Tässäpä pureskeltavaa

Olen muutaman päivän tässä opiskellut koiran kallon lihaksia. Suunnitelmissa on laajentaa hoitovalikoimaa ruotsalaisella päähieronnalla. No ei oikeasti.

Uskomattomalta tuntuu, joskin järkeenkäyvältä, ihmisen kallon ollessa kova ja aivoja täynnä (vaikkei se aina siltä tekemisten ja sanomisten perusteella vaikuta, anteeksipyyntöni), että vaikka koiran pää saattaa joskus rodun puolesta olla jopa suurempi kuin ihmisellä, se ei todellakaan tarkoita sitä että kyseinen otus olisi pienempää lajinsa edustajaa älykkäämpi, sillä sen pää ei ole aivoja täynnä, eikä edes luinen pinnaltaan, vaan se muodostuu suurimmalta osalta lihaksista - ja nimenomaan puremalihaksista. Olipas pitkä lause. Karkeasti jaoteltuna voisi siis arvella, että mitä isompi on koiran pää, sitä todennäköisemmin se on myös jalostettu puremaan. Sekä leukoja että koiran kalloa päällystävät suurelta alalta juurikin puremiseen osallistuvia lihaksia joihin luetaan esimerkiksi kaksi kallon suurinta lihasta, masseter ja temporalis. 

Koiran pää on siis rakennettu puremista (ja haistelemista) varten. Jos kiellät koiraltasi puremisen, voisi sitä kenties verrata siihen, että kieltäisi ihmiseltä ajattelemisen. Descartesin kuolematon lausahdus "Ajattelen siis olen", voitaisiin koiralla karrikoiden korvata seuraavasti, "Puren siis olen." Pureminen rauhoittaa, hoitaa ja virikkeellistää koiraa. Se toimii sekä työstä että rentoutumisesta.

FB:ssä kierteli tässä jo aiemmin julkaistu artikkeli BARF:in luonnottomuudesta, ja aivan oikeaan osuukin asiassaan. Artikkelissa ei sen kummemmin korosteta mitään ruokintamallia, kuin lytätään alkuperäistä BARFia, jossa siis annetaan todella reilusti luuta, jonkin verran lihaa ja vähän kasviksia. Ja vaikka en todellakaan suosi niin suurta määrä luita koiran päivittäisessa ruokavaliossa kuin BARF, luiden antamisessa on kuitenkin suurta perää, sillä pureminen on koiralle psyykkisestikin tärkeää ja sen lisäksi se hoitaa suuta ja hampaita. Mutta ei luihin silti koko ruokavaliota voi perustaa, artikkelissa onkin hyvin seikkaperäisesti kerrottu miksi ei. Kuitenkin, jos koira ei päivittäin saa ruokavaliossaan luita tai ainakin pureskella jotain, tulee sen saada tyydyttää puremahalujaan muulla tavalla - ja toki mieluusti sallituilla tavoilla.

Toiset koirista tarvitsevat pureskeltavaa kenties enemmän kuin toiset. Luonnon luut on hyvä tarjota aina raakana ja ottaa myös huomioon, että kaikkien koirien vatsat eivät kestä luita yhtä hyvin, joten aloittaminen on hyvä tehdä hiljalleen. Lihaisemmat luut, kuten kanansiivet ovat kevyempi lasku luiden tarjoiluun ja nekin voi aluksi antaa murskattuna - joko ihan itse lihamyllyllä jauhettuna (sen verran pehmeää on kananluu, että lihamyllylläkin hoitaa homman hyvin) tai ostamalla jauhettua kanansiipeä tai vastaavaa suoraan raakaruokavälittäjältä. Isommat luut sopivat hyvin kaluttavaksi ajanvietteeksi, lihaisemmat luut taas ateriana. Oikein hotkiskelevat herkkusuut saavat meillä kanansiipensä umpijäässä, helposti viluuntuvat taas lötteröksi sulateltuna.

Koiran hampaitahan voidaan pitää puhtaina myös muilla tavoin, kuten harjaamalla, mutta jos koira saa ruokansa mössönä ja siltä harjataan hampaat iltaisin, ei sillä enää ole mitään mihin se voisi pureskeluhalujaan purkaa. Puremattomuuden ei tosin tarvitse välttämättä näkyä ongelmana, tarkoitan, että koira jolta pestään hampaat ja syö pelkkää mössöä, ei välttämättä sekoa ja syö kotona yksin ollessaan sohvia ja seiniä, mutta terve koira tykkää purra, joten miksi ei tarjota sille mielekästä tekemistä hampaiden käytön muodossa?

Ongelmat hampaissa ja ikenissä voivat näkyä pureskeluhaluttomuutena, jos ei muuten, niin esimerkiksi lelun nappaaminen suuhun tai siitä kiinni pitäminen ei yhtäkkiä tunnukaan kivalta. Koiran suuhun pitäisikin kurkata tarkemmin aika ajoin. Säännöllinen kalvaminen ja pureskelu pitää hammaskiven paremmin poissa ja hieroo ja hoitaa ikeniä. Onpa koiran suun hieronnankin kerrottu auttavan ylenmääräisiin puremahimoihin, mutta huomattavasti helpompaa on vain antaa sessulle jotain luvallista pureskeltavaa - jos sillä on hampaat tallella. Hampaattomalle kenties suuhieronta voisi ollakin terapeuttista :)

Mutta nyt, opiskelemisiin! Jään edelleenpureskelemaan tätä.