Jouluhaaste osa 1/?

Hahhaa, pääsinpäs yllättämään itseni ja vastaan haasteeseen heti seuraavana päivänä kahdella etäisesti jouluisella kuvalla. Vessasta kiillotin ja tomutin (eli pesin) kynttiläastelman, sen lasiastian, pikkukivet ja joulupallot, jotka ovat olleet lasiastiassa viime vuodesta asti - vai toissa? Mutta onhan se jouluinen, ainakin kuvassa!

Tämä toinen kuva on ehkä hieman hämäävä, mutta antakaas kun selitän. Kuvassa on siis (rojuton, siisti) keittiönpöytä, ja meidän joulukukat, mureke ja murasintti, tai hyreke? Vai hyasintti? Ilse koetti muistaa kaksi aivan uutta ja erikoista sanaa (siis muratti ja hyasintti) ja päätyi joka kerta lausumaan niille uudet nimet. Ikean laput loistelee vielä kyljissä, joten sievät ruukut pitäisi vielä niitä varten jostain keksiä. Tarkkasilmäinen voi myös bongata yläkulmasta pakkausmateriaalista tehdyt pehmoenkeli, jotka nekin soitelleet ruokapöydässä torviaan jo vuoden verran, kun rehellisiä ollaan.

Enempää vanhoja joulukoristeita ei taida talosta löytyä paikoiltaan, joten seuraavan kuvauskohteen tulisi olla sitten jotain muutakin kuin pelkästään siivottu... Vaikka onhan se sekin jo jotain ja minusta kovastikin jouluista!

--

Manun treenit meni eilen vähän villisti - tajusin sen kotimatkalla. Eli vähemmälläkin häsläyksellä oltaisiin selvitty. Ei siis sen kummempaa, kuin juoksentelua irti ollessaan / nuuskuttelua hallissa, sekä se että Manu koetti näpsäillä lelua sekä minun että koutsin kädestä ilman lupaa ja niin edelleen. Joten tiukempana nyt tästä lähtien ja jos ei muuta, niin hihnassa / käskyn alla mennään sitten koko ajan paitsi tehdessä, jos meinaa alkaa tuollainen haahuttelu valtaamaan alaa. Sivuhuomautuksena tehtiin kontakteja, putken sokeaa kulmaa ja jarruttamista käskyllä (suhinaa, "Manu!", "Manu täällä!" tms), sekä pujottelua kujassa.

Tänä aamuna otettiin rauhoittumistreeniä kotona, olen tehnyt sitä siis lenkkeilyn yhteydessä jääden vain paikalleni seisomaan ja odotan, että Manu rauhoittuu. Mikäli se koettaa alkaa louskuttaa, murahdan sille vähän. Suurimman osan ajasta se vain aukoo suutaan josta kuuluu äkinää ja vinkuu ja piippaa. Ensimmäiset kerrat palkkasin (se pääsi vapaaksi) heti kun se vain rauhoittui tarpeeksi istuakseen alas sekunniksi ihan hiljaa (pelkästään tähän menee n. 10-20 minuuttia joka kerta...). Tänään ei poistuttu edes omalta pihalta vaan jäin portin taakse seisomaan Manu hihnassa, hihna lyhyellä, niin kauan, että se tarjoaa rauhoittumista. Kehuin istumisesta, mutta toivoin vielä hiljaista istumista, niin että se kestää tovin. Lopulta se enää hyvin vienosti piippasi ja katseli jonnekin kaukaisuuteen (vaikka olenkin varma, että jos olisin odottanut vielä, säntäily olisi alkanut jossain vaiheessa uudestaan), joten kehuin siitä suorituksesta ja käytiin palkinnoksi aksakentällä ottamassa muutama kerta esteitä, sitten lenkille. Arvelin, että pelkkä lenkitys joka kulkee meillä kaavaa: Manu vetää-stop-sivulle-eteenpäin-Manu vetää-stop-sivulle jne ei toimi välttämättä oikein palkkana.

Kakkosjoulukuvassa myös näkyy, että olen aamupalalla opiskellutkin! Hyvä kirja edelleen, vaikka alussa olenkin. Suosittelen! En ole päässyt kirjassa siis vielä itse harjoituksiin asti, vaan teen omia rauhoittumisharjoituksiani tällä hetkellä. Kirjan kuviotkin tulee mukaan jossain vaiheessa.