Kotia etsii

Parson uros Jore 5v - lenkkeilykaveriksi tai vaikka jäljestystreeneihin, metsästystäkin mahtaa voida kokeilla. Ei pidä lapsista, ei tule toimeen urosten kanssa ja narttuihinkin joutunee erikseen totuttamaan, asunut meillä narttujen kanssa ongelmitta.

Jore etsii aktiivista / liikunnallista kotia, mieluusti ilman alle kouluikäisiä lapsia, turvallisia rutiinejä, lenkkeilyä ja perheen kanssa yhdessä touhuamista. Kiintyy lujasti omistajiinsa / hoitajiinsa, iloinen ja vilkas poika.

tai

Bordercollie uros 3v, agilityssa kisavalmis, vaatii vielä häiriötreeniä sekä vireen hallintaa ennen kisaamisen aloittamista! Erittäin motivoitunut lajiin kuin lajiin (hyvä nenänkäyttö, myös erittäin hyvä kontakti mm. tottista ajatellen, innokas ja kaunis liikkuja). Tulee hyvin toimeen lasten ja ainakin narttukoirien kanssa.

Manulle etsitään ensisijassa harrastavaa kotia esim. agi, toko tms. - vain henkilölle jolla kokemusta koirien kouluttamisesta harrastuksiin. Manu on tosi kiva perhekoira ja potentiaalinenkin harrastuskoira, mutta vaatii omistajaltaan jonkin verran koirankoulutuksellisia taitoja, että etenee kisavalmiiksi asti.

Kysy lisää ja kerro perheestäsi:
lottis@gmail.com

tai
+35850 466 8480 Lotta

Lomat ja surut

Kotonani Sotkamossa ollaan nyt oltu koko porukalla melkein parisen viikkoa. Tultiin hieman aiemmin lasten ja Manun sekä Lisan kanssa, Jore tuli italialaisten kanssa pari päivää myöhemmin.

Pojat ovat täälläkin samalla tavalla eristyksissä kuin kotonakin, mutta järjestelyjen muuttuessa on aina totuteltavaa, ja vaikka virheisiin ei olisi varaa - joskus niitä sattuu ja nyt niitä on sattunut jo kahdesti. Puhun siis poikien yhteenotoista sen seurauksena, että joku ovi on jäänyt lukitsematta.

Ensimmäisellä kerralla Manu satutti taas tassunsa ja toisella kerralla, siis eilen, Jore sai puremia päähänsä ja lisäksi isäni jalka rei'ittyi. Ja nyt sitten on lopultakin tehtävä niitä päätöksiä. Ehkä niitä olisi pitänyt tehdä jo aiemmin tai olen jo tavallaan tehnytkin ja vähän hiljaisuudessa miettinyt ja kysellyt. Mutta meidän taloudessa ei vain ole sijaa molemmille uroksille, vaan toisen on löydettävä uusi koti.

Ja olipa se kumpi tahansa ja mihin tahansa, niin itken jo nyt valmiiksi ja edessä oleva tulee olemaan pahimpia asioita mitä olen joutunut koiria pitäessä kokemaan. Syytän itseäni, ja koetan tehdä päätöksen koirien parasta ajatellen - ottaen huomioon sen mitä meidän perheellä on annettavana kummallekin, miten koirat viihtyvät meillä tai miten ne voisivat viihtyä muualla. En siis ole päättänyt, kumpi meiltä lähtee, koska kotia ei ole kummallekaan tiedossa, mutta toisen on kai vain lähdettävä. Jos hyvä koti jommalle kummalle löytyy, niin päätös on sen myötä tehty, ei sen myötä, mitä itse haluan.

Anteeksi Jore, anteeksi Manu.

--

Jos tunnet haluavasi jutella enemmän jommasta kummasta koirasta, ota yhteyttä. Tai jos tunnet jonkun joka on lenkkeily- tai harrastuskaveria vailla, laita sana eteen päin.

Minuun saa yhteyden puhelimella +35850 466 8480 tai spostilla: lottis@gmail.com

Sunnuntai

Ei me Lisan kanssa uskaltauduttukaan kisoihin. Syitä oli niin monia, että taisi mennä vähän syiden keksimiseksi. Ehkä fiilis ei vaan vielä ole kohdillaan.

- Oli kylmä. Lämmittely Lisan kanssa hankalaa tai mahdotonta.

- Olen stressaantunut. Olen ollut niin monta päivää menossa enkä ollenkaan kotona ja lapset olleet koko viikon sairaana, että teki mieli olla välillä heidän kanssaan.

- Olisin mennyt kisoihin vain tekemään sekavista kontakteista vielä sekavammat, koska suunnitelmaa ei ole...

- Fiilis hukassa. Se vaan on. Ei ole ollut kisaintoa. Treeni-into ehkä hiljalleen palaamassa Lisan kanssa.

Joten ollaan tänään möllytelty kotona. Seurattu kisatuloksia nestistä. Katsottu lasten ja koirien kanssa telkkaria. Siivottu. Kiljuttu. Syöty. Tehty ruokaa. Pötkötelty. Varastettu äitin puhelin ja fasetettu. Minä en tehnyt edellistä. Liian kaukana.

Ja nyt iltateelle ja sitten nukkumaan. Me tullaan sitten tammikuussa.

Koira-allergiasta

Puhumme tänään aiheesta koira-allergia. Syystä että minulla todettiin sellainen tuossa loppukesästä.

Kävin astmatesteissä kaverin yllyttämänä heinäkuussa. Hengitystieoirehdintaa on aiemmin tullut mm. juoksemisesta ja muusta fyysisemmästä, hengästyttävästä tekemisestä. En ole oikein koskaan pitänyt juoksemisesta, sillä useimmiten se ottaa aika lailla hengen päälle, hengitys pihisee, kurkku kipeytyy ja erittää limaa. Oikean astmakohtauksen tyyppisiä sain ennen muinoin, kun jouduin kotona tuomariksi narttutappelussa, erityisesti muistan yhden kerran. Tuollaisessa tilanteessa fyysisen rasituksen lisäksi tulee kauhea stressi (koska se on oikeasti aivan kamalaa, kun omat koirat koettavat tappaa toisensa) ja tappelun lopulta oltua ohi ja koirat erillään, saatoin vain maata sohvalla, yskiä ja puuskuttaa ja kuunnella omaa vinkunaa ja miettiä meneekö kurkku vielä enemmän tukkoon vai hellittääkö tämä kohta. Olin tuolloin lisäksi raskaana ja yksin kotona lapsen ja koirien kanssa, joten raskauskin mahtoi vielä pahentaa oireita tuolloin. Onneksi tuon kaltaisia kohtauksia ei ole ollut useampaa. Joskus koulutuksissa teen agilitya veren maku suussa niin, että kierros kierrokselta henki kulkee vähän huonommin ja sylettää, mutta toki minä lasken sen vain urheilun piikkiin. Tai laskin.

Astmatestit eivät kuitenkaan antaneet viitettä varsinaiseen astmaan, rasitusastmaa minulla saattaa silti olla, joten sain mahdollisia tulevia hengenahdistuksia varten oman pikku Ventolin-kiekon, jota ei tähän mennessä ole tarvinnut käyttää. Ja pitäisi muutenkin hakea sitä varten lääkärintodistus, se kun on dopingaineeksi luettava lääke. Hoitaja ei tosin tästä huomannut sanoa, vaan koulutusohjaajani. Eivät kai terveyskeskuksessa hoksanneet ajatella, että agilityssa voisi joutua dopingtestiin! ;)

Astmatestien yhteyteen otettiin sitten rutiinisti pari allergiatestiä verikokeilla. Mainitsin että meillä on koiria, hieron koiria ja joskus saan oireita esimerkiksi pähkinöistä ja äidillä on melko voimakkaat pähkinä ja siitepölyallergiat, mutta oireet minulla eivät ole kummoisia, vaan esim. kurkun polttelua (tosin nyt kun olen kurkunpoltteluihin enemmän perehtynyt, se johtuu yleensä palmu- jne rasvoja sisältävistä tuotteista ja palmurasvaa / -öljyjähän on tunnetusti ihan joka paikassa).

Yllätyksekseni sitten tosiaan sainkin kuulla, että olen koirille allerginen (verikoe ei varsinaisesti kerro miten voimakas allergia on, arvo oli 1,2 jos muistan oikein, vaan allergian voimakkuudesta kertoo täsmällisesti vain omat oireet). Mielenkiintoista. Hullunkurista. Järjetöntä. Sain hakea allergialääkkeitä apteekista. Mietiskeltiin astmahoitajan kanssa, että jos kerran pärjään koirien kanssa hyvin, ei lääkkeiden (Loratadin) käyttö ole ollenkaan pakollista, mutta niitä voi ottaa tarvittaessa.

Nyt tämän diagnoosin jälkeen sitten  muutaman viikon tunnustelin ja mietiskelin ja tutkailin omaa oloa. Onko nokka tukossa? Milloin se on tukossa? Kutiseeko nokka? Milloin se kutisee? Onko kurkku tukossa? Milloin se on tukossa? Kutiseeko silmät jne. Ahdistaako, sylettääkö, onko kaikki hankalaa ja vaikeaa?

Meille sattui muutama päivä diagnoosin jälkeen tulemaan Igsy-kulta hoitoon. Igsyn turkki on melko irtoilevaa sorttia ja sainkin pian neidin tultua taloon aloittaa nenän varren raapimisen. Sain myös vähäistä ihottumaa, jota minulla on välillä. Olen aina koettanut yhdistää sitä ruoka-aineisiin, mutta nyt en ole enää niin varma sen alkuperästä. Se ilmestyi nimittäin ensimmäisen kerran lapsena, kun meille tuli koira, mutta ei sitä silloin koiriin yhdistetty. Onneksi!! Igsyn ollessa hoidossa testailin myös lääkkeitä ensimmäistä kertaa. Nokan kutinat jäi niillä tehokkaasti pois. Joskus kirvelee silmiä, mutten oikein tiedä mitä tein... ehkä hieroin niitä. Miksi hieroin, kutisiko ne? (Oi, tämä on niin mun juttu tämä itse diagnosointi! Voin päivät pitkät miettiä vastauksia merkityksettömiin kysymyksiin.)

Olen pelännyt lähinnä sitä, että luon itselleni allergian. Hankin oireita, joita minulla ei ollutkaan. Lääkkeet ovat tosiaan auttaneet nokan kutinaan, mutta esim. tukkoisuutta ne eivät saa, ainakaan kokonaan pois.

Varmuuden vuoksi ollaan (koetettu) jätetty koirat pois makkarista, eikä Jore varsinkaan pääse sinne enää öitään viettämään, se kun monesti kipaisisi suoraan yläkertaan isoon häkkiin nukkumaan, jos saisi valita. Iso häkki on nyt laskosteltu makkarista pois.

Joren karva on saanut ennenkin minussa yskänoireita aikaan kun se on tietyssä tilassa, joskus sitä kunnolla hieroessani ja rapsutellessani huomaan meneväni nukkumaan nokka aivan tukossa ja kurkussa kihelmöiden - mutta oikeasti, mistäpä näistä tietää? Ehkä söinkin jotain sopimatonta samaan aikaan?

Nämä ovat siis täysin sellaisia asioita, joihin olen vain tottunut. Ne kuuluvat minun elämään, että nokka on tukossa ja limaa kurkussa melkein koko ajan, joskus enemmän joskus vähemmän - yleensä vähemmän. Ja että nuhat on hankalia ja pitkiä. En varmaan tule koirien kanssa (jos ilmankaan) asuessa koskaan täysin pääsemään oireista eroon, mutta uskon, että voin vähentää niitä ja tarvittaessa ottaa myös lääkettä. Lääkettä ei tosin ole tullut nyt otettua ja varmaan kesän vaihtuessa talveksi myös pöpöt ilmasta vähenee ja oireet helpottuu.

--

Koiran karvoja ei talosta tietenkään kokonaan mihinkään saa, eikä ole tarkoituskaan (vaikka siivota tietenkin voisi vähän useammin...). Enkä alun hössötyksen jälkeen ole kiinnittänyt asiaan sen erityisempää huomiota. Vieraat koirat kutisuttaa vähän enemmän ja agilityssa ehkä välillä ahdistaa vähän liikaa, joten siellä voisi tosiaan sitä Ventolinia kokeilla, ennen suoritusta.

Allergiat ovat myös vähän sellaisia, että ne voivat myös ajan kanssa pahentua (tai myös mennä paremmaksi tietyissä tapauksissa ainakin alun ongelmien jälkeen), joten omaa vointia on joka tapauksessa seurattava. Allergiaoireita voivat ja myös aiheuttavat koirien lisäksi moni muukin asia, minulla esimerkiksi tietyt pähkinät, kiivit, jossain määrin sitrushedelmät ja varmaan muutamat muutkin tyypilliset allergeenit, mutta noitakaan en välttele erityisemmin, vaan syön sinnikkäästi kaikkia pähkinöitä ja hedelmiä (joskus ei kiiviä vaan voi), eli siedättäminen on tähän mennessä toiminut hyvin ja sillä aion myös jatkaa.

Pahimmassa tapauksessa allergia ja mahdollinen rasitusastma saattaa kehittyä oikeaksi astmaksi ja sitä en välttämättä haluaisi. Meillä Ossi on vähän samanlainen minun kanssa, mutta sillä astmatyyppisiä oireita on ehkä aavistuksen enemmän. Ollaan niistä juteltu terveydenhoitajan kanssa kyllä. Mutta nykyisin kanta allergioihin on vähän eri kuin ennen, mikä on kyllä ihan hyvä.

Joten allergiatestituloksista huolimatta täällä ollaan jatkettu aikalailla samaan tapaan, lääkepakettikin on vielä liki täysi. Agilitya en ole tosiaan niin paljon tehnyt, että olisin Ventolinin voimaa päässyt testaamaan oikeasti, siis lähinnä onko siitä apua vai ei.

Tiedän myös, että koira-allergisia koiraharrastajia on aika liuta, jotkut pahemmillakin oireilla ja osalla se sitten on kenties johtanut siihen astmaan asti... Varmaa on, että allergia on nyt osa arkea, oireili se sitten tai ei. Ja jossain määrin se varmaan mietityttää aina...

Tulejotalvi

Vettä sataa ja loska litisee. Sellainen on ollut tämä syksy.

Ollaan käyty hallitreeneissä nyt jopa kolme kertaa, kerran Lisan kanssa ja kahdesti Manun kera, lisääkin kertoja on tulossa. Lisan ilmoitin jopa Tornion kisoihin, sen verran rennosti onnistuivat treenit sen ainoan kerran kun ollaan käyty - tauko on jälleen kerran tehnyt hyvää sekää fyysisesti että (erityisesti) psyykkisesti.

Lisan treeneistä tuli videotakin, sillä halusin nähdä miten se tauon jälkeen liikkuu. Meno on minusta samanlaista kuin ennenkin, tosin intoa saattoi olla hippusen enemmän kun edellisestä kerrasta on niin kauan aikaa. Hypyt se tekee edelleen korkealla loikalla, mutta muutoin vauhti on vakio, varsinkin kun itse vain hoksaan liikkua kun on tilaa. Musta, pimeässä kulmassa lähestyttävä putki koitui tällä kertaa mahdottomaksi, siksi kököt videoeditoinnit tuossa kohtaa :D



https://youtu.be/aLnQKFnqQW4

Manu on käynyt treeneissä kahdesti (molemmat ovat samassa ryhmässä, mutta joudun vuorottelemaan koirieni kanssa koska ryhmä on niin suuri). Ensimmäinen kerta meni oikein hienosti, Manu oli lenkitetty päivällä pitkästi ja meno oli tasaista, kerran Manu karkasi minulta ja kävi riehumassa koikkeritytön luona joka tietenkin säikähti pahan päiväisesti :( Toisella kerralla pyysin Esaa lenkittämään Manua kun olen koulussa (Esa oli siis lomilla tuolloin), mutta hän ei ehtinyt ja aikataulut suoraan koulusta treeneihin on todella tiukka - joten mentiin vähän kuin puskista treeneihin ja se meni heh. Aika villeissä merkeissä. Kyllä se teki kaiken - ja vähän enemmänkin - mitä pyysin, mutta se kävi ihan raivona koko ajan. Joten en enää tee samaa virhettä.

Tässä pätkä Manun treeneistä lokakuulta. Niin. Ei ole paljon tullut treenattua, tahi kuvattua, jos joskus jotain treenintynkää ollaankin kehitelty. Rimoja tuli tosiasiassa alas todella paljon, ne mahtoivat olla 50-55cm korkeudella, en osaa tietenkään enää sanoa. Arvelen, että säännölliset jumppatuokiot takaosan vahvistamiseksi Manun kanssa eivät olisi pahitteeksi. Rimat tulevat alas lähinnä (mielestäni) takaosan huonon kannattelun vuoksi.

https://youtu.be/nKRggms5nxg

--

Mutta nyt kun tärkein on laverreltu, voidaan todeta, että syksy on mennyt aika vähällä virikkeellistämisellä mitä koiriin tulee. Ei vain ole ollut aikaa ja tarmoa ja vuodenaikakin on mitä masentavin. Sen verran kuitenkin sain itseäni motivoitua, että ilmoitin meidät tosiaan Tornion Lucia-ralliin viikon päähän. Lisa ehtii siis käydä vielä kerran treeneissä ennen sitä ja jospas tässä vaikka hankkisi sen hallinavaimenkin jossain vaiheessa.... Manun kanssa en vieläkään ole käynyt virallisissa! Mutta ehditään me. Ensi vuonna sitten :)

Tässä pikapikaa. Laitan vielä pari kuvaa tähän muistuttamaan teitä (ja minua) siitä millaisia karvakavereita täällä asuukaan. Edelleen.

Jore täytti syyskuussa 5 vuotta, Lisa nyt 4 päivää sitten 7 vuotta

Ja Manu lokakuussa 3 vuotta, kahden vuoden välein siis