Tänä aamuna kävin paukuttamassa kontakteja ja tekemässä nopsaa etenemistreeniä Mikan ohjauksella. Tehokasta oli.
Hmm.
Luin juuri Vuorelan Lotan blogipostauksen joka myös FB:ssä leviää. Pistää se miettimään...
Foxyn kanssa varsinkin hirvittelin Aan alastulokontakteja, siksi niiden toivoinkin toimivan juoksuna, ettei pysäytys olisi niin raju, samoin kauhistelin sen karmeita lentokeinuja ja edelleen hirvittelen joidenkin pikkukoirien äärettömän vauhdikkaita keinun alastuloja, jotka on melkein ehto, jos haluat tarpeeksi nopean keinun pikkukoiralla! Siis kun keinun päähän mennään vauhdilla ja se vaan pamahtaa maahan, ihannesuoritushan se olisi myös Lisan kanssa, onneksi se on kevyt mini... Hirvittelen maksien hyppykorkeuksia ja monia muitakin vaarallisia seikkoja agilityssa...
... Vaarallisia? Ei kai tässä ole tarkoitus harrastaa veitsen terällä?
Ymmärrän toki, että sääntömuutokset oikein laajassa skaalassa ovat varmasti työläät toteuttaa, plus että seurat joutuisivat myös investoimaan mahdollisesti uuteen kalustoon niiden vuoksi. Valtava projekti, mutta eikö se olisi sen arvoista? Että tehtäisiin meille ja koirillemme rakkaasta lajista edes vähän turvallisempi?
- Miksi keinun pitää olla niin korkea?
- Miksi Aan niin jyrkkä?
- Miksei hyppykorkeuksia voitaisi laskea?
Ja listaa voidaan jatkaa edelleen.
Ehkä niistä rikkimenneistä koirista vain vaietaan, kun en niistä pahemmin ole kuullut :( Olisi todella hyvä tietää laajemmalti mihin rasitus kohdistuu ja mitkä osat koirassa ovat vaarassa mennä sen vuoksi rikki. Mitkä esteet rasitusta lisäävät (ja minkälainen pohja..) ja voisiko niitä lieventää muuttamalla sääntöjä tai esteiden rakennetta?
Ja miksei sitä voisi tehdä? Niin kannattaisi tehdä. Upea laji, josta tehdään turhan takia niin vaarallinen. Ei agility lajina muuttuisi yhtään sen huonommaksi, jos siitä tehtäisiin vähän turvallisempi.
Nythän on hyvä hetki huudahtaa, kun joku toinenkin on jo niin tehnyt! Huuda sinäkin vähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti