihnassa pidon ;) Se tutkaili huonetta ja tutusteli itseään tyttöihin ja ihmisiin. Kerjäsi namia kun hoksasi, että sitä tietyissä taskuissa on ja oli oikein mukava, oma itsensä. Zelda herkästä omii varsinkin omaa mammaansa, jonka luokse ei oikein muilla ole asiaa, varsinkaan jos on herkkuja tiedossa. :) Nelli oli reipas ja rauhallinen, semmoinen kuin se meiltä lähtiessäänkin oli, pusuja kyllä jakeli jos kumartui moikkaamaan.
Joren otin sisälle, kun Jytky saatiin piikitettyä ja sainkin yllättyä positiivisesti. Odotushuoneen ohi vilahdettuamme se tuijotti siellä odottelevaa Mopsia mummonsa kanssa, muttei sanonut mitään (liekö edes tunnistanut sitä koiraksi, kun se niin hiljaa liikkumatta istui) ja vastaanotolla oli kyllä innokas, mutta istui aina pyydettäessä (myös pöydällä) eikä yrittänyt komentaa ketään neli- eikä kaksijalkaista ja pöydälläkin oli niin hienosti! :) Söi vain lakkaamatta namia hoitajan kädestä. Ekan piikin jälkeen häntä vähän laski ja tokan piikin jälkeen hoitajan taputettua sitä selkään korvat meni luimuun ja se uikahti säälittävästi ja nosti toista etukäpäläänsä ylös, reppana!! Se tuumasi selvästi, että kipeää teki :( Pikkuraukka... Lattialla koitin vielä vähän tsempata sitä ja sainkin hännän heilumaan ja hoitaja syötteli sille vielä vähän lisää namia, ettei jäisi paha mieli pojalle.
Jytkykin on saanut harjoitella yksin häkissä oloa sekä kotona että autossa ja se osaa kyllä olla hienosti. Joskus jos liian virkeänä laittaa häkkiin pistää se konsertiksi, mutta sekin kyllä vaimenee kun huomaa että väsyhän tässä jo olikin eikä mitään tapahdu. Tuumailin, että pitäisi järjestää pentureffiä nyt vielä, kun lapsukaiset tulevat noin hyvin keskenään toimeen ja valoisaakin on jonkin verran vielä päivisin, lämpimistä säistä puhumatta. Niin kauniita ovat nämä B-lapset, että oikein niistä saa olla ylpeä <3
Ja kiitos tytöille seurasta! :)
