Luleån startit

Huih, pitkä kisapäivä on nyt muisto vain. Seura oli mainiota, vaikka kisapäivä välillä tukalaksi kävikin :) Mikäs siinä istuskellessa! Ja lopuksi vähän kisatessa.

Maneesi oli aivan upea, joten kehotan lämpimästi jokaista, jolla vain mahdollisuus on päästä tuonne Hertsön maneesille kisaamaan (koiralla tai hepalla) sinne myös menemään! Kahvio oli lämmin, ikkunallinen, suoraan maneesiin, jossa lämpöä oli vähintään sen 10 astetta. Katsomot 2-3m korkeudessa niin, ettei kentän laidoilla siis ollut yhtään häiriötä. Lisaa käytin lenkittämässä n. 2h välein vähintään ja siinä aina sen verran lämpesi, että tarkeni taas katsoa. Osa kisasi T-paitasillaan ja kahviossa saattoi käydä hakemassa vaikka hien pintaan, jos siellä istui kaikki vaatteet päällä ;)

Katsomoita oli koko toinen maneesin pitkä sivu, sinne mahtuivat häkit ja katsojat. Iltapäivästä alkoi käydä vähän ahtaammaksi (kuvissa aivan aamu), mutta pikkukoiran kanssa ei ollut ongelmia ja koiran häkkejä saattoi halutessaan pitää myös alhaalla maneesitasolla (kuvassa näkyy takana kahvio ylhäällä ja sen alapuolella oli myös häkkitilaa). Kannoin Lisan päivällä sylissä, ettei vahingossakaan pääsisi kuonokosketuksiin muiden kanssa, yskän vaara kun oli olemassa. Jokusen siellä yskivän kuulinkin meidän Lisan lisäksi, joka maneesinpohjaa haukattuaan köhi, ja Lisa muutenkin satunnaisesti yskii, syytähän ole erityisemmin löytynyt (esim. rasituksen yhteydessä tms.).

Lenkkireitit olivat ok, joko ratsastusreittejä tai teitä, irtikin saatoin Lisaa pitää. Kahviosta sai lämpimän lounaan 50kr hinnalla.

Ruotsissa päivän alussa kuitataan tussilla lähtölistaan, että on tullut paikalla ja aikoo kisata. Olen aiemminkin tästä kertonut, mutta kerrataan :) Kisakirja toimitetaan vain, jos tulee nolla. Sitä varten oven suussa oli "IN" ja "UT" korit, jonne sai kirjan laittaa ja myöhemmin kuitattuna hakea. Kilpailunjohtaja (ylitoimitsijaa vastaava) tuli puheille, jos oli selviteltävää sertin tms. kanssa.

Katsottavaa siis riitti. Seuralaiset tekivät hienoja ratoja aamun aikana, keinussa oli valitettavasti vain jotain vikaa, epäilen, että se oli liian raskas, sillä keinuvirheitä tehtiin ehkä 80% suorituksista, jos sekään riittää :/ Koirat siis ehtivät juosta keinua todella pitkälle, ennen kuin se alkoi kääntymään alas, jolloin lähes väistämättä tehtiin lentokeinu tai jonkinlainen horjahdus tai muu virhe. Valitettavasti yhden seuralaisenkin muuten niin hieno rata kaatui sitten keinusuoritukseen. Kakkosten toiselta radalta keinu otettiin jo rakennetulta radalta pois, eikä sitä enää sen jälkeen laitettu.

Kolmoset alkoivat ehkä 13 aikoihin, en nyt tarkkaan muista. Aikataulujahan harvemmin Ruotsissa näkee, joten paikalle tullaan vain oman arvion mukaan. Ihan toimivaa.

Jokin ei minun valmistautumisessa mennyt päivän aikana aivan nappiin ja noin tunti ennen omaa suoritusta, kun olin siis istunut koiranhajuisessa maneesissa kello puoli seitsemästä lähtien ja oma vuoro alkoi häämöttä yhden aikoihin, olin kyllä syönyt ja juonutkin yritin, mutta silti alkoi inhottavasti huimaamaan. Koetin juoda lisää ja otin varuiksi särkylääkkeenkin, jos kyseessä olisi olleet hartiajumit, mutta ei se helpottanut.

Koetin radalla silti tsempata heti alussa sattuneen mokan jälkeen, mutta ilmeisesti meno oli silti näyttänyt "slarvig" kuten kaverilta sain kuulla :D Saksalaiset alussa on ainakin ihan kaameat, joten niitä pitää harjoitella, koska ollaan me joskus osattukin, tekniikka on selvästi unohtunut!! Tällainen tismalleen samanlainen kohta saksalaisineen meillä oli myös treeneissä torstaina, silloin tein sen himpun verran paremmin, mutta ihmeellinen kuuliainen Lisa teki silti ohjauksesta huolimatta ihan oikein. Muutenkin se oli molemmilla radoilla tosi kuuliainen. Tuli sinne mihin sitä "tyrkin tai kiskoin". Siinä minun ohjaamistyylini kuvailtu parilla sanalla ;) Persjättöihin tuli AINA kiire, milloin ne oppisi tekemään? Nyt sentään uskalsin, mutta myöhässää liikkeelle aina, säästäisin jalkaparkojani paljon, kun liikkuisin jouhevammin.

Ennen toista rataa koetin juoda oikeasti hyvin ja yhden sokerijuomankin siemaisin ja olo alkoikin siitä kohentua. Toisella radalla olinkin jo normaalimpi - tai miten normaali nyt voi olla vähillä yöunilla ja aikaisella herätyksellä :) Ratakin tuntui enempi omalta, Lisa ehti silläkin tekemään omia ratkaisuja, aivan en ollut koko ajan kartalla. Valitettavaa on turhan nopea vapautus puomilla, selvästi putki vähän kiskoi koiraa omin luvin etenemään. Mutta siis - nolla !! Videolle tuli nolla ensin ja hylky perään, suoritusjärjestys oli siis toinen. Radalla voiton veivät tosi kauniilla radalla Carolina ja Calle :)

Mutta päivä kaikkiaan oli mukava ja ehdottomasti tuonne koetetaan päästä vielä toistekin. Tänään Luleåssa kisataan samaan tapaan kaksi hyppyrataa, tsemppiä sinne jääneille suomalaisille!

Kotiin oli ihana palata, Igsy pusutteli ja istui sylissä ja Ilse nautti, kun pötköttelin lattialla (en muutakaan jaksanut) värittämässä sen kanssa värityskirjaa Igsy toisella kädellä rapsuteltavana. Kotiinkin oli siis kiva palata.