Lisan leikkauksesta on nyt kulunut 8 päivää. Leikkaushaava näyttää umpeutuneen jo, mutta alin tikki on hieman punerva ja eilen siinä oli myös hiven kosteutta. Antibioottikuuri sillä on edelleen (10pv). Lenkeillä Lisa jo kovastikin olisi lähdössä mukaan leikkiin, mutta en ole päästänyt. Vapaana se on saanut juosta muutaman kerran, jolloin se enimmäkseen ravaa, joskus ottaa laukka-askeliakin. Eli vähän taidan edistää toipumissuunnitelmassa.. Kaipa näissäkin tapauskohtaisesti mennään.
Igsyä olen hieronut ja havainnut seuraavaa. Selän lihakset kestävät hyvin muokkausta, koira jopa nauttii ja pyytää lisää kun iltaisin sitä hieron. Ei enää niitä kauheita läähättämis- kirputtamiskohtauksia joita se syksyllä sai, kun koetin hieroa. Muuta huomioitavan arvoista on sen oikea etujalka, jossa on havaittavissa aika voimakkaitakin jännityksiä, ja tämä on siis se ristikkäinen jalka pomputtavalle jalalle. Me kun ei olla edelleenkään eliminoitu kaikkea pomputtamista, vaan Igsy pääsee edelleen pihalle juoksemaan.. Hmm. Ehkä se vapaana juokseminen pitää rajoittaa vielä pois, ainakin toviksi, ihan kokonaan.
--
On jo joulukuun 3. päivä eikä meillä ole yhtään jouluista. Olen kovasti jouluihminen vaikken paljon leivo, siivoa, enkä varsinkaan askartele - ♥ koska joulu on sydämessä ♥ - ja lukuunottamatta joitain "synkkiä" teinivuosia, jolloin joulu tuli vasta pakettien kera tai joulua Englannissa (brussel sprouts, mince pies - oh golly..) jossa syömisen lisäksi joutui odottamaan lahjojen kanssa aamuun asti, plain mean, if you ask me! - niin koskaan ei ole joulu ollut tulematta. Mutta talo on taas kauhea sekasotku (what else is new), ei olla saatu jouluvalojakaan laitettua missään muodossa ja koska en jaksa aloittaa joulun laittamista, niin ei tunnekaan ole yhtään jouluinen. Voihan Lotta. Joka päivä kyllä aion. Päättänyt en vielä ole. Josko nyt päättäisin? Tavoitteena vaikkapa kuva jouluisesta kodista, joo niin, ihan tosi, tänne koirablogiin!? Okei, haaste vastaanotettu.
Be the Christmas You Want to Have.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti