Koko sairashistoria

Saa nähdä muistankokaan enää miten kaikki meni, ristiriitaisuuksia saattaa tekstissä olla verrattuna edellisiin, ihan vain siksi etten muista. Igsyn haimatestin tulokset tulivat siis tänään ja niiden perusteella voidaan todeta kipujen johtuvan haimasta. Alla koko pitkä sairaskertomus ja syyt siihen, miksi se on niin pitkä...

LOKAKUU Igsy tuli kipeäksi Sotkamon reissullamme lokakuun 25. päivän tienoilla. Aloitti ripuloimalla, se oli juuri edellisenä päivänä syönyt mandariinin kuoria, joten arvelin vatsan menneen sekaisin niistä. Se oli kuitenkin myös pari päivää sitten saanut sian rasvalihoja, mutta enpä aavistanut... (Haimatulehdus saa usein alkunsa liian rasvaisesta ruoasta). Se siis lenkkeili melkeo huonosti, uikahteli joskus nostettaessa, ähisi varsinkin sylissä pidettäessä, kohtausten tullessa kulki kyyryssä, eikä oikein osannut laittaa nukkumaan. Kohtaukset kestivät n. 2 tuntia kerrallaan. Muina aikoina taas, se oli leikkisä, riekkui ja touhusi, kuten mikä tahansa pentu.

MARRASKUU Se kävi Onnilla tutkittavana 4. päivä marraskuuta kun päästiin kotiin ja oireilut vain jatkuivat. Igsystä otettiin vatsan alueelta rg-kuvat, joissa näkyi vatsaspasmin oloista, ripuli oli myös aiheuttanut suolistotulehduksen johon se sai pahoinvointi lääkettä sekä antibiootit. Annoin sille kotona varmuuden vuoksi ensin vain riisiä ja lisäsin siihen hiljalleen myös kanaa. Vähärasvaista sattumoisin, jolla hoidetaan myös haimatulehdusta, samoin myös antibiooteilla. Näillä eväillä Igsy tervehtyikin silminnähtävästi. Kävimme Igsyn kanssa laittamassa sille rabiesrokotteen viikon kuluttua kuvien ottamisesta, jolloin Onni huomattikin yhtäkkiä rg-kuvissa näkyvästä lannerangan nikamien ahtaudesta ja suositteli lähtemään niiden vuoksi Ouluun. Hän myös kirjoitti reseptin kipulääkkeelle ja antoi Igsylle vastaanotolla kipulääkettä ruiskulla. Olin tietenkin kauhuissani... Igsy vaikutti silloin niin terveeltä.

Nikamavälien ahtaus kuitenkin kumottiin uusilla kuvilla Oulussa, lannaranka näytti aivan normaalilta. Mutta sivulöydöksenä, josta en ole aiemmin maininnut, kuvattaessa koko selkäranka kallontyvestä hännän tyveen, Igsyltä löydettiin nikamamuutoksia rintanikamissa TH7-8. Erityisesti TH8 oli aivan selkeä puolinikama, hemivertebra. Igsyhän oli tuolloin tutkittaessa kipulääkityksellä ja taisipa kanariisikuurikin vielä olla päällänsä. Siitä ei löytynyt silloin oikein muuta vikaa, se oli oikein iloinen pikkuveijari. Eläinlääkäri totesi, ettei hänellä ole tullut vastaan vielä koiraa, joka oireilisi nikamamuutoksia, huomattavasti pahemmillakin muutoksilla esim. ranskikset mennä viipottavat jopa agilityssa. Meidät siis laitettiin kotiin pyynnöllä ottaa taas yhteyttä, jos kivut tulevat takaisin, nikamista ei siis tarvinnut olla huolissaan, toistaiseksi ainakaan. Tässä vaiheessa arveltiin, että Onnilta saadut hoidot olivat parantaneet sen mitä Igsylla oli, kipuja epäiltiin pääasiassa siis edelleen suolistoperäisiksi.

Igsyn rintarankaa 4.11.2013

Sain myös vinkin eräältä toiselta parsonihmiseltä, että heidän koiransa oli oireillut haimatulehdusta ähinöillä ja samoilla vinkeillä kuin Igsy, mutta Igsy oli silloin tosiaan terve ja haimatulehdus tuntui kaukaiselta vaihtoehdolta, kun mietin vain nikamia...

JOULUKUU Igsy pysyi oireettomana pitkän aikaa, kunnes joulukuun alussa se sai yhden kipukohtauksen. Sitä lääkittiin kipulääkkeellä päivän ajan ja se meni ohi. Kipulääkkeeseen reagoiminen viittasi myös siihen, että kipu saattoikin olla rakenteesta johtuvaa. Olihan kuitenkin teoriassa mahdollista, että myös nikamat oireilivat. Mutta todennäköisesti olinkin taas laittanut kuppiin jotain rasvaisempaakin. Taas oireetonta menoa joulun alle, jolloin aloitin antamaan kipulääkettä pidempää kuuria, koska vointi tuntui olevan huonompi koko ajan. :( Aina kun koetin vähentää, tuntui koira menevän kipeämmäksi vain. Tähän aikaan oli myös viilentynyt ja koirat saivat ruoassa reilusti rasvalisää, joka siis todellisuudessa aiheutti kivut jälleen.

Otetiin eläinlääkärin kanssa puheeksi mahdolliset magneettikuvat, Igsy vaikutti niin kipeältä, ettei ollut mahdotonta, että nikamien keskellä kulkeva selkäydin oli kenties niin puristuksissa että, no. Se saattoi olla vakavaakin.

TAMMIKUUlle asti Igsy oli jatkuvalla kipulääkkellä. Välillä kun koetin vähentää annosta, se tuntui menevän taas huonommaksi ja lopulta minusta alkoi tuntua, että se oli huonona lääkkeistä huolimatta. Eläinlääkärin kanssa varattiin siis aika magneettikuviin, joka jouduttiin perumaan kun oma vakuutusyhtiö teki kieltävän päätöksen korvaamisesta ja oli tarkoitus laatia tarvittavat dokumentit Igsyn kasvattajalta löytyvää piilevien vikojen vakuutusta varten, joka korvaa el-kulut 3 vuoden ikään asti. Myönnän ettei meillä ollut yhtäkkiä vajaata tuhatta euroa laitettavaksi Igsyn eläinlääkäri kuluihin, joten vakuutusten kautta hoidot oli pystyttävä suoritettamaan.

Tässä vaiheessa tuli kuitenkin myös puheeksi, ettei Igsyä olla kertaakaan tutkittu kun se on kipeä, eikä otettu vielä edes minkäänlaista verenkuvaa, joten sovitiin lopulta, että jätetään lääke pois jos suinkin mahdollista ja kun igsy taas vaikuttaa olevan kipeä, tuotaisiin se näytille. Mutta sitten se ei kipeytynytkään taas. Nyt meillä oli ollut jo puhetta haimatulehduksestakin, ja kerroin myös omista pohdinnoista oireiden yhteensopivuudesta sianlihapalojen ja rasvalisän kanssa - olen sellainen innokkaanpuoleinen kotidiagnostikko, kaikkien lääkärien unelma asiakas.

HELMIKUU Tammikuun 11. päivä Igsy lopetti kipulääkekuurin, siis tavoitteena mennä lääkärin heti miten kun se näyttää kipeältä. Eikä se sitten reagoinut lääkkeen pois jättämiseen oikein kuinkaan, se oli alussa varsinkin hyvinkin pirteä, kunnes minusta alkoi tuntumaan, että voisi se pirteämpikin olla ja varattiin taas aika tutkimuksia varten, vaikkei varsinaisia kipukohtauksia oltu nähty pitkään aikaan. Ensimmäisellä kerralla ei päästy, joten aika siirtyi kahden viikon päähän siitä. Eli eiliseen. Ja lääkärissä otetiin siis kuvat, verinäytteet ja erikseen vielä haimanäyte. En tiedä oltaisiinko  haimanäytettä muussa tapauksessa välttämättä otettu vielä silloinkaan, koska pikatestejä ei ollut ja näyte piti laittaa ulkopuoliseen laboratorioon.

Ja tässä nyt ollaan ja ollaan onnekkaita. Haimatulehdus kun voi äkistikin mennä todella huonoon suuntaan, joten tuuriakin on saattanut olla mukana, kun Igsy on vielä täällä.

Mitä sitten tulee noihin nikamamuutoksiin. Koska oma murhe ne ovat nekin. Ne ovat siis sellaisia, ettei Igsystä tule koskaan jalostuskoiraa ja olin jo luovuttanut agilitykin (ja välillä aivan kaiken) suhteen, kun Igsy tuntui oirehtivan vain. Mutta näissä uusissa kuvissa nikamat olivat jopa hivenen paremmat ja Tiina oli sitä mieltä, kuten silloin marraskuussakin, että lihashuollosta huolehtien hän ei näe syytä sille, etteikö agilityakin voisi harrastaa. Joten mahdetaan me sille alkeiskurssille ehkä mennäkin sitten. Kaikenlaisen jatkon tietenkin näyttää Igsyn vointi ja jaksaminen.

Haimatulehdusta taas hoidetaan ruokavaliolla ja huonommissa tapauksissa myös tarvittaessa lääkkeillä, hoitamattomana se voi johtaa monenlaiseenkin ongelmaa, joten toivotaan, ettei olla siltikään liian myöhässä vaikka aikaa onkin kulunut. Haimatulehdusta hoidetaan ensisijassa vähärasvaisella ruoalla. Mutta minulla on vielä tutkiminen kesken, joten haimatulehduksesta, sekä nikamamuutoksista tulee jatkossa varmasti vielä paaaljon juttua...

Igsystä tulee myös meidän oma koira nyt.

 ♥ ♥ ♥ IGSY OLET RAKAS RUTTUKUONO RAKSUTIN JA TOIVON, ETTÄ VOIT JO PAREMMIN ♥ ♥ ♥