Terveystuloksista

Manun lonkka- ja kyynärkuvienkin lausunnot saapuivat tänään 0/0 ja A/A tuloksin. Joten oikein mukavaa!

Olen miettinyt ja tutkinut tuota LTV1 lausuntoa. Tämä LTV1 tarkoittaa nyt sitä, että Manun ristiluun harjanne on yhtenäisen harjanteen sijaan osittainen, eli harjanne puuttuu osittain. En tiedä tarkemmin mikä Manun tila on, kuvissa näyttää siltä, että ristiluun harjanteesta puuttuu noin 2/3 osaa kraniaaliselta puolelta ja se olisi normaali kaudaalisesti. Voi myös olla että nikaman kraniaalisessa päässä olisi pikkuinen nysty harjannetta jäljellä, sitä en maallikkon silmillä tarkasti erota. Nykyisin ilmeisesti myös luokitellaan kaikenlaiset harjannemuutokset samaksi jakautuneeksi keskiharjanteeksi (?), ja onko sitten noissa harjannemuutoksissa miten erilaisia yleensäkään - luulisi kyllä, että jokainen muutos on omanlaisensa, kuten jokainen koirakin. Ja jos harjanteen jakautuminen on oikein "rajua" voiko se oireilla pahemmin vai voiko vakavempia muutoksia välttämättä edes nähdä muuten kuin magneettikuvissa. Toki koiran oireethan ne mahtavat kertoa siitä, miten vakava mikäkin muutos on.

EDIT* Kennelliitto sanoo: LTV1-lausunto annetaan myös, jos keskiharjanteen 1. osa on puutteellisesti kehittynyt. Ristiluun runko-osa on aina normaalisti luutunut. Lähde.

Keväällä joskus hermoilin siitä Manun nikamavälien "kuopasta" alaselässä, joka varmaan juuri johtuu tästä puuttuvasta osasta ristiluussa ja mietin myös voisiko sillä olla jotain hermostollisia ongelmia huonon karvankasvun perusteella. Nimenomaan ristiluun ensimmäisen nikaman kautta kulkee tärkeitä hermoja pitkin koiran takareittä ja myös pitkin häntää, ja nämä ovat juuri ne alueet, jotka Manulla on kikkurakarvalla.

Se vain että tällaista kikkurakarvaa on tosiaan myös oikeasti muillakin bortsuilla, ilman LTV vikojakin, joten nämä ovat ihan täysiä spekulointeja - suokaa anteeksi! :) Mutta minua vain kiinnostaa kamalasti kaikki koirien rakenteessa ja anatomiassa ja tykkään miettiä "entä jos..." Arvelinkin nyt kokeilla Manulle kraniosakraaliterapia-kuuria, jossa nikamia käsitellään kevyesti "hieromalla" ja sillä tavalla voidaan laukaista hermopinteitä nikamien välissä ja samalla virkistetään verenkiertoa raajoissa ja muualla kropassa. Ei se ainakaan haittaa tee. Tänään aloitin ja Manu tykkäsi. Potki hieman oikean takajalan varpaita käsiteltäessä ja myös reagoi ensimmäisellä kerralla ristiluun alueella, S2-3. Loput käsittelyt sujuivat hyvin.

Manusta on myös nyt tullut minun ihan oma koira, siellä se komeilee Koira.netissä terveystulosten rinnalla. Joren rekisteröintipaperit laitoin myös eteenpäin Kennelliitolle, niissä mahtaa mennä joku tovi ennen kuin ehtivät Koiranettiin asti. Muistan vieläkin miten Foxyn rekisteröinti Suomeen kesti 8 kuukautta, mutta ajat ovat toki noista kovasti muuttuneet!

Me kuitenkin tehdään nyt treeniä sillä periaatteella että koira on terve. Ja pidetään sitä silmällä samalla. Jatketaan tottishommilla ja katsellaan jos sen agilityn kanssa aloitellaan tässä joskus myöhemmin kun siltä alkaa tuntumaan

--

Miksi pohdin näitä terveysasioita niin läpikotaisesti.

Tästä päästään taas siihen samaan vanhaan. Koira ei osaa s a n o a, jos se on jostain kipeä. Se ei välttämättä edes näytä sitä ollenkaan - ainakaan perinteisin keinoin - tai omistaja ei vain sitä huomaa. Joten tykkään että parempi on pelätä pahinta ja toivoa parasta ja ottaa k a i k k i huomioon koiran kanssa treenatessa ja touhutessa. Jokainen hidas makuullemeno, jokainen muriseva hyppy, jokainen vajaaksi jäänyt venyttely ja jokainen vinkki siitä, ettei työnteko olisikaan tänään niin kivaa - sille todennäköisesti on jokin syy ja on omistajan tehtävä selvittää se tai viedä asia selvitettäväksi jos se toistuu tai jatkuu.

Ja koska vieläkin ollaan lapsen kengissä monen asian suhteen kun kyseessä on koirien terveys ja varsinkin se, että hoito aloitettaisiin ajoissa tai heti ensimmäisistä oireita, ei ole minusta liioiteltua kytätä joka karvaa ;) mutta edelleen, tee se niin ettei koirasi huomaa!! Kuka tahansa stressaantuisi jo pelkästä liiallisesta kyttäämisestä. :)

Näistä kirjoituksista voi sitä paitsi aina joku oppia, siksi koetan aina mahdollisimman rehellisesti kertoa kaiken sairasteluista ja sairuksista (ja lisäksi maustan juttuja omilla pohdinnoilla..). Nytkin varmasti löytyy joku LTV1 lausunnon saanut joka googlettaa ja etsii kohtalotovereita. Ei täältä ehkä apua löydy, mutta jonkinlaista vertaistukea se on silti :)

Tsemppiä koiraharrastuksiin, se ei aina ole aivan helppoa.