Torstain treeni + radanlukutaito

Rata on vain oma hahmotelma treenistä

Raunon luennolta ja varsinkin eiliseltä treeniltä oppi taas uutta.

Lyhin reitti tai edes suoritustavaltaan nopeimmalta vaikuttava reitti ei todella välttämättä olekaan se paras. Päästiin kellottamaan käännöksiä ja suoritustapoja välillä 2-4. Vaihtoehtoina oli lyhyin reitti + niisto kolmoselle vs. pidempi reitti + valssi kolmoselle ja putkeen.

Ja niin vain se ajallisesti paras vaihtoehto sinne valssin puolelle kallistui jokaisella! Vasta sitten kun hyppyä siirrettiin reilulla metrillä kauemmas (punainen hyppy on n. alkuperäisellä paikallaan), aikaero alkoi tasoittumaan, varsinkin minulla ja Lisalla, mutta edelleen tuo valssilla suoritettu hyppy oli nopeampi kaikille.

Sen lisäksi myös ohjaajan että koiran suoritus helpottuu valssatessa, ja osalla koirista aikaa meni jopa puoli sekuntia vähemmän. Lisan kanssa saatiin jotakuinkin sama aika molempiin. Enempi olisin varmaan voinut kannustaa ja hoputtaa, jolloin aika olisi mahtanuta olla eri, samoin ottaa koira matkaan 1 esteeltä, kuten Katja ja Olga tekivät. Olga tekikin huippuaikoja :)

Hiottiin uudemman kerran myös putkeen vientiä Aan alla, huomattavasti paremmin tuloksin! Ehkä jos olisi aivan pakko tai ei mitään menetettävää, uskaltaisin jopa kisoissa kokeilla persjättö vientiä putkeen, mutta hui kun siinä pitää oikeasti olla ajoituksen kohdillaan. Vaan ei siinä mitään, Lisa teki sen aivan mahtavasti silloin kun tein itse oikein ja oikeaan aikaan. Ensin piti varmistaa koira vasemmalle puolelle, kun sen oli jättänyt tekemään siivekkeen kiertoa 12 ja sitten käskyn kera persjättö, ei liian varhain tai myöhään, jolloin koira haki putken tosi näpsäkästi. Osalla koira vaan liikkeen mukana luki sen putken, meillähän Lisa lähti viime viikolla minun liikkeen mukana putken ohikin.

Pujottelun Lisa teki loppuun asti edessä olevasta seinästä huolimatta, mutta sinkosi kolme kertaa peräkkäin hypylle 12!! :D Olipas se hassua. Vaikka siis ohjasin koko ajan pujottelun oikealta puolelta ja pidin kyllä meteliä itsestäni. Taitavaa sinänsä, mutta ei se kisoissa toimisi ;) eikä kisoissa seinä olisi aivan noin lähellä sentään.

Hyvät treenit siis jälleen. Huomenna meillä onkin taas kasvattitreenit, nyt se muistikortti matkaan!

Voihan näyttelyt! Ja kun sinne ei pääse.

Olisi mukavaa käydä koiran kanssa näyttelyissä. Minussa asuisi sellainen iso näyttelyihminenkin, parson kun on siitä niin käsittämättömän upea rotu, että se voi olla ihanteellinen siinä mihin se on jalostettukin sekä monessa muussakin lajissa. Eli valion voi saada keskiverto parsonista sekä luolilta, näyttelyistä että agilitystakin. (tokikaan ei ilman työtä...) Ei siis olla tehty eroa ns. työ- tai näyttelylinjojen tai tyypin kanssa kanssa, kuten esimerkiksi monella muulla "agilityrodulla" meinaa olla, jos ei pelkän ulkonäön (karva, tyyppi), niin sitten esimerkiksi kokonsa vuoksi, jolloin pelkän agilityn vuoksi haetaan ihannetta pienempää jne. Mutta näistä olen jaarittanut ennenkin.

Nyt haluan siis puhua näyttelyistä - ja siitä puhe mistä puute!

Kasvatin kanssa kehässä kevät 2013

Kävin viimeksi näyttelyissä omien koirien kanssa 2012 lokakuussa rodun erkkarissa Lisan kanssa, jolle tuloksena sieltä H. Tuomari katseli Lisaa itseasiassa todella lupaavasti ensimmäiset kiekat ja seisotukset, josta olin aivan otettu ja ihmeissäni, mutta huono karva ja lopulta moni muukin juttu ei sitten ollutkaan Lisassa niin kivaa. Mutta Lisa siis esiintyi tosi kivasti ("Uuuh! Ihana pallo!" - niin se ajatteli ja pönötti menemään), ja siinä uskon onnistuneenikin, vaikkei Lisa jäänytkään yhteenkään kameraan tuolloin ikuistetuksi, valitettavasti. Jorekin oltiin tuolloin erkkariin ilmoitettu, mutta lopulta jänistettiin, eikä päästetty sitä kehään murisemaan tuomarille.

Lisa vuosikkaana ja samanlainen se on vieläkin <3 p="">

Jore juuri ennen erkkaria syksy 2012

Foxy oli, anteeksi kamala ilmaisuni, pikkuvikainen parson (puhun kuin Esa autoista..). Sillä oli vähän liehukorvaa, ei niin hyvä liike, oli matala asentoista häntää ja joita kuita tuomareita myös sen pilkutus vaivasi. Silti oikean tuomarin kohdalle satuttua ja trimmauksen osuttua kohdilleen, se ehti saada kaksi sertiä Suomesta ja yhden Ruotsista, eli ei pöllömmin ollenkaan - se oli siis vain sertiä vaille kahden maan valio. Ja sehän oli aivan totta, että sain myös esitettyä sen hyvin - se osasi pönöttää kehässä ihan sievästi ja tykkäsi siitä. Lopulta... Monet virheet kun ehdin tehdä esittämisen ja näyttelyihin valmistautumisen suhteen.

Foxyn viimeinen näyttely ja kolmas serti

Foxyn kanssa kehässä esiintymiseen auttoi aivan varmasti agility. Agilityn myötä se oppi mitä minun kanssa tekeminen saattoi parhaimmillaan olla. Agility antoi sille syyn odottaa innokkaana, oli se sitten nami tai lelu, vaikka olosuhteet näyttelyissä olivatkin hyvin erilaiset. Foxy oli myös siitä mainio, että se rentoutui tilanteessa kuin tilanteessa. Ei tosin tehnyt niin aina, ensimmäiset kehät (junnnuista nuorten luokkaan) oli aika kamalaa koheltamista, Foxy joko jäykisteli tai jännitti ja hermoili, tai jos esiintyminen onnistuikin, olin trimmannut sen huonosti ja mitä milloinkin. Vuosien varrella opin kuitenkin niksit sen turkille ja meidän työskentelysuhde vahvistui, ja luottamus sekä esiintymisvarmuus parani sen myötä. Se parani kuin viini vuosi vuodelta, minun kulta.

Tiedostin silti Foxyn virheet hyvinkin selkeästi, ei mennyt yhtään näyttelyä, etteikö jostain niistä tai useimmiten useammasta olisi mainittu. En pitänyt Foxya varsinaisena komeettana näyttelytähtien taivaalla tai edes mätsäritähtien, mutta tykkäsin silti panostaa karvaan ja esittämiseen ja uskoin, että ne usutettua yhteen muutaman pikkunäyttelyn kanssa kenties, potti olisi joskus korjattavissa. Sen olisi varmasti saanut toimivaksi paketiksi lyhyemmälläkin ajalla, jo junnukehiinkin, kun olisin tiennyt paremmin ja aiemmin.

Sillä totuushan on se, että esittämisellä on valtava painoarvo kehässä. Vaikka usein jotain muuta itselleen vakuutteleekin ;) Toki moni tuomari katsoo myös huonoa esittämistä läpi sormien, varsinkin jos valinnan varaa ei pahemmin ole tai jos kyseessä on nuori, mutta erityisen lupaava koira, mutta mitä enemmän ikää tulee tai mitä suurempi kehä on kyseessä, sitä kauniimpaa ja inspiroivampaa esiintymistä haetaan ja sillä myös pärjää - jopa huippua huonompi koira.

Muistan kun viimeksi erkkarissa tuijottelin koiria tai jälkeen päin olen katsellut kuvia isoista näyttelyistä, ja nimenomaan paras narttu tai uros kehistä tai kokonaisista kilpailuluokista. Tuolloin katse hakeutuu automaattisesti niihin joilla asento säilyy, olemus on rento ja luonteva, jolloin selkälinja ja kulmaukset näkyvat edukseen ja koirasta voi nähdä että se nauttii olostaan kehässä. Ja näin käy myös tuomarille. Siis vaikka katsella pitää ja tuleekin katseltua kaikkia koiria kehässä, sitä lopulta aina päätyy katselemaan niitä kauniisti esiintyviä, kerta toisensa jälkeen. Koska ne ovat kauniita katsella. Rimpuilevat ohitetaan hyvin nopeasti, arat vielä nopeammin, asentoa hakeville annetaan armoa - mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Ja puhumattakaan siitä viimeistellystä trimmauksesta.

Rento ja nautiskeleva, viimeistelty olemus

Jännittynyt ja trimmauskin vähän viimeistelemättä

Seisomista vaikeampaa minusta vielä, on ryhdikkään ravin löytäminen. Meillä ongelmia on tuottaneet ihanat hajut, kiristävä panta, muut koirat ja mikä milloinkin, joskus myös liian rento meininki, pää rennosti alhaalla. Ihanne olisi löytää ravissa sivuprofiili, jossa pää on ylväästi tai ainakin melko korkealla, häntä pystyssä ja lennokaskin ravi. Kuvittele tilanne jossa koirasi näkee pihalla tai lenkillä jotain kevyesti kiinnostavaa, jossain kauempanakin, ja lähestyy sitä muutamalla raviaskelelella ryhdikkäästi, pitkällä askeleella, pää pystyssä. Sellainen liike ja asento olisi kovasti ihanteellinen myös näyttelykehässä; ryhdikäs, koiran temperamenttia ja luonnetta ilmentävä. Tai niin sen ainakin itse näen.

Rento askellus, muttei aivan niin pirtsakka asenne, kuin kehiin toivoisi.

Luin jokunen vuosi sitten tosi hyvä kirjoituksen näyttelyharjoittelemisesta täällä. Hyviä vinkkejä siihen, miten sitä innostunutta ja ryhdikästä esiintymistä voisi lähteä harjoittelemaan. Ja se todella kannattaa.

Samalla sivustolla on vinkkejä myös trimmaukseen, irskin tosin, mutta paljonhan näissä on samaa.

--

Mutta voi huokaus kun ei ole koiraa kehään vietäväksi asti. Toivon kovasti, että Igsyn ruokavalio saataisiin sellaiseksi, että näyttelyissä käyminen voisi olla yksi harrastusvaihtoehto. En vain tiedä miten pahasti meidät tuomitaan jos vien näyttelyihin rakenne- ja haimavikaisen koiran? Näyttelyissä käyminenkin kuitenkin on perimmiltään kilpailemista. Mikä siinä on että pitää aina päästä kilpailemaan? Vaan siellähän ne on kaikki muutkin.

Kuulostaa kyllä omaankin korvaan pahalta.

Mutta jos se on yksi niitä turvallisimpia harrastuksia mitä saatan sille keksiä, niin voiko siitä tuomita?  Usein harrastaminen kuitenkin vie, ennemmin tai myöhemmin sinne kilpailuun. Paitsi metsästys, vaikka palkintojahan tavallaan siinäkin haetaan saalista etsittäessä. Olen tullut kuitenkin Igsyn kanssa siihen johtopäätökseen, ettei sen kanssa voi harrastaa liian raskasta ja rasittavaa ensinnäkään siksi, etten tiedä miten sen selkä kestää tai miten se sitä edes oirelee ja toiseksi myöskään siksi, etten pysty tarjoamaan sille tarpeeksi energiapitoista ruokaa, jotta se pysyisi kunnossa kun kulutus lisääntyy.

Jotain pitäisi siis keksiä, mutta mitä. Kenties aika näyttää, siiheksi haaveillessa!

Alkeisaksaa vol1

Pääsin tänään puuhastelemaan alkeisjuttuja kahden kaverin ja heidän koiriensa kanssa :) Oma pikkuinen Nelli-kasvatti tuli emäntänsä kanssa Laivakankaalle, sekä eräs hurmaava shelttiherra Ruu, joka jatkossakin nähdään näissä kuvioissa, koska on aivan uunituore arcticilainen!

Hallilla Nelli ei ollut aikoihin käynytkään, joten tuoksut meinasivat aivan saada vallan. Onnistuttiin kuitenkin hyvällä menestyksellä tekemään paria hyppyä suorassa ja ensin lyhyttä putkea sekä pitkää, mutkaistakin. Luoksetuloja treenattiin myös pariin otteeseen ja on siellä vauhtia jossain piilossa, motivointi vaan on nyt alussa se juttu, lelutkaan kun eivät oikein kelvanneet, makkarat sentään.

Ruu on pentu- & alkeet käynyt ja osasi jo mennä hyppy-putki-hyppyäkin. Se otti hyvin kontaktia ja vauhtiakin se kerrytti varsinkin putkeen päästessään.

Mukavaa tämmöinen, kun kasvattejakin näkee ja kavereita :) muutaman kerran olen hallia varannut nyt kasvattikäyttöön ja useampiakin tulijoita on jatkossa odotettavissa - ensi kerralla toivottavasti myös muistikortti mukaan kameraan! :/ Se nimittäin unohtui nyt.

Igsy oli mukana istumassa ja katsomassa. Niin reipas ihana napero se on!

--

Tultiin hallille aiemmin Lisan, Igsyn ja Ossin kanssa ja Lisa pääsi testamaan putkihässäkkää, jossa koetin aina karata jonnekin aivan muuhun suuntaan kuin mihin Lisan putki vei, sekä viedä sitä putkiin pakkovalsseilla sun muilla epämääräisillä, "vaarallisilla" kuvioilla. Muutamia virheitä siellä tuli, mutta ihan se kuitenkin niitä putkia koettaa lukea, ettei se aivan niin toivoton ole, kuin pelkäsin.

--

En saattanut olla ilmoittamatta Lisaa OKK:lle maaliskuussa, vaikka olisinkin toivonut miniluokista isompia. Näillä näkymin Activen kisat jää väliin kuitenkin, joten jos siis Lisa vain pysyy edelleen terveenä, me starttaillaan taas vajaan kahden viikon päästä. Olen päässyt yli sunnuntaisesta masennuksestanikin, se oli varmasti lähinnä tosiaan vain sitä väsymystä.  Kyllä ei voi jättää nukkumisia tuolla tavalla vähälle, jos meinaa reissata ja kisata noin paljon. Ei se vaan toimi niin.

Kisavideoita olen katsonut ja katsonut ja todennut, että Pellossa en liikkunut ollenkaan, oikein mitenkään. Kontaktiongelma oli varmasti ongelma juurikin siitä syystä etten liikkunut (vaikka pitää ne kyllä saada "liikkumattomaankin" kuntoon, ei onnistu noin, että siitä ja tästä syystä se ei pysy ja muuten pysyy - jos pysyy). Haukiputaalla kahdella jälkimmäisellä radalla liikuin ajoittain hyvin ja sillä draivilla tulee myös jatkaa seuraavissa kisoissa (ja treeneissä) jos OKK:lle asti selvitään. Koira hanskassa ja jalat ilmassa! Pitää vielä tuijottaa niitä liikkuvia videopätkiä ja fiilistellä vähän ennen kisoja.

Huomenna lähden Raunon radanlukutaidon luennolle. Vähän jotain rennompaa välillä kun ei tarttee koiraa ottaa mukaan.

Pohjanoteeraus

Että sellaisesti aloitettiin tämä kisakausi. Luleån hyvät hetket on jo unohtuneet. Samoin hyvät neuvot kisoihin valmistautumisesta. Masennus iski just nyt. Tai ei nyt ihan, kai väsyttää vaan. Viikonloppuna tuli ajettua n. 600km, oleskeltua kisapaikoilla 15 tuntia, istuttua auton ratissa 8 tuntia ja nukuttua reippaat 10h.

Muisteloissa 5 hylättyä rataa.

- Yksi hyvä hylly (E-rata, radalla vain yksi ainokainen virhe)

- Yksi melkein kokonaan tsempattu rata (F-rata)

- Yksi melkein hyvä yritys

- Kaksi aika kamalaa kyhäelmää kontaktiloikkineen, joista kävelin ulos, vaikkei hylkyä välttämättä alla vielä ollutkaan. Tai kuten aina, osuu se kontaktille, mutta ei se pysähdy.

Nyt väsyttää aivan liikaa, että jaksaisin oikein analyseerata ratoja, kun olen sen jo muutamaan otteeseen tehnyt. Juoksin minä pari kertaa ihan kovaakin, Haukiputaalla lähinnä. Activella oli muuten myös todella hyvä pohja juosta, uusi kumirouhe täytteinen keinonurmi.

Mutta, olisi pitänyt juosta vielä enempi ja mikä tärkeämpää, keskittyä paremmin. Hieno nollarata (ym. Haukiputaan E-rata) menetettiin ylimääräisellä takaakierrolla kun vasitella koiran sinne ohjasin. Voi itku... Myös Moilasen radalla valunut valssi jäi harmittamaan tosissaan.

Räsäsellä oli tosi kivoja ratoja ja samaan tapaan fiilistelin myös Moilasen radalla. Vertasella tällä kertaa aikamoista kiemurtamista meille, rataprofiileista en saanut otetta oikein kuinkaan... Tapojeni vastaisesti tuijotin viime tippaan asti miten muut radan selvittävät ja kun oma vuoro tuli, hyvä jos muistin miten rata vietiin loppuun asti.. Toinen rata oli vähän mukavampi kuin ensimmäinen ja enhän minä sitä ekaa ohjaamaan oikein päässytkään.

Nyt haluaisin vaan nukkua.

Kennelyskästä + eiliset treenit

Ahdistaa vähän ajatus yskästä, kun kisoja on tulossa. Sitä on ollut täällä Kemi-Torniossa liikkeellä runsaastikin, vaikkei meidän seurasta ole ketään vielä korviin kantautunut.

Viime viikolla Luleåssa joku yski siellä lehterillä. Mutta niin yski Lisakin alhaalla maneesissa palloa haukkoessaan. Tarkoitan siis, että yskä saattoi olla jotain muutakin. Kuulin vain yhden koiran yskivän kerran useampia yskäisyjä peräkkäin.

Käytiin eilen treeneissä kuitenkin normaalisti. Samoin toissapäivänä hallilla. En ole meillä yskän oireita havainnut, ei aamu- eikä yöyskintää, ei yskintää rasituksessa tai ilmankaan rasitusta. Eilen treeneissä Lisa sai kuitenkin taas pallon kanssa yskänkohtauksen ja taas ahdisti. Entä jos sillä sittenkin on se?

Minua ei siis ahdista se, että koirat saattavat sen kisoista saada vaan se, että meillä olisikin yskä jo itämässä vaikka tuolta Luleåsta ja tietämättäni menen sitä seuraaviin kisoihin muille tartuttamaan. Tällainen tilanne tietenkin varmasti monella on ja tällä tavalla yskä myös tarttuu ja tarttuu vain, eikä siitä oikein päästä eroon. Luleån kisoista lähes kaikki samat suomalaiset koirakot ovat menossa myös Pelloon kisaamaan. Yhteenkään koiraan en kyllä Lisan antanut nenäkontaktia tai muutakaan kontaktia ottaa.

Yleensä yskänepidemiat saavat alkunsa isoimmista näyttelyistä vuoden vaihteessa. Toiset sanovat, että tauti tulee sinne ulkomailta ja sitten leviää vähitellen pitkin Suomea. Ehkä yskänepidemiat olisivat parhaiten vältettävissä niin, että isoihin näyttelyihin osallistuvia koiria rokotettaisiin enemmän yskää vastaan, jolloin ne ehkä paremmin välttäisivät yskän levittämistä kotiseudulleenkin. Ja sitä nenäkontaktiahan tulisi välttää aina näyttelyissä ja kisoissa.

Kaikki taitavat tietääkin jo neuvot kennelyskää koskien, mutta kertaanpa vielä. Kennelyskän sattuessa omalle kohdalle, tulisi koiran kaikenlaista rasitusta välttää, sillä jälkitaudit voivat olla kaameat. Samoin tulisi myös pitää treeni- ja kisataukoa sekä välttää koirakaverien tapaamista vielä 2 viikkoa taudin ensimmäisestä oireettomasta päivästä lähtien. Eli ilman jälkitautejakin koirakamu- & treenitauko yskän takia kestää vähintään 3-5 viikkoa. Ja jos treenit aloittaa liian aikaisin, niin siitä kärsivät pahimmassa tapauksessa sekä oma, että muiden koirat. Jälkitaudit tosin voivat iskeä, vaikka kaiken koettaisi tehdä oikeinkin..  joten varovaisuus kyllä kannattaa.

--

Eiliset treenit

Meillä ei ollut eilen koutsia. Rauno oli tehnyt meille tällaisen kiemuran, ja hox! ohjaajan linjat siis piirrettynä myös. Kirjoitin alla olevan treeniraporttina meidän FB- ryhmään, meillä ei mennyt aivan tämän treeni nappiin...! Toivottavasti kisoissa menee paremmin. :)

Alun esteet 2-8 ovat myös aikalailla tarkka kopio viikonlopun kisoista. Muitakin pätkiä voi olla sunnuntailta radoilta, joilla me ei oltu.

Alku meni nyt ok, saksalaisiakin kun oltiin ehditty harjoittelemaan. Otin 2. hyppyä sekä pakkovalssilla että saksalaisella. Putkelle viennissä oli ongelmia, kun piti suorittaa putken puolelta, Lisa haki joko aata tai putken ohi minun perään, yleensä jälkimmäistä. Näitä pitää harjoitella! Kisoissa oli samaa ongelmaa, eli ei lue putkea kun minä liikunkin voimakkaasti toiseen suuntaan. (Aan puolelta putkeen vietäessä Lisa pitää saattaa pitkälle putkeen, eli jos putken jälkeinen hyppy olisikin himpun enemmän alempana, niin kyllähän se helposti sen ehtisi suorittaa väärin päin, koska en ehdi sitä ohjaamaan, kun pääsen putkelta liikkeelle niin myöhään, tässä Lisa sai onneksi edetä rauhassa.)

Hyppysuoraa 8.-10. jouduttiin helpottamaan, kun viimeinen hyppy tuli jokseenkin liian lähelle seinää.

Lisa lähti hyvin herkästi kiertämään minua pujolle viennissä, ja se tökki ihan loppuun asti! Oma moka tietenkin, kun en odottanut koiraa oikealle puolelle ensin. Tällaisissa takaakierroissa on meillä ennenkin ollut ongelmaa.

- Sitten tuli se vaikein kohta tuolla pujottelulta lähdössä (seinä tuli n. 1m päähän). Sain jonkin verran otettua sivuetäisyyttä, mutta taisin vain aina liian myöhään lähteä valssaamaan tai persjättöämään, niin että joka kerta auttamatta koira luki 13 esteen väärältä puolelta. Enkä ikinä ehtinyt ajoissa persjättöön! Joten tämä jäi nyt seuraavaan kertaan.

Huom. Jouduttiin tekemään tästä hyppykulmasta vaikeampi, koska ei saatu 12 ja 13 hyppyjä mahtumaan oikein. Varsinkin tuo 13 hyppy oli reilusti kauempana seinästä, jolloin koiralle loogista oli suorittaa se seinän puolelta, ellei ehtinyt työntämään sitä oikealle puolelle.

Ja siksipä loppu"suoran" tein täysin ohjeiden vastaisesti takaaleikkailemalla enkä todellakaan koiran edellä !! Haastetta siis vielä jäi! :)

E & K taisivat saada ihan ohjeiden mukaisestikin radan tehtyä alusta loppuun. :) J:n suorituksia taas en ehtinyt nähdä montaa, kun oltiin aina Lisan kanssa kävelyllä.

Mutta kaiken kaikkiaan siis melko haastava rata, ehkä jos joku olisi ollut siinä vaan takomassa uskoa ja toistoja toiston perään, niin olisi saanut sen onnistumaankin. Kokonaisuudessaan se onnistui nyt vain niin, että ohjasin putkeen Aan puolelta, pujolle viedessä tuli virhe ja loppusuora takaaleikkauksilla. Ei kun ei niin ei! Mutta ensi kerralla sitten, ei auta kuin harjoitella!

Omat treenit päivänpaisteessa + video

Oli niin ihana paisteinen päivä, että lähdettin lasten kanssa hallille. Auringonpaiste kun tarkoittaa sen lisäksi, että on sekä kirkasta että ihanaa, myös sitä, että hallilla on lämmin, vaikka mittarit pakkasta näyttääkin. Ja olihan sitä lämmintä, lapset vähensivät vaattetta loppua kohden koko ajan ja koiria sai koettaa juottaa joka välissä.

Mukana oli Lisa ja Igsy. Harjoiteltiin Lisan kanssa niitä saksalaisia, kun ne jäi kaihertamaan mieltä kisojen jälkeen. Videolle ei tullut kuin onnistuneita otoksia, vaikka akun loputtua otettiin useampi epäonnistunutkin vienti kepeiltä otettuna. Ne ei ole niin sulavat kuin haluaisin, välyä on aivan liikaa minun ja esteiden välissä ja sutjakkaammin toki voisi liikkeelle lähteä.

Kokeiltiin myös vastakäännöstä putkelle, testailtiin molempia kontakteja vauhdissa ja lisäksi hioin keppikulmia. Videolle tuli vain alun kokeilut kepeiltä, lopuksi otin reilumman matkan päästä ja jopa niin, että pysyin koko ajan Lisasta kahden metrin säteellä ja pystyin juoksemaan edellä olevan esteen taakse kauemman siivekkeen takaa vastaanottamaan Lisan takaakierrolle. Samoin paremmat olivat myös ronskin persjätöt tai päällejuoksut jne pujottelun loppupäässä, nekään ei videolle päässeet.

Videolla on pätkä kuvattu lapsia varten. Ilsen tähtitunnelli... huuu... Aika hieno :) (Kosmisia äänitehosteita en tee minä, vaan Lisa)

/div>

Igsyn kanssa juostiin putkea ja se rallatteli hallilla minkä ehti, nautti aivan taatusti. Videot vaan ei onnistuneet, kun kuvasin liian kaukaa. Arvatkaapa missä jouduin sen pitämään kun Lisa treenasi? En missään!!! Se istua nakotti hihnan päässä aivan videokameran alapuolella! Ihana nappula! Se on aika pikkuinen, ehkä 32-33cm vain ja tuntuu vielä pienemmältä, hankala arvioida.

Eroahdistuksesta

On ollut ihana tulla kotiin ja todeta, ettei yhtään heiluvahäntää tule ovella vastaan :) Lisa meillä on stressannut oikeastaan aina jonkin verran, jos se jätetään yksin kotiin, eikä Foxy minusta oikein parantanut asiaa, mitä vanhemmaksi tuli. Ehkä niillä se yhteiselo ei muutenkaan ollut niin auvoisaa, että toisesta olisi voinut oikein saada kaveria yksin ollessaankaan. Nämä ovat ensimmäisiä kertoja ehkä ikinä? kun Lisa ei tule ollenkaan ovelle vastaan, kun tulen kotiin. Se vaan jatkaa unia Igsyn kanssa.

En tarkoita siis, ettei se olisi koskaan ollut rauhassa kotona. Se osaa olla rauhassa aina jos laitetaan häkkiin (paitsi ehkä jos kuulee ulkoa treenausääniä...)  ja useimmiten myös irti ollessaan, kun on kaveri (Foxykin), muttei se näin rauhallinen ole ollut aikoihin, että jäisi nukkumaan vaan, kun ovesta tullaan! Sitten kun menen tykö, niin häntä vipattaa vimmatusti ja korvet menee taakse. Ihanat tytöt. :)

Nyt kun Lisalla on juoksut ohi ja Igsy puolestaan juoksuilee, ei samanlaista leikkirallia sisällä olla enää nähty, kun Lisa on taas alkanut enempi tosikkoilemaan, mutta leikin varjolla mennään koko ajan kuitenkin. Ei Igsy ole missään vaihessa esittänyt "nartun" elkeitä. Vielä ainakaan. Joten hyvinkin kaverilliset suhteet niillä on.

Luleån kisoissakin onnistuin pitämään Lisan häkissä rauhallisena oikeastaan koko ajan. Häkin päällä oli viltti ja vaikka vieressä oli välillä hyvinkin äänekästä kaveria, niin ei se siltikään aloittanut sitä kiljumis-haukkumis-sekoilua, kuten kisoissa usein... välillä yritti kyllä pari kertaa kiljaista. Istuin sen häkin vieressä aina tovin, ennen viltin laskemista alas, joten se jäi ehkä aina siihen luuloon, että olen siinä vieressä eikä se vain näe minua - ja suurimman osan ajasta olinkin kyllä.

Ulkona on aivan upea auringonpaiste. Ihanaa... Kevät on ihan parasta talvessa.

Kisoihin valmistautumisesta vinkit itselle

Tapasin juuri eilen kisoissa erään, joka ei selkeästi jännittänyt ollenkaan. Toki hän on myös aikamoinen kisakonkari, mutta taitaa olla luonteeltaan muutenkin sellainen, joka ei turhia stressaa. Sellaisilla lehmän hermoilla olisi kyllä mahtava joskus itsekin osallistua kisoihin :) Alla muutamia vinkkejä, miten itse voisin päästä lähemmäs tuollaista autuasta tilaa.

Valmistautuminen hyvin on tärkeää siksi, että silloin tiedän, että olen tehnyt asiat oikein ja ajoissa. Turhan päiväiset jutut eivät pääse mietityttämään ja hermostuttamaan. Kuten: Olikohan virhe antaa kananluita illalla? Onkohan Lisa nyt juonut hyvin? Mitenkähän minun vatsa kestää edellisillan herkuttelut, voi auto pitää vielä ehtiä tankkaamaan jne jne.. Myöskään silloin ei kannate kisoihin ilmoittautua jos mielessä on jokin tietty kuvio tai este, joka on niin sanotusti vaiheessa... Se vaivaa aivan taatusti myös kisapaikalla. Eri asia sitten, jos sitä tarvitsee lähteä kisoihin jo treenaamaan. Mutta huom. silloin kisat on melkeimpä otettava treenin kannalta, ettei kävisikin niin, että kontaktien testaaminen meneekin nollan tavoitteluksi "niin ja näin, sinnepäin" -kontakteilla höystettynä.

VIIKKO ENNEN KISOJA:

Minua lähtöjärjestykset ja kisakirjeet kiinnostaa aina. Niitä pitää päästä katselemaan jopa kisoista, joihin en itse edes pääse. Ja mitähän hyötyä siitäkin on? Pahimmassa tapauksessa alan vain stressaamaan kovasta tasosta tai miettimään mielessäni että onpa pienet kisat, ehkä nollia tuleekin helpommin... Vaikkei tällaisten asioiden tulisi vaikuttaa minun tekemiseeni ollenkaan. En mahda voida täysin kieltää itseltäni lähtölistojen plaraamista, mutta voisin tehdä siitä ns. tähdellisempää.

- Tarkista oma lähtönumero. Jos haluan muista luokista kuin omasta katsoa tiettyjä suorituksia, voin tarkistaa ne. Muulla ei sitten saisikaan olla väliä..

- Tarkista kirjeestä kisapaikan sijainti ja käytännön järjestelyt. Tilanteen mukaan voi miettiä säähän varautumista.

- Lisäksi mieti ajoissa miten ruokit koiran ennen kisoja, ja aloitat nesteytyksen ajoissa, sekä omasi, että koiran.

EDELTÄVÄNÄ ILTANA:

- Tee lista tavaroista kisareppua varten (rakastan listoja, jos ei joku ole älynnyt) ja pakkaa jo voitava. 

- Valmista kamera (akku, muistikortti jne)

- Tarkista että aamulle on auto valmiina (pyyhkijäneste jne), pitääkö aamulla käydä tankilla, onko häkit valmiina ja ota ne huomioon aamun aikataulussa

- Syö järkevästi, älä mässäile, äläkä turhaan valvo

- Syötä ja juota koira hyvin, lenkkeilytä hyvin

KISOISSA:

- Herää pirteänä ihanaan päivään!! Pääset kisaamaan! Jee!

- Pidä koko päivän huoli ruokailuista, syö aamulla sen minkä jaksat + MUISTA EVÄÄT & naposteltava tai rahaa kanttiinia varten, MUISTA JUODA & nesteyttää myös koira, varaa tarpeeksi juotavaa

- Varaudu säähän ja valitse mukavat ja säähän sopivat vaatteet radalle, rataantutustumiseen ja kävelylenkeille, sekä vaihtovaatetta tarpeen mukaan. Ota sellaiset vaatteet joissa viihdyt, ettei tarvitse miettiä makkaroita tai likaista paitaa (minä ainakin ehdin miettiä aivan kaikkea ja kaikkea aivan turhaan!)

- Saavu ajoissa paikalle (aina ongelmallista, mutta ehkä nuo edeltävät huolehdittuna ajoissa auttaisivat siinä?)

- Älä edelleen välitä lähtöjärjestyksistä tai kanssa kilpailijoista, keskity vain itseesi, rauhoitu, NAUTI omasta ajasta ja panosta vain omaan suoritukseesi heti rataantutustumisesta alkaen.

- Nollaa tilanne radan jälkeen (yleensä olen tässä ihan hyvä, en tiedä miten jos panokset on isommat ts. arvokisat), tankkaa tarvittaessa, lenkkeile ja nauti edelleen :)

RADALLA:

- Tee yhdessä koiran kanssa! Lisa liikkuu lujempaa kun molemmat tehdään hommia yhtä lujaa

- LIIKU! Tässä olen jo vähän edistynyt, parempaan suuntaan menossa siis :)

- Ennakoi ja pysy tilanteen tasalla ei voi jäädä ihmettelemään ja ihastelemaan (miten tämmöistäkään voi ikinä oppia? Minä vaan välillä unohdan...)

KOTIMATKALLA:

Tehe ihan mitä haluat :) Minulla ei ole onneksi tapana harmitella turhia, eikä jäädä menneitä suremaan, se on sentään hyvä. Kyllä paljon tietenkin mietin kohtia, jotka olisin voinut tehdä paremmin ja miten lähden niitä jatkossa treenaamaan, sillä tavalla sitä kai kehittyy.

Jos joku näitä lukee, niin ihan hyvä vinkki tosiaan on se, ettei jää murehtimaan huonoja suorituksia, vaan etsii niistä hyvät kohdat jos haluaa jotain muhistella ja niistä ei niin hyvistä kohdista rakentaa itselleen treenit seuraavalle viikolle tai mahdollisimman pian ainakin, ettei pahimmassa tapauksessa käy niin, että sama virhe toistuu seuraavallakin kerralla.

--

Ja sitten ne seuraavat kisat TAI treenisuunnitelma, jos kisoissa nousi esille jokin selkeästi treenattava asia :)

Luleån startit

Huih, pitkä kisapäivä on nyt muisto vain. Seura oli mainiota, vaikka kisapäivä välillä tukalaksi kävikin :) Mikäs siinä istuskellessa! Ja lopuksi vähän kisatessa.

Maneesi oli aivan upea, joten kehotan lämpimästi jokaista, jolla vain mahdollisuus on päästä tuonne Hertsön maneesille kisaamaan (koiralla tai hepalla) sinne myös menemään! Kahvio oli lämmin, ikkunallinen, suoraan maneesiin, jossa lämpöä oli vähintään sen 10 astetta. Katsomot 2-3m korkeudessa niin, ettei kentän laidoilla siis ollut yhtään häiriötä. Lisaa käytin lenkittämässä n. 2h välein vähintään ja siinä aina sen verran lämpesi, että tarkeni taas katsoa. Osa kisasi T-paitasillaan ja kahviossa saattoi käydä hakemassa vaikka hien pintaan, jos siellä istui kaikki vaatteet päällä ;)

Katsomoita oli koko toinen maneesin pitkä sivu, sinne mahtuivat häkit ja katsojat. Iltapäivästä alkoi käydä vähän ahtaammaksi (kuvissa aivan aamu), mutta pikkukoiran kanssa ei ollut ongelmia ja koiran häkkejä saattoi halutessaan pitää myös alhaalla maneesitasolla (kuvassa näkyy takana kahvio ylhäällä ja sen alapuolella oli myös häkkitilaa). Kannoin Lisan päivällä sylissä, ettei vahingossakaan pääsisi kuonokosketuksiin muiden kanssa, yskän vaara kun oli olemassa. Jokusen siellä yskivän kuulinkin meidän Lisan lisäksi, joka maneesinpohjaa haukattuaan köhi, ja Lisa muutenkin satunnaisesti yskii, syytähän ole erityisemmin löytynyt (esim. rasituksen yhteydessä tms.).

Lenkkireitit olivat ok, joko ratsastusreittejä tai teitä, irtikin saatoin Lisaa pitää. Kahviosta sai lämpimän lounaan 50kr hinnalla.

Ruotsissa päivän alussa kuitataan tussilla lähtölistaan, että on tullut paikalla ja aikoo kisata. Olen aiemminkin tästä kertonut, mutta kerrataan :) Kisakirja toimitetaan vain, jos tulee nolla. Sitä varten oven suussa oli "IN" ja "UT" korit, jonne sai kirjan laittaa ja myöhemmin kuitattuna hakea. Kilpailunjohtaja (ylitoimitsijaa vastaava) tuli puheille, jos oli selviteltävää sertin tms. kanssa.

Katsottavaa siis riitti. Seuralaiset tekivät hienoja ratoja aamun aikana, keinussa oli valitettavasti vain jotain vikaa, epäilen, että se oli liian raskas, sillä keinuvirheitä tehtiin ehkä 80% suorituksista, jos sekään riittää :/ Koirat siis ehtivät juosta keinua todella pitkälle, ennen kuin se alkoi kääntymään alas, jolloin lähes väistämättä tehtiin lentokeinu tai jonkinlainen horjahdus tai muu virhe. Valitettavasti yhden seuralaisenkin muuten niin hieno rata kaatui sitten keinusuoritukseen. Kakkosten toiselta radalta keinu otettiin jo rakennetulta radalta pois, eikä sitä enää sen jälkeen laitettu.

Kolmoset alkoivat ehkä 13 aikoihin, en nyt tarkkaan muista. Aikataulujahan harvemmin Ruotsissa näkee, joten paikalle tullaan vain oman arvion mukaan. Ihan toimivaa.

Jokin ei minun valmistautumisessa mennyt päivän aikana aivan nappiin ja noin tunti ennen omaa suoritusta, kun olin siis istunut koiranhajuisessa maneesissa kello puoli seitsemästä lähtien ja oma vuoro alkoi häämöttä yhden aikoihin, olin kyllä syönyt ja juonutkin yritin, mutta silti alkoi inhottavasti huimaamaan. Koetin juoda lisää ja otin varuiksi särkylääkkeenkin, jos kyseessä olisi olleet hartiajumit, mutta ei se helpottanut.

Koetin radalla silti tsempata heti alussa sattuneen mokan jälkeen, mutta ilmeisesti meno oli silti näyttänyt "slarvig" kuten kaverilta sain kuulla :D Saksalaiset alussa on ainakin ihan kaameat, joten niitä pitää harjoitella, koska ollaan me joskus osattukin, tekniikka on selvästi unohtunut!! Tällainen tismalleen samanlainen kohta saksalaisineen meillä oli myös treeneissä torstaina, silloin tein sen himpun verran paremmin, mutta ihmeellinen kuuliainen Lisa teki silti ohjauksesta huolimatta ihan oikein. Muutenkin se oli molemmilla radoilla tosi kuuliainen. Tuli sinne mihin sitä "tyrkin tai kiskoin". Siinä minun ohjaamistyylini kuvailtu parilla sanalla ;) Persjättöihin tuli AINA kiire, milloin ne oppisi tekemään? Nyt sentään uskalsin, mutta myöhässää liikkeelle aina, säästäisin jalkaparkojani paljon, kun liikkuisin jouhevammin.

Ennen toista rataa koetin juoda oikeasti hyvin ja yhden sokerijuomankin siemaisin ja olo alkoikin siitä kohentua. Toisella radalla olinkin jo normaalimpi - tai miten normaali nyt voi olla vähillä yöunilla ja aikaisella herätyksellä :) Ratakin tuntui enempi omalta, Lisa ehti silläkin tekemään omia ratkaisuja, aivan en ollut koko ajan kartalla. Valitettavaa on turhan nopea vapautus puomilla, selvästi putki vähän kiskoi koiraa omin luvin etenemään. Mutta siis - nolla !! Videolle tuli nolla ensin ja hylky perään, suoritusjärjestys oli siis toinen. Radalla voiton veivät tosi kauniilla radalla Carolina ja Calle :)

Mutta päivä kaikkiaan oli mukava ja ehdottomasti tuonne koetetaan päästä vielä toistekin. Tänään Luleåssa kisataan samaan tapaan kaksi hyppyrataa, tsemppiä sinne jääneille suomalaisille!

Kotiin oli ihana palata, Igsy pusutteli ja istui sylissä ja Ilse nautti, kun pötköttelin lattialla (en muutakaan jaksanut) värittämässä sen kanssa värityskirjaa Igsy toisella kädellä rapsuteltavana. Kotiinkin oli siis kiva palata.

Ai kamala..

Aamulla herätys kello 5 huomenna. Tai pikkuisen ehkä aiemminkin. Ollaan onneksi fiksuja ja eletään meillä Suomen aikaa. Muuten pitäisi herätä jo neljältä. Ei sillä muuten tietenkään ole merkitystä, mutta tottakai sitä myös illalla laittaisi tunnin myöhempään nukkumaan ja henkisesti kello neljä on paljon pahempi kuin kello 5.

Luleåssa startataan paikallista aikaa klo 07.00. Siis ykkösluokat. Tällä kertaa saan ihan oikeasti rauhassa katsella kaikki luokat ennen omaa suoritusta ja kaiken lisäksi siellä on vielä jännään katseltavaa! Kamalasti nuoria hurjapäitä meidän seurasta, ministä maksiin ja ykkösestä kakkoseen, joten seurattavaa todella riittää :)

Taisin jo nähdä unta, että unohdin ottaa toppavaatteet mukaan. En tiedä miten lämmin halli on, sen pitäisi olla lämmin, mutta koetan varautua kaikella mahdollisella (jos autoon vain mahtuu... meitä on usiampi kyytiläinen) ja sitten vaan nautiskella.

Omille radoille asetan vaatimukseksi hmm... en ole oikein ajatellut asiaa. Jos vaikka, että ohjaan huolellisesti, enkä oleta. :)

Tälle keväälle voisin asettaa sellaisen tavoitteen kisoja koskien, että kehittäisin ja opettelisin omat kisarutiinit.

--

Jore hoitaa minun sukkaani. Se tuoksuu Igsyltä.

Luettavaa pimeisiin iltoihin?

Vasta hetki sitten minulle tuli vielä kaksi agilitylehteä ja nyt ei enää yhtään... Masentavaa.

Ehdin lopettaa ASB-lehden tilaamisen jokin aika sitten, ennen kuin sain tietää viimeistä Agi.fi lehteä lukiessani - että se on viimeinen. Syksyllä piti karsia lehtivirtaa ja toinen agilitylehdistä oli jätettävä pois. Vaikka tykkäänkin ASB-lehden ratapätkistä (ne on tosi käteviä omalla pihalla kesäisin) ja puheenvuoroista sun muista, niin koin silti, että Agi.fi tarjosi mukavasti paljon laidasta laitaan, virikettä ja infoa, kaikki liittyen agilityyn. Se oli jotenkin innostava ja motivoiva, aina niin ihana saada uusi lehti.

Mutta aikansa kutakin kai. Toivon kyllä kovasti, että uusi samanlainen agilityn aikakauslehti vielä heräisi henkiin, varmasti lukijoitakin olisi! Tai kenties suunnitteilla ollutta verkkojulkaisua pääsisi piankin lukemaan :)

Agi.fi lehden kansi on myös päässyt mukaan aikakauslehtien kansikilpailuun, äänestämässä voi käydä täällä: http://www.aikakauslehdet.fi/kansikilpailu/ Varsinkin tällaista valkoisen salaman ohjaaja tuo kyseinen kansikuva miellyttää kovastikin! :)

Kaipa ASB pitää tilata tässä odotellessa uudestaan, jotain pitää saada lukea, pelkät juorut ei riitä ;)

Torstain treenit tiistaina

Torstaina meillä talkoillaan, joten saatiin järjestettyä treenit tänään - huippua, koska kisat häämöttää viikonlopulla! Vähän alkaa jo jännittääkin, sen verran pitkä tauko on tullut :)

Lisalla meni treenit taas huipusti (oho!)! Tällä kertaa ällistytin itseäni tekemällä Lisan kanssa nollaradan heti ensimmäisellä yrittämällä! Rauno oli luonut alla olevan pätkän. Se oli mukavan muikea, keppikulmassa arvelin koituvan meidän suurimmat murheet, mutta sain sen puristettua ihan ok, Lisa kesti putken aivan vieressä (vaikka änkesin itseni vielä Lisan ja putken väliin, sain tästä puhuttelun). 

7 putkelta kääntyi, vaikken jarruillut, onnistuin lähettämään sen kaukaa okserille, joten sen vuoksi Lisa kääntyi jo ajoissa ottamaan minuun kontaktia putken jälkeen, eikä painellut suoraan edessä olevalle esteelle, kuten siinä olisi voinut käydä, kun sillä tavalla vaan jätin sen oman onnensa nojaan..

Puomin "erottelu" ok, ei siis koettanutkaan hakea hämyputkea. Koetin rohkeasti leijeröidä 10 hypyn, mutta Lisa jäi puomilla melko ylös, kontaktille kyllä, mutta ei edes niin, että olisi voinut laittaa etutassut maahan, joten kävin kuljettamassa sitä eteenpäin.

Kierrätin 10 esteen oikealta puolelta että koiran linja suoristui 12 hypylle ja 12-13 väli sylkkärillä.

Treenattiin Lisan kanssa useampaan otteeseen pujottelulle vientiä niin että vein sitä oikeasti päin päätyseinää, jolloin Lisa väärän välin sijaan valitsikin oikean välin - toimi, jos en taas hätäillyt ja karannut itse liian aikaisin. Pujottelu myös tehtiin leijeröimällä (musta) putki, vedättämällä ja tosiaan kuten ekan kerrankin tein, työntymällä ahtaasta välistä koirankin kanssa, josta ei tosin Lisa kummakseni edes hätkähtänyt, vaikka se ruukaa ennemmin väistää kuin jäädä ahtaisiin tilanteisiin.

Toisella kerralla rata muuttui niin, että hämyhyppy oikeassa yläkulmassa olikin hyppy numero 4, takaasuoritettuna, jolloin sai tehdä tuplasaksalaiset ja viedä pujottelulle yläpuolelta, hyvin olisi toiminut, mutta olin saksalaisissa myöhässä.

Kokeiltiin myös Raunon niksiä asettua sahapukiksi 3 hypyn taakse, blokaten siis itse hypyn ja vain ylävartalon liikkeellä ohjata koira hypylle takaakiertona, jolloin oli jo itse sijoittuneena valmiiksi hypyn takana - kätevää!

Treenirata Rauno Virta

Ja seuraavan kerran radalle sitten lauantaina!! Ajattelin hieroa Lisan vielä huomenna, että on sitten varmasti iskussaan, vielä se toistaiseksi on ollut, ei ole hormonit alkaneet sen kummemmin sitä lyttäämään, mutta valeraskaushan se sieltä pian taas päätään nostaa, voisin kyllä taas pitkästä aikaa kokeilla sille Pulsatillaa, jonka pitäisi auttaa valeraskaus oireisiin.

Haimapotilaan kuulumiset

Igsy on nyt ollut dieetillä viikon verran ja ilman kipulääkettä, jos oikein muistan, torstaista asti - ja se voi mainiosti!!


Igsy on siis saanut viikon verran aluksi vain riisiä, kanaa ja normaalia kermaviiliä, riisin osuutta vähennettiin ja lisättiin kanaa sekä parina päivänä saanut puolikkaan kananmunaa. Rasvaprosentti on siis ollut n. 2-3% luokkaa. Tuo normaali, ei rasvaton, kermaviili huolestutti vähän, mutta ei sen osuus annoksesta ollut kovin suuri. Tällä viikolla sitten vähitellen pitäisi alkaa kokeilemaan siirtymistä himpun verran rasvaisempaan ruokaa.

Olen aikeissa tilata Igsylle raakaruokavalion, vaan kauhistus kun sillekin tulee hintaa. Mutta parempihan se olisi, niin saattaisi luottaa siihen, että ruoka on riittävää kaikin puolin. Hyvähän se nyt on, mutta entäs vuosien päästä?

--

Tässä vaiheessa, kun pahin murhe ja huoli on ohi, voi luontevasti alkaa syyttämään itseään kaikesta mahdollisesta väärin hoidetusta ja tehdystä asiasta, miettiä menneitä ja sen semmoista. Jota olen menestyksekkäästi tehnytkin.

- Olisiko tauti tullut, jos Igsy ei olisi saanut liika rasvaa?

- Oltaisiinko eletty kätevästi ensimmäiset vuodet ainakin ilman huolia jos olisin kiltisti antanut nappulaa enkä hörhöillyt raakaruokinnan kanssa?

- Olisiko Igsyn ranka kenties ehtinyt mennä rikki tai pilalle, kun oltaisiin treenattu kaikkea mahdollista (koska se on niin hyvä harrastuskoira) 2-vuotiaaksi asti ilman rtg-kuvia, tai no ehkä lonkat oltaisiin tarkastettu, kenties kyynärätkin?

Virallisia selkäkuvia on parsoneilta otettu yhdet, mitä KoiraNetistä voi selata. Epävirallisia käsittääkseni kuitenkin enemmän ja esim. lannerangan muutoksia, joita myös monella muullakin rodulla tavataan, on parsoneillakin esiintynyt. Nämä rintarangan muutokset sentään taitavat olla aika harvinaisia, jos ollenkaan tavattuja. Lannerangan muutokset eivät sinänsä ole vaarallisia, elleivät niin epäsymmetrisiä, että aiheuttavat kipuja tai ainakin toistuvia jumeja. Jorellakin olen epäillyt lanneristialueen ongelmia, koska se jumii alaselästä usein. Ehkä sekin pääsee lonkkakuviin joskus, jolloin tuo lantionaluekin tulee kuvattua.

Pikkupotilas kotiuduttuaan

"Tassuissakin jotain vikaa..." (toisessa oli kanyyli ja toisesta otettiin verinäytteet)

Niin, monta seikkaa pitäisi osata ottaa huomioon. Lisankin selkäkuvat on edelleen ottamatta sen lääkärin takia, joka sanoi, ettei varmuuden vuoksi kannata koiraa kuvauttaa. No se olikin ruotsalainen, heh. Mutta  kyllähän ne kuvat siltäkin pitäisi ottaa, koska ikää alkaa pian olla. Vaikka se onkin tähän asti toiminut mainiosti ja voinut hyvin.

Osteopaattia olen etsinyt ja lähin asuu n. 450km päässä täältä. Saatiin kuitenkin onneksemme Igsylle aika vierailevalle osteopaatille Kemiin, vielä ei olla saatu ajankohta varmistusta, mutta tuolla maaliskuun puolivälissä. Sen vuoksi kenties Haukiputaan kisat jää väliin, mutta se ei niin haittaa. Maaliskuu muutenkin mahtaa olla kisaton kuukausi, kun ei rahat riitä, ja siitä jos mistä tinkimään lähdetään. Tuumailin myös käyttää Igsyn toisellakin hierojalla nyt helmikuussa. Omia koiriaan kun on ihan hyvä käyttää huolettavana jollain toisella...

Igsylla alkoi myös juoksut heti Lisan perään, kuten kuvista näkeekin - ensimmäistä kertaa meidän taloudessa juostaan yhtä aikaa!! :) Jore parka vain, Lisan heikon ihmisistä erossaolon vuoksi tytöt on meidän seurassa enemmän kuin Jore ja koska Jore ei välttämättä ole se paras "hoitokoira" vaan joudutaan pitämään se meillä, se valitettavasti kärsii tästä tilanteesta jonkin verran. Käytiin Ilsen kanssa autossa viime viikolla keskustelu juoksuja koskien, se meni näin:

Ilse: Minulla on ikävä Jorea...
Minä: Niin, sitä ollaan jouduttu pitämään poissa, kun ensin oli Lisalla juoksut ja nyt sitten Igsylla
Ilse: Milloin Jorella sitten on juoksut?
Minä: Ei sillä ole, kun se on poika.
Ilse: Meneekö Jore sitten vain agilitya?
:)

Toisaalta myös onni nuo juoksut, koska nyt kun Lisan juoksut on ohi, niin se ei ole enää niin kiinnostunut riekkumaan Igysn kanssa, koska sillähän on pennut taas vatsassa kasvamassa - Igsyn pennut. Eli kukaan ei nyt ole Igsya riekuttamassa ja saa tyttö levätä vähän sen suhteen. Kyllähän se  tietenkin itsekseenkin toimintaa osaa keksiä, muttei ollenkaan niin rajua :)

"Onneksi on paras kaveri"

Turvallisesti ja tiedostaen

En voi olla palaamatta aiheeseen uudestaan, suokaa anteeksi.

Agilitysta puhutaan enenevässä määrin huippu-urheiluna, ja sellaista mielikuvaa halutaan myös takoa harrastajien silmiin. Kovaa, kauniisti ja korkealta. Taitoja säästelemättä. Kenties myös, tajuamattaan, koiraa säästelemättä, kun laji ei anna vaihtoehtoja - vai antaako?

Nykyisin treenataan valtavia määriä tavoitteet silmissä siintäen, ja mahdollisesti jopa täysin tiedostamatta rankan treenin ja kisaamisen vaikutuksia koiraan. Koira kuitenkin on kaiken menestyksen välikappale, niin sanotusti. Se joka ottaa iskut vastaan, valitettavasti osaamatta niistä silti valittaa.

Plikan tarina (ks. ed. postaus) kertoi siitä, miten koira oli huollettu alusta loppuun asti tarkoin, kaikki oli tehty niin sanotusti oikein ja silti kaikki meni vikaan. Ei autakaan lämmittelyt, jäähdyttelyt ja säännöllinen lihashuolto, kun treeni on tarpeeksi rankkaa. Toki syitä voi joskus olla myös perimän puolella, toiset kestävät paremmin rasitusta kuin toiset, samoin jotkut rodut on jalostettu kestävämmäksi kuin toiset. Olen joskus aiemminkin mietiskellyt tulevia "agilitylinjoja", kun pentua hankittaessa voi valita pennun sellaisista linjoista, joissa on useampi sukupolvi agilitykoiria: tavoitteellisesti, säännöllisesti treenattuja ja kisattuja koiria - jotka ovat pysyneet terveinä ja niiden fysiikka on toimiva agilityyn. Se vain ei vielä ole nykypäivää. On vain otettava koira ja kokeiltava kestääkö se.

Aika hurjaa...

Mutta tarvitseeko sen mennä ihan niin?

Emme voi korjata koiraa superkestäväksi, emmekä jalostaa sellaista, mutta ymmärtää tietenkin tulisi, ettei yhtään koiraa (vielä ainakaan) ole jalostettu agilitya varten. Huippu-urheilussa on aina riskinsä, mutta tulisi muistaa, että tätä urheilua tehdään eläimen ehdoilla.

Emme varmaankaan saa jokaista halli- tai kenttäpohjaa joustoltaan täydelliseksi, emmekä treeniolosuhteita ideaaliksi lämpötilojen suhteen, ainakaan kertaheitolla, mutta ajatus voidaan istuttaa ja puhumalla asioista voidaan parantaa tietoisuutta.

Ja ehkäpä voitaisiin tehdä se, mikä tehtävissä on jo nyt, muuttaa säännöt. Puuttua nykyiseen tilanteeseen. Voidaan tehdä aloite ja siihen tarvitaan harrastajia sekä heidän kokemuksiaan. Kuten jo aiemminkin kysyin, miksi ei sääntöjä voitaisi tehdä turvallisemmiksi esteiden ja ratasuoritusten osalta, kun se kerran olisi mahdollista? Parannettaisiin koulutuksen tasoa. Tietoisuutta turvallisemmasta agilitysta olisi ehdottomasti lisättävä.

Mikä sitten olisi turvallista agilitya, minulla ei siihen ole täydellistä vastausta, mutta voin listata jo ilmoille tuotuja ajatuksia, uudelleen:

- Hyvät kouluttajat, jotka tuntevat agilityn lajina, ja sen miten koiran ohjaamisesta voidaan tehdä turvallisempaa. Tämä on yllättävän tärkeää! Vauhdikas koira ja osaamaton ohjaaja voi olla todella vaarallinen yhdistelmä! Samoin aloitteleva, tavoitteellinen kisaaja, joka ei välttämättä ymmärrä harrastavansa koiran ehdoilla, tai miksipä ei se voisi olla konkarikin jo...

- Turvallisuusnäkökulmien huomioon ottaminen ja niistä opettaminen tulisi ehdottomasti lähteä jo seurakouluttaja tasolta. Seurakouluttajan jo tulisi olla turvallisen agilityn asiantuntija.  Siispä turva-agilitykurssi, kiitos! 

- Optimaaliset treeniolosuhteet, pohja, lämpötila jne. Tämä on toki seura- /yrityskohtaista ja vaatii aina isoja investointeja, siinä on mietittävää jokaiselle seuralle ja yritykselle.

- Turvalliset esteet. Esteitä voidaan kehittää ja tarvittaessa ja voitaessa muuttaa niitä turvallisempaa suuntaan, tässa siis mietittävää esteiden valmistajille, sekä niiden käyttäjille, kuinka käyttää esteitä oikein ja turvallisesti.

- Säännöt, niitä varmaan voidaan muuttaa vain FCI tasolla, ja sellainen taitaa olla aika korkeassa puussa... Aloitteen tulisi varmasti lähteä kuitenkin harrastajatasolta, kuten jo mainitsinkin.

Ja kun ajatus turvallisemmasta agilitysta istutettaisiin ihmisten mieliin nyt, kenties uusissa halleissa, suunnitelluissa halleissa tai halleissa joiden pohjaa ollaan uusimassa, voitaisiin pistää extra-ajatus pohjaan, josko sittenkin investoitaisiin siihen joustoon himpun verran enemmän tai mikä se turvallisuutta parantava seikka sitten olisikaan.

Annetaan ajatuksen itää ja sanan levitä. Ehkä se saavuttaa joskus kansainvälisenkin tason. Ehkä Suomi voisi edellä kävijä. Meillä on asiantunteva, osaava ja innokas lajiliitto, joka varmasti haluaa tehdä lajin eteen kaikkensa tehdäkseen siitä meille harrastajille paremman ja ennen kaikkea koirille turvallisemman.

Kasvattajalla on myös vastuu. Pennunostajaa tulisi nykyisin jo varoittaa, mikäli hän agilitya mielessään pyörittelee, että se on kallis laji. Koiraharrastuksista eittämättä kallein, riippumatta siitä, asutko pohjoisessa vai etelässä, sillä kisa- ja koiranhuoltomatkat täällä pohjoisessa maksaa, kun taas etelässä kouluttautuminen ja treenaaminen maksaa. Hinta-arviota vuosittain koiraan menevistä kuluista voi vai arvailla. Jotta voit harrastaa agilitya niin kuin sitä pitäisi harrastaa, turvallisesti ja tiedostaen, siihen menee rahaa. Ja muulla tavalla sitä ei ole tarpeen harrastaakaan.

Siinäpä muutamia ajatuksia.. En jaksa koostaa mahtipontista yhteenvetoa.

Jos vaan tarjottaisiin kaikille mahdollisuus saada harrastaa agilitya turvallisesti ja tiedostaen, siinäpä puuhaa.

Jos koirien sijasta rikottaisiinkin säännöt...

Tänä aamuna kävin paukuttamassa kontakteja ja tekemässä nopsaa etenemistreeniä Mikan ohjauksella. Tehokasta oli.

Hmm.

Luin juuri Vuorelan Lotan blogipostauksen joka myös FB:ssä leviää. Pistää se miettimään...

Foxyn kanssa varsinkin hirvittelin Aan alastulokontakteja, siksi niiden toivoinkin toimivan juoksuna, ettei pysäytys olisi niin raju, samoin kauhistelin sen karmeita lentokeinuja ja edelleen hirvittelen joidenkin pikkukoirien äärettömän vauhdikkaita keinun alastuloja, jotka on melkein ehto, jos haluat tarpeeksi nopean keinun pikkukoiralla! Siis kun keinun päähän mennään vauhdilla ja se vaan pamahtaa maahan, ihannesuoritushan se olisi myös Lisan kanssa, onneksi se on kevyt mini... Hirvittelen maksien hyppykorkeuksia ja monia muitakin vaarallisia seikkoja agilityssa...

... Vaarallisia? Ei kai tässä ole tarkoitus harrastaa veitsen terällä?

Ymmärrän toki, että sääntömuutokset oikein laajassa skaalassa ovat varmasti työläät toteuttaa, plus että seurat joutuisivat myös investoimaan mahdollisesti uuteen kalustoon niiden vuoksi. Valtava projekti, mutta eikö se olisi sen arvoista? Että tehtäisiin meille ja koirillemme rakkaasta lajista edes vähän turvallisempi?

- Miksi keinun pitää olla niin korkea?

- Miksi Aan niin jyrkkä?

- Miksei hyppykorkeuksia voitaisi laskea?

Ja listaa voidaan jatkaa edelleen.

Ehkä niistä rikkimenneistä koirista vain vaietaan, kun en niistä pahemmin ole kuullut :( Olisi todella hyvä tietää laajemmalti mihin rasitus kohdistuu ja mitkä osat koirassa ovat vaarassa mennä sen vuoksi rikki. Mitkä esteet rasitusta lisäävät (ja minkälainen pohja..) ja voisiko niitä lieventää muuttamalla sääntöjä tai esteiden rakennetta?

Ja miksei sitä voisi tehdä? Niin kannattaisi tehdä. Upea laji, josta tehdään turhan takia niin vaarallinen. Ei agility lajina muuttuisi yhtään sen huonommaksi, jos siitä tehtäisiin vähän turvallisempi.

Nythän on hyvä hetki huudahtaa, kun joku toinenkin on jo niin tehnyt! Huuda sinäkin vähän!

Torstain treenit

Eilen onnistuttiin treeneissä aivan käsittämättömällä tavalla... En usko, enkä luota Lisaan läheskään joka tilanteessa, joten sain todella hämmästyä ja kiljua Lisalle miten hieno, hieno, hieno tyttö se on! Tuurilla olin ottanut mukaan vinkulelun joita Lisa rakastaa. Joten nyt kun sain tuollaisen keppiavokulman onnistumaan, jota en ole koskaan saanut toimimaan, en vauhdissa enkä ilman, ja sain palkattua sen vingulla, niin Lisalla selvästi loksahti jotain päässä :) Jippijee! Alla treeni.

Radalla oli mielestäni parikin tuttua kohtaa, joiden kanssa ollaan Lisan kanssa joskus Raunon radoilla kamppailtu. Ei me nytkään yhtään nollarataa tehty, mutta järisyttäviä onnistumisia kylläkin!

Jotenkin koko rata näyttää kumman kierolta tuossa alla, toivottavasti se nyt on edes jotensakin sinne päin.. Alun kanssa meillä ei ollut ongelmia, Lisa keskittyy minuun kun jätän sen lähtöön, joten se ei varmaan edes harkinnut putkea suoritettavaksi, vaikka se mahtoi sen näkökenttään jäädäkin. Sijoituin putken ja 2-hypyn väliin, vähän hypyn alapuolelle.

Valssilla putkeen ja saksalainen 5. hypylle. Koiralle putkijarrua ja persjätölla 7-8 väli. Tämän tein ensin takaaleikkauksella kutosputkelle, odotin Lisaa ja vein taas takaaleikkauksella 9-putkeen. Mutta tuo persjättö oli paljon vauhdikkaampi ja siis toimivampikin ratkaisu.

11. kepit sai valita. Valitsin ensin pidemmän reitin, koska en todellakaan uskonut, että saisin Lisaa oikein mitenkään päin toimimaan vasemmasta päästä. Joten oikea pää pujotteluun, nenästä kiinni ja heitto 12 hypylle. Ensimmäisellä kerralla Lisa ehti vilahtaa 2 hypyn nurinpäin 13 putken jälkeen, mutta sen jälkeen se teki tosi hyviä ja kaukaakin haettuja takaakiertoja 14 hypylle.

16 pujottelulle toivoin sylkkäriä mutta noh... Ne ei meillä toimi. Tai siis, ole koskaan ennen toimineet! Me treenattiin siis sitä. Aloitettiin helposta ja sijoituin itse aivan putken suulle, koira kutsutaan siihen ja siten suoristetaan linjaa pujottelulle ja sittenhän se meni, jopa vauhdissa. Usein yritin varastaa itse ja työnsin liikkeellä Lisan väärään väliin. Kun on hoppu, hoppu, hoppu...

Tämä 16 esteen harjoitus ehkä helpotti myös sitä, että Rauno vaati toisella kierroksella meiltä kaikilta 11 pujottelun viennin oikeasta päästä. Se lyhentää radan pituutta jopa 4 metriä ja yhden täyskäännös hypyn sijasta (12) koira voikin hypätä samaisen hypyn suoraan, joten siinä säästää jopa mahdollisesti 2 sekuntia... Eikä se ole mikään leikin asia! ;)

En tosiaan uskonut vieläkään, vaikka sain 16 avokulman onnistumaan, että tuollainen roisi avokulma suoraan (joskus epävarmaltakin) A:n kontaktilta voisi onnistua.

Mutta. Odotin koiran mukaan 9 putkelta, lähetin aalle ja leijeröin 15 hypyn. Sijoituin taas putken suulle (Lisa pysyi Aalla tosi hienosti) Ei se heti onnistunutn, mutta Raunon vinkistä, TULE-KEPIT-TULE-KEPIT - käskyllä, siis samaa käskyä toistaen, Lisa haki pujottelun aivan itsenäisesti oikeaan väliin kääntyen tuolla toisen TULE käskyn aikoihin... Oih, vieläkin tulee kylmän väreet. Valitettavasti en saanut videolle. Ja se onnistui myös surkeammalla ohjauksella vauhdissa. Joten todellakin, valtaisa työvoitto!!! Iiks.

Ja tuolloin on sitten helppo takaaleikata kepit, varmistaa vain, että koira lukee 12 esteen oikeaan suuntaan ja mennä (Lisa nimittäin haki helposti takaakiertona). Koska Lisan pystyi niin kaukaa ohjaamaan tuonne 14 takaakierrolle, persjättö 15-16 väliin toimi paremmin, kuin sylkkäri.

Mutta sellaista siis meillä eilen. Olipas se kivaa. Kannattaa kokeilla, kiva rata!! :) Tai ehkä se vaan siksi tuntui niin kivalta, kun se onnistui. Ei tosin kokonaisena ehditty tehdä kertaakaan (eikä varmaan olisi vielä onnistunutkaan) mutta nyt tiedä miten lähteä tuollaisia kulmia treenaamaan vielä varmemmiksi.

Haimavikaisen koiran ruokinta I - Pohdintaa

Se tässä nyt ensinnä mieltä painaa. Kyseessä on pentu. Rasvaa ei saisi vähentää kamaluuksia, mutta minulla valitettavasti on sellainen mutu, ettei kestä antaa suositeltua 10% edes.... :( Tämä siis päätelty aiemman ruokinnan ja voinnin perusteella. Ja pentunappulaa ei edes löydy alle 15% jos edes viittätoista, enkä halua alkaa antamaan koiralle dieettiruokaa tai muuta vastaavaakaan vielä, se on vasta pentu!

Tähän mennessä Igsy on ollut raakaruoalla ja sillä jatketaan, ainakin sinne vuosikkaaksi asti jos tuntuu, että se sujuu, eli koira pysyy lihoissaan.

Tässä ei nyt muu auttanut, kuin ottaa kynä käteen ja alkaa kirjoittamaan ylös tuotteita joita koiralle haluan tarjota ja sitten laskea rasvaprosentit niille. Pääsinkin mielestäni hyvin alkuun suunnitelmissani. Jospa tästä vielä hyvä tulee...

Riista, kana ja kalkkuna sekä muut kalat kuin lohi, ovat tunnetusti vähärasvaisia, joten niistä koostuvat Igsyn päivittäin saama liha. Kokeillaan aluksi Mushin Riista-Mixiä (rasvaa 9,2%) jota päivittäin max 50g, kaupan kanafilettä 80-100g (rasvaa max 2%) ja lisätään joukkoon vihanneksia ja kananmunia (munissa rasvaa 10%) / pakasteseitä (rasvaa 10%) ja maksaa, jota lisätään enää harvemmin ja pieniä määriä kerrallaan, mixissä on maksaa (mutten tiedä miten paljon) ja maksa on myös todella rasvaista, 25%.

Helpoin mahtaisi olla tehdä annoksia, mutta nämähän ovat kaikki jäässä jo kun ne ostan, paitsi kananmunat ja vihannekset, eikä kananmunia edes suositella pakastettavaksi.

Joukkoon lisätään silloin tällöin kalanmaksaöljyä, sekä vihanneksia soseena, vihanneksia sentään saa syödä.

Näistä nyt laskeskelin, että rasvaprosentiksi saattaisi tulla 5-6% luokkaa ja Igsylle voi tarjota hieman entistä suurempiä määriä eli n. 200g raakaruokaa per päivä + luut (ennen saanut n. 100-150g) eikä mikään muu vaihdu, kuin punainen liha kanaan tai riistaan. Mutta koska en ole pitkään aikaan Igsyn ruokia punninnut, niin saatan puhua höpöjäkin. Tarkistetaan määrät vielä kun päästään aloittamaan uusi ruokinta, nyt se on vielä kana-riisi-raejuusto-linjalla.

Igsy saanee iltaisin edelleen luita, tosin ei varmaan joka ilta, katsotaan miten vatsa kestää, koska joudutaan jättämään helposti sulavat kanansiivet melkein kokonaan pois, niissä rasvaprosentti on liian suuri. Satunnaisesti varmaan annan kuitenkin siipiäkin, mutta poistan niistä nahat.

Ja koska Igsy on myös nikamavikainen ja pentu, eikä se voi enää syödä päivittäin luita, mahdan joutua ostamaan myös lisäravinteita, joihin kuuluvat ainakin kondroitiinisulfaatti, glukosamiini ja kalsium.

Vähäinen rasvamäärä ravinnossa tietenkin tarkoittaa sitä, ettei Igsy voi tehdä mitään runsaasti kuluttavaa työtä jatkuvalla syötöllä, rasva kun kuitenkin on työtä tekevän koiran tärkeimpiä ravintoaineita. Eli kaikki "tehokkaampi" ja energiaa kuluttava harrastaminen tulee olemaan vain kertaluontoista ja harvakseltaan toteutettua... kaiken tämän näkee sitten paremmin käytännössä. Esim. Lisa meillä hormooniensa vuoksi (luulisin) on aina kuluttanut hurjasti paljon enemmän kuin vaikkapa Foxy aikoinaan, joka vaan oli rauhallisempi ja tasaisempi. Joten aika näyttää...

Koko sairashistoria

Saa nähdä muistankokaan enää miten kaikki meni, ristiriitaisuuksia saattaa tekstissä olla verrattuna edellisiin, ihan vain siksi etten muista. Igsyn haimatestin tulokset tulivat siis tänään ja niiden perusteella voidaan todeta kipujen johtuvan haimasta. Alla koko pitkä sairaskertomus ja syyt siihen, miksi se on niin pitkä...

LOKAKUU Igsy tuli kipeäksi Sotkamon reissullamme lokakuun 25. päivän tienoilla. Aloitti ripuloimalla, se oli juuri edellisenä päivänä syönyt mandariinin kuoria, joten arvelin vatsan menneen sekaisin niistä. Se oli kuitenkin myös pari päivää sitten saanut sian rasvalihoja, mutta enpä aavistanut... (Haimatulehdus saa usein alkunsa liian rasvaisesta ruoasta). Se siis lenkkeili melkeo huonosti, uikahteli joskus nostettaessa, ähisi varsinkin sylissä pidettäessä, kohtausten tullessa kulki kyyryssä, eikä oikein osannut laittaa nukkumaan. Kohtaukset kestivät n. 2 tuntia kerrallaan. Muina aikoina taas, se oli leikkisä, riekkui ja touhusi, kuten mikä tahansa pentu.

MARRASKUU Se kävi Onnilla tutkittavana 4. päivä marraskuuta kun päästiin kotiin ja oireilut vain jatkuivat. Igsystä otettiin vatsan alueelta rg-kuvat, joissa näkyi vatsaspasmin oloista, ripuli oli myös aiheuttanut suolistotulehduksen johon se sai pahoinvointi lääkettä sekä antibiootit. Annoin sille kotona varmuuden vuoksi ensin vain riisiä ja lisäsin siihen hiljalleen myös kanaa. Vähärasvaista sattumoisin, jolla hoidetaan myös haimatulehdusta, samoin myös antibiooteilla. Näillä eväillä Igsy tervehtyikin silminnähtävästi. Kävimme Igsyn kanssa laittamassa sille rabiesrokotteen viikon kuluttua kuvien ottamisesta, jolloin Onni huomattikin yhtäkkiä rg-kuvissa näkyvästä lannerangan nikamien ahtaudesta ja suositteli lähtemään niiden vuoksi Ouluun. Hän myös kirjoitti reseptin kipulääkkeelle ja antoi Igsylle vastaanotolla kipulääkettä ruiskulla. Olin tietenkin kauhuissani... Igsy vaikutti silloin niin terveeltä.

Nikamavälien ahtaus kuitenkin kumottiin uusilla kuvilla Oulussa, lannaranka näytti aivan normaalilta. Mutta sivulöydöksenä, josta en ole aiemmin maininnut, kuvattaessa koko selkäranka kallontyvestä hännän tyveen, Igsyltä löydettiin nikamamuutoksia rintanikamissa TH7-8. Erityisesti TH8 oli aivan selkeä puolinikama, hemivertebra. Igsyhän oli tuolloin tutkittaessa kipulääkityksellä ja taisipa kanariisikuurikin vielä olla päällänsä. Siitä ei löytynyt silloin oikein muuta vikaa, se oli oikein iloinen pikkuveijari. Eläinlääkäri totesi, ettei hänellä ole tullut vastaan vielä koiraa, joka oireilisi nikamamuutoksia, huomattavasti pahemmillakin muutoksilla esim. ranskikset mennä viipottavat jopa agilityssa. Meidät siis laitettiin kotiin pyynnöllä ottaa taas yhteyttä, jos kivut tulevat takaisin, nikamista ei siis tarvinnut olla huolissaan, toistaiseksi ainakaan. Tässä vaiheessa arveltiin, että Onnilta saadut hoidot olivat parantaneet sen mitä Igsylla oli, kipuja epäiltiin pääasiassa siis edelleen suolistoperäisiksi.

Igsyn rintarankaa 4.11.2013

Sain myös vinkin eräältä toiselta parsonihmiseltä, että heidän koiransa oli oireillut haimatulehdusta ähinöillä ja samoilla vinkeillä kuin Igsy, mutta Igsy oli silloin tosiaan terve ja haimatulehdus tuntui kaukaiselta vaihtoehdolta, kun mietin vain nikamia...

JOULUKUU Igsy pysyi oireettomana pitkän aikaa, kunnes joulukuun alussa se sai yhden kipukohtauksen. Sitä lääkittiin kipulääkkeellä päivän ajan ja se meni ohi. Kipulääkkeeseen reagoiminen viittasi myös siihen, että kipu saattoikin olla rakenteesta johtuvaa. Olihan kuitenkin teoriassa mahdollista, että myös nikamat oireilivat. Mutta todennäköisesti olinkin taas laittanut kuppiin jotain rasvaisempaakin. Taas oireetonta menoa joulun alle, jolloin aloitin antamaan kipulääkettä pidempää kuuria, koska vointi tuntui olevan huonompi koko ajan. :( Aina kun koetin vähentää, tuntui koira menevän kipeämmäksi vain. Tähän aikaan oli myös viilentynyt ja koirat saivat ruoassa reilusti rasvalisää, joka siis todellisuudessa aiheutti kivut jälleen.

Otetiin eläinlääkärin kanssa puheeksi mahdolliset magneettikuvat, Igsy vaikutti niin kipeältä, ettei ollut mahdotonta, että nikamien keskellä kulkeva selkäydin oli kenties niin puristuksissa että, no. Se saattoi olla vakavaakin.

TAMMIKUUlle asti Igsy oli jatkuvalla kipulääkkellä. Välillä kun koetin vähentää annosta, se tuntui menevän taas huonommaksi ja lopulta minusta alkoi tuntua, että se oli huonona lääkkeistä huolimatta. Eläinlääkärin kanssa varattiin siis aika magneettikuviin, joka jouduttiin perumaan kun oma vakuutusyhtiö teki kieltävän päätöksen korvaamisesta ja oli tarkoitus laatia tarvittavat dokumentit Igsyn kasvattajalta löytyvää piilevien vikojen vakuutusta varten, joka korvaa el-kulut 3 vuoden ikään asti. Myönnän ettei meillä ollut yhtäkkiä vajaata tuhatta euroa laitettavaksi Igsyn eläinlääkäri kuluihin, joten vakuutusten kautta hoidot oli pystyttävä suoritettamaan.

Tässä vaiheessa tuli kuitenkin myös puheeksi, ettei Igsyä olla kertaakaan tutkittu kun se on kipeä, eikä otettu vielä edes minkäänlaista verenkuvaa, joten sovitiin lopulta, että jätetään lääke pois jos suinkin mahdollista ja kun igsy taas vaikuttaa olevan kipeä, tuotaisiin se näytille. Mutta sitten se ei kipeytynytkään taas. Nyt meillä oli ollut jo puhetta haimatulehduksestakin, ja kerroin myös omista pohdinnoista oireiden yhteensopivuudesta sianlihapalojen ja rasvalisän kanssa - olen sellainen innokkaanpuoleinen kotidiagnostikko, kaikkien lääkärien unelma asiakas.

HELMIKUU Tammikuun 11. päivä Igsy lopetti kipulääkekuurin, siis tavoitteena mennä lääkärin heti miten kun se näyttää kipeältä. Eikä se sitten reagoinut lääkkeen pois jättämiseen oikein kuinkaan, se oli alussa varsinkin hyvinkin pirteä, kunnes minusta alkoi tuntumaan, että voisi se pirteämpikin olla ja varattiin taas aika tutkimuksia varten, vaikkei varsinaisia kipukohtauksia oltu nähty pitkään aikaan. Ensimmäisellä kerralla ei päästy, joten aika siirtyi kahden viikon päähän siitä. Eli eiliseen. Ja lääkärissä otetiin siis kuvat, verinäytteet ja erikseen vielä haimanäyte. En tiedä oltaisiinko  haimanäytettä muussa tapauksessa välttämättä otettu vielä silloinkaan, koska pikatestejä ei ollut ja näyte piti laittaa ulkopuoliseen laboratorioon.

Ja tässä nyt ollaan ja ollaan onnekkaita. Haimatulehdus kun voi äkistikin mennä todella huonoon suuntaan, joten tuuriakin on saattanut olla mukana, kun Igsy on vielä täällä.

Mitä sitten tulee noihin nikamamuutoksiin. Koska oma murhe ne ovat nekin. Ne ovat siis sellaisia, ettei Igsystä tule koskaan jalostuskoiraa ja olin jo luovuttanut agilitykin (ja välillä aivan kaiken) suhteen, kun Igsy tuntui oirehtivan vain. Mutta näissä uusissa kuvissa nikamat olivat jopa hivenen paremmat ja Tiina oli sitä mieltä, kuten silloin marraskuussakin, että lihashuollosta huolehtien hän ei näe syytä sille, etteikö agilityakin voisi harrastaa. Joten mahdetaan me sille alkeiskurssille ehkä mennäkin sitten. Kaikenlaisen jatkon tietenkin näyttää Igsyn vointi ja jaksaminen.

Haimatulehdusta taas hoidetaan ruokavaliolla ja huonommissa tapauksissa myös tarvittaessa lääkkeillä, hoitamattomana se voi johtaa monenlaiseenkin ongelmaa, joten toivotaan, ettei olla siltikään liian myöhässä vaikka aikaa onkin kulunut. Haimatulehdusta hoidetaan ensisijassa vähärasvaisella ruoalla. Mutta minulla on vielä tutkiminen kesken, joten haimatulehduksesta, sekä nikamamuutoksista tulee jatkossa varmasti vielä paaaljon juttua...

Igsystä tulee myös meidän oma koira nyt.

 ♥ ♥ ♥ IGSY OLET RAKAS RUTTUKUONO RAKSUTIN JA TOIVON, ETTÄ VOIT JO PAREMMIN ♥ ♥ ♥