Kisa-analyysiä ja yhden auton telominen

Viikonlopun kisat on ohi, tehtiin lauantaina kaksi rataa ja sunnuntaina jouduin jäämään kotiin :( Onnistuin kaahaamaan auton sillan kaiteisiin niin, että säikähdin itse siitä sen verran kovasti ja tuumasin siten, että parempi jäädä kotiin katsomaan tilannetta, etten vielä rasita itseäni kisastressillä. Auto nimittäin on edelleen ihan ajettavassa kunnossa, Esa sai puskuritkin takaisin kohdilleen ja pakoputken suoraan, edes peltiin ei tullut ruttuja kun niin nätisti kolaroin. Mutta tunne oli aika kamala lähteä pyörimään auton kanssa sillan kaiteita vasten 80km tuntivauhdista.

Törmäsin siis alkujaan valkoiseen, hämyyn, ehkä puoli metriä korkeaan lumipenkkaan jonka tuuli oli tielle tuivertanut sillan alastulolla, vaikka muuten tie olikin hyvin aurattu. Näitä penkkoja ei oikein näe silmällä vaan täytyy vain olettaa että kaikki valkoinen voi olla myös korkeammasti lunta. Unohdin varoa ennenkuin olin jo liian lähellä kai vaistomaisesti jarrutinkin ja se oli ehkä se viimeinen virhe kun auto lähti käsistä. Onneksi silta on todella kapea, joten mitään valtavaa sivuliirto vauhtia auto ei kerännyt kun törmäsi kaiteesta toiseen. Yhden kerran kieputin volvon ympäri ja auto pysähtyi parin sadan metrin päähän alkupisteestä vastaantulijoiden kaistalle. Pistin sen käyntiin ja ajoin bussipysäkille ja soitin Esalle ja sen jälkeen kyytiläisille, jotka vielä pääsivät kisoihinkin vaikka minä kämmäilen.

Olin autossa pyöriessäni aika varma, että nyt se on menoa, mutta auto osuikin kaiteisiin aina vain kulmaedellä, turvavyöt oli päällä ja pysyin penkillä aivan hyvin. Auton pysähdyttyä katsoin heti taakse ja Foxyn pää pilkisti penkin takaa - "Mitähän se äiskä oikein hommaa?" Sillekään ei ollut käynyt kuinkaan, ainakaan nyt jälkeenpäin liikkeistä ja käyttäytymisestä päätellen. Säikähdin vain kamalasti. Esa vielä tuumasi kotiin päästyämme (olin siis ehtinyt ehkä 5km päähän kotoa) että jos tahdot voi hän vielä lähteä viemään minua kisoihin ja mietinkin, että autossa varmaan ehdin rauhoittua kunnolla, mutta koska tiedän miten herkästi viimeksikin aloin stressin takia saamaan supisteluja, koetan nyt sitten kovasti olla kerjäämättä itselleni liikaa ylimääräistä stressiä ja jäin suosiolla kotiin. Tuli sieltä nollia seuralle ilman meitäkin. - he he.

Mutta ne radat sitten, lauantailta. Tuomarina siis Heidi Viitaniemi, jolla ainakin lauantain agirata oli aika kinkkinen paketti vaikka täytyykin sanoa, että me vedettiin se tosi hyvin, sen kinkkisyyden suhteen, harmillisimmat mokat tuli sitten kontakteilta (puomi ja A) ja sitä ennen oltiin tosin jo hyllytetty, joten ne kontaktimokat olisivat saattaneet jäädä myös, jos takana ei olisi ollut hylsyä. Hyllytin Foxyn vieläpä ns. helpossa kohdassa ja toki semmoinen jää sitten vähän harmittamaan. Mutta katsokaa itse, hylsy tulee siis Aalta edeltävältä hypyltä, Foxy lähteekin esteeltä eteenpäin, kiertää sen ja minun takaisin haku liike tulee aivan liian myöhään ja vedän sillä Foxyn uudestaan hypyn yli ja naps. Sieltä se tuli.

Myös rimat tuli alas molemmilla radoilla. Pistäisin ne ehkä kuitenkin innon piikkiin, vaikka tällä ekalla hypyllä myös hyppytyyli on huono, jatkossa kuitenkaan ei. Ehkäpä lämmittely ehti kuitenkin jäädä heikommaksi omaa vuoroa odottaessa ja koira jäykistyä?

Sitten se hyppis jolla oli niin hyväfiilis, mutta käsittääkseni liian varhainen takaaleikkaus (videolta ei oikein näe) johtaa pituusesteen ohittamiseen renkaan jälkeen --> kielto, jonka hätäisesti korjaa (valssaus olisi ollut oikean putkikulman saamiseksi parempi) laskeutumiskulma muuttuu ja Foxy hakee putken väärän pään. Ja taas se hylky vitosen jatkeeksi, joten ei niin siistejä ratoja kuin mitä olisin toivonut. Mutta fiilis oli tällä jälkimmäisellä kiva. Kontaktivirhe radoista ei ikinä jää hyvää fiilistä... Foxy kyntää lopussa multaa ihan huolella ja sillä oli turpa aivan mustana kun maaliin päästiin. Hyppytekniikka treenejä voitais kokeilla vaikka jo tänään!