Noussut siis sängystä, sohvalta, patjalta, joissa viimeiset kuusi päivää on tullut maattua. Edelleen päässä ajoittain jyskyttää, kurkussa on teräsvillaa ja rintaa raastaa kun yskin - mutta, nyt minä istun, seison ja kävelen! Imuroin jopa juuri äsken koirien petiä. Ei tosiaan voi sanoa, että olo olisi vielä hyvä, mutta nyt minä jopa uskon siihen, että olo voi tästä joskus parantua, sillä en ole aamun jälkeen joutunut ottamaan kuumetta alentavaa tai muustakaan syystä kipulääkettä. Aika jees! :)
Koirat on osanneet ottaa tämän lötköpötköilyn yllättävän hyvin ja keksin siihen kenties syynkin. Ne tajuaa hyvin, kun ollaan sairaana ja hoitaa kovasti ts. nukkuvat ihanasti vieressä. Mutta silloin jos sitä itse hönttää ja touhuaa, muttei "ehdi, voi, tms" touhuta koirien kanssa, ne hyppii silmille ja pomppii seinille. Pelkkä makailu on siis jees, ne selvästi käsittää, ettei emännästä ole muuhun kuin raadoksi, mutta olepa vain kotona tekemättä koirien kanssa mitään, niin se ei käy, silloin ne kiehahtaa. Tai meillä on nuo jotkut muutamat, jotka ei sitä kestä... Lisa esimerkiksi tekee just niin kuin emäntäkin. Paitsi silloin kun on ruoka-aika, silloin se kiehuilee.
--
On meillä onneksi Esa ollut terve, joka on lenkittänyt koirat reippaana, mutta minkäännäköistä muuta aktivointia ne ei ole saaneet. Vaan jahka tästä taas tosissani nousen... Nyt alkoi nimittäin taas painostamaan. Innostuin ehkä liikaa kirjoittelemaan.
--
Positiivista on, että yskintää ei kuulu enää kuin ihmisten suista.
Meillä on havaittu muutamia yskähdyksiä siellä täällä, joten ollaan jäänyt pois viikkotreeneistä. Olen kuullut kunkin koiran yskivän ainakin kerran useamman kerran peräkkäin, joten se riittää minulle treenitaukoon.
Valo alkaa riittämään omalle kameralle, joten nyt piisaa jokunen kuva. Manusta vain, kun tässä kriittisenä pohdin, josko sillä karva olisi näyttelykunnossa jo ennen kesää? On se ainakin parempi nyt kuin vuosi sitten , jolloin korvat oli ihan hapsut ja karvaa lähinnä rinnuksissa. Tai syksylläkään, jolloin se irrotteli kaiken.
En ole oikein ottanut selvää sen karvan vaihdon kulusta, tuntuu olevan hyvin sekavaa. Se on nyt irrotellut meillä karvaa kesällä jonkin verran ja loka-marraskuussa enemmälti. Ei siis erityisesti logiikkaa ainakaan sen suhteen, että olisi talvella tuhdimmassa karvassa, ja nythän tuo taas tuntuu enempi minusta kasvattavan sitä, kuin irrottavan.
Lunta suussa
Tyypillinen Manu-laukka päällänsä
Kaunis mies
Toinen samanlainen (punkin puremajälki ei ota kaotakseen silmän tyvestä)
Rennosti
Löytyi käpy ♥
--
Tänään aloitettiin "Oma paikka" -treeni (Control Unleashed: Go to place). Tavoitteena on, että pyyhkeestä tulee Manun "Vähänkö siistii, että saan maata tässä!!" -juttu. Pyyhettä on sitten helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Haluan Manun siis siihen makaamaan ja jatkossa myös palkkaan siinä kaikista rentouttavista eleistä (silmien luppasu, pään laskeminen jne), eli lopulta "Vähänkö siistii, että saan maata tässä!!" -jutusta, tulisi myös "vähänkö siistii, mutta ai kun alkaakin ramasee" -juttu. Saa nähdä, miten tämä lähtee käyntiin - tahi päättyy! :)
Vähän se oli semmoista sähläämistä nyt, kun oli perusnami pyyhkeen huomioimisesta (nappula) ja supernami maatemenosta (lihapulla) joten nameja oli sitten vähän joka paikassa, kun ei ne kädessä oikein pysyneet. Ei se aivan vielä pyyhettä omakseen alkanut tunnistaa, mutta ehkä seuraavassa treenissä jo!! :)
Manu oli autossa mukana maanantain treenienvedon ajan oli niin lauhaa, se kun kestää pidempiäkin odotteluja autossa, toisin kuin vaikkapa Lisa, joka sai siis taas jäädä kotiin. Otettiin siis treenien jälkeen Manun kanssa omia juttuja. Itse asiassa samaa, mitä vedin mölliryhmänkin kanssa. Valssiharjoitukset toimikin hyvin, mutta kun "huvikseni" yritin kisaavien juttuja (takaakierto-päällejuoksuja monta peräkkäin, hah tai siis edes yksi heti putken jälkeen), niin se jäikin pelkän yrityksen asteelle.
Joten taas sain vain vahvistusta sille, ettei näissä jutuissa kannata hoppuilla tämän paimenen kanssa, siis jutuissa jotka vaatii ohjaajan liikkumista ja täsmällistä ohjausta ja koiran liikkumista ja kropan käyttöä yhtäaikaa, kun vasta ollaan laji aloitettu ja sessu varmaan vielä keskenkasvuinenkin, mitä lihasten käyttöön tulee. Take it easy, calm down! Perusjuttuja, perusjuttuja...
Mutta sen sijaan ne valssit meni hyvin, rimoja ropisi ensimmäisillä kierroksilla (25cm taisi olla) ja kun nostin rimat 25-40cm, niin ne alkoi pysymään ylhäällä aivan hyvin. Ja ei minkäänlaista jahtaamista tai käsien / lelun näpsimistä. Ota siitä sitten selvää. Alempana asiasta vielä lisää..
Mölliryhmässä oli juuri ollut eräs ihanainen juoksupöksy narttu parhaimmilla päivillään, joten paikalleen jäämiset on paljolti pään pyörittelyä ja ylös nousiskelua ja muutaman treenitoiston jälkeen piti aina viedä ulos selvittämään päätä, kun koira alkoi näyttää lähinnä huumatulta. Se siis tekee hyvin, mutta odottelut on hankalia ja se myös väsyy (ehkä lähinnä henkisesti) hyvin äkkiä. Saisi kyllä välillä olla juoksutonkin halli, mutta tämä taitaa olla sitä pahinta aikaa sen sutheen. Onnellinen voin olla kuitenkin, että Manulla yhteistyöhalut sentään säilyy, vaikka ne vaillinaiset ehkä hieman onkin, eikä keskittyminen ja pitkäkestoinen työskentely ole silloin vahvuuksia.
Kotona eilen illalla pyörittelin pihalle pari isoa lumipalloa ja testattiin niillä sitten sitä jahtaamisefektiä. En saanut sitä esiin. Juoksin siis pallojen väliä ja nakkasin Manua takaakierroille. Sain siis juosta ja nakella koiraa "lumisiivekkeille" ihan rauhassa. Mutta sen sijaan jonkinlainen jarruttaminen ja esteelle lähettäminen samaan aikaan (?) tuottaa vaikeuksia sikäli, että silloin koira on herkästä kädessä kiinni, siis näpsii tai hakee lelua. Hmm. Tai jos lennosta koetan lähettää kierrättämään, niin sen sijaan, että Manu lukisi lähettävää kättä, se käykin siihen kiinni, minusta selkeästi ärsyyntyneen oloisena. Ja tämä ongelma, meillä on ollut ihan alusta asti. Se treenatessa ei oikein kestä kättä lähellä sen päätä tai muutakaan kroppaa ja jos siinä on lelu, hyvin usein ilman lupaa käy siihen kiinni tai jopa varastaa.
Mutta. Palkkaan siis jatkossa maahan JA - Olen taas lukennut Control Unleashed:ia eteenpäin ja aletaan tekemään ns. Leave It -harjoituksia, ajattelin nimetä ne Anna Olla harjoituksiksi. Kirjoittelen näistä harjoituksista myöhemmin lisää, toivoakseni videoiden kera!
Olen koettanut nyt muutaman päivää väsätä kirjoitusta koiran askellajeista ja kuinka ne näkyvät lumella, mutta vaikeaa on.. Aloitin ensin kevyesti, omien havaintojen perusteella kirjoittamaan, mutta mitä enemmän asiasta olen lukenut, sitä monimutkaisemmaksi se menee!
Koiralla on ravin, käynnin ja laukan lisäksi eroteltavissa kolme erilaista laukkaa (ainakin teoriassa), kahta erityyppistä ravia plus niiden välimuodot sekä tietenkin peitsi ja eräänlainen peitsin ja käynnin välimuoto, jota meillä ainakin kotioloissa näkyy paljonkin, en tiedä onko sille suomenkielistä nimeä (nimistökin tässä tuottaa harmaita hiuksia, myös laukkojen suhteen), joten tutkimustyö näiden osalta on vielä kovasti kesken, vaikka jälkikartta onkin jo valmis. Ellen sitten vielä tee senkin uudestaan.
Ehkä pitää vielä lainata kirjastosta se koiran liikkuminen tms. kirja, vaikka en ole kyllä aivan varma, miten tarkasti siinäkään on näitä käsitelty..
Itseä kiinnostaa erityisesti omien kohdalla se, miten jälki poikkeaa niin sanotusti normaalista ja minkä takia, sen vuoksi alunperinkin olen alkannut koiriani "jäljestämään".
--
Kotona vietellään tänään oksupoksupäivää, yksi lapsi sairastaa ja pitää elokuvamyysiä yläkerrassa ja toinen pelaa Crash Bandicootia ilman paitaa, siniset housut ja kengät jalassa. Jos pelataan Raymania, täytyy olla hanskat. Pleikka♥
Jättäydyin pois omista aksaryhmistä (haikeus sentään!!). Ajattelin treenata rataa sun muuta omalla ajalla molempien kanssa ja käydä Manun kanssa tottiksessa torstaisin. Näin se elämä vie, ei olisi uskonut! ;)
Viikonloppuna Vappu tuli toistamiseen kouluttamaan Arcticilaisia hyppytekniikan saloihin. Perjantaina istuimme luennolla aiheena psyykkinen valmentautuminen ja siinä istuessa ja kuunnellessa sain kyllä vahvistusta omalle tekemiselleni, olen siis suurimmaksi osaksi ihan oikeilla jäljillä tämän asian suhteen ja siksipä varmaan se jännittäminenkin on tosi isolta osalta jo väistynyt kokonaan. Enempi vaikeuksia onkin keskittymisessä ja varmaan siinä luottopuolessa. Joten sitä itseluottamusta tietyllä tapaa pitäisi vielä kasvattaa ja seuraavissa kisoissa koetan päästä kokeilemaan korvalappuja / musiikkia / rauhassa keskittymistä, josko se toisi omaan tekemiseen vielä tarvittavaa extra-zeniä :)
--
Jatkokurssin aiheena oli taipuminen ja treenikoiranahan minulla oli Manu kuten viimeksiksin. Ryhmien ollessa hyvin eri tasoiset makseissa, ja kun mukana oli myös pari peruskurssilaista, saimme myös Manun kanssa osamme vaihtelevuudesta, emmekä pelkkää taipumistreeniä. Valitettavasti treenien ollessa niin moninaiset, en myöskään pysynyt kärryillä kunkin harjoitteen nimestä... Jotakuinkin ehkä sentään siitä, mitä harjoite testaa / kehittää.
Tehtiin Manun kanssa kahta taipumistreeniä, sekä kokoamisharjoitus, mutta toisen taipumistreenin (jossa ohjaaja liikkuu eli se on vauhdissa tehtävä) mennessä jahtaamisen puolelle, tehtiin sitten harjoituksia jahtaamista ajatellen - ja niitä myös jatketaan. Joten videokin on siis jahtaamistreeniä, vaikka sitä tehdäänkin tuolla kahdeksikkoharjoitteella, jota testattaessa se siis ensinnä huomattiin.
Ehdittiin lauantain päätteeksi vielä tsekata Manun kehittyminen korkeudessa ja mitä ihmettä - se hyppäsi 65cm asti puhtaasti! :) Sanoinkin Vapulle, että treenit on olleet aina puhtaita ja Manu tekee hyvin sen mitä ollaan tehty (max 50cm) ja niinpä se tosiaan näkyy tekevän ja kehittynytkin on. Kehut tuli taas tekniikasta kaikin puolin! Päästään siis välillä jo laittelemaan radalle joitakin korkeampiakin hyppyjä sekaan, kuin vain niitä tähän asti tehtyjä 40-45cm, jännää! Harmillisesti näitä hienoja hyppyjä ei videolle tullut, mutta ne on onneksi helppo tallentaa itsekin.
Hyppytekniikan osalta ei ollut moitittavaa taipumisessakaan. Halli oli täynnä juoksunarttujen hajuja ja Manulla meinasi olla kuono maassa vähän väliä. Ensimmäinen treeni toteutettiinkin suoraan harjoitteesta vetopalkkaan ja vetopalkalta harjoitteeseen, ettei koira ehdi nuuskia vaan väsyttää itsensä treeniin. Mutta päästiin me sitten Manun kanssa yhteistyön makuunkin, ilman että hajut veivät sitä koko ajan, ja Vappu tuumasi meidän menneen hurjasti eteenpäin marraskuisesta, jolloin se yritti komentaa koko ajan, tai jos ei sitä, niin kiskoa jonnekin tai kiinnostua kaikesta muusta, paitsi jos sillä oli jokin tehtävä, se on aina keskittynyt kuitenkin työhön :) Mutta nykyisinhän se ei komenna enää liki laisinkaan!
Video hevosenkenkätreenistä sekä kokoamisharjoitus:
Harjoiteltiin välillä katsomoissa piilossa rauhoittumista niin, että istuin vieressä tai seisoin. Välillä silittelin ja hieroin tai paijailin, johon se aina rauhoittuu välittömästi, laittaa pään alas ja lopettaa piippaamisen. Välillä palkkasin namilla siitä, että Manu kuunteli ääniä, nuuskutteli tai teki jotain muuta kuin piippasi, läähätti tai yritti hakea minulta kontaktia. Jos kerrankin tulkitsin sen tekemisen väärin, ja palkkasinkin sitä kontaktin hakemisesta, se aloitti heti minulle vingahtelun ja piippaamisen - eli alkoi vaatimaan lisää namia / jotain tekemistä. Välillä jätin sitä katsomoon ihan itsekseenkin, tilanteesta riippuen se oli siellä välillä jopa aivan hiljaa, välillä aloitti haukkumisen, useimmiten vain piippasi. Menin palkkaamaan vasta sen hiljennyttyä - ja sekin, että se yleensä hiljenee jo, on edistystä, jee!! :) Näitä ei aina edes itse huomaa, ennen kuin tosi pitkällä aika välillä, että eteenpäin ollaan todella menty.
Mitä jahtaamiseen tulee, Vappu tunnisti käytöksen heti sen nähdessään. Minä kun olen vain arvellut, että Manu vaatii lelua itselleen ja siksi syöksyilee perään. Aloitettiinkin sitten heti tekemään treenejä käytöksen poistamiseen. Me jatketaan siis agilitya nyt tovin verran niin, että ratatreenin (tai pätkää / ohjaustreeniähän se on vasta ollut) sijasta heitän Manua hypylle ja lähden itse toiseen suuntaan (ensin hitaammin ja kun kestää sen, lisään vauhtia) ja nakkaan Manulle lelun maahan. Olin arvellut tehdä "lelun jahtaamiseen" (joka siis tosiasiassa onkin minun jahtaamistani) jotain samansuuntaista treeniä, eli kädestä palkkaamisen sijaan palkka tulee vain maahan, joten ihan hakoteillä en olisi ollut ilmankaan :)
Jahtaamisvideo:
Taidetaan nyt jättääkin ohjatut agilitytreenit ainakin vähäksi aikaa vähemmälle, että saan tämän asian oikeasti kuntoon ja teen vain estejahtaamista vahvistavia treenejä. Jahtaamista ei oikeastaan ilmene, jos ohjaan pelkästään koiranpuoleisella kädellä tai vaikkapa takaaleikkauksilla tms. mutta persjätöt, valssit jne. Se murinakin kenties on liityksissä tähän toimintaan, joten mielenkiinnolla lähden tätä projektia viemään eteenpäin :)
--
On ollut ihana aamuisin huomata, miten on jo valoisaa, kun vien lapset päiväkotiin. Illaksi ei aivan vielä valo riitä siihen, että Esa tulee töistä, mutta kyllä valoisassa tehdyt lenkit automaattisesti piristää, sekä itseä, että varmasti myös koiriakin. Tai mistä sen tietää, yöeläimiähän ne tavallaan ovat, kun saalistavat nimenomaan silloin hämärissä. Ehkä agilitykin pimeässä hallissa olisi niistä paljon hauskempaa. No, ei vitsailla siitä sen enempää.
--
Kisakalenteri on meillä toistaiseksi tyhjä, ei ole kiire mihinkään nyt, vaikka huomasinkin, että meidän viidestä nollasta hieman liian moni on hyppyratanolla, että voitaisiin liiemmin niillä hurrata, vaikka helpottaa sekin jo mieltä, että voitto ja tupla on hanskassa. Se vaan on niin, että jos ei Oulukaan vielä ota meitä SM:eihin vastaan, niin sitten se vaan on niin! Pelloon koettanen päästä seuraavan kerran testailemaan kontaktit.
- joka vaan jumitti koneelle videiden toivossa. Eikä niitä ole kaikkia liitettäväksi vieläkään. Mutta koska uutta jo pukkaa, pitää tämä koettaa saada pois alta, pahoittelut epäloogisuudesta!
Kirjoitettu torstaina 29.1.
Flunssa iski, vaikka luulinkin, että se iski lapsiin. Ollaan siis kaikki kotona, äiti sairastaa ja lapset sekoaa. Tai edeltävä tekee molempia? Ehkä ne on pakko viedä jo huomenna päiväkotiin, koska eivät tunnu sairastuvan sitten millään - onko tässä mitään logiikkaa? Tapani mukaan siis ennakoin ja "varmuuden vuokseilin" vähän turhankin paljon ja ajattelin jättää lapset kotiin, koska "Kohta ne varmaan sairastuu, ellei jo tänään." Mutta ei ne sairastuneet vielä tänäänkään ja nyt on jo torstai. Tätä "ehkä tänään" on siis kestänyt jo maanantaista asti. En voi suosittella tätä tekniikkaa kellekään.
Ehdittiin kuitenkin maanantaina käydä Manun kanssa hallilla Svean tuoksuissa, joten se meni vähän häneksi (Svea oli hallilla su ja sillä on juoksut). Mutta WAU mikä pujottelu jo! :) Igsy oli myös mukana istu-maahailemassa, se on suloisin istu-maahailija!! :D Kamppailen edelleen Igsyn sivulletulon kanssa, se tuntuu mahdottomalta noin pienen ja liukasliikkeisen kanssa...
Manun pujo ja hallirallattelua:
Tiistaina oli Lisan treenit, silloin tuntui omassa kurkussa jo vähän karhealta, mutta treenit meni hyvin ja Lisa teki hienosti :) Jopa kontaktit. Kyllä ne vielä siitä lutviintuu kun taas treenataan. Kisakontaktit viime viikonlopulta (kaksi A:ta ja yksi keinu) oli kerta kaikkiaan kamalat.
Jore pitäisi trimmata, anyone? Ehkä se viedään tällä kertaa jollekin joka oikeasti saa tehtyä sen kerrasta alusta loppuun :) Igsyllä on sama edessä, mutta sata kertaa kevyempänä versiona!
(Joresta ja iksustakin on videot tulossa...)
--
Viime viikonloppuna kisattiin siis Lisan kanssa Torniossa kahden hylyn ja yhden kymppituloksen verran. Huonot kontaktit leimasivat kaikkia ratoja. Hyppis tuntui ihan kivalta, mutta summattiin useampi virhe sillekin radalle ja hyllytettiin. Kaiken kaikkiaan fiilikseksi jäi lopuksi hyvä, hyppiksen ansiosta, se ei valitettavasti tullut videolle aivan kokonaisena! :) Tilat oli hulppeat ratsitallitilat, kellä yksityisellä (ainakaan täällä pohjoisessa) on tallissaan tilaa kolmelle hevoskuljetusLINJA-AUTOLLE? :D Vaan olihan hieno paikka, vähän kuin jostain tyttöajan heppaelokuvasta... :)
Kisakoostevideo:
Kauhulla katselin myös muutamia kolmosluokan bordercollieta radalla ja irvistelin. Ei siksi, että niillä olisi mennyt huonosti, vaan siksi, että kuvittelin itsekin joutuvani vielä siihen samaan tilanteeseen kaamean kaaharin kanssa, kenties jopa kuluvan vuoden aikana? Hirvittää aivan hirveästi. Mutta kuten siinä radan reunalla tuumasinkin, onneksi voin päättää itse milloin se tapahtuu - jos milloinkaan! Josko sentään joskus. :)
Sunnuntaina käytiin vielä Lisan kanssa Mikan koulutuksessa. Saatiin juosta. Tehtiin pientä ohjauksellista pätkää, jossa kiinnitettiin huomiota mm. kurveihin ja suoritusnopeuteen / sujuvuteen. Jo lauantain jäljiltä olin tosi kipeänä ja sunnuntai-iltana niin kipeä, että kun makasin sohvalla, ei oikeaa jalkaa saanut nostettua toisen jalan päälle. Ei vaan saanut. Aika kipeää on se.
Mutta nyt siis lepoa, että jaksetaan viikonloppu kouluttautua.
Ollaan sentään vähän keittiötokoiltu Manun kanssa ja treenattu seiso-käskyä niin, että raaja-asento pysyisi oikeana. Hankalaa. Mutta positiivista on se, että se tunnistaa jo seisokäskyn. Hankalaa siinä on se, että se vaatii vielä "näyttelyseisotus" asennon minulta, eli olen sen sivulla ja nami toisessa kädessä... Mutta tässäpä on näitä sairaspäiviä aikaa alkaa häivyttää palkkakättä / palkkausasentoa ja niin edelleen. Ja joka kerta kun treenataan saa huomata kehitystä edelliseen, joten hyvä siitä vielä tulee :)
Lähdettiin Manun kanssa eilen hallille tokoilemaan, kun aksatreenit on olleet peruttuina pakkasen vuoksi, enkä viitsi itsekseenkään lähteä hallille treenaamaan agilitya kun pakkasta oikeastikin on niin paljon ja kyllähän meidän pitää välillä jonnekin muuallekin päästä kuin omalle pihalle!! Ja mikäs sen parempaa kuin ohjatut tokot :)
Meillä on erillinen tokoryhmä joka tokoilee yleensä kerran viikkoon, se ei ole Arcticin toiminnan alainen. Ollaan Manun kanssa käyty tuossa ryhmässä nyt kahdesti. Ensimmäinen kerta oli kokeilu niin, että Manun bestis Svea oli mukana ja se oli aika hässäkkää, eikä voitu tokoilla yhtään... :/ Siitä on tosin jo aikaa, ja ne oli meidän ensimmäisiä yhteisiä hallikäyntejä yleensäkin. Mutta nyt kun ollaan jo touhuttu enempi yhdessä hallillakin ja kun ihanin Svea ei ollutkaan mukana, meillä meni tosi hyvin! Sain myös vinkkiä palkkaamisen ajoitukseen, joka oli oikeasti kullanarvoinen vinkki!!
Meillä oli suunnitteilla kunhan vain olla ja palkata Manua toivotusta käytöksestä. En vain oikein tiennyt mitä se oli, joten palkkasin sivulle tulosta niin että käteni heilui ja koira heilui ja vilkuili muualle ja välillä nousi ja istui taas ja kertakaikkisen sekavaa se meillä on ollut. On edelleen. Tai no, nyt tuli siihen muutos. Toivoakseni :)
Ensin piti odottaa että koira ottaa kontaktia perusasennossa ja tarvittaessa "annan palautetta" (meillä "ä-ä!"), mikäli Manu koettaa tökkiä palkkakättä tai vilkuilee muualle tai muutoin häslää. Anni auttoi naksuttelussa alkuun ja minä vain palkkasin, että sain oikean käsityksen siitä mitä minun tulisi koiraltani haluta. En saanut heilutella kättä, palkkasin hyvin pienellä liikkeellä ja vain toivotusta (kontakti kasvoihin perusasennossa) Ja eron huomasi silmänräpäyksessä! Manu alkoi vain tuijottamaan minun kasvojani (vaikken katsonutkaan siihen), välillä koetti hamuta, johon "ä-ä!" ja naks-palkka heti kun otti kontaktin taas. Sama "ä-ä" jos yritti tuijotella muualle. Vapautuksen jälkeenkin Manun olemus oli paljon levollisempi. Se myös näiden lyhyiden kontaktitreenien jälkeen meni kauniisti hihnassa, ohitteli muita ja oli muutenkin "helppo" ja rauhallinen.
Äkkiä se taas unohtikin vapaakäskyn saatuaan, mutta muisti heti kun otettiin perusasento ja vapaana ollessaankin muisti käyttäytyä paljon paremmin, välillä ainakin :) Samoin ulosmenot ja sisääntulot, joista ei meinannut alkuun tulla mitään "KUN-EI-MALTA-PITÄÄ-PÄÄSTÄ-SISÄLLE" ja haluan että se istuu, päästää minut ensin ovesta ja luvan kanssa saa kulkea vasta.
Mutta jees. Näitä treenejä vaan nyt sitten paljon lisää! Ja tätä voidaan tehdä aina ja joka paikassa, nyt kun olen itse hoksanut mitä pitää tehdä. Olen minä olevinani tehnyt juuri niin, mutta tajuamattani palkannut myös väärästä toiminnasta ja toiminut itse tosi rauhattomasti ja epäjohdonmukaisesti. Se naksu on tässä nyt tosi hyvä apu.
Käytiin kontakteilemassa tätä samaa siis hallissa muutamaan otteeseen muiden seurassa ja sitten käytiin vastavuoroisesti ulkoilemassa (3-4 tyttö koiraa oli kaverina treeneissä, pääosin oikein rauhallisia) ja lopuksi (ihanmielettömänhurjaaminulle: ) otettiin ryhmänä paikallaanmakuu!!! :D
Otettiin "kehääntulo" kisanomaisesti, eli ensin tuomarin tarkastus, joka jänskätti Manua aika paljon, heilutti kyllä häntää ja oli ystävällinen, mutta jännitti, hyppi välillä "tuomaria" vasten, mutta koetin namittaa ja kehua, ihan hyvin se meni, mutta tähän tarvitaan kuumeisesti harjoitusta!!! Pitää alkaa vaikka Esan kanssa kotona ja aina kun treeneissä vaan on joku joka voisi kopeltaa.
Sitten siirryttiin riviin omalle paikalle (piti olla 3m, mutta meillä etäisyyttä seuraavaan ehkä 4m, eikä koiraa toisella puolella), pian "tuomari" tuli ja testasi luoksepäästävyyden (taas pikkuisen jännätti, kun joku tulee sillä tavalla tykö, mutta onneksi sai namia ja kehuja) ja sen jälkeen tehtiin se paikallaanmakuu.
Manusta sekin oli selkeästi tosi jännää, ei pelottavaa, se katseli vähän ymmällään mutta hyvin virkeänä kaikkia sen vastapäätä seisovia ihmisiä ja minua vuorotellen (ei vilkaissutkaan muita koiria) ja kävinkin palkkaamassa sitä aika usein. Viimeisellä kerralla se nousi heti poistuessani, joten otettiin lopuksi vielä tarkemmin käskyä ja palkkauksen oikea-aikaisuutta, että saatiin se taas toimimaan halutulla tavalla.
Mutta jäipäs kyllä kertakaikkisen hyvä fiilis näistä treeneistä. Että tekisi oikeastaan mieli jatkaa :) Agilitya me voidaan hyvin tehdä itseksemme, mutta tottista ei osata. Ongelmaksi voi nyt koitua se, että Svean kanssa toimiminen ei onnistu, mutta katsellaan.
Halusin tallentaa tämän eilen tekemäni nuhruisen piiroksen jälkipolville, kun se on minusta vielä ihan hyvä, ja kuvaava, mutta olen aikeissa maalata sen päälle ja epäilen, että sitten siitä ei jää jälkipolville enää mitään.... ;) kuvassahan on tietenkin meidän Lisa, liekkö toissakesältä tai sitä edelliseltä, joltain kivikkoiselta rannalta Seskarössä.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
