Viikonloppuna Vappu tuli toistamiseen kouluttamaan Arcticilaisia hyppytekniikan saloihin. Perjantaina istuimme luennolla aiheena psyykkinen valmentautuminen ja siinä istuessa ja kuunnellessa sain kyllä vahvistusta omalle tekemiselleni, olen siis suurimmaksi osaksi ihan oikeilla jäljillä tämän asian suhteen ja siksipä varmaan se jännittäminenkin on tosi isolta osalta jo väistynyt kokonaan. Enempi vaikeuksia onkin keskittymisessä ja varmaan siinä luottopuolessa. Joten sitä itseluottamusta tietyllä tapaa pitäisi vielä kasvattaa ja seuraavissa kisoissa koetan päästä kokeilemaan korvalappuja / musiikkia / rauhassa keskittymistä, josko se toisi omaan tekemiseen vielä tarvittavaa extra-zeniä :)
--
Jatkokurssin aiheena oli taipuminen ja treenikoiranahan minulla oli Manu kuten viimeksiksin. Ryhmien ollessa hyvin eri tasoiset makseissa, ja kun mukana oli myös pari peruskurssilaista, saimme myös Manun kanssa osamme vaihtelevuudesta, emmekä pelkkää taipumistreeniä. Valitettavasti treenien ollessa niin moninaiset, en myöskään pysynyt kärryillä kunkin harjoitteen nimestä... Jotakuinkin ehkä sentään siitä, mitä harjoite testaa / kehittää.
Tehtiin Manun kanssa kahta taipumistreeniä, sekä kokoamisharjoitus, mutta toisen taipumistreenin (jossa ohjaaja liikkuu eli se on vauhdissa tehtävä) mennessä jahtaamisen puolelle, tehtiin sitten harjoituksia jahtaamista ajatellen - ja niitä myös jatketaan. Joten videokin on siis jahtaamistreeniä, vaikka sitä tehdäänkin tuolla kahdeksikkoharjoitteella, jota testattaessa se siis ensinnä huomattiin.
Ehdittiin lauantain päätteeksi vielä tsekata Manun kehittyminen korkeudessa ja mitä ihmettä - se hyppäsi 65cm asti puhtaasti! :) Sanoinkin Vapulle, että treenit on olleet aina puhtaita ja Manu tekee hyvin sen mitä ollaan tehty (max 50cm) ja niinpä se tosiaan näkyy tekevän ja kehittynytkin on. Kehut tuli taas tekniikasta kaikin puolin! Päästään siis välillä jo laittelemaan radalle joitakin korkeampiakin hyppyjä sekaan, kuin vain niitä tähän asti tehtyjä 40-45cm, jännää! Harmillisesti näitä hienoja hyppyjä ei videolle tullut, mutta ne on onneksi helppo tallentaa itsekin.
Hyppytekniikan osalta ei ollut moitittavaa taipumisessakaan. Halli oli täynnä juoksunarttujen hajuja ja Manulla meinasi olla kuono maassa vähän väliä. Ensimmäinen treeni toteutettiinkin suoraan harjoitteesta vetopalkkaan ja vetopalkalta harjoitteeseen, ettei koira ehdi nuuskia vaan väsyttää itsensä treeniin. Mutta päästiin me sitten Manun kanssa yhteistyön makuunkin, ilman että hajut veivät sitä koko ajan, ja Vappu tuumasi meidän menneen hurjasti eteenpäin marraskuisesta, jolloin se yritti komentaa koko ajan, tai jos ei sitä, niin kiskoa jonnekin tai kiinnostua kaikesta muusta, paitsi jos sillä oli jokin tehtävä, se on aina keskittynyt kuitenkin työhön :) Mutta nykyisinhän se ei komenna enää liki laisinkaan!
Video hevosenkenkätreenistä sekä kokoamisharjoitus:
Harjoiteltiin välillä katsomoissa piilossa rauhoittumista niin, että istuin vieressä tai seisoin. Välillä silittelin ja hieroin tai paijailin, johon se aina rauhoittuu välittömästi, laittaa pään alas ja lopettaa piippaamisen. Välillä palkkasin namilla siitä, että Manu kuunteli ääniä, nuuskutteli tai teki jotain muuta kuin piippasi, läähätti tai yritti hakea minulta kontaktia. Jos kerrankin tulkitsin sen tekemisen väärin, ja palkkasinkin sitä kontaktin hakemisesta, se aloitti heti minulle vingahtelun ja piippaamisen - eli alkoi vaatimaan lisää namia / jotain tekemistä. Välillä jätin sitä katsomoon ihan itsekseenkin, tilanteesta riippuen se oli siellä välillä jopa aivan hiljaa, välillä aloitti haukkumisen, useimmiten vain piippasi. Menin palkkaamaan vasta sen hiljennyttyä - ja sekin, että se yleensä hiljenee jo, on edistystä, jee!! :) Näitä ei aina edes itse huomaa, ennen kuin tosi pitkällä aika välillä, että eteenpäin ollaan todella menty.
Mitä jahtaamiseen tulee, Vappu tunnisti käytöksen heti sen nähdessään. Minä kun olen vain arvellut, että Manu vaatii lelua itselleen ja siksi syöksyilee perään. Aloitettiinkin sitten heti tekemään treenejä käytöksen poistamiseen. Me jatketaan siis agilitya nyt tovin verran niin, että ratatreenin (tai pätkää / ohjaustreeniähän se on vasta ollut) sijasta heitän Manua hypylle ja lähden itse toiseen suuntaan (ensin hitaammin ja kun kestää sen, lisään vauhtia) ja nakkaan Manulle lelun maahan. Olin arvellut tehdä "lelun jahtaamiseen" (joka siis tosiasiassa onkin minun jahtaamistani) jotain samansuuntaista treeniä, eli kädestä palkkaamisen sijaan palkka tulee vain maahan, joten ihan hakoteillä en olisi ollut ilmankaan :)
Jahtaamisvideo:
Taidetaan nyt jättääkin ohjatut agilitytreenit ainakin vähäksi aikaa vähemmälle, että saan tämän asian oikeasti kuntoon ja teen vain estejahtaamista vahvistavia treenejä. Jahtaamista ei oikeastaan ilmene, jos ohjaan pelkästään koiranpuoleisella kädellä tai vaikkapa takaaleikkauksilla tms. mutta persjätöt, valssit jne. Se murinakin kenties on liityksissä tähän toimintaan, joten mielenkiinnolla lähden tätä projektia viemään eteenpäin :)
--
--
On ollut ihana aamuisin huomata, miten on jo valoisaa, kun vien lapset päiväkotiin. Illaksi ei aivan vielä valo riitä siihen, että Esa tulee töistä, mutta kyllä valoisassa tehdyt lenkit automaattisesti piristää, sekä itseä, että varmasti myös koiriakin. Tai mistä sen tietää, yöeläimiähän ne tavallaan ovat, kun saalistavat nimenomaan silloin hämärissä. Ehkä agilitykin pimeässä hallissa olisi niistä paljon hauskempaa. No, ei vitsailla siitä sen enempää.
--
Kisakalenteri on meillä toistaiseksi tyhjä, ei ole kiire mihinkään nyt, vaikka huomasinkin, että meidän viidestä nollasta hieman liian moni on hyppyratanolla, että voitaisiin liiemmin niillä hurrata, vaikka helpottaa sekin jo mieltä, että voitto ja tupla on hanskassa. Se vaan on niin, että jos ei Oulukaan vielä ota meitä SM:eihin vastaan, niin sitten se vaan on niin! Pelloon koettanen päästä seuraavan kerran testailemaan kontaktit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti