Treenilistalle 2014

Aikani kuluksi kirjaan treenilistaa

Pujottelu

- Pujottelu seinää päin
- Pujottelun häiriöt, putket, hypyt
- Sylkkäri pujottelulle
- Sokkari pujottelun jälkeen

Kontaktit

- Sokkari Aan jälkeen
- Keinulle siedättäminen
- Superpalkka häiriö / palkan eteen heittäminen jne kovassa vauhdissa kuumentaminen

Ohjauskuviot

- Välistävedot
- Saksalaiset
- Viskileikkaukset

- Pussin vahvistaminen ? Sitä on nykyisin niin vähän, että parempi vahvistaa, varsinkin sadesäällä märkää painavaa pussia

- Pöytä ? Ken tietää milloin se seuraavan kerran tulee kohdalle?

- Hyppyjen huomiointi sivusta vietynä. Toki on myös hyödyksi, ettei koira lue joka estettä jonka se näkee, mutta välillä vaikeaa, kun täytyy näyttää niin selkeästi se joku hyppy joka on otettava vaikken juokse sitä päin ollenkaan vaan vain sen suuntaisesti.

Itse asiassa tekisi juuri nyt mieleni ulos ja treenaamaan mutta olen jumissa sisällä kahden nuhaisen kanssa!

Visaiset kisailut

Kyllä meitä täällä nyt hymyilyttää. Tai minua ainakin :)

Mutta ensin huonot uutiset. Tornion kisat menivät s u r k e a s t i.

Aloitin ensimmäisen radan hyvin dynaamisin vedoin, mutta nipotin putkijarrussa jolloin Lisa kääntyi liian voimakkaasti ja vein sen sitten keinulle sen verran epävarmasti, että siitä kielto, kuten niin monesti tänä keväänä. Aan suoritus jäi hieman keskeneräiseksi ja kepeille vienti heikoksi kahteen otteeseen, joten yhteensä siis kieltoja jo 3kpl jotka tietenkin johtivat hylkääntymiseen. Hylkäännyin vielä toisen kerran heti pian pujottelun jälkeen kun koira piti viedä takaakierrolle, mutta tein sen liian h-ä-t-ä-i-s-e-s-t-i, eikä Lisa siis kiertänyt takaa. Taas minä hätäilen, aina hätäilen, se on toinen nimeni. Lotta-Hätähäärä-Leinonen. Lopuksi vielä hätäilin puomin kontaktilla.

Toiselle radalle tsemppimielellä edelleen, mutta ah, valitettavasti sekin meni pieleen. Onneksi tässä välissä oli kuitenkin hyppäri, enkä päässyt pilaamaan kontakteja kahdella radalla peräkkäin, koska se jos mikä harmittaa! Niin paljon, että vimpalle radalle ei monesti enää motivaatio kanna.

Hyppyrata oli kaatua jo toiselle esteelle, mutta sen onnistuin pelastamaan, sen sijaan ohjailin aivan omiani neloselle ja tästä kielto, Lisa ajautui esteen väärälle puolelle --> hylkäys. Mutta onneksi sentään en ohjannut renkaalle siellä myöhemmin radalla (eli ohjasin sen ohi), muuten olisi voinut harmittaa ainoa virhe nelosella. Muuten rata oli hyvä ja hyvä mieli kuitenkin jäi.

Vimppa aksarata sitten oli täysi fiasko, ottaen huomioon, että meidän piti skarpata kontakteilla. No ei skarpattu. Puomiloikka oli kamala - jatkoin vain. Aan loikka vielä kamalampi (en edes nähnyt sitä, en käskyttänyt, en tehnyt kertakaikkisesti mitään). Vasta kun Kaisa radan jälkeen kuvattuaan totesi, että loikkasi aika kamalan näköisesti, minä havahduin - minunhan piti puuttua kontakteihin! Niitä ei saanut jättää huomiotta! Tälläkin radalla hylkäännyttiin nimenomaan puomiloikan vuoksi, kun en sitten sen vuoksi ehtinyt ohjaamaan seuraavia esteitä.

Ohjauksellisesti meno on aika hyvää. Mutta kun se ei auta.

Kotikisat sitten, onneksi ne palauttivat taas motivaationi lajiin!! Meinasin aivan upota Tornion jälkeen...

Mika oli taikonut keskiviikkoillalle hyvin, hyvin mielenkiintoiset kiemurat. Se näytti aivan kamalalta. Minulla oli myös lapset mukana. Koko päivä oli ollut aika kaaosta kisajärjestelyine, kanttiinileipomisine ja Esan uutisine, ettei ehdikään hakemaan lapsia, joten ei auttanut muuta kuin nollata kaikki. Lähdin epismielellä. Mukava jos pääsen radallekin asti, mutta ei ressiä.

Muut radat olivat hyvin pitkälle samasta pohjasta mukaeltuja.

No me päästiin radalle, kiitos kivojen seurakamujen :) Kuvaajaa en ensimmäiselle radalle ehtinyt ahdistelemaan, joten tässä vain kuva. Ehkä se kertookin enemmän kuin video.. :)

Valitettavasti - myöhästyin 5 hypyn valssista, Lisa karkasi selän taakse ja oli jo suunnistanut kutoselle, kun otin sen kiinni ja ohjasin kutosen takaa!!! Wattah!? No semmoista sattuu. Muuten koko rata tosi kivaa ja jouhevaa menoa!! Ja arvatkaapa miksi - koska kontaktit oli A I V A N   H U I P U T!! Tunne radan jälkeen oli siis mitä ihanin..

Toinen rata oli samaa tyyliä, tiukkaa kääntöä ja vääntöä. Meinasin unohtaa neloshypyn.. :) Puomilla hieman heikohko kontakti (ei onneksi näy videolla), mutta ohjasin Lisan heti pian yhden hypyn ohi --> hylkäys. Aa hyvin ja lopussa vielä sitten ohjasin yhden hypyn, jälleen kerran, takaa. Tämäkin ihan käsittämätön t a p a aivan jo!

Torstai aloitettiin aamusta aikaisin tekniikkapainotteisella hyppyradalla. Se me vedettiin hyvin, mutta tein huonon päätöksen, jota epäilin loppuun asti: päällejuoksu hypylle ennen loppusuoraa ja niin siinä kävi kuten pelkäsin, annoin koiralle liian vähän tilaa ja rima tuli alas. Olin myös täten myöhässä putken ohjaukselta, jolloin Lisa pääsi lukemaan väärän esteen ja taas hylkäys. Mutta se oli jo pienestä kiinni! Hyvä fiilis.

Ja sitten se viimeinen mahdollisuus taas toistaiseksi katkaista hylkyputki (joka on muuten kaameaa katseltavaa, tai on siellä pari tulostakin, mutta ei ne lämmitä) Kamalinta kuitenkin on ollut se kontaktien jatkuva pilaaminen / epäonnistuminen. Nyt kuitenkin pidin pakan kasassa erinomaisesti myös viimeisellä radalla, kontaktit huikeat ja fiilis niin hyvä taas maaliin päästyämme, se oli nollarata ja huiput kontaktit! Oikeasti me tehtiin se ja nyt tuntuu taas siltä, että voidaan jatkaakin lajia :) Joo, aatokset viime viikolla ei olleet oikein hyvät... Ehkä parhain päin vain, ettei Esa ehtinyt hakemaan lapsia, niin muistin ettei se ole niin vakavaa! Omat kisat lähtökohtaisestikin hyvät ottaa vähän rennommin, niihin ei mene rahaa ja hyvät kontaktit hylkääntymisellä on tässä vaiheessa huipusti parempi kuin kontaktimokainen tulos.

Nyt olen sitten ilmoittautunut Saariselälle ensimmäisen kerran koskaan, 7 starttia on toiveissa päästä ottamaan, vaikken aivan tiedä ehdinkö perjantaille vielä radalle. Tuomarina siellä on koko viikonlopun Sari Mikkilä, joten pääsen kuittaamaan ne kerrat kun en suunnitelmistani huolimatta ole Sarin radoille syystä tai toisesta koskaan Lisan kanssa päässyt. Toivottavasti nollaputki tästä aukeaisi, ja sieltä saataisiin ekat nollat myös ensi vuoden SM-kisoihin :)

SM-yksilökisat jäivät siis väliin tänäkin vuonna. Pääsemme kuitenkin edustamaan PRT:n minijoukkuetta, joten emme ottaneet mökkiä turhaan ja ihana on päästä kisoja taas seuraamaan. Iltakisoihinkin sinne mennään rennolla fiiliksellä ja ajan kanssa! Aksarata pitää ottaa hallitusti kovasta kilpailusta huolimatta, mutta hypärillä saa aivan rauhassa - ja pitääkin! - r e v i t e l l ä :)

--

Ihanaa alkavaa kesää kaikille lukijoille!! Ulkona tuoksuu lumoavalta, kevätsade. Sinne siis, koirat jo odottaa!

Huolestuneet

Hei kaikki Manusta huolestuneet!! Ottakaa toki minuun yhteyttä meilitse tai puhelimella, yhteystiedot löytyy mm. tuolta koirahieronta-sivulta! :)

Manu on reipas ja iloinen poika, on käyty lenkeillä, se juoksee iloisesti, ui ja leikkii, kuten tavalliset reippaat bortsupojat tekee, eli kovin kipeä se ei voi olla, ellei joku tiedä sanoa paremmin?

Kuvissa käydään kun se on mahdollista (kesäkuussa siis), tilanne ei kuitenkaan ole akuutti, eikä Manulla treenata. Tänne saa myös kertoa omista kokemuksistaankin, toivonkin niitä!

Huolenaiheitanihan minä kyllä esitän tänne aina kun siltä tuntuu, aina ne eivät välttämättä ole olleet oikein pääteltyjä ja toivon, etteivät tälläkään kertaa, mutta lievästäkin kipukäyttäytymisestä saa ja pitääkin olla huolissaan. Ehkä tämä yllyttäisi jonkun toisenkin koiranomistajan ottamaan perusteelliset selkäkuvat omastaan, jota ei alunperin ollut aikonut? Tavoite silloin saavutettu, kiitos.

Koirat maalaustaiteessa

Olen usein miettinyt, ovatko ihmiset 1500-luvulla todella olleet niin omituisen näköisiä kuin miltä kaikissa maalauksissa näyttävät? Nooh, kenties tässä on vastaus siihen kysymykseen...

Catherine Of Austria 1553–1572

Muahah, oli pakko laittaa nämä tänne! :D Ehkä tämä ei saisi olla naurun asia. En yleensä naura taiteelle. Ehkä se siis on totta, ja koiratkin ovat noihin aikoihin ollee mulkosilmäisiä ja pallopäisiä.

Ja itseasiassa kuva koirista on aika paljon uudempi (1792, Tethart Philipp Christian Haag), joten siinä on kenties vain toteutettu jotain henkilökohtaista taiteellista näkemystä karvaturreista...  Tässähän ilmiselvästi on myös kuvattu bordercollieta sekä joitain russelli-kettistyyppisiä koiria - eli kuin suoraan meidän olohuoneesta!

Ja vielä kerta kiellon päälle - tässä lampaatkin ovat saaneet osansa... Pelottavia suorastaan.

Aihe sinänsä on erittäin mielenkiintoinen ja koirat maalaustaiteessa ovat aina kiinnostaneet minua - tämä  postaus nyt vain meni vähän vitsipuolelle, ehkä joskus palaan siihen asiallisemmin :) Lisää upeita kuvia ja maalauksia koirista voi käydä katselemassa täällä!

Valmistautumista kisoihin

Eilen treenailtiin Lisan kanssa omalla pihalla, kannoin viimein kaikki esteet (paitsi puomin) kesäkentälle. Muistuteltiin kaikkia kontakteja kisoja varten, pikkuisen putki-puomi-erottelua sekä pujottelua seinää (tällä kertaa putken runkoa) vasten. Kontakteissa ei ongelmaa, seinää vasten pujottelussa PALJON ongelmaa! Eli se ei onnistunut ollenkaan. Lisa jätti aina viimeisen välin pujottelematta. Joten tämän treenaaminen pitää aloittaa todella vähä vähältä ja treenata se kuntoon.

Tipi-vinku treenasi eilen viimeisen kerran, joten meillä on ilmeisesti uuden vingun hankinta edessä. Sen virheen tein, että annoin Lisan hyvästellä vinkunsa repimällä sen kappaleiksi. Se kun on tähän mennessä yleensä hoivannut Tipiä tosi hellävaroen purren ja vain nautiskellut sen suloäänistä. Vaan voihan olla, että se juurikin siksi puri sen kappaleiksi, kun siitä ei meinannut enää millään kuulua ääntä. Suurin osa treenistä toimitettiinkin ontolla Tipin päällä - ja sekin pieni pala Tipiä toimi edelleen Lisalle superpalkkana.

Iltapäivällä sitten toivottavasti aurinkoiseen Tornioon kokeilemaan Tienhaaran ratoja Lisan kanssa :) Ja vaikka se tuntuukin käsittämättömältä näillä pohjoisilla leveyksillä, nämä tulevat olemaan minun ja Lisan ensimmäiset Tienhaaran radat. Jarilla on monesti ratoja joilla vaaditaan toimivaa etenemistä, sekä koiralta että omistajalta, ja eiliseltä bongattujen kisavideoiden perusteella hän ei ole sen suhteen tehnyt poikkeusta, joten saapipa nähdä kuinka meidän käy! Täytyy muistaa luottaa koiraan ja edetä itse reilusti aina kun mahdollista, joten jospa se siitä :)

Manua viikolta

Tässä unohtunut laittaa video viime viikolta.. Aika ihanasti se rullaa, mutta tosiaan, kääntymisissä on heikompi. Koetin myös nostaa rimoja kerran, mutta alkoi heti tiputtamaan toisella hypyllä, joten laskin alas takaisin. Nyt Esan menojen vuoksi jäänyt treenailut muutoin tällä viikolla väliin.

Huomenna Lisan kanssa kisaamaan Tornioon. Mukavia tuloksia kuulunut seurakavereilta tänäänkin jo :)

Lisa kävi treenamassa keskiviikkona ja ei välttämättä hirveästi mieltä ylennä, jotenkin, tuo oma meno. En vaan pysy kartalla... Sain melkein onnistuneen vedon treenin päätteeksi ja siihen varmasti pitäisi olla tyytyväinen, mutta siltikin... Koetin tehdä keskittymisharjoituksiakin autossa silmät kiinni ja sormet korvissa, enkä sitten huomannut, kun kaikki odottivat minua kentällä kertaukseen, heeh.

Ajattelin kokeilla kisoissa rataantutumista ja oman vuoran odottamista napit korvilla, ehkä pystyisi keskittymään itse asiaan paremmin. Tosin vielä huomiseksi en ehdi kokeilemaan.

Saako huolestua?

Manulla on tänä kesänä viralliset kuvat tulossa. Selkä, lonkat, kyynärät. Jossain välissä. Vähän huolettaa jo valmiiksi, vaikka varmaan taas aivan syyttä, olen vain perushermoilija. En ole osoittelemassa sormella, ihan vain ilmaisen omia tuntojani, kuten yleensä täällä :)

Mistä huoleni koostuu?

- Hännässä sillä on mahdollisesti jokin hermostohäiriö, koska karvan kasvu on huonoa ja Manu viimekesänä kasvuiässä karsi häntänsä aivan karvattomaksi ja sittemmin tilalle kasvoi huonoa, kiillotonta aaltomaista karvaa, joka on muuten tuskaista kammata! (kuulin nyt myöhemmin myös bc ihmiseltä, että tuollainen karva saattaisi olla aivan normaalia?! Kaikkea sitä oppii)

- Se venyteltyään takajalkojaan istuu välittömästi aina. Paitsi ehkä ulkona joskus vain meinaa istua. Istuu herkästi myös takapuolta silitettäessä.

- Ongelmat hyppäämisen kanssa? Eli usein vain mieluummin menee riman ali / läpi, varsinkin hypyllä käännyttäessä, olipa rima miten alhaalla tahansa, toki ei se ole treenannut niin paljon, ja se myös kuumuu herkästi (ehkäpä se kuumuminenkin johtuu jostain?) Mutta eihän me olla ehkä niin paljon vielä edes treenattu, että sitä voisi sanoa ongelmaksi?
- Ulkopäin ei näy muuta kuin että sen lantio on pikkuisen luisu, vähän kuin sakemannilla.

- Se on levottoman oloinen? Aluksi arvelin, että sillä on meillä kuuma karvansa kanssa, mutta se alituinen paikan vaihtaminen varsinkin iltaisin, kun kaikki muut koirat ovat aivan rauhassa, ja lapsetkin nukkuu, ei kenties mene aivan normaalin rajoissa? Ja läähättääkin se paljon, mutta niin, se on karvakoira.

- Tunnusteltaessa (tein sen juuri ja siitä myös tämä postaus sikisi) viimeistä lannerangannikamaa, L7-S1 väli tuntuu kumman pitkältä? ja sitä kokeiltaessa Manu koetti purra / ärähtää, mutta se on vähän herkkis minun käsittelyjen kanssa (ja minä aina säikähdän ja se vaan vahvistaa sitä).

Tähän väliin voin tietenkin mainita, että olen yltiöanalyyttinen ja tarkkailen koiriani ehkä liikaakin, mutta tässäpä nämä ja kohtahan se näkee, jos näkee. Toivon tietenkin sormet ja varpaat ristissä, että rakenne olisi kunnossa!!

Ja vielä välihuomautuksena, jos joku lukija on huolissaan myös - Manu ei "treenaa" kuin ehkä kerran viikossa, ja noita kääntymisiä ei taideta enää ottaa ennen virallisia kuvia, kun tuohon tunnusteluun reagoi noin... Noin muuten se on iloinen, innokas, tekee mielellään ja leikkii paljon. Herttainen Manu!!

Pyykkiteline tulee aina saada mahtumaan kuvaan kuin kuvaan...

PSssst! Igsy tarvitsee vieläkin ääniä, vaikka se onkin saanut niitä hurjasti!!! :) Käy äänestämässä: http://www.univet.fi/teemat/pennut/kilpailukuvat.html?p1263=12

Ääni Pienelle

Vetoan blogin lukijoihinkin käydä tykkäämässä meidän Igsyn kilpailukuvasta Univetin pentukuvakisassa.

Igsy on kisakuvassaan se kesäinen palleroinen, jollaisena sen aina muistan,

kun ei vielä ollut murheita tulevasta ♥

Univet palkitsee kisan voittajan 150€ lahjakortilla, ja Oulun Univet juurikin on meidän luottopaikkamme. Jos aivan oikein olen äänimääriä katsonut, Igsy on jo kisassa sijalla 2. ! Huimat 150 kerätty tämän iltapäivän aikana somen avustuksella ja jokainen ääni on varmasti tarpeen.

Päivitystä 27.5. Igsy on vasta nyt sijalla kaksi, n. 60 ääntä puuttuu ykkössijasta, näinköhän onnistuttaisiin kartuttamaan kaikki tarvittavat äänet? Igsy löytyy nyt sivulta 11.

--

Kiitos!! Igsy kiittää myös! ♥

Control Unleashed

Ostin kirjan Control Unleashed - aloitin tosin treenit jo ilman sitä ja toivottavasti en nyt ole tehnyt hirveitä virheitä valmiiksi! No, kuitenkin. Tavoitteena on Manun kanssa saavuttaa tila, jossa se osaa olla rauhallisesti kiihdyttävässä ympäristössä. Tai ainakin rauhallisemmin.

Se on tähän mennessä päässyt räyhäämään aitauksessa ollessaan muutaman kerran ja myös haukkumaan kerran treeniä häkistä käsin, joten ne pitäisi myös sitten saada kuntoon - ei ainoastaan näin, kuten videolla näkyy, eli niin että Manu on rauhallinen vain silloin, kuin se on käskyn alla. Seuraava askel tästä voisi olla hihnassa kytkettynä oleminen ilman kiihtymistä, sitten se häkki, aitaus jne. Mutta koiralle on aivan eri asia olla rauhassa käskyn alla (videolla "maahan") kuin vapaana. Joten saapipas nähdä. Jospa kirjan vinkeistä olisi myös hyötyä, vielä en ole päässyt lukemisessa harjoituksiin asti.

Manu ja Igsy on niin symppispariskunta, oikeasti maailman suloisin!! :) Jore ja Lisa taas niin ärrimörrejä, kuin kaksi terrieriä vaan voi olla. Lisaa ei huomioida sisällä. Treeneissä se saa käydä ja lenkillä juosta vapaana (jos ei Igsy ole mukana). Joresta ja Lisasta on tullut hyvä kavereita nyt, kun Lisa ei saa tulla syliin ja Jore vähän ehkä myös jotenkin pehmistynyt jostain syystä. Yksi päivä todistin niiden nukkuvan aivan vieretysten, Joren pää Lisan selän päällä leväten! :) Se kun ei yleensä salli yhdeenkään koiran tulevan liki sen nukkuessa. Lisa taas aina on vailla läheisyyttä, joten sille huomioimattomuus on oikeasti hyväksi vain, olisi vain pitänyt toteuttaa ja paljon aikaisemmin...

Sisällä olo onnistuu kahden nartun kanssa joten kuten (+Jore tai Manu), vähän samaan tapaan kuin Jorella ja Manullakin. Koko laumaa ei olla edelleenkään pidetty yhtä aikaa vapaana, vaan joko kaksi urosta ja yksi narttu tai kaksi narttua ja yksi uros.

Tiistain treeni: Rauno Virta

Lisa pääsi eilen treeneihin, vauhtia oli, mutta ohjaajalla ei tahtoa suoriutua radasta. Rata oli profiililta aika kiva! Siinä oli useampiakin kinkkisiä paikkoja, joissa minulla iski täydellinen epätoivo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Olin tosi surkea.

"Mukaeltu" treenirata, Rauno Virta

Ensinnäkin. En ehtinyt takaakiertoon vitoselle. En todellakaan saanut väännettyä Lisaa pujotteluun, se meni ensin kasi putkeen, sitten samaan putkeen väärin päin ja sitä rataa. Sitten kun lopulta - taidettiin luovuttaa siltä kertaa ja laitoin sen vain pujottelulle, se vilahti 2 putkeen. 8.-9. väliin en todellakaan ehtinyt persjättöön. Sitten "helpolla suoralla" Lisa tuli renkaan ohi. Lopun sain väännettyä pitkällä kaarroksella 16:lle, jolloin Lisa ehti vähän hakea 9 hyppyä, mutta ei aivan.

Positiivista: Kontaktit hyvät, jeeeeee!!!

Toisella kierroksella sitten kaikki sujuikin tosi hyvin, kun olin kuunnellut koutsin vinkit :) Ei me nollaa saatu tehtyä kokonaisena, aina joku meni pieleen, kuten keinulta poistui aikaisin tai muuta, mutta me selvitiin takaakierroista, pujottelusta jopa (!), salaputkista sun muista. Se onnistui näin:

1.-5. linjataan koira hyppäämään pitkälle eteen ja haetaan omalla liikkeellä koiraan lisää vauhtia, jolloin se hakee automaattisesti 2. putken, näin ehtii myös hyvissä ajoin persjättöön 2.-3. väliin ja reilusti ajoissa näyttämään takaakierto 5. hypylle.

5.-9.  Tähän kukin kokeili omia juttujaan. Osalla toimi vienti pujottelulle kuvassa oikealta, jolloin persjättö tai valssi pujottelun päähän, osa teki sylkkärin pujottelulle, en ole varma tekikö kukaan suoraa vientiä pujottelulle, ja sen jälkeen takaaleikkaus toiselle puolelle? Lopulta parhaiten meillä toimi twisti 5. hypylle (valssin tapainen siis, ohjaava käsi vaihtuu) ja sylkkärillä pujolle, puolen vaihto. Annoin Lisan pujotella itsenäisesti loppuun, oikea-aikainen kutsu 7. hypylle ja liikeelle nopeasti! Jotta ehtii persjättöön ysille ja hyvin ehti. Vaihtoehtona oli myös vippaus.

10.-14. Lisaa piti ottaa vähän haltuu renkaalla, keinun suoritukset olivat jokseenkin kehnoja. 14. hypylle lähetys kaukaa niin, että koiraa vähän tönäistiin sivummalle, jolloin ei ollut tarpeen viedä niin syvälle takakiertoon.

14.-18. Takaakierron onnistuessa 14.:lle ehti hyvissä ajoin koiran mukana 16 hypylle jolloin käännöksestä tuli tiukka. (oikealla radalla taisi myös tuo 9 hyppy olla tässä vaarallisen tyrkyllä 16 sijaan, joten aivan ei tämä oma piirros vastaa todellisuutta!)

Se oli sellainen "opin uutta" treeni, jotka on kyllä aina positiivisia, mutta kun... tekisi mieleni jo joskus saada niitä onnistumisiakin?! Ihana Lisa oli vauhdikkaalla päällä. :) Ennen kisoja ehditään ratatreeneihin vielä kerran, vaikka vähän tekisi kyllä mieleni viikonloppunakin käydä paukuttamassa keinua ja hiomassa keppikulmia...

Manun elämää

Manu on sopeutunut villiin lapsiperheen arkeen loistavasti. Alku tuntui hankalalta, mutta colliena kenties, se on omaksunut asioita todella nopeasti. Sitä voi hyvin pitää vapaana meidän kanssa ulkona, tehtiinpä mitä vain (tai no ei agilitya toisen kanssa vielä sentään), se kestää mönkkärillä ajon, keinumisen, kiljumisen ja juoksentelun. Jolkottelee ja touhuaa omiaan. :)

Jonkin verran tekemistä on vielä heittelyn kanssa, eli jos joku heittää minkä tahansa esineen, olisi Manu heti sen kimpussa tai ainakin menossa katsomaan mitä se on. Joskus koettaa myös viedä suoraan kädestä. Pitää vahvistaa sille tavaroiden nakkelua enempi :) ilman siis, että lentävä tavara on missään vaiheessa tarkoitettu meneväksi sen suuhun.

Tuossa mietiskelin, kun treenit sen kanssa ovat sujuneet jo astetta rauhallisemmin, vaikka se edelleen välillä olettaa, että palkka on minun käteni tai kunhan vain kuumuessaan "paimentaa" minua puremalla, josta ärähdän kyllä äkäisesti joka kerta. Putki kuumentaa, joten sitä ei olla tehtykään. Tänään aloitettiin 2+2 kepit, tai siis 2 vain ensin. En ole ihan aivan 100% varma, miten metodi toimii tai miten se on tarkoitettu toteutettavaksi, mutta käsittääkseni siis niin, että ensin mennään kahta keppiä, sitten lisätään jonkin matkan päähän taas kaksi, jolloin ne suoritetaan loivassa kulmassa ensin ja kulmaa jyrkennetään astettain, kunnes se on lopulta 4 keppiä kuten pujottelussa. Tai kuusi. Kädellä ei tulisi mieleenkään ohjata noin räjähtävää ukkoa (se söisi käteni), vinokepit olisi yksi vaihtoehto myös ja sen voisin virittää vahvisteeksi myöhemmin tuonne isommalle kentälle.

Puomin alastuloa ollaan otettu hihnalla ja jonkin verran myös ilman. Hyvin se jo sen ottaa ja nyt tuleekin mieleeni, jankkaanko jo liikaa samaa, vaikeusastetta saattaisi voida lisätä? Ollaan otettu myös muutamia toistoja jo koko puomia ilman hihnaa, ehkäpä lentävä lelu voisi olla se seuraava vaikeus aste. Tähän mennessä se kestää taaksejäännin, ohituksen sun muuta heilumista ja palkka on edessä ja tänään toimi myös namipalkalla kädestä.

--

Lopuksi vielä omaa psyykkaamista, ei tarvitse lukea :)

Lisa on treenannut puomin kontaktia, vaihtelevalla menestyksellä. Treenissä on jokin juttu, jota en ehkä ole täysin hoksannut. Ehkä vain toistan jotain samaa tai en tee treeniä tarpeeksi monipuolisesti... Olen nyt vahvistanut lelun lentämistä nenän edestä hihnan kanssa, se ei mm. kestää "kiipee" -käskyä ja lelun lentämistä aivan yhtä aikaa, tai ainakin huonosti.

Videolla minun heilumiset pallon suuntaan ei ole hämäystä, sillä Lisa ei vaan toimi "Jes" käskyllä, joten joudun sanomaan sitä useita kertoja tai jopaa huiskimaan ja heilumaan pallon suuntaan! "ota" tai "tule" toimisi paremmin, "Jes" kun lipsahtaa hyvin usein myös kehuna, joten se ei ehkä siksi toimi... Ou nou.

Taidan myös treenata omalla pihalla aika toispuoleisesti. Tähän pitää tehdä muutos.

Uupuva tuplanolla

Kyselin tässä Esalta mitä mieltä se on, tulisiko minun ilmoittautua myös Oulun iltakisoihin 2.6. Meiltä puuttuu siis tupla ja Oulua ennen olisi mahdollista startata vielä max. 7 starttia Tornio-Keminmaassa, molempiin ollaan jo ilmoittauduttu. Me ei vaan ehditä näkemään tuloksia ennen kuin Oulun ilmo menee umpeen, joten ei voi odottaa sitäkään. Hmm. Esa sanoi, että hän ei minuna ilmoittaisi Ouluun (vaikka oma lehmähän sillä on aina ojassa, koska joutuisi jäämään lasten kanssa yksin!!), koska tulisi silloin oltua enempi tosissaan Torniossa ja omissa kisoissa, koska se olisi se "last chance". Ja ihan tottahan se puhuu. Se vaan, että joskus vaikka kuinka tosissaan yrittää, niitä tuloksia ei tule siltikään, tai ne on vaan monesti siitä "pienestä" kiinni.

Minä tässä mietin, että taidan kuitenkin kaikkien puheideni vastaisesti muuttua juuri tällä paikalla nollahakuiseksi. Nyt jos ikinä pitäisi olla nollahakuinen. Lisa on viisi ja puoli, parhaassa iässä. Se osaa ja minun pitäisi osata ;) Meidän tavoitteena oli tänä kesänä arvokisat. Ja nyt tarvitaan enää kaksi viimeistä puuttuvaa nollaa.

Jossain kohtaa keväällä vain se raja menee rikki, kun ei voi enää "vain nautiskella", jos tosissaan haluaa tuloksia.. Pitää yrittää, haluta ja tehdä sen eteen. Ja nyt minä oikeasti jo haluaisin niitä tuloksia. Jos tulee pettymyksiä niin sitten tulee, ollaan kuitenkin päätetty Esan kanssa lähteä SM-reissulle joka tapauksessa, joten iltakisat saadaan ainakin käydä ja se on jo paljon se!! :) Voihan sielläkin yrittää sitä tuplaa sitten, sitähän sitä yrittäisi niissä itse arvokisoissakin (ja karsinnoissa jopa viisinkertaista...huh.)

Huomenna Lisan treenit, jee! Aion vetää lujaa ja rohkeasti!!! :)

Treenijuttuja

Kirjoitettu eilen:

Ihana aurinkoinen toukokuun päivä, äitienpäivä vielä, vaikkei se tänä vuonna sen erityisempi erikoispäivä olekaan - ehkä vietämme sitä sitten kahden viikon päästä, kun sitä vietetään Ruotsissa - kätevää! :) Päästään Lisan kanssa kisaamaakin tuolloin Tornioon, pitäähän nyt äitienpäivänä kisoihin päästä.

Manu ja Igsy ovat toipuneet rei'ityksistä erinomaisesti, Manu ei onnu ja Igsyn kuonon turvotus laskenut.  Calendula auttaa, suosittelen :) Siis puremiin yleensäkin

Lisan treenit eilen (la) oli oikein kivat, se kulki kun minä kuljin ja minä aloin kulkemaan joskus puolen välin maissa. Tarkoitan, että meno oli oikeasti sitten kivan tuntuista. On vain niin vaikea joskus löytää itsestään se draivi.. Agility on niin fiilislaji Lisan kanssa ja minulla ei aina vain ole sitä fiilistä tai se on vaikea saavuttaa. Enkä tarkoita hyvää ja rentoa oloa, että voisi nauttia jne. Nautin kyllä ja olo on rento enkä kireile tai harmittele tehdessä, mutta puuttuu se luja tekeminen ja meno - tai sen vireen saaminen on vaikeaa. Voin kuvitella, että jos olisin agilitykoira, olisin varmaan aika vaikea motivoitava ja tuottaisin ohjaajalleni harmaita hiuksia...

Mietinkin juuri eilen C:lle ääneen, että ehkä Manun tyyppinen menijä on minulle parempi, sellainen jonka kanssa omaa vireysmoodia ei niin tarvitse säädellä, vaan lähinnä päin vastoin, rauhoittaa itseään, ettei koira aivan revi housujaan.

Enkä tarkoita sanoa, ettei parsoneissa olisi menijöitä, niissä on kyllä ja Lisaankin saa hurjan vauhdin, mutta ehkä läheisriippuvuutensa vuoksi ja koska en ole osannut tehdä pohjatyötä kunnolla, se ei ole koskaan ollut "irtoaja" vaan parhaimman vauhdin sille saa, kun itse menee koko ajan saman tahtisesti, hivenen edellä, ei liikaa - eikä varsinkaan odotellen.

Manun kanssa treenattiin hyppyjä perjantaina. Sillä on vireys kohdillaan aina :) Eikö ole aika ihana? Sinne sinkoaa! Tätä esteille etenemistä me nyt vahvistetaa, hypyt olivat korkeimmillaan nyt n. 48cm:ssä (meidän perintöesteissä on vähän hassut nuo rimakorkeusvaihtoehdot... :)

Otettiin me Jorenkin kanssa pätkä, se oli tosi innoissaan ja keskittynyt. Myös eilen (la) metsälenkillä - ehkä ensimmäistä kertaa ikinä?! - se haki minuun kontaktia useita kertoja, metsän tuoksujen sijaan :) Se siis on ollut äärimmäisen vaikea motivoida millekään muulle metsässä, kun tuoksut vie sitä niin voimakkaasti, mutta nyt se tuli luokse ja sai hepuleita, häntä viisti maata kun se juoksi minun luokse ja taas pois. Jore ei vaan ole ollut sellainen, se ei ole ikinä metsässä leikkinyt muiden koirienkaan kanssa. Että olipas sitä hauska katsella :)

Joren hypyttelyä, pahoitteluni pätkästä jossa Ossin mönkkäri kuuluu, ääni on kamala.

Sanonko mitä

Mistä alkaisin...

Manun kanssa tehtiin eilen hyppytreeniä, pelkkää etenemistä - jossa se on jo luonnon lahjakkuus, mutta että tottuisi rimoihinkin. Rimat pysyikin hyvin, muutaman kerran koetettiin kääntymistä jokseenkin heikommalla menestyksellä.

Lisa kävi tänään Timo Vertasen koulutuksessa. Hyvin meni ja kivaa oli.

Siinä mukavia uutisia.

Huonommat sitten. Esa ajatuksissaan päästi tallille mennessään aamulla koirat sisälle. Manun ja Lisan, niin että Igsy olikin jäänyt yöltä vielä sohvalle nukkumaan. En tiedä kauanko meni, ei varmasti minuuttia, kun Lisa oli löytänyt Igsyn ja käynyt päälle. Heräsin itse siis tappeluun :(

Huusin Esan pihalta apuun ja tällä kertaa itse ajattelemattomuuttani tyttöjen tapellessa edelleen vessassa  oven takana, kun olin koettanut ne ensin menestyksettä erottaa hanan alla, päästin Manun pihalle, jossa Jore oli, laitoin oven perässäni kiinni ja menin taas vessaan. Manu oli yrittänyt sekin osallistua kinasteluun, vähän tietämättömänä miten tässä tulisi tehdä, joten jätin sen ulos, näkemättä Jorea ollenkaan.

Sain onneksi tytöt erotettua itsekin, Esalla nimittäin oli kädet täynnä poikien kanssa ulkona.

Voi sitä epätoivon määrää, jonka tuntee kun on saanut erotettua koirat. Se on jotenkin vielä niin karmean epäreilua Lisan puolelta käydä jonkin nukkuvan päälle noin vain. Pojilla taisi molemmilla käydä tunteet kuumina tyttöjen tappelun johdosta ja siitä syttyi sitten tosiaan pikainen tappelu siitäkin. Igsy taas ei edelleenkään millään eleellä haasta Lisaa. Lisa vain epävarmuuttaan kai käy päälle - ja näköjään riippumatta siitä olenko läsnä vai en.

Igsy sai melko isot reiät päähän, naarmuja jalkoihin :( Huuhdellaan, puhdistetaan ja seurataan, etteivät tulehdu. Lisalla ei naarmuakaan.

Manulla reikä jalassa, Jorella pieni sellainen kuonossa. Manu valitettavasti myös ontuu, liekö sitten ihan lihakseen asti uponnut.

Pidin tyttöjä aamulla tovin sitten yhdessä niin, että Lisa oli hihnassa, enkä suvaitse isotteluja. Tällä tavalla taidetaan jatkaa nyt joka päivä, monta kertaa päivässä, kunnes "Queen Bitch" uskoo, ettei sillä ole täällä asiaa isotella.

Edellisestä tappelustahan on aikaa, kun eivät tytöt ole olleet yhdessä ollenkaan. En ole tehnyt naksutteluja tai muutakaan yritystä pitää niitä yhdessä, paitsi lenkeillä. En tiedä onko tällä yhtälöllä tulevaisuutta?

Kallin treenit

Eilen vietettiin ilta Kallilla treenaillen kontakteja C:n kanssa. Ilma oli lämmin ja Lisa teki joka kerta keinun moitteetta :P Nostimme keinun jopa ihan kisakorkeuteen, eikä ongelmia kertaakaan, siltikään. Hmm. Se siis tuli reilusti kontaktipinnalle asti, odotti, että keinu rämähtää alas ja irtosi eteenpäin. Otin melkein kaikki toistot etenemällä itse reilusti. Pitää nyt vielä käydä kisavideoita läpi ja pohtia keinun ongelmia siltä kannalta - mitä minä teen väärin!

Aalla se kirmasi jonkun kerran ohi, kun treenattiin yhtä aikaa niin, että Svea tai Svean palkka lenteli vierestä vähän väliä :D Joten kontaktien ottamisessa oli myös ripaus extrahaastetta, mutta aan kontakti on aika hyvällä mallilla, tekisi mieleni vain jättää se 2onoff vaatimatta... puuh.

Puomin kontaktit olivat hyvät niin kauan kuin pysyin edellä. Taakse jäädessä se ei edennyt ollenkaan samaan tapaan kuin kotona, vaan hidasti vauhtia ja jäi liian ylös odottamaan ja katsomaan minua - jopa etupalkan kanssa välillä. Voin kuvitella kisatilanteessa kun se paineistuu ja pitäisi tehdä jotain - mutta mitä?! No hyppää tietenkin pois siitä tilanteesta.

Joten etupalkkaa Lisalle lisää ja siedätystä minun sijoitukseen, olimpa missä tahansa. Niin ja mieluusti myös muualla kuin omalla pihalla + ratatreenin yhteydessä.

Tänään ajattelin ottaa Manun kanssa höntsäilyä pihalla. Ehkä vähän häiriönkin kera, jos lapset tuosta vielä ulkoontuisivat. Valitettavasti "lämpimät" kelit jäivät taas vain näihin pariin päivään, viikonlopulle on luvattu KYLMÄÄ! Yök. Ja meillä on vielä Lisan kanssa koulutus tuossa kentällä huomenna, brrrr... Vesisateen kera.

OKk ja hammashoito

Lisan leikkaus sujui hyvin. Ensimmäisen illan (ma) se oli kipeän oloinen ja annoin sille lisää kipulääkettä (rimadyl). Iltalenkillä se ei käynytkään, vain hoitamassa asiansa pihalla.

Eilen illalla olimme talkoilemassa kentälle siirtymisen kunniaksi, joten Lisa sai myös ennen lähtöä varmuuden vuoksi lääkettä, kun en jäänyt näkemään sen käyttäytymistä. Illalla otin sen mukaan hihnalenkille Igsyn kanssa, Igsyn päästin jo juoksentelemaankin, koska Lisa käyttäytyi oikein hyvin ja neutraalisti sen seurassa. Lisa alkoi vain loppuajasta kulkemaan vinossa, kun kanyylijalka taisi kuitenkin ehtiä vähän kipeytyä...

Kotiin tultuammekin pidin pari minuuttia tyttöjä samassa tilassa, kunnes alkoivat seisoskella vähänä siihen malliin, että yhteiselo jäi sen mittaiseksi tällä kertaa. Pitää ensi kerralla lopettaa ennen kuin ehtivät edes alkaa seisoskella. Mutta ruokakupeilla kävivät yhdessä ongelmitta, vesiastialla, samoilla nuuskupaikoilla, namia söivät lenkillä samasta sormesta (kun Igsy vaan työntyy siihen!). Että kaiken kaikkiaan oikein lupaavaa siis!! :)

Nyt siis parannellaan Lisan ikenet kuntoon, toivottavasti jatkossa ei hammasongelmia tulisi. Nyt vaan pitää muistaa pestä hampaat, jos eivät pysy puhtaana luiden pureskelulla.

--

Igsykin muuten voi niin hyvin, että se on saanut tavallista ruokaa muiden kanssa - ei siis enää pelkkää hampaita sottaavaa puuroa! Olen vain katsonut, ettei sen ruoan rasvaprosentti ole enempää kuin 10-15. Se on saanut myös kanansiiven iltaisin, koska hampaat tosiaan meinaa vähän ruskistua tuolla puurokuurilla, en tykkää!!

--

OKK:lla me käytiin lauantaina kauhistuttamassa yleisöä hirveällä puomiloikalla, nappasin sen sitten jo seuraavasta radasta syliin kun ei puomi onnistunut taaskaan ja kolmas rata olikin sitten puhdasta hidastelua minun osaltani!

Tässä ratoja katsellessani saattaisi olla aiheellista sittenkin puuttua Lisan hyppytekniikkaan - sillä on aika ilmavat loikat, ja aikaa säästyisi roimasti jos se kulkisi hieman matalammalla profiililla...

Laumasuhteista

Pojat ovat olleet jo öitäkin yhdessä, tytöt vain lenkkeillessä.

Poikien kanssa asia on aivan eri - ne pyrkivät pysymään toisistaan erossa, kun taas tytöt työntyvät  toistensa iholle. Igsy mielistelläkseen, Lisa päsmäröidäkseen. Tavoitteena olisi siis sellainen tilanne, jossa Lisa ei ole enää tavanomaista enempää kiinnostunut Igsysta. Kuten ennenkin.

Näissä asioissa ei voi oikein hoppuilla, mutta ylläpitävää yhdessä oloa pitäisi kuitenkin tehdä säännöllisesti, mahdollisuuksien rajoissa. Vähän tämä on hankalaa ja stressaavaa - itse kullekin.

Valkoiset odottamassa ruokaa...

--

Tunteroisen päästä takaisin Ouluun.

Eilen käytiin Lisan kanssa Oulussa tuskailemassa puomin ja keinun kanssa... toisella agiradalla nostin sen pois radalta ja kolmas hyppäri oli minun hitaudestani johtuen hylky.

Valoa puomitunnelin päässä näen siten, että se myös treeneissä rataa tehdessään ja kuumuessaan tekee reiluja puomiloikkia. Joten on helpompaa ensin lähteä korjaamaan asiaa pois treeneissä ja sitten katsoa, vieläkö se jatkuu myös kisoissa. Kaiken järjen mukaan ei, mutta ei tässä muutenkaan aina tunnu olevan järkeä.

Tänään siis vuorossa Lisan hampaanpoisto Oulussa. Oloni on ihanan sairas, kun tytär on tartuttanut minuun jonkin kurkkupöpön, jota itse on nyt pari päivää (kuitenkin pirteänä) sairastellut. Harmi, että minulta vain puuttuu ne lapsen energiavarat...

Manun & Lisan treeni

Tämä menee nyt vaan tosi tylsäksi treenin luettelemiseksi, mutta omia ajatuksia selventääkseni ja kerratakseni.

Tänään unohdettiinkin Manun kanssa esteet kokonaan. Palkkasinkin sitä sen sijaan siitä, että (käskyn alla) pötkötteli, kun tein jotain Lisan kanssa. Tämä treeni on tietenkin minun äärikärsimättömälle luonteelleni aika haastavaa, koska edistys on melko hidasta.

Nyt palkkasin Manun ensin vain siitä, että se kesti Lisan nimen sanomisen ilman nousemista. Pian se kesti sen, että Lisa liikkui ja jopa sen, että Lisa teki muutamia hyppyjä minun ohjatessa - edellyttäen, etten käskyttänyt Lisaa ääneen, se sai Manun heti sinkoamaan ylös. Pari kertaa kutsuin Lisaa luokse "Lisa, tule!" tule -osa hyvin hiljaa sanottuna, sen Manu vielä kesti sinkoilematta :)

Lisan kanssa treenattiin pujottelua putken mutkaan päin, sekä sinne syötettynä (ks. edellinen viikkotreeni) ja pujottelua kun putki on vastassa seinämänä sekä kun vastassa on kaksi putken suuta. Taas meinasin pilata treenin tehden siitä liian vaikean (en tiedä mikä minua nykyisin vaivaa...) mutta onneksi tajusin helpottaa ja saatiin Lisan kanssa kivat meiningit loppujen lopuksi. :) Sää on täällä meillä ollut mainio ja kasvojakin taitaa vähän kuumottaa.

Toki me otettiin muutamia puomin toistoja myös, mm. niin että pujottelu ja putki oli syöttinä ja tulla sai vapautuksella jommalle kummalle.

Huomenna meillä on kisat. Tehdään niin hyvin kuin osataan!!

A steaming dog

En taida olla oikein hyvä koiran kouluttaja. Voi puuh.

Igsy

Rallattelin eilen Igsyn kanssa pihalla, se sai rieputtaa leluoravaa ja välillä suhaista putkeen. Pistin minä hyppysuoraakin ja kerran laitoin rimankin 15cm:iin. Se loikki karmeilla kenguruloikilla, mutta vauhdikkaasti aina lelun luokse ja rallatteli sitten sen kanssa ympäriinsä. Näin paljon minä olen jaksanut / uskaltanut / halunnut Igsyn kanssa touhuta. :( Se on vaivaton kulkija laumassa, lenkillä juoksee tuulispäänä ja rakastaa nenän käyttöä. Kun siihen ottaa kotona kontaktia se heiluu aivan täpinöissään namin toivossa ja tekisi sen vuoksi aivan mitä tahansa. Mutta ei me olla sen kanssa touhuttu.

Manu sitten... ja syyt masennukseen

Otin vetolelun. Namia taskuun. Hyppyesteen. Riman asetin 45cm:iin.

Ja lopuksi jäljellä oli enää sekasotku. Manu meni 35cm alitsekin. Näykki, puri, murisi ja haukkui. Lähes joka kerta kun ohjasin esteelle, huolimatta siitä, tekikö se sen tai ei, se oli kiinni kädessä (tai joskus lelussa). Lannistuin ja masennuin, enkä saanut treenistä enää otetta kuinkaan päin.

Mietin miten tästä eteenpäin. Puomin kontaktitreeni sujuu. Palkka on edessä, ei kädessä. Hypyllä en uskalla laittaa palkkaa eteen riman alituksen pelossa, maassa oleva palkka kun vain edesauttaa alittamista. Namipalkka kädessä ei ole oikein mukava ajatus sekään. Eikä tietenkään ole avustajaa.

Manu myös syttyy vetoleluun ihan liikaa minun makuuni. Sekin kertoo jo paljon, että se puree minua luullessaan tarttuvansa leluun tai koettaessaan saada sen minulta kädestä. Ja se syöksyminen päälle, kun se luulee, että tehtävä suoritettu, lelu kuuluu minulle! Ei ollenkaan hyvä. :( En voi tehdä tuollaisia treenejä.

--

Tiedän kyllä, pitäisi pysyttäytyä tottiksessa. Mutta miten ihmeessä saan itseni innostumaan siitä?! En vaan pysty... Ja vaikuttaa tosiaan siltä, että Manu ainakin toistaiseksi innostuu liikaa minun agilitytreenissä.

Ensi kerralle Manun kanssa keittelen sydämiä tms. iiiih-ania herkkuja taskut täyteen. Tottistellaan. Aloitan myös häiriötreenit. Tänään kun Esa tulee töistä. En vain tiedä mistä löytäisin häiriötä.. Jaa niin, otan lapset pihalle leikkimään. :) Voinhan yrittää käydä kylilläkin, muttei siellä varmaan ketään näy.

Mutta niin me tehemme. Ei saa lannistua.

EV-kisat & puomitreeniä

Päästiin pikaisesti piipahtamaan epiksissäkin, niin että Lisan kanssa näyttäydyttiin ensimmäisellä radalla. Se taisikin sopivasti olla ainoa kontaktiesteellinen rata. Puomi oli taas hankalasti ennen putkea (näitä alkaa tulla liian montaa kertaa ns. kisoissa, ennen kuin ollaan ehditty treenata asiaa kuntoon, paha, paha juttu!!!), Lisa hidasti, mutta ei pysähtynyt onoffiin. Jatkoin silti (ja logiikka tässä oli nyt se että... niin, sitä ei ole!)

Hyvin meni sitten taas keinulle asti, joka tuntui omaan silmään jälleen todella raskaalta kuten Luleåssakin ja Lisa teki sellaisen lentokeinun, ettei keinu ehtinyt edes liikahtaa alas päin.

Kotona illasta treenattiin lisää putkijuttuja. Maunokin sai ottaa muutaman toiston puomilla, että Lisa kuumuisi sopivasti kontakti-putkitreeniä varten, se sai siis vain katsoa! Siksi jouduin myös editoimaan ääniraitaa, Lisan kuumumista ei jaksa kuunnella kukaan.

Manun toistot oli aika yksipuoleisia! Pitääpä muistaa ensi kerralla vaihtaa puoltakin välillä.. Hieno koira se on :) Mutta muahahha noita minun "pakkoliikkeitä".

Lisan puomin alastulot ovat edelleen hyvin "sieviä". Siis se ei todellakaan syöksy sinne, mikä toisaalta on vähemmän rasittavaa koiran etuosalle, mutta tietenkin hitaampaa. Toistoja ajattellen parempi näin, eikä minulla ole mikään pakottava tarve saada alastuloja nyt äärinopeiksi. Ihan vaikka vaan viimetalvena viriteltyjen keskustelujenkin vuoksi :/ Vauhti on silti parempi kuin viime keväänä, jolloin osa toistoista lipsui myös reilusti yli kolmen sekunnin.

Olen vähitellen puomilla alkanut myös heittämään pahinta palkaa nenän edestä (siis pahin siksi, että se on juuri niin ihana, ettei voi eikä kestä eikä pysty, Lisan mielestä, vain katsomaan kun se lentää!!!) ja vaatia kontaktilla pysymistä. Vähitellen ja varmistellen, tavoitteena ohijuoksu ja lelun heitto molemmat. Ja putki ja ruokakuppi ja viistoista muuta vinkua nenän edessä ja pysyttävä on? Video näyttää loppuvan hieman aikaisemmin kuin piti, mutta ehkäpä siinä on silti riittämiin...

Treenit meni hyvin ja epäilenkin, onko lavastamani vinku-kuumentamistreeni edes lähellä kisatilanteen kierroksia. Mietin myös väläyttäväni vinkua Lisalle kisoissa ja olla pistävinäni sen taskuun ennen suoritusta, tekisikö se siitä enemmän kuuliaisen, kun sillä on ajatuksissa vain vinku? Vaiko vain pahemman?

Lisan kanssa usein näyn videolla yhdistävän vapautuskäskyyn myös liikkeen. Sen vapautus ei edelleen ole satavarma, joten siitä varmaan johtuu tuo oma varmistelu. Ja sehän saattaa olla juuri se syy, miksi kontaktit ei kisoissakaan ole niin nätit kuin haluaisi, kun Lisa hoppuillessaan lukeekin liikettä. Joten treenataan nyt vielä sitä vapautuskäskyäkin varmemmaksi.

Niin ja arvatkaas, nyt alan etsimään majoitusta Tampereelle :) Eri asia sitten löydänkö sitä enää...