Pikkukettu Ruusukorva

Lapsena kuunneltiin sellaista satua Pikkukettu Ruusukorvasta. En tosin muista yhtään sen seikkailuista, mutta jänniä taisivat olla.

Vähän jännitystä ketun muodossa saapui meidänkin pihalle eilen iltapäivällä, kun oltiin porukalla lähdössä ulos lumitöihin.  Olin juuri sulkenut pihaportin ja pönkännyt sen umpeen, ettei Jore sukaise tielle. Lapset olivat pihalla ja Lukas ollut siellä pidemmän aikaa kun huomasin pystykorvaisen otuksen yläpihalla - ketun.

Piha tässä vanhempieni luona on ehkä n. 150m päässä Kainuuntiestä ja kylän liikekeskustasta, n. 1000 neliötä rajautuen tien laitaan, kerrostalotontteihin sivuiltaan ja takaa heti rinteen päälle, kaupungin kapeaan metsäsiivuun. Alas tulee lasten liukumäki ja metsän takana vie tie mäen päällä sijaitsevalle hotellille. Rinne on jyrkkä n. 5m leveä ja sen päällä aivan rinteen reunassa, mäntymetsä takanaan, istui tämä kettu. Se katseli siinä meitä aivan rauhallisena ja käveli välillä vähän. Kutsuin Joren sisälle, se ei ollut kettua onneksi (?) vielä haistanut. Siitä se kettu nousi hitaasti ylös ja himpsutteli portaikon laitaan ja istahti siihen seuraavaksi. Lukasta se eniten katseli, mutta aivan rauhallisena myös meitä muita, kun kerättiin lapsia sisälle ja yritettiin houkutella Lukastakin sisälle, joka ei tosin hievahtanut. Kettu venytteli oikein makeasti vaihtaen paikkaa takaisin toiseen laitaan, pisti sinne välillä ihan kiepille. Kuvia saatiin otettua vaivatta salamallakin, ei säikkynyt yhtään. Ainoa ongelma oli Lukas, joka aina kun lähemmäs koetti  mennä, tuli hyppien mukana ilmeisesti lähdössä metsään lenkkeilemään - tai sitten kettu oli sen vanha tuttu, jota tässä myös keskenämme epäiltiin...

Ketturepolainen

Portaiden vieressä

Muutakaan ei sitten keksitty kuin soittaa eläinlääkärille, jos se vaikka olisikin raivotautinen. Nuori lääkärismies päätti poiketa klinikalta lähtiessään pihamme kautta ja tuumasi kyllä eläimen poikkeuksellisen kesyksi, kun Lukaksen lähdettyä lääkärin autoa tervehtämämään rinteen alta, kettu lähti perässä laskien mahallaan alas mäkeä ja hyppeli rinnettä vierineiden lumipalperoiden perään! Ell pyysi harjan vartta ja sitä heiluttelemalla ilmassa ja jutttelemalla tyyliin, "No, menehän nyt siitä!" kettu vilisti nopsaa takaisin ylös ja lopulta hylätyn koirankopin katolle ja siitä sen taakse. Juteltiin vielä vähän aikaa lääkärin kanssa joka kävi vielä katsomassa yläpihaltakin, jossa kettua ei tosin enää näkynyt. Ihan oikein oli kuulema soittaa, kesyjähän ketut ei luonnostaan ole, ehkä jonkin ruoanjämän perässä liikkuu taajamassa, mutta terveeltä se vaikutti. Eivätkä ole ihmiselle vaarallisia, muttei suositellut pikkulasten kanssa samassa pihassa kuitenkaan oleilemaan.

Lääkärikin lähti ja sanoi että voidaan ottaa uudestaan yhteyttä, jos se nyt alkaa taajaan käymään ja on häiriöksi asti. Jore onkin siis ilmeisesti lähtenyt ketun perään tässä kahtena iltana, eikä suinkaan jäniksen! Silti se on vielä vain palannut takaisin - sinnikäs kettu. Eilisiltana ei tuoreita ketun jälkiä ainakaan Joren mielestä enää näkynyt, eikä kettua olla enää tänään bongattu.

Ketun mahalasku lasten pulkkamäessä

Jäljet lumipalperoiden jahtauksesta

Mutta olihan sitä hauska katsella. :) Olisi ollut mukava saada parempiakin kuvia, mutta kun se Lukas oli siinä häiriönä! :D Videolle olisi tietenkin pitänyt hoksata ottaa niitä jumppaliikkeitä siellä yläpihalla, mutta ei sitä aina kaikkea hoksaa innostuksissaan.