Kasvattikuulumisia ja -tapaaminen

Ja onnellisia sellaisia, vaikka haastetta tulevassa on vieläkin.

Joren veljellä Aapolla diagnosoitiin noin vuosi sitten OD eli olkanivelen osteokondroosi joka myöhemmin "lievennettiin" epätyypillinen kasvuhäiriöksi, tämä lähikunnan eläinlääkärin toimesta. Kuvat kävivät myös toisella kunta ell:llä syynissä ja koira sai ruiskettakin vikakohtaan. Vaiva meni kuitenkin itsekseen ohi ja ontuminen loppui, vaikka olikin välillä todella voimakasta. Diagnoosista oli myös maininta kotisivuilla. Paino sanalla oli...

Aapo nimittäin alkoi ontumaan jalkaansa uudestaan nyt keväällä ja tällä kertaa matka vei ortopedille Ouluun. Aapohan kävi tutkittavana vasta avatulla Eläinlääkäriasema Otuksella. Henkilökunnan esittely on tehty jotenkin niin hienosti, että tuonne minä tahdon omanikin viedä, jos joskus ortopedistä tutkimusta tarvitaan. Ortopedian asiantuntijana toimii työnsä taitava ja kokenut Esa Soppela, jonka erityisenä ammatillisena kiinnostuksen kohteena ovat ortopedian lisäksi mm. ontuvat lemmikit. Lääkärin mukaan kasvuhäiriötä ei pojalla olisi (ollut) vaan ontuminen johtuu todennäköisimmin lihas- tai jännevauriosta, jonka alkuperäistä alkamisajankohtaa on mahdotonta määritellä. En ala tapausta tai lääkärin sanomaa sen enempää tässä erittelemään, koska en paikalla ollut, mutta helpotus on kuitenkin se, että hänen sanojensa mukaan, kun koiran ehdoilla mennään, ei harrastaminen kuitenkaan ole pois suljettua. Tokikin se tuo haasteensa harrastamiseen, mutta toivoa ei siis tarvitse vielä heittää. Täällä siis eletään toivossa mukana ja lähetetään hurjasti paljon rapsuja tuolle pienelle energiatehtaalle Aapolle! Jospa pian päästäisiin näkemään ilman että molemmilla on koirat hihnanpäässä :)

Pikku-Aapo alkutalvesta 2010

Näkemiseen liittyen olen nyt varannut kasvattipäivää varten seuramme hallin sunnuntaina 8.4. aamupäivästä, tapahtumasta lisätietoa myöhemmin sähköpostitse, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan!

Myös B-pentueen Felixin emäntä Kajaanista laitteli kuulumisia pojasta ja kerrassaan hyvin on sielläkin sujunut. Poika vain on kasvanut melkoiseksi, sillä kotona mittaustulokset ovat jo tuolla 40cm hujakoilla! Mistähän nekin sentit ovat periytyneet?? Mutta näinpä minä juuri luin eräästä keskustelusta netissä, että jos suvussa jokukin isompi koira löytyy, niitä aina pulpahtelee myös myöhemmässä vaiheessa jälkikasvussa, eikä parson muutenkaan rotuna vielä ulkomuodollisesti kovin vakiintunutta ole, missään linjoissa. Kiltti poika ja taitava kuitenkin on, pentukurssille eivät vielä ole mahtuneet mutta kevään mittaan toivottavasti! :) Oikein paljon terveisiä myös Kajaanin suuntaan.

Lötkö-Pötkö Felix (Jytky) ihan pikkuisena vielä.