Chillailua

Viimeinenkin kamera on alkanut känkkyröimään, joten kuvat on aika vähissä.. Tänään piti kuitenkin vähän yrittää uhrautua ja taistella kuvan saamikseksi, kun koirat olivat niin sulkkuja yhdessä sohvalla!

Vähän liian monta kertaa "pallo" sanalla härnättyäni, että saisin päitä ylös, jäljelle jäi ainokainen ei (vielä) pallohullu, mutta hieno kuva siitä sitten tulikin :)

Pentukurssilla todettiin, että lähdetään harjoittelemaan Joren kanssa ihan vain vieraiden lähestymisellä... En vain osaa yhtää sanoa, onko se ärrinmurrin koska sitä huvittaa vai koska se pelkää? Uskoisin että edeltävää.. sitten taas en tiedä, onko lässyn lässyn lähdetymisestä ja eri murisemisesta tms. namikädessä palkkaaminen yhtään edesauttavaa vai jääkö Jorelle vain päällimmäiseksi taas täysi luotto omaan itseensä ja että äriseminen silloin kun häntä se huvittaa, on vain hänen etuoikeutensa? Vai tulisiko käsittelyharjoitteluja jatkaa varmempien tyyppien kanssa, jotka osoittaa pelkällä olemuksella (ei siis mitään retuuttamista tai muutakaan typerää) ettei heille ole murisemista tai mitään muutakaan isottelua syytä alkaa? Mutta tuokaan tapa sitten taas ei varmasti poista sitä epävarmemmille lähestyjille murahtelua, itse koen sen nimittäin vain jonkinlaisena komentamisena, että mene siitä, en kaipaa sinun kopelointiasi.

Tämä "oman arvon tunteminen", näpsiminen ja murina juontaa varmaan ensinnäkin sieltä iskän itsevarmuudesta, jota pentuihin hainkin, mutta sitten tämän itsevarman pennun riesana on ollut tämä meidän Ilse, joka ei ole varmasti antanut omaa rauhaa kaipaavan pennun aina olla niin rauhassa kuin ollaan yritetty, tilanteita kun on toisinaan ihan mahdotonta estää joka kerta, eli sieltä sitten tulisi tuo mene pois, tahdon olla rauhassa. En minä vain tiedä. Olen tätä taas pyöritellyt päässäni aivan kamalasti, kun aiemmat koirat, myös Rommi mukaan lukien (se näykki vain innostuksesta) ovat olleet tämän suhteen niin helppoja ja ennalta arvattavia. Noh, menipä niin tai näin...

Oman perheen parissa Jore on kuitenkin mahtava, iloinen, herttainen poika, jota Ilsekin lulluttaa ja paijaa ja joka pusuttelisi Ilseä ja muitakin ihmisiä loputtomiin. Ettei meillä sen suhteen ole mitään ongelmaa... mutta jos ja kun harrastamaan aiotaan.

Yksi vaihtoehto olisi myös antaa pojan kasvaa, mutta entäs jos se vain kasvaa huonompaan suuntaan? Nyt kuitenkin ainakin toistaiseksi tuntemattomat ei sitä käsittele, antaa vain namia. Ja vielä selvennykseksi, se ei ole siis purrut ketään vaan tyyliin jos itse vaikkapa nypin Foxya herkemmästä kohdasta se nappaa käden suuntaan tai kuten Rommi napsi käsistä innostuessaan. Tähän vain lisänä murina, niin herkempi kyllä on jo hepulissa. Ja kyllä, vaikka omalle kohdalle helpompia on vain sattunut, luen tämän ihan vain tyypilliseksi itsevarman uros terrierin käyttäytymiseksi.