Agility ja toinen raskaus

Sain juuri kommentin aikoinaan kirjoittamaani Agility ja raskaus -postaukseen ja ajattelinpa, että kirjoitan uudemman kerran nyt, kun aihe on taas ajankohtainen. Sitä on ihan eri huolen aiheet ja pelot kuin ensimmäisestä, jolloin ei oikein osannut odottaa mitään tai huolehtia mistään sen erityisemmin. Nyt kun tietää asioista enempi, on tämä juttukin tosiaan aika raskauspainotteinen, eikä kaikkia välttämättä kamalasti jaksa kiinnostaa.

Ei minulla onneksi mitään alkuraskaudesta tuolloin pari vuotta sitten ollutkaan. Ilse syntyi lokakuun 1. päivä, päivän enne laskettua aikaa ja joskus tuolla puolenvälin tuntumassa, huhtikuulla siis (raskausviikkoja kasassa jotain 20+) alkoi kevyet harjoitussupistelut, tein silloin melko raskasta työtä taimitarhalla (sekä stressasin koulun päättämisestä, Ruotsiin muutosta ja häiden suunnittelusta), josta supistelut saivat alkunsa. Treenasin tuolloin myös hieman runsaammin, kun kuuluttiin Foxyn kanssa valmennusryhmään.

Supistukset kuitenkin tuosta pahenivat, sillä niiden takia joutui juoksemaan vessassa koko ajan tai muutoin liikkuminen oli todella epämiellyttävää. Tästä noin kuukausi pari eteenpäin edes vessassa ravaaminen ei auttanut, vaan supistelu todella vain tuntui epämiellyttävältä, joten jätin kaiken rasittavamman liikkumisen pois ja häiden jälkeen jouduin jopa muutamaksi päivää sairaalalepoon tarkasteltavaksi supistelujen takia. Mutta nämä inhottavatkaan supistukset eivät mitään pahaa saaneet aikaiseksi, pääsin sairaalasta pois ja kahden päivän päästä lähdettiin Esan kanssa häämatkalle Agirotuun ;) Heh. Käytiin me kanssa Tukholman risteilyllä. Sari juoksi tuolloin minun puolestani (itsekin tosin raskaana jo tuolloin, heh) ja ne olivatkin viimeiset karkelot joihin olin Foxyn sille kesälle ilmoittanut, vaikka talvellahan olin suunnitellut heinäkuulle vielä treenaavani/kisaavani, mutta toisin kävi. Hienosti silti tuonnekin 24. viikolle asti, kun nytkin pääsisi edes sinne :)

Nyt menen viikko tai kaksi kerrallaan, raskausviikkoja on kasassa 19+0, (kisailmot pitää yleensä tehdä n. kaksi viikkoa ennen kisoja) olo on edelleen tosi hyvä vaikka vatsa alkaakin jo huolestuttavasti näkymään. Huomenna käyn Suoknuutin koulutuksessa ja mitään sen isompaa ei ole tälle keväälle suunniteltu, mitä en saisi päin tai toisin sumplittua, jos en itse koiran kanssa pääsekään touhustelemaan, aina voi lähteä mukaan kuunteluoppilaaksi, jos ei muuta :)

Vedän myös edelleen 2-3 koulutusryhmää viikossa, noita varmaan tiputtelen tässä kevään mittaa pois ja kenttäkaudella tuskin enää ryhmiä vedän. En niinkään siksi, etteikö jaksaisi, vaan siksi, että pitää sitä itseenkin ehtiä keskittyä ja kesä on siihen parasta aikaa. Jos joku on innokas tulemaan tänne Seskaröhön treenaamaan, niin semmoiset treenit voisin silloin tällöin kyllä vetää, se Kallille ajelu (50km suuntaansa) vaan ei oikein nappaa ;)

Mikä tahansa liikuntamuoto ja raskaus on oikein hyvä yhdistelmä niin kauan kuin se tuntuu itsestä hyvältä. Agility on minun henkireikäni, minun elämäni perheen ulkopuolella, joten ei tulisi mieleenkään jättää sitä pois ihan vain varmuuden varalta, kun mitään varmuutta sen pois jättäminen ei kuinkaan toisi.

Että sinne vaan radalle agimammat kellä kunto kestää ja kisaintoa riittää ;) Puhumattakaan pentu-/alkeis- jne. kursseista ja omaehtoisesta treenaamisesta, agility saa ajatukset hetkeksi pois siitä omasta navasta. Itse voi hyvin suunnitella sellaiset treenit joissa juosta ei paljon tarvitse, mutta saa silti nauttia yhteisestä ajasta koiran kanssa.