Foxyn ja Lisan kanssa treenattiin tänään kontaktikapistusta. :) Lisa tulee kontaktille "ota" -asentoon paljon säpäkämmin kuin Foxy, se on huomattavasti enemmän herkkujen perään, eikä sillä ole tietenkään mitään entisiä suorituspaineita kontakteista.
Lisa ei myöskään innostu leluista jos tietää että tarjolla on jotain parempaa, eli namuja. Foxy taas on jotakuinkin päinvastainen, se jaksaisi pallotella vaikka loputtomiin treeninkin yhteydessä ilman yhden yhtä namia. Lisassa on kuitenkin paljon saalistajaa ja taistelijaa, joten uskoisin, että oikein kanavoimalla saataisiin Lisastakin samanlainen leikillä palkittava, ellei raivokkaampikin, ainakin sen luonteesta päätellen. Nami on kyllä ihan hyvä motivaattori sitten luopumaan siitä leikistä, heh. Rommilla taas ampuu yli lelujen kanssa, lelun saatuaan se ei pysty enää motivoitumaan yhtään mihinkään muuhun, sillä kilahtaa niin sanotusti ja se kilahdus on jatkuvaa kolinaa sen päässä joka estää kaikenlaisten muiden stimulanttien tunkeutumisen sen aivolohkoihin. Joten Rommia palkkaamme namilla vain ja ainoastaan. Näin meillä, kolme koiraa, jotka ovat käytökseltään, ulkonäöltään, luonteeltaan ja kaikilta muiltakin osin niin erilaisia.... Että vähemmästäkin menee pieni ihminen sekaisin.
Lisan kanssa mentiin kepitkin ekan kerran. Pitäisi alkaa harjoittelemaan oikeaa väliä sen kanssa, Foxyn kanssa kun se taisi jäädä vähemmälle ja siksi se nyt sitten kostautuu toisena ja kolmantena välinä vähän väliä.
Ajattelin sitten ottaa treenin päätteeksi leikkimiskuvia pihalla, hain kameran ja Rommin ja heitin jalkapallon nurmelle. No, Rommi otti sen jalkapallon ja juoksi metsään ja tytöt meni perässä. Siellä Lisa sitten haukkui Rommia ja Foxy tuijotti vieressä etteikö tässä mitään enää tapahdukkaan. Koitin pari kertaa leikittää tyttöjä kepillä, mutta Rommi ja sen pallo houkutti aina metsään - Rommi ei siis hievahtanutkaan sieltä. Vein tytöt sisälle ja hain Rommilta pallon ja pistin takaisin varastoon (se onneksi luovuttaa minkätahansa lelun helposti eikä lähde sen kanssa pakoon - tämä jos mikä on ihana asia!!! Muutenhan sitä ei saisi ikinä sisälle tuommoisessa tilanteessa!). Koettipa vielä kaivautua varaston kivijalan alle, josko pallo olisi sieltä kautta saatavissa takaisin. Se koetti vielä pakoleikkejä minun kanssa, kun pyysin sitä sisälle, mutta sain sen sylitettyä jonkin "kiinnostavan löydön" varjolla ja kannoin takaisin sisälle. Että se niistä hauskoista kuvaussessioista.... Ensi kerralla jätetään se pallo suosiolla pois. Voi Rommi, Rommi...
Lisa ei myöskään innostu leluista jos tietää että tarjolla on jotain parempaa, eli namuja. Foxy taas on jotakuinkin päinvastainen, se jaksaisi pallotella vaikka loputtomiin treeninkin yhteydessä ilman yhden yhtä namia. Lisassa on kuitenkin paljon saalistajaa ja taistelijaa, joten uskoisin, että oikein kanavoimalla saataisiin Lisastakin samanlainen leikillä palkittava, ellei raivokkaampikin, ainakin sen luonteesta päätellen. Nami on kyllä ihan hyvä motivaattori sitten luopumaan siitä leikistä, heh. Rommilla taas ampuu yli lelujen kanssa, lelun saatuaan se ei pysty enää motivoitumaan yhtään mihinkään muuhun, sillä kilahtaa niin sanotusti ja se kilahdus on jatkuvaa kolinaa sen päässä joka estää kaikenlaisten muiden stimulanttien tunkeutumisen sen aivolohkoihin. Joten Rommia palkkaamme namilla vain ja ainoastaan. Näin meillä, kolme koiraa, jotka ovat käytökseltään, ulkonäöltään, luonteeltaan ja kaikilta muiltakin osin niin erilaisia.... Että vähemmästäkin menee pieni ihminen sekaisin.
Lisan kanssa mentiin kepitkin ekan kerran. Pitäisi alkaa harjoittelemaan oikeaa väliä sen kanssa, Foxyn kanssa kun se taisi jäädä vähemmälle ja siksi se nyt sitten kostautuu toisena ja kolmantena välinä vähän väliä.
Ajattelin sitten ottaa treenin päätteeksi leikkimiskuvia pihalla, hain kameran ja Rommin ja heitin jalkapallon nurmelle. No, Rommi otti sen jalkapallon ja juoksi metsään ja tytöt meni perässä. Siellä Lisa sitten haukkui Rommia ja Foxy tuijotti vieressä etteikö tässä mitään enää tapahdukkaan. Koitin pari kertaa leikittää tyttöjä kepillä, mutta Rommi ja sen pallo houkutti aina metsään - Rommi ei siis hievahtanutkaan sieltä. Vein tytöt sisälle ja hain Rommilta pallon ja pistin takaisin varastoon (se onneksi luovuttaa minkätahansa lelun helposti eikä lähde sen kanssa pakoon - tämä jos mikä on ihana asia!!! Muutenhan sitä ei saisi ikinä sisälle tuommoisessa tilanteessa!). Koettipa vielä kaivautua varaston kivijalan alle, josko pallo olisi sieltä kautta saatavissa takaisin. Se koetti vielä pakoleikkejä minun kanssa, kun pyysin sitä sisälle, mutta sain sen sylitettyä jonkin "kiinnostavan löydön" varjolla ja kannoin takaisin sisälle. Että se niistä hauskoista kuvaussessioista.... Ensi kerralla jätetään se pallo suosiolla pois. Voi Rommi, Rommi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti