Jyväskylässä (myöhästynyt julkaisu)

SM-kisat takana, Foxylle tuolla reissulla yhteensä kolme starttia, joista tuloksina 2 x hyl ja yksi nollavoitto. Nollavoitto ei valitettavasti sattunut perjantaille, (muista viikonlopun päivistä puhumattakaan) ;) vaan torstain KAS ryn iltakisoihin, joissa osallistujia oli luokassamme 7, heh. Valitettavasti myöskin tuo nolla oli samaiselle tuomarille kuin edellinenkin hyppärinolla, joten edes sertiä ei siitä hyppimisenriemusta irronnut, yleistä riemua vain, nolla on kuitenkin aina nolla. :) (rata oli kaamea pelastelurata... video alla)

Lähdettiin siis kisamatkalle torstaina illalla tekemään Ouluun viimeiset koetoimitsijaharjoittelut sekä kisaamaan tuo yksi Jämsän rata. Yövyttiin Oulussa ja jatkettiin matkaa sieltä kohti Jyväskylää. Oltiin hyvissäajoin perillä ja käytiin kirjautumassa hotellille ja sieltä sitten takaisin Tikkakosken suuntaan, joka on muuten oikein kaunis pikkukylä :) - me Jyväskylästä aina tykänneinä varsinkin ihastuttiin.

Kisapaikka oli oikein mainio, erityisesti mahdollisuus koiran uittamiseen vähän joka välissä - Foxy tykkäsi! Kisattiin siis perjantaina molemmat radat, agi ja hyppis. Agilta ensin puomin kontaktivirhe ja sen jälkeen putken väärä pää ja sen jälkeen paljolti kaikenlaista hässäkkää... Sen jälkeen odotettiin toista rataantutustumista n. 3,5h, kisaajia kun oli yli 100 :P Hyppärillä koetin hyvin kovasti keskittyä ongelmakohtiin. (valitettavasti kuvien lataus ei onnistu vieläkään, joten jäätte toistaiseksi ilman niitä ja videoita) Vessaan mennessäkin harjoittelin vielä valssia, jonka olin niin monella jo nähnyt myöhästyvän ja se menikin radalla tosi hienosti ja olen niin ylpeä itsestäni kun selvitin tuon kohdan kunnialla :D Vähään sitä tyytyy. ;) Muutama este tuon onnistuneen valssin jälkeen hyllytettiin muurille, kun Foxy valkkasi sen pituuden sijaan. Valssauksesta varmaan niin huumaantuneena jätin putkijarrut täysin paitsioon ja sinnepä se koira sitten hurautti muurille, kuinkas muutenkaan. Loppuratakaan ei mennyt nappiin, ettei se siihen yhteen virheeseen edes jäänyt, mutta olen ihan mielissäni noista ekasta 10 esteestäkin, jotka siis onnistuivat hienosti. :) Hyvä me!! Ekaa kertaa arvokisaviikonloppuna, niin siis iltakisoissa, itse omalla koiralla startanneena. Foxyhan on itse jo ihan konkari ja ammattilainen lähestulkoon ;)

A-rata, jossa ei kyllä oikeastaan ole mitään erityisen hyvää..


B-rata, muurille asti niin hienosti!! :) Vieläkin tulee hyvä mieli.

Loppu viikonloppu me sitten vaan Esan kanssa chillailtiin ja katsottiin kisoja. :) Oli kyllä ihanaa! Kisapaikalla oltiin molempina päivinä aamusta iltaan, aamujen aikaisuutta tosin vähän verotti hotelliaamiaiset jotka tietenkin piti perusteellisesti hyväksi käyttää kumpanakin päivänä. :) Oltiin tosiaan ekaa kertaa yhdessä reissussa (ilman että olen raskaana tai imetän tai jotain muuta äitihommaa) sitten vuoden 2008, nautittiin siis molemmat. Foxy sai olla niin meidän vauva ja sitä kyllä paapottiinkin sitten; ja se nautti kans täysin siemauksin! Käytiin  Esan kanssa yhdessä syömässä ja yömyöhäisillä pissilenkeillä puronvarressa kuuntelemassa satakielen laulantaa... Ehkä ensi vuonna taas :)

Foxy nauttimassa uimisesta

Sari Puusaari ja parson Chili

Toni Lahdensivu ja parson Maisa

Kisa-aluetta

Juhannuskin tässä ehdittiin viettää, oikein leppoisissa merkeissä. Edeltävän viikon ehdinkin taas ressata omia kisojamme, joten tuo juhannuksen aikainen (liiallinen) rentoutuminen meinasi päästää flunssanpoikasen pesiytymään. Onneksi kuitenkin aloitin hommat eilen reippaana uudestaan, niin hävisi nuokin niiskutukset - tai ainakin viikolla lykkääntyi ;) Nyt sitten pääseekin jälleen keskittymään täysillä tulevan viikonlopun kisoihin, joissa toimin siis vastaavana koetoimitsijana. Ensimmäistä kertaa on tämä pesti ja kyllä se siltä tuntuukin, heheh. Mutta hienot kisat meillä on tulossa, vähän kisaajia, mutta sitäkin laadukkaampia ;) Vaikka ainahan ne sitä on :) joten pitää koettaa parhaansa järjestää kaikille mukava viikonloppu!!

Tiilellä päähän

sai Lisa eilen. Tai ei onneksi päähän, vaikkei sekään kaukana ollut :( Esa heitteli nimittäin terassilta pois vielä viimeisiä keittiöremontin jämiä ja oli ajatellut, että saa ne nopeammin lastattua, kun ensin heittelee ne maahan ja sitten nostelee tiilet kottikärryihin.

No koirathan oli tietenkin pihalla myös, tosin aivan eri paikassa eikä Esa muutenkaan hoksannut niihin kiinnittää huomiota. Ne kuitenkin alkoivat juoksemaan rallia pihalla ja lähestyivät uhkaavasti Esan työpistettä ja juuri kun ehdin huutaa "VARO!" Lisa ja Foxy olivat ehtineet rappujen ja kottikärryn väliin - kuului ulahdus ja Lisa nilkuttaa nolona häntä koipien välissä pois. Kyllähän siinä jo maailmanloppu vilahti silmissä; seitsenkiloinen koira saa melkein samanpainoisesta tiilestä tällin. Lisa piti koko oikeaa jalkaansa jäykkänä ylhäällä olkapäästä asti ja olan tienoilla näkyy tiilen jättämä punainen jälki.

Sisälle sitten siitä ja kylmähoitoa. Lisa linkutti aika voimakkaasti, mutta laittoi jalkaa kuitenkin maahan, pisti heti pötkölleen kun pääsi olohuoneeseen, jotenkin sekin tuntui niin luonnottomalta.. Hain papupussin pakkasesta ja otin koiran syliin ja siihen se rauhoittui, kun huomasi, että sitä hoidetaan. Tovin verran painoin kylmää ennen kuin edes uskalsin tutkia jalkaa. Sylistä päästettyäni Lisa kuitenkin jo varasi jalalleen, varoen tunnustelin sitä ja jalkaa sieti taivuttaa eri suuntiin ja painella nivelen kohdilta ilman että koira reagoi  kuinkaan. Pelkäsin nimittäin pahoin, että isku oli sattunut suoraan olkaniveleen. Jonkun ajan päästä kokeilin jalkaa uudestaan ja olkanivelen yläpuolella lihaksessa tuntui selkeä kohouma, olkanivelestä ehkä puolitoista senttiä pään suuntaan. Että tuuria oli kyllä matkassa valtavasti. Ensinnäkin, ettei tälli tullut tiilen kulmasta - päättelin sen värin leviämisen perusteella, sitä oli isommalla allalla, jolloin tiili on todennäköisesti vain "pyyhkäissyt" ennemmin, kun osunut kulma edellä - ja että se oli osunut vain lihakseen, eikä vaikka päähän, niveleen tai luuhun. Kammottaa ajatellakin... Illasta Lisa linkkasi enää vain hyvin kevyesti, eikä turvotustakaan tullut sen kummemmin, se pieni kohoumakin siitä hävisi tovin kuluttua.

Tänään Lisa varaa jalalle jo normaalisti ja antaa myös käsitellä. Joten emme varmaan lähde edes viemään lääkäriin vaan kotihoidoilla mennään ja annetaan tytön nyt pari päivää vaan lepäillä. Että säikähdyksellä taidettiin selvitä.

Kasvilääkintää ja Lisa koepupuna

Olen aina ollut jonkinlainen kasvilääkinnan kannattaja. Kannattaja enempi kuitenkin, kuin varsinainen käyttäjä, vaikka kurlaankin suolavedellä, kun kurkku alkaa vähänkään oireilla ja pistän valkosipulinokareet korviin pumpuliin käärittynä, jos korvaan koskee. Äitini on näitä konsteja käyttänyt ja ollaan ne koko perheen ja suvunkin voimin toimiviksi todettu. Äitini laittoi minut myös lapsena aina juomaan kuumaa mustaherukka mehua runsaalla hunajalla kyllästettynä, kun flunssa oli aluillaan. (kotoa lähdettyäni en tosin ole vapaaehtoisesti kuumaa mustaherukka mehua enää juonut... heh) Montaa muutakin juttua, tiedän, olisi hyvä silloin tällöin suuhunsa pistää, kuten nokkosta, piharatamoa ja voikukkaa, mutta ne olen sitten (laiskuutani ehkä) jättänyt pihalle kasvamaan tai enintään kitkenyt pois ;)

Viikonlopun aiheena koulussa oli siis kasvilääkintä. Hyvinkin lähellä omaa sydäntäni tämä aihe eikä kyllä tehnytkään vaikeuksia keskittyä asiaan. Vaikka sellaisia ongelmia nyt ei muutenkaan ole näiden viikonloppujen aikana ollut :) Pureuduimme samalla myös koirien ruokintaan, toinen minulle tärkeä asia ja muutamia asioita tulikin uutena ja erityisesti tärkeitä neuvoja omaa tulevaa työtä ajatellen. Hieronnan lomassa on sitten rahkeita antaa myös ravitsemusneuvontaa ja muutenkin huoltaa koira sen kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen - luontaislääkinnän voimin (ja miksei omistajankin!), eikä siis vain pelkkää lihashuoltoa.

Sunnuntaina sain ottaa Lisan mukaan kouluun, sille oli myös luvassa hierontaa. :) Kokemus oli oikeinkin positiivinen noin niinkuin seikkailullisessa mielessä, vaikka arvelinkin, ettei varsinaisia ongelmia tule, koska Lisa nyt on semmoinen mammantyttö, tyytyväinen siellä missä minä olen. Tunnustan nyt tässä, että annoin aamulla koiralle yhden rakeen aconitumia, suoraan suuhun. Ehkä vähän myöhässä, sillä olin jo ehtinyt alkaa liikehtimään lähtöä varten. Otin Lisan myös varmuuden vuoksi eteen istumaan ja kas - se ei läähättänyt koko matkan aikana, yhtään kertaa! :) Ei se nukkumaankaan varsinaisesti laittanut, vaan piti päätään pystyssä ja silmiä kiinni. Rauhoittui kuitenkin jopa makuulleen, eikä yrittänyt kuin muutaman kerran liikkua etupenkiltä taakse tai syliin, mutta niissäkään se ei ollut mitenkään erityisen määrätietoinen, vaan tyytyi etupenkillä oloon.

Liekö tuolla aconitumilla sitten ollut vaikutusta enää kun perille päästiin. Aikansa Lisa hönttäsi, nuuskutteli kasseja ja kävi tutkimassa kaikki huoneet mihin pääsi (keittiö pikkuisen huoletti, kun en koiraa nähnyt ja siellä on koko ajan pöydällä tarjolla keksiä sun muuta, mutta turhaan huolin, keksit sai olla rauhassa). Kuitenkaan mitään piippaamista tai varsinaista rauhattomuutta ei ollut, sellaista uteliasta hiippailua vain. Siihen se sitten rauhoittuikin pian syliin tai peitolle jonka hain tauolla autosta. Olin kyllä arvellut, että se yrittäisi enempi hypellä muiden syliin nukkumaan, mutta kaipa kun minä kerran annoin luvan tulla omaani, oli se paras paikka kuitenkin. Opiskelutoverit jopa kehuivat sitä yllättävän rauhalliseksi - sellaiset, joilla oli rodulla kokemusta ja myös sellaiset joilla ei. Hienosti se osasikin olla.

Iltapäivällä oli sitten hieronnan aika. Lisa pääsi hoidettavaksi, sillä olen ollut huomaavinani (viime viikolla treenien jälkeen) ettei se laukannut oikein rennosti vaan pomputti takaosaa toisinaan. Ensin käytiin koko terveyshistoria läpi niiltä kohdin ainakin kuin muistin / osasin kertoa: Voimakkaat juoksut, valeraskaudet, anaalivaivat nyt ehkä tärkeimpänä. Pomppuherkkyys yleensäkin ja joka tilanteessa, nykyinen silmien rähmintä sekä luonteestakin vähän. Liikunnan ja treenaamisen määrä, sekä tietenkin pennut, rokotukset, madotukset jopa nuo vuoden takaiset tappelut ja mitä kaikkea tässä nyt on ollut. Lisa seisoi pöydällä sen aikaa ja olikin ihan rauhallinen. Sain kehotuksen antaa koiralle lisää rasvaa... Ja tosihan se on, että sitä se tarvitsee, eikä vain lihaa. Järjellähän tämä oli ihan selvitettävissä, joskus sitä ei vaan tajua! Nyt siis kaupasta voita (tietenkin suolatonta), läskiä ja ihraa. Naminam... :) Talvella olen läskiä joskus tarjonnut, mutta siinäpä tuo meidän rasvatarjonta, muu tulee lihan ja luiden mukana, joten tosiaan enemmänkin saisi ja pitäisi tarjota. Kasviöljyä / öljyjä ne saa kyllä, mutta se ei tuota varsinaista rasvan tarvetta tyydytä.

Sitten olisikin jo pitänyt laittaa makuulleen tai oikeastaan kyljelleen. Maatemeno onnistui vielä, mutta kyljelleen se ei olisi halunnut mennä. Jotta Marjut pääsi kuitenkin käsittelemään selän ja etsimään mahdollisia ongelmakohtia selkärangasta mitkä saattaisivat viitata esim. sisäelinvaivoihin, laitoin Lisan itse kyljelleen, kun oltiin ensin koko luokan voimin haukoteltu ja hoihhoijaateltu (minä tietenkin jännitin, ettei se auttanut kyllä hoitoa yhtään!). Kyljelleen menosta alkoi takajalkojen täryytys (hyvin tyypillistä terriereille, toivottavasti omien kanssa tästä päästään eroon kun tarpeeksi paljon tulee käsittelykertoja, helpottaisihan se hoitoa huomattavasti), joka lakkasi vain hetkittäin. Olin itse koiran kanssa ja pitelin sitä etutassusta ja silittelin päätä. Silmiään se kuitenkin laittoi kiinni, eikä sen enempää tilannetta stressannut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Lisaa hierottiin muualla kuin kotona ja toinen kerta jonkun muun kuin minun toimesta, joten mikään kokenut hierottava se ei ole.

Selkärangasta ei löytynyt mitään johon koira olisi reagoinut. Lisalla lonkat voisivat olla paremmin liikkuvat, tämä huomattiin niveliä mobilisoitaessa. Ne siis mahdetaan kuvata nyt kesän aikana, ennenkuin aloitetaan kisaamaan enemmälti. Vasemman polven kohdilta löytyi jotain myös - lumpio ei tosin ollut löysä, vaan ongelma saattoi olla lihas- /jänneperäinen. Pomputtaminen tai oikeammin pompahtava laukanvaihto on minusta kuitenkin yleensä kuitenkin alkanut oikealta puolelta, pitää vielä tarkkailla asiaa.

Edessä jumissa oli kovastikin oikeanpuoleisen jalan, jos en aivan väärin muista, iso liereä lihas, joka kuuluu syviin lihaksiin ja se siis pullotti tai sai kolmipäisen olkalihaksen pitkän pään pullottamaan. Mahtanee olla kontaktitreenin tulosta ja neuvona oli venytellä koiraa enemmän.

Samalla opiskelijoita pommitettiin lihasten ja luuston tuntemuksen kysymyksillä, useampaankin osasin vastata, mutta kyllä pää välillä löi ihan tyhjää...

Kaikki koiramme saivat vapun tienoilla rokotenosodit homeopaattisena hoitona ja tuota hoitoa jatketaan nyt vielä liuoksen laimennoksella ja seurataan sen mahdollisia vaikutuksia. Tuon avulla voisi olla mahdollista, että hormonaalinen toiminta heikkenisi ja myös silmien rähminen loppuisi. Toivotaan parasta ja katsellaan sitten jatkohoitoa, jos tarpeen. Muutoin ei Marjut koirasta vikaa löytänyt. Hormonaaliset ongelmat hän totesi myös jalan heijastealueiden kautta ja niihin siis viittaa koko koiran käytös; uroskoirien päät sekaisin saavista juoksuista maitorikkaisiin valeraskauksiin ja noiden mukana tietenkin myös mielialan ailahtelut.

Tällaista opittua tällä kertaa, nyt pitäisi taas paneutua syvällisemmin kirjoihin, lihaksisto ja luusto kun saisi olla vielä paremmin hallussa itsellä...

Koulutustilojen takapihalta aukeaa hermosat voikukkaniityt, siis kauniit :) Otin Lisasta kuvia siellä kirmaamassa, ja tästä piti tulla kaunis voikukan täyteinen postaus, mutta tietokoneen kortinlukijoissa on pahasti häikkää, enkä saa kuvia ladattua koneelle. Ehkä joskus taas, jos sittenkään - toivottavasti ei sentään tarvitsisi uutta konetta laittaa. Tämäkään reppana kun ei ole kuin vasta 2,5v vanha, jos ei aivan sitäkään.

Mutta nyt ulos kitkemään niitä lääkekasveja - mutta jos tällä kertaa jokusen ottaisi ihan käyttöönkin asti... :) Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja hui, kolmen päivän päästä lähdetään reissuun...!!

Valaistuminen...

Pääsin livahtamaan hetkeksi aikaa Lisan kanssa kentälle ennen iltatoimia :) Ulkona oli kamala vesisade ja myräkkä, mutta eipä tuo niin haitannut - kumpaakaan - ennen kuin jäähdyttely lenkillä, jolloin Lisa oli ehkä maailman surkein olio ja olin jo aikeissa kaapata sen syliin jossain vaiheessa loppumatkasta.

Otettiin samaa rataa lähes tulkoon kuin mitä Foxykin videoilla teki, putki vain eri kohdassa ja suorana (pimeää kulmaa siis harkattiin) ja hypyt myös kauempana kontakteista. Kontaktit pelitti hienosti, "rätätä" tullaan alas aina, menin lujaa tai hitaasti, pysähtyy yleensä, ei aina, mutta vaadittaessa kyllä. Puomilla meinaa edelleen himmata ja jäädä liian ylös, joten pitänee ottaa perusasentoa vielä treeniin.

Meillä edellisellä kerralla tuotti aivan äärettömän suuria vaikeuksia välistävedot. Ne vaan ei onnistuneet, ei mitenkään. Sain sitten Lisan suorittamaan saman estejärjestyksen ottamalla sen vastaan toiselta puolelta, ajoittamalla hyvin tarkasti ja olemalla itse turkasen nopea. Se kun on sekunnissa kädessä, jos ei tiedä mitä pitää tehdä seuraavaksi tai muuten vain ole ajoissa. No, se nyt oli ihan vain ongelman välttelyä, koska nehän oli sitten takaakiertoja, eikä välistävetoja. Kokeiltiin tänään sitten taas ihan noita perus välistävetoja ja ne meni edelleen todella surkeasti.... "hyppy - tässä!" -käskyillä, käsillä näyttämällä, kropan kierrolla, alas menemällä jne jne.  yritelmillä sitä taas tahkosin, kunnes keksin jättää äänen pois. Lisan ollessa kyseessä ääni ilmeisesti kannustaa sitä sen verran, että se unohtaa / jättää seuraamatta kropan liikkeen ja vaan etenee hullun kiilto silmissä jos esteitä on näkyvissä (Oikeasti se on aika huvittava näky; sitten kun se on lopettanut sen hullunlailla etenemisen, se tulee vinkuen luokse että nytkö, nytkö, teinkö oikein, missä pallo??!). Mutta siis, heti kun keskityin vain  siihen ohjaamiseen ja liikkumiseeni ja jätin äänen pois - niin voilá!! Se reagoi todella herkästi kaikkeen!! Oltiinpas me iloisia tästä oivalluksesta :) Videota ei valitettavasti heru - aikaa oli niin vähän, etten kehdannut alkaa toteuttamaan ideaani lastenvaunujen kuomun alle kätketystä kamerasta, vaan mentiin ihan vaan pelkän pallon kera.

Lisan kanssa on taas saanut ihan erilailla käyttää päätään ja tosiaan miettiä miten koiraa ohjataan ja jos ja kun se ei toimi, niin mitä itse tekee väärin. Aika hauskaa oikeastaan ja niin palkitsevaa, kun se sitten meneekin lopulta hyvin <3 

Kontaktitreenit alkuviikosta

Mutta pitkä matka on vielä siihen, että kisoissa nähdään edes tällaisia kontakteja, näistäkin kun minä löydän vaikka kuinka paljon vikaa... Mutta no, kuten tässä joku aika sitten Esalle totesin, olen ihan liian kriittinen oman suorittamisen kanssa. Minulla on jokin kunnianhimoinen (ja vielä kaiken lisäksi todella epämääräinen ja ailahteleva) visio siitä, millaiselta meidän menon kuuluisi radalla näyttää. Ja oikeastaan sen oman hauskan pidon, nauttimisen ja oppimisen kustannuksella. Vaadin ja haluan ihan liikaa kun vähempikin riittäisi tuottamaan sellaista tulosta mihin olisi jo aivan tyytyväinen. Parhaimmat suoritukset radalla olen onnistunut loihtimaan silloin, kun keskityn vaan fiiliksellä tekemiseen, enkä siihen miltä kaiken pitäisi näyttää ja miten jokin pitäisi tehdä. Niin että pitäisi ja pitäisi, miksi pitäisi?

Kesä

Olimme eilen illalla Kemissä juhlimassa sukulaista joka täytti 60-vuotta. Pienet kahvitarjoilut vain, otettiin Jore mukaan ja niillä olikin Ilsen kanssa veikeää saippuakuplia jahdatessa :D

On se vaan edelleen niin isänsä poika :)

Nämä kuvat ovat jäähdyttelylenkiltä tiistailta muistaakseni. Niin reipas, niin ihana, niin rakas.

Ja sitten tämän päiväiset. :) Aamulla Foxylta otettiin ikivanhaa, irtoavaa karvaa irti tukottain tuolta selästä ja takapuolesta, kylläpä sitä vaan taas oli jäänyt. :P Iltapäivällä sitten sama pöytä muuttui hierontapöydäksi ja sain likistettyä kolme varttia Foxyn hieromiseen. Uskaltauduin ihan ulkona hieromaan, aurinko lämmitti juuri sopivasti, meillä on kuitenkin edelleen aika viileä ulkona, että pitkähihainen sai itsellä olla päällä. Ja Foxy kyllä nautti... se ei ole koskaan ennen rentoutunut hierottavaksi noin hyvin!!! :) Ja olikin tosiaan aihetta nyt kun ollaan treenattu ja se on selvästi lihaksiin jäänyt tuntumaan. Antaa koiran nyt lepäillä muutama päivä, ensi viikolla treenataan jotain muuta kuin kontakteja - antaa niiden nyt muhia - ja jos viikonloppuna sitten taas hieroisi kertaalleen ennen Jyväskylän reissua.