Mukava, että pystyy vihdoin monipuolisesti raakaruokkimaan koiria, kiitos vauhti-raksun :) Viikonlopun koulutuksessa oli ruokinnasta pikkuisen opiskelukaverin kanssa puhettakin, Rommin kanssahan me alunperin koko touhu aloitettiin, muut olivat aikas hyvässä kunnossa ihan nappulallakin (+satunnaista lihaa, piimää, kananmunaa jne.). Raakaruokinnan aloittamisen mahdollisti mm. myös se, että koirataloudenjäsenten koon keskiarvo pieneni huomattavasti syksyllä 2008 kun rottweiler Opa jouduttiin laittamaan pois.
Raakaruokinta on mielestäni aikasta työlästä, mutta pidän siitä siltikin, koska itsellekin tulee sellainen olo että tarjoaa koiralleen herkullista ruokaa. Luiden muodossa niillä on myös puuhasteltavaa ja nakerreltavaa, meillä kun aika vähän syödään puruluita, eikä lelujakaan ole tuhottavaksi asti! Vielä kun olisi mahdollista piilottaa ruoka ja antaa koirankin halutessaan se piilottaa, jos ihan perinpohjaisesti luonnonmukaisesta ruokinnasta puhutaan ;) Mutta ehkä jos joskus eläkkeellä ollessamme meillä olisi vain yksi koira niin sitten.. yhden koiran omistajille voin kyllä suositella, jos mahdollisuus sellaiseen on! En siis puhu susista tms. luonnon koiralajeista kun mainitse luomuruokinnan, vaan (puoli-)kesyyntyneistä koirista, jotka aikoinaan etsivät ruokansa ihmisten jätteistä ja tunkioilta, koiria joista nämä meidänkin sesset ovat pääosin jalostuneet. Kannattaa lukea Tuire Kaimion Koiran käyttäyminen!
Minä en ole mikään himobarffaaja enkä tuomitse ketään nappularuokkijaa, välillä edelleen itsekin mietin josko sitä alkaisi takaisin nappulalle (Esa varsinkin kannattaisi ajatusta, vaikka pitää hänkin siitä että koirat saavat omista kätösistä laitettua, varmasti turvallista, maittavaa ruokaa) Minä en ole mikään järjestyksen ihminen ja raakaruokinta vaatii minulta aika paljon...! :P
Kesällä päästään myös syvällisemmin perehtymään luonnon omiin antimiin kasvilääkityksen ja varmasti myös yleisen ravinnon monipuolistamisen puitteissa. Niin mahtavaa :)
Olen oikein innoissani viikonlopun koulutuksen jälkeen. Aloitin siis vihdoin kauan odotetut koirahierojan opinnot Oulussa. En tiedä vielä, mitä koirahierojan ammatti tullessaan tuo, mutta toivon, että paljon mukavia koirakontakteja ja tyytyväisiä asiakkaita ja tarkoitan niitä koiria ennen kaikkea. Hieronta on minusta parhaimmillaan koiraa rentouttava ja rauhoittava käsittelymenetelmä ja tämä siis etenkin terveelle koiralle. Ilokseni sain huomata, että Foxykin on pehmeässä kunnossa, vaikka treenattu ja kisattu ollaankin - edelleen voin siis vain tähdentämästä tähdentää, miten tärkeää on ennakoiva lihashuolto johon jokaisella pitäisi olla aikaa, eli riittävä lämmittely ja jäähdyttely. Meillä Foxyn kanssa on valtava ero asianmukaisesti huolletulla koiralla ja sitten sillä koiralla jota ei ole huollettu ja puhun nyt siis vain Foxysta. En siis todellakaan ole aina sitä lämmitellyt ja jäähdytellyt oikein, koska ei ole ollut ketään meille kertomassa miksi se tehdään, miten se tehdään ja milloin se tehdään.
Koska koira on tunteva, mutta ei ajatteleva, puhumattakaan että se voisi puhua, minusta on ihan oikein olla ennemminkin ylivarovainen mitä tulee koiran kanssa urheilemiseen, kuin aliarvottaa lihashuoltoa. Ennemmin siis varman päälle pitkät lämmittelyt ja jäähdyttelyt, etenkin, jos koiralla on taipumusta kehittää jumeja esim. rakenteensa (pitkä selkä, neliömäinen kroppa) tai luonteensa (herkästi kiihtyvä/jännittävä) vuoksi. Se ei osaa kertoa, milloin se on kipeä joten parempi tehdä asiat niin, ettei se tulisi kipeäksi ollenkaan. Ja jos on taipumus kehittää jumeja, niin sitten on omistajalla myös velvollisuus aika ajoin tarkistuttaa (vaikkapa fysioterapeutilla), onko harrastuskaverille jumeja tullut ja jos ei muutoin ohjeita saa, niin itse miettiä, onko liikuttaminen tehty oikein.
Uskon kyllä myös, että on luonnostaan terveitä, terverakenteisia koiria, jotka eivät elämässään hierontaa tai fyssaria kaipaa kunnossa pysyäkseen, vaikka harrastaisivatkin. Kuitenkin kiistämätön tosiasia varmasti on, että jokaiselle koiralle (oikein tehty ja oikeassa ympäristössä / mielen- / terveydentilassa suoritettu, jos saivartelemaan aletaan) hieronta kuitenkin on myös rentouttavaa ja rauhoittavaa, eli kaiken kaikkiaan vain positiivista käsittelyä, tarkoittaen, ettei sitä hoitomuotona tarvitse aina käyttää. Yksi hellittelymuoto siis, joka luo taas uusia ulottuvuuksia koiran ja omistajan suhteeseen, koska sitähän voi tehdä ihan oma emäntä / isäntäkin :)
Uskon kyllä myös, että on luonnostaan terveitä, terverakenteisia koiria, jotka eivät elämässään hierontaa tai fyssaria kaipaa kunnossa pysyäkseen, vaikka harrastaisivatkin. Kuitenkin kiistämätön tosiasia varmasti on, että jokaiselle koiralle (oikein tehty ja oikeassa ympäristössä / mielen- / terveydentilassa suoritettu, jos saivartelemaan aletaan) hieronta kuitenkin on myös rentouttavaa ja rauhoittavaa, eli kaiken kaikkiaan vain positiivista käsittelyä, tarkoittaen, ettei sitä hoitomuotona tarvitse aina käyttää. Yksi hellittelymuoto siis, joka luo taas uusia ulottuvuuksia koiran ja omistajan suhteeseen, koska sitähän voi tehdä ihan oma emäntä / isäntäkin :)
Nämä ovat nyt tämmöisiä omia ajatuksia aiheesta, koska koirien hoitajia, hierojia ja harrastajia sekä muita ammattilaisia on nykyisin hyvin moneen junaan ja toivon kovasti, että jatkossakin jokainen koiran omistaja, harrastaja ja ammatinharjoittaja kouluttajasta hoitajaan pystyy tekemään, harrastamaan ja ihan vaan olemaan, kukin oman tyylinsä mukaan, ketään mollaamatta. Kaikille löytyy varmasti se oma tapa toimia ja se itselle paras hoitomuoto omalle harrastuskoiralle, oli se sitten tosiaan vaikka vain se ennakoiva, itse tehty huolto ja koirastaan välittäminen.
Itse aloitin opinnot, koska harrastan ja koulutan koiria (agility). Ensisijaisesti tueksi näihin edellä mainittuihin ja jos siitä tosiaan on ammatiksi asti (niin, ne fysioterapian opinnot siintää siellä jossain kaaaukana, kaukana...!) niin ihana juttu, jos muutkin kuin omat koirat saan siitä nauttimaan :)
Aurinkoista harrastuskevättä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti