Kuten aiemmin esitetyssä viikkokalenterissakin, tänään on tosiaan Foxylla vapaata :) Tuolta se nyt kurkisteleekin sohvatyynyjen välistä, ehkä se osaa lukea ajatuksia, tähän asti kun on tuhissut silmät kiinni oikein sikeästi. On se vain ihana koira.
Eilen vedin treenit yksin kun Anssi oli vilistänyt lomalle. Annan ryhmä on lomalla kokonaan joten koko kenttä oli meidän ja väsättiin porukalla vauhtiympyrä, jossa oli tosin kontakteja, eli ei varsinaisesti pelkkää vauhdin keräämistä varten ollut tämä harjoitus, mölleistä kun on kyse ja kontaktit on otettava nätisti. Muutaman kerran mummoja ympäri juoksutettuani (anoppini ja hänen myös mummoutuva ystävänsä kun ovat molemmat tässä ryhmässä serroineen) olikin seuraavaksi osattava väistää joka toinen este. Oli siellä toki nuorempiakin ja serratkin saivat vähän kyytiä Carinan kanssa, joka saikin juosta oikein urakalla eilen taas ;) Foxyn puomi treenin takia Carinalla on todellakin kiire sinne puomin toiseen päähän vastaan ottamaan, ettei niitä loikkia tapahdu ja tosi napakasti Foxy sinne jämähtääkin kunhan Carina vain on ajoissa. Joten toiveikkaana katseet kohti sunnuntaita, ehkei tähän asti tehty työ olekaan ollut hukkaan heitettyä aikaa... Itsenäisesti se ei tosiaan vielä malta kontaktille pysähtyä, joten Carina pysäyttää sen, niin kuin kapistuksellakin treenatessa, sen jälkeen maltillisesti lupa jatkaa.
Tänään otetaan Foxyn kanssa kontaktikapistus treeniä, huomenna käymmä ehkä vielä radalla päiväseltään (voisin ottaa pikkutinniskän ja rasittavuudenkin mukaan) ja lauantainapa Foxy lähtee kohti suurta koitosta... ensimmäisen kerran ilman minua. :) Se on kyllä jo sen verran Carinan perään, ettei varmasti mitään ongelmia tule, kunhan Carina vain pitää huolta äidin pikku kullanmurusta..... sniff. :´)
Lisa ja Rommikin olivat tosiaan eilen kentällä mukana aikataulujen pettämisen takia. Rommia koetettiin pitää hihnassa ulkona, mutta tuliko siitä mitään niin ei. Se meteli oli jotain aivan järkyttävää. Pehmohäkin vetoketjun se avasi kerran ja saikin olla sitten loppuajan ulisemassa Kisun häkissä, se kun oli ihan metallia... Lisa uikutti sievästi omasta kopastaan ja koetti välillä raapia ovea auki sekin. Käytin sitä pikkuisen kentällä leikkimässä, mutta kun ei ollut antaa nakkia, niin eipä se niin kovin jännää ollut. Lisalle ruoka on maailman paras palkka totisesti. Mentiin me kuitenkin A vauhdikkaasti lelun perässä ja loikittiin esteitä kun palkka lensi eteen.
Eilen vedin treenit yksin kun Anssi oli vilistänyt lomalle. Annan ryhmä on lomalla kokonaan joten koko kenttä oli meidän ja väsättiin porukalla vauhtiympyrä, jossa oli tosin kontakteja, eli ei varsinaisesti pelkkää vauhdin keräämistä varten ollut tämä harjoitus, mölleistä kun on kyse ja kontaktit on otettava nätisti. Muutaman kerran mummoja ympäri juoksutettuani (anoppini ja hänen myös mummoutuva ystävänsä kun ovat molemmat tässä ryhmässä serroineen) olikin seuraavaksi osattava väistää joka toinen este. Oli siellä toki nuorempiakin ja serratkin saivat vähän kyytiä Carinan kanssa, joka saikin juosta oikein urakalla eilen taas ;) Foxyn puomi treenin takia Carinalla on todellakin kiire sinne puomin toiseen päähän vastaan ottamaan, ettei niitä loikkia tapahdu ja tosi napakasti Foxy sinne jämähtääkin kunhan Carina vain on ajoissa. Joten toiveikkaana katseet kohti sunnuntaita, ehkei tähän asti tehty työ olekaan ollut hukkaan heitettyä aikaa... Itsenäisesti se ei tosiaan vielä malta kontaktille pysähtyä, joten Carina pysäyttää sen, niin kuin kapistuksellakin treenatessa, sen jälkeen maltillisesti lupa jatkaa.
Tänään otetaan Foxyn kanssa kontaktikapistus treeniä, huomenna käymmä ehkä vielä radalla päiväseltään (voisin ottaa pikkutinniskän ja rasittavuudenkin mukaan) ja lauantainapa Foxy lähtee kohti suurta koitosta... ensimmäisen kerran ilman minua. :) Se on kyllä jo sen verran Carinan perään, ettei varmasti mitään ongelmia tule, kunhan Carina vain pitää huolta äidin pikku kullanmurusta..... sniff. :´)
Lisa ja Rommikin olivat tosiaan eilen kentällä mukana aikataulujen pettämisen takia. Rommia koetettiin pitää hihnassa ulkona, mutta tuliko siitä mitään niin ei. Se meteli oli jotain aivan järkyttävää. Pehmohäkin vetoketjun se avasi kerran ja saikin olla sitten loppuajan ulisemassa Kisun häkissä, se kun oli ihan metallia... Lisa uikutti sievästi omasta kopastaan ja koetti välillä raapia ovea auki sekin. Käytin sitä pikkuisen kentällä leikkimässä, mutta kun ei ollut antaa nakkia, niin eipä se niin kovin jännää ollut. Lisalle ruoka on maailman paras palkka totisesti. Mentiin me kuitenkin A vauhdikkaasti lelun perässä ja loikittiin esteitä kun palkka lensi eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti