Photos

Jore 20 months

Lisa 3,5 years

Foxy 5 years

Witty Fox Bambino "Mörkö" 8,5 months

Mörkö vieraana

Taas on tapahtumarikas viikko takana päin ja aika väsynyt nyt olenkin. Torstaina meille tulivat vierailulle veljeni perheineen, mukaan lukien Mörkö parson, eli Lisan ja Joren pienokainen "Pikkupoika" viime kesän pentueesta. :) Mörkö oli jo meiltä lähtiessään selkeästi muita pentuja matalaraajaisempi ja samanlainen kehitys on jatkunut tähän päivään asti. Eturaajoissa näyttäisi myös olevan jotain muutakin kuin pituuskasvun rajoittuneisuutta, myöhemmin selvinnee, mitä. Perhekoirana Mörkö on kuitenkin ollut ihanteellinen, tuossa kolmen lapsen perheessä. Luonteeltaan mainio tapaus ja sitähän me saatiin itsekin nyt viikonloppuna todistaa :) Jore ja Mörkö olisivat pidemmästikin viihtyneet ulkona puuhastelemassa, mutta Jore on vielä tassunsa kanssa toipilaana, vaikkei onnu enää sentään.

Viikonlopun aikana kouluttauduin taas Oulussa koirahierojakurssilla ja tutustuttiin hieman pintaa raapaisten eläinhomeopatian maailmaan. Täytyy myöntää, että mielenkiintoiselta se vaikuttaa, vaikken aivan vielä olekaan sen toimivuudesta vakuuttunut. Muutamia rakeita sain kokeiltavaksi näihin omiinkin, joten katsellaan, katsellaan...

Mutta nyt täytyy jo joutua nukkumaan. Huomenna voisin koettaa laittaa jotain kuviakin Mörkylistä tänne blogiin, sellaisiakin saatiin otettua kaiken touhuamisen lomassa, vaikka ne seisonta kuvat sitten jäivätkin. Ihana keittiöprojekti etenee myös kovaa vauhtia, kiitos talkooavusta!!

Kevään ensimerkkejä

Kaivoin nimittäin kontaktikapistuksen tänään hangesta ja naksuttelin Foxyn kanssa pihalla "kiipee" -käskyä. Onhan se sille kyllä niin epäselvää kuin vaan voi olla... Huokaus sentään. Lisalla se on aikasta hyvin hanskassa, puomilla, Aalla sitä on alkuunsa juoksutettu mutta kas, ei se toiminutkaan, joten Aalle opetellaan vasta hihnan kera! Kun Esa tuolta laskeutuisi yläkerrasta, niin lähdettäisiin typyjen kanssa iltakävelylle. Tällä kertaa laitan suosiolla kumpparit jalkaan, niin ei tarttee lunta kauhoa nilkoista joka välissä, kun joutuu väistelemään rapakoita (lue: pieniä lampia tai jos Ilseltä kysytään, "itoja meriä!") metsien ja umpihangen kautta. Jorenkin tassu on vähän parempi jo, mitä nyt liikkumisesta voi päätellä, mutta ei se tyttöjen kanssa ole vielä lenkille päässyt. Se raukka on melkein koko ajan häkissään, että pysyy levossa, pihalla saa juosta vapaana omalla puolellaan. Osaa tosin ottaa kaiken irti myös pakkolevostaan ja ketarat ojossa vaan vetelee hirsiä pitkin päivää... ;) Voihan se olla, että ensimmäinen irtolenkki joskus hamassa tulevaisuudessa on aika vauhdikasta menoa! 

Olen luonut pari uutta sivuakin tuonne ylälaitaan, kuten treenikalenterin ja muutenkin koettanut muokata tätä mieleisekseni. Jostain syystä en HTML:ään pääse käsiksi, mitä tulee mallin muokkaamiseen, jospa syykin selviäisi, koska ennen tätä bloggerin uudistusta se kyllä toimi.

Yskän oireita olen myös koettanut seurata. Juuri tuossa keittiössä Lisa kertaalleen "ryysti" eli eiköhän sekin vielä rehelliseksi oireeksi lasketa, vaikka muutoin tyttöjä kyllä ihan vapaana lenkillä pidän ja muutenkin normaalisti kotona touhutaan eikä mitään, mutta missään ei olla käyty, sehän se tärkeintä nyt on, kun ovat näinkin oireettomia.

Kuva tarpeen

Ei montaa minuuttia nokka tuhise kun yhden kuvan lisää ja silti sitä aina vaan julkaisee pelkän tekstin niin monesti. Niin ja vielä kun niitä kuvia oikeasti olisi, enempikin! Mehän elämme edelleen täysin remontin keskellä. Tai niiltä osin, että keittiöön on juuri eilen, ah autuutta, saatu uudet seinät, siis levytetty se kokonaan. Astianpesukone ja liesi me ollaan työnnetty sinne sekaan, sillä myönnän, että ilman oli jo vähän liian vaikeaa. Vaikka äiti täällä urhoollisesti pari iltaa tiskiä vessassa pesikin, niin ehkä juuri äitiä säälien Esa tuumasi, että ne koneet sinne keittiörempan keskelle mahtunevat.. heh.

Koiramaisia kuulumisia on nyt vähempi, kun ovat enemmän olleet vaan levossa nuo meidän haukut. Sen verran kauheita tarinoita tästä yskäepidemiasta kiersi, että ihan suosiolla olen jättänyt kaiken ylimääräisen ja normaalinkin lenkityksen pois. Varsinkin Jore on sellainen höyryveturi, ettei se yksinkertaisesti tunnu osaavankaan mennä kuin vitosella eteenpäin, joten normaalit lenkittelyt ei vaan ole oikeastaan edes vaihtoehto. Mutta helpollapa me ollaan tosiaan säästyttykin. Pari hihnatonta lenkkiäkin ollaan kuitenkin mahdutettu sinne tänne, pitäähän rapsonien vähän saada juosta ja kun sitä köhimistäkään kun ei kerran ole, muutama hassu haukku siellä täällä. Näyttäisi siis, että tällä selvittiin, kun ensioireista alkaa jo olla reipas viikko.

Jore onnistui eilen aitauksessa telomaan vasemman etutassunsa, taas. Se oli viimeksi loppuvuodesta rikkonut kyntensä pihalla kouhkatessaan niin, että se oli tyvestä todella ilkeästi revennyt ja vuosi verta (tai kynsi näennäisesti normaalisti paikoillaan, mutta tyvestä tuli verta). Emme käyttäneet sitä lääkärillä, sillä näistä kynsihommista on niin tympeitä ELL kokemuksia, että olisikohan jo kolmas kerta, kun ei viedä kynsivammaista koiraa hoitoon? Ja poikkeuksetta kaikki ovat parantuneet täysin ja nopeasti, toisin kuin tuo ensimmäinen kerta, kun Foxy oli 6kk ja se vietiin ELL:lle kynsivaurion vuoksi...

Tällä kertaa kuitenkaan ei näyttäisi olevan kyse kynsivauriosta, koska ei Esan kanssa syynäämälläkään löydetty jalasta muuta kuin kevyttä punoitusta ulommaisen varpaan välistä. Linkkaa silti suurimman osan ajasta jopa kolmella tassulla pelkästään, että kipeä se näyttäisi olevan :( Tälle aamua se on vielä vain nukkunut, joten katsotaan, miltä jalka näyttää tänään sitten.

Nyt kuitenkin kuulostaa siltä, että "oma aamu" on tältä erää lopussaan :) Projektin alla on herrakoiran siistiminen taas, joten kevään mittaan toivoisin, että saataisiin uudet päivitetyt kuvat myös komeamman sukupuolen edustajasta, toivottvasti ennemmin kuin myöhemmin!

Varoajalla

Oulun kisoista lähdettiin hyvin nopsaa pois hylätyn radan jälkeen ( vein koiran Aalle ihan turhan päiten tyhmästi ja ajattelematta), koska Foxy yskäisi maaliin tultuaan. Koko ajanhan minä olen näiden ääniä tarkkaillut siitä lähtien, kun yskäepidemia tänne asti ennätti ja nyt sitten kiireen vilkkaa häivyin kisapaikalta muita saastuttamasta. Ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta parempi niinkin. Yskä on kyllä ollut meillä todella lievänä, jos se edes sitä on. Mutta Lisa on kerran ryystänyt sisäänpäin, Jore yskäissyt ehkä kolme kertaa muulloin kuin lenkillä ollessaan (vetää siis hihnassa kotoa lähtiessä ja yskii tuon takia aina) ja Lisa kröhinyt muutaman kerran. Foxy ei ole tainnut tuon yhden ainoan yskäisyn lisäksi oireilla muutoin, mutta oli tuon kisapäivän sekä seuraavan päivän aika vaisu ja kisoissakin vain häntä alhaalla tuijotti minua että "Pitääkö täällä olla?", vaikka radalla olikin vilkas ja menoisa ;) Ulkona oli myös ihan karmea räntä-loska-kurakeli ja minä olin lisäksi unohtanut Foxyn takin kotiin, että olisi kyllä muutenkin ollut aika riskaabelia jäädä sinne kisaamaan iltaan asti. Autossa pistin koiran etupenkille valjasvöihin ja istuinlämmittimen päälle - siinä se tyytyväisenä tuhuutti kotiin asti!

Koetan nyt korva tarkkana sitten kuunnella, milloin yskänoireita vielä on, että voidaan alkaa laskemaan päälle se kahden viikon varoaika...

Vanhempani olivat sunnuntaista lomailemassa ja lähtivät tänään. Nyt siis taas aikaa lusmuta koneella, meidän äiti kun osaa pistää huushollin sekaisin (tai siis kuntoon) aika ripeästi ja tehokkaasti ;) Kiitos äiti ja isä taas vierailusta! Toivottavasti pääsette pian uudestaan :) Irlanninsetteri Lukas oli luonnollisesti mukana ja nyt jo koko lauma meni hyvin yksiin sekä ulkona että sisällä. Helpotti elämää kummasti! Jore varsinkin on mahtava muiden koirien kanssa, se ollaan nyt huomattu. Että jotain ihanaa ja helppoa löytyy siis siitäkin! :) Joidenkin  ihmisten kanssa sillä on edelleen ongelmia... juuri eilen se oli käynyt Penan nilkkaan useita kertoja, kun tämä oli ollut lumia pihalta kolaamassa. Ihan ihme touhua. Näiden meidän vieraiden kanssa ei tosin ollut mitään ongelmaa missään vaiheessa, eikä muidenkaan kyläilijöiden kanssa pitkään aikaan. Haukkua räkyttää se kyllä melkein kaikki edelleen...

Tyttöni mun

En taida sittenkään tykätä tästä uudesta mallista... no vaihdan sen jahka ehdin.

Olin tänään aivan überreipas ja heräsin aamulla viideltä, ajelin hallille (sinne on siis reipas puolen tunnin ajomatka suuntaansa) ja treenasin huimat puolituntia Lisan ja Foxyn kanssa ;) Siihen lenkitykset päälle niin sitä pitikin jo rientää takaisin, että Esa pääse lähtemään töihin. On sitä ehkä vähän pöljä.

No, sain Foxyn hoksaamaan taas vähän jotain kun treenittiin puomia. Se "paikka" -käsky ei vaan toimi, joten jätin sen pois. Sen sijaan hoputin koiraa toistamalla kiipee käskyn, jolloin se hakee enempi eteen, mutta pysähtyy silti. Testasin myös Aalla, vedättämälläkin ja hakee ihan yhtä hyvin (tai jopa paremmin?), kuin paikkaa komentamalla. Juu, no tämän nyt näkee miten asia alkaa edistymään. Mutta voi noita meidän kontakteja, ikuinen murheen ja itkun kryyni!

Huomenna kisat - ja millä aikataululla!! Ne loppuu vasta ilta kahdeksalta, mutta tasaväkisyyden vuoksi välillä näinkin päin! Aina pitää valittaa, jos ei aikaisista aamuista niin.... Lähtölistatkin olivat nyt tulleet.

Meillä jatkui hallikausi tovin verran ja ensi viikolla päästäänkin siis vielä koulutuksiin, huippua! :)

Tässä vielä Kati Kuuttilan kuva, jota olen blogissa ennenkin väläyttänyt. Meidän Foxy Seinäjoen kisoissa, joissa se nousi kakkosiin, vuonna 2009. Foxy täytti tiistaina 5 vuotta. Minun oma rakas.

Ihana vesisade

Kevät tulee, joskus, pian, tännekin :) Vettä on satanut koko päivän.

Kokeilen uutta sivupohjaa, tuolta vasemmasta ylälaidasta voi vielä säätää ulkonäköä lukijatkin, löytyy esim. helposti vanhat tekstit kun ottaa vaikkapa tuon "Flipcardin". Jäihän tässä nyt vielä kaipailemaan juttuja, mutta jospa tässä kun ehtii tutustua, niin saa tämänkin omanlaisekseen... Katsellaan, tuliko tämä jäädäkseen vaiko ei.

Viikonloppuna olisi kisat. Foxy meni treeneissä tosi hienosti, olin siihen (ja kontakteihin ennen kaikkea) huisin tyytyväinen! :) Rata ei tosin ollut vaikeimmasta päästä, mutta siltikki! Että toivoa saattaa kisoissakin onnistuvan. Se kävi treeneissä tosi kuumana, kun menin sen kanssa muiden jälkeen ja siinä oli käynyt vaikka sun ketä kuuma kallea radalla. Tämä siis hyvä sen takia, että tilanne on sama kisoissa ja sen takia kontakteja harvemmin maltetaan ottaa nätisti, mutta ne meni tosiaan hyvin, jei. Eli kun oma koppa vaan kestää ja pysyy jämynä, niin kyllä se koirakin sitten kuuntelee ;)

No, lauantaina ollaan viisaampia taas.

Kasvattitapaaminen aurikoisissa merkeissä

Kovin montaa weeäffäläistä ei pääsiäisen tohinoista paikalle irronnut (mukaan lukien Esa, tosin Joren minä otin sitten itsekseni mukaan tohottamaan) mutta päästiinpä ainakin huolella vertailemaan näitä kahta tyttöstä! :) 8.4. sattuu myös olemaan B-pentueen 8kk syntymäpäivä, onnittelut joka murrelle ja maisalle ;)

Vas. WF Bella e Unica ja Baci e Abbracci

Touhuiltiin vähän oman seuramme hallilla Laivakankaalla. Ensin tytöt saivat kirmata kahdestaan pitkin ja poikin hallia. Vielähän nuo onnistui keskenään mennä ;) Pikkuisen otettiin myös luoksetuloa ja trimmaus- ja näyttelyporinaa. Agilityesteistä tytöt suorittivat putkea ja hyppyjä (rimat maassa).

Meidän omakin koiraporukka kävi tohisemassa yksissä tuumin hallilla. Jore juoksi pöljänä ees sun taas, Foxy lähinnä jututti vieraita ja kerjäsi nameja ja Lisa viipotti sitä ja väliä. :) Siinäpä sitä olikin sukua kerrakseen. Kyllä niistä jo yhtäläisyyksiä huomaa suuntaan ja toiseen, Zelda on selvästi isäänsä tullut veturimalli ;) ja Nelli enempi äitinsä tapaan sievä ja herttainen, mutta samanlaisiahan nuo olivat jo silloin pentuina. Nyt kun sain pitkästä aikaa itsekkin molempia pöydällä seisottaa, niin ihan muistui mieleen nuo jo 5 kuukauden takaiset pikkupallerot, varsinkin Nelli, kun ehti olla meillä kuitenkin vähän kauemmin. Onnistuttiin ehkä myös vähän nostattamaan parsonkuumetta jollekin..?? :)

Ennen pöytätreeniä testattiin (lähinnä Foxylla) hankkimaani trimmausraspia, josta tuntuivat tykkäävän muutkin. Kyllä se ainakin käsipelin voittaa ja noista sormituteista/kumeista on paljon apua myös. Alla typykät seisoskelevat (agility)pöydällä, ikää näillä on siis päivälleen 8kk.

Witty Fox Bella e Unica "Zelda" 8 months

WF Bella e Unica

"Tämähän on niin pikkunen, että!"

Witty Fox Baci e Abbracci "Nelli" 8 months

WF Baci e Abbracci

Nelli oli mukavan kokoinen narttu, jopa minun käsilläni spannattavissa. Zeldalla kokoa on ehkä sentin enempi ja rintakehässä kaksi, mutta hyvänkokoinen se on sekin. Sopusuhtaisia, sirpakoita, ystävällisiä ja vilkkaita olivat molemmat :) Ja ainakin minun silmään liikkeet näyttivät kivoilta, jospa ne jonkun näyttelytuomarinkin silmien alle vielä kesän mittaan ehtisivät.

Tarkasti seurataan, kun sisko menee radalla.. Äitinsä ilme! Asettuu ne korvat nätistikin :)

Nellin omistaja myös mietti, josko ehdittäisiin joskus vielä katsastaa porukalla jotain luonnon luolaa, tyhjäksi tarkastettua siis, tuolla Keminmaassa. Toukokuulla sitten olisi suunnitelmissa vetää lyhykäistä verijälkeä täällä meillä, Mörkylikin pääsisi tulemaan mukaan porukkaan ja ehkä joku muukin lisää kasvateista. Kesällä jos sitten korkattaisiin näyttelyt isän ja tyärten voimin Kemin näyttelyssä, se olisi ihan soppeli tavoite! Siinäpä sitä suunnitelmaa tulevaksi, suurkiitos osallistuneille tästä päivästä!

Ei kotiin tuomisia Oulusta, mutta valokuvia Nikkalasta :)

Kisoista otettiin kolme hylsyä. Hyppyrata oli ensin ja töpeksin sen aika onnistuneesti, kolmeen otteeseen. Renkaan ohiviennillä (tämä on meillä harvinaista, mutta kun oli mukasten kiire jne jne) ja myöhemmin sitten siivekkeen kiertojen hätäiset ohjaukset pidemmän kautta (ei siis siivekkeen ympärikierrätystä) jolloin koira lähti lukemaan minun liian aikaisin kääntynyttä ja poispäin lähtevää vartaloani ja hyppäsi esteen takaisin - kahdessa kohtaa, täsmälleen sama virhe. Yleensä lukee nuo pidemmän kautta kierrättämiset paremmin kuin ympäripyörityksen, mutta nyt näin, itse ohjasin huolimattomasti. Videomateriaalia ei nyt tähän hätään ole, kun rata meni kaverin kameralle.

Loput kaksi rataa oli sitten agilityratoja, niistä on videotkin, mutta täytyy niissä ei hirveästi katsottavaa ole, jtoen en tänne laitakaan. Ekasta kepeiltä vitonen takaaleikkauksen takia, ei vaan kestänyt sitä ja tuli jossain neljännen välin tienoilla pois. Aalle kun päästiin, valssaus heti sivulle ei toiminut ja koira ampaisi suoraan edessä näkyvälle esteelle. Jatkettiin vielä puomille ja siellä loikka, palautin ja taas hyppy, joten marssimme maaliin... 

Kolmas rata meni pitkälti samalla kaavalla, tosin otimme hylyn heti alkuun, reppana oli jo hakenut ihan oikean esteen (kepit) mutta jarrutin itse kun säikähdin, että se meneekin putkeen ja käskytin uudestaan kun oli kohdistanut katseen putkeen ja sinne se sitten meni. Aalta loikka, vaikka varmaan se osui kontaktiinkin, mutta palautin (tai no, se suoritti sen itse vika suuntaan...) hieeeno kontakti siihen kuitenkin ja sitten maaliin. Että  vähän masensi lopun päivää. Nyt taas rohkeasti eteenpäin ja kovasti kontaktitreeniä vedättämällä pallolla tms. Kyl se siitä kai vielä. Seuraavia kisoja mietitään nyt sitten, ei olla onneksi edes ilmouttauduttu.

Autoa vaihtaessani Marjaanan luona ehdin näpätä muutaman kuvan ihanasta Zeldasta - kyllä siitä mini tulee!! ;) Se on niin kaunis ja niin villi! Meidän pitää alkaa treenauttaa sitä verijäljellä kesällä ja toivottavasti joskus saadaan käytettyä neitokainen luolillakin, sen verta säpäkkä äpykkä se on.

Witty Fox Bella e Unica "Zelda" 8 months