Lisan kanssa kentällä harjoittelemassa keppejä tovin verran. Se on ihan liian nopea minulle... ensi kerran teen selkeän kujan - aloitan siis alusta. Namikuppi tai itse toiseen päähän ja siitä lähdetään. Haluan varmat, itsenäiset kepit. Onhan Foxyllakin toki itsenäiset ja nykyisin aika varmatkin, mutta niissä meni melko kauan opettaessa.
Kontaktit tuottaa edelleen ylenmäärin päänvaivaa ja ollaan pikkuisen harjoiteltu eri tyylejä. Taidan siltikin kallistua hihnan kanssa opettamiseen. Aloitetaan kapistuksella, hihnan kanssa toiseen päähän, pysäytys on-off -asentoon --> palkka. Ja kapistuksella mennään niin kauan että se hiffaa sen ilman hihnaa. Sitten puomille. Sitten varmaan keinu ja lopulta, taidan ottaa Lisalle on-off aankin. Se on nopeampi kuin Foxy ja siltä sietää vaatia vähän pysäyttelyjäkin radalla. Päämääränä Torkkin kisat marraskuussa, mutta ei me hoppuilla, jos ei sinne ehditä vielä.
Vitsit ne kepit on Lisalla nopeat. Suurin osa mineistä (ainakin kaikki jotka minä olen nähnyt) pujottelee kahdella tassulla hyppien keppivälit, jotkut hyvin nopeastikin näin. Esim. bortsut sitten, makseina, etenee askel kerrallaan kiemurrellen kuin lohikäärme - en tiedä kertooko lukijoille mitään Lisan vauhdista se, että se etenee askelilla kiemurrellen ja sen kepit on tehty varmaan alle kahdessa sekunnissa, silloin kun se menee ne oikein. Ja mulla on äärimmäisiä vaikeuksia koettaa opettaa se kädellä näyttäen, se on yksinkertaisesti tyystin mahdotonta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti