Porpula oli tosiaan eilen pentukurssilla ja olin sivusta seuraajana, hienosti pojilla siellä vain meni, vaikka Esa sanoi, että vähän puun takaa tuli tämä kurssi, kun mitään ei oltu etukäteen touhuttu. Mutta sitä vartenhan se on juuri pentukurssi, siellä saa olla vielä ihan pentu, osaamatta mitään. :)
Ja Minna ja Satu oli tosi kivat vetäjät, Esa oli nyt lähinnä Minnan puolen opetuksessa ja aloittelivat sivulle-tuloa ja seuraamista. Joren kanssa pitäisi alkaa enempi leikkimään, että sitä voisi palkata muullakin kuin namilla. Tokopainotteista oli ja tulee varmaan olemaan vähän jatkossakin, mikä sopiikin Esalle ja Jorelle parhaiten, kun he eivät siihen agilityyn tule koskaan sekaantumaan.
Minä saatan joskus sitten lainata Jorea tuonne meidän omalle kentälle. Se näyttää nyt niin pieneltä edelleen, että tavoitteena olisi opettaa sille kesän aikana kepit ja vuoden päästä sitten korkata hyppystartteja ja toivoa, että se tipahtaisi mini-luokkaan. En usko, että virtaa riittää kesällä tai vielä syksylläkään alkaa hiomaan kontakteja, joten ne jätän suosiolla myöhemmälle. Enkä minä siitä muutenkaan ala mitään agitykkiä tekemään, otan sen verran kuin jaksan, mutta jos siis näyttää vielä vuodenkin päästä rajakoiralta, kuten nyt, niin koetan saada sen mittautettua ennenkuin lihakset ja itsetunto ;) kasvattaa säkää vielä enempi.
Mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen meidän poikiin eilen ja koetin kovasti olla sekaantumatta, vaikka Esa kahdesti ehtikin sanoa että mene nyt pois. :P Olen ihan kamala. Ilsen kanssa siellä sitten riekuttiin hallin laitamilla ja Esa vuorostaan, kun oli minun vuoro vetää ryhmä. Ilsen mielestä kaikki pystykorvaiset koirat on kettuja, kuten myös muutamat sakemannisekoitukset tuolla penturyhmässäkin. :) Oikein sieviä kettuja!
Ps. Niin ja tytöt tappeli eilenkin. Masentaa niin koko juttu, ettei tekisi edes mieli siitä täällä mainita. Tällä kertaa Foxy selvisi "voittajana" vaikka väliin menin nytkin heti. On se vaan karua puuhaa... :( Nyt Lisa tosiaan luovutti, ehkä sekin tarkoittaa jotain... En tiedä, masentaa, mutta kuria tiukennan kotona, esim. sohvalle ei ole asiaa, kun siellä on ihmisiä, samoin ei syliin, eikä rapsutuksia heru ainakaan minulta. Joka ikiseen tuijotukseen puutun, Foxyhan sitä eniten harrastaa ja onneksi se myös tottelee jos vähänkin murahtaa. Eihän se auta kuin toivoa, että osaisivat olla rauhassa. Nyt on vaan taas puoleen vuoteen sattunut ja tapahtunut meidän perheessä ja kun ovat molemmat vielä edellisestä kerrasta varmaan ruhjeilla, niin sittenpä sitä helpommin sanotaankin, siksi varmaan tämä näin äkkiä sattui uudestaan. Mutta nyt siis ihan lunkisti vaan.... Kisailmo Foxylle tosiaan maanantaina ehti jo lähteä, mutta eihän se sitä tarkoita, että kisoihin on mentävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti