Manu pääsi eilen vähän yhtäkkiä yllättäen näyttelytreeneihin. FB:ssä oli sellainen ryhmä johon liityin ja pääsinkin niin sopivaan saumaan treenaamaan, ettei voi kuin kauniisti kiittää! :) Ryhmä on itseohjautuva, joten joskus olisi kyllä ihan asiallista myös "maksaa takaisin" vetämällä treenit omalla vuorolla, se vain, ettei kokemusta kauheasti näyttelytreeneistä ole...
Olin unohtanut kuitenkin naksun kotiin enkä päässyt kovin tehokkaasti palkkailemaan muista koirista, joten alkuun Manu ehti kyllä räyhätä muutamaan otteeseen, kun piti olla huolissaan. Vaan jahka alun huolista päästiin, osattiin ravata nätisti muidenkin kanssa, oltiin melko sievästi käsiteltävinä (vähän se haluaisi väistää) ja mittatikunkin alla, sekä seisottiin oikein tomerasti ja sinnikäästi kun odoteltiin omaa vuoroa. Välillä Manu saattoi haukahdella innostustaan kun joku aivan lähellä teki jotain liian hauskan näköistä - mutta sellaisessa haukahtelussa on iso ero siihen "pelkorähinään", mitä sillä ilmenee.
Rähinät on saaneet aikansa huonoista kokemuksista (täällä meillä varmaan liki kaikki) ja ehkä osittain jotain teiniaikaista isottelua vielä jäänyt kummittelemaan, koska pentuna ja junnuna Manu on ollut tosi koiraystävällinen. Olen kuitenkin aika varma, että niistä päästään myös vielä yli ja ympäri. Nytkin rähinöiden väistyttyä (ne kestää aina vain pari sekuntia) Manu uteliaana nuuskuttelisi samaisenkin koiran perään, jolle juuri piti varmuuden vuoksi sanoa, ettei tulisi lähemmäs :)
Viikko takaperin koetin omalla pihalla ravailla hihnassa, mutta siitä ei tullut ei yhtikäs mitään, se peitsasi aivan koko ajan. Kauhulla jo vähän mietin, mitä siitä näyttelystä ikinä tulee... Mutta ongelmaa olikin onneksi vain kotipihassa. Manu ei ymmärrä ollenkaan, ettei nyt tehdäkään agilitya tai muuta kivaa ja peitsaus tulee palkan odottamisen / kyttäämisen seurauksena, kun koira liikkuu jännittyneesti. Näin päättelin! Eilen muiden kanssa ympyrää ravatessa Manu haki välillä jotain ravin ja laukan välimuotoa, muttei peitsannut ollenkaan, ja vaihtoi myös sievään raviin kun vähän tiukensin otetta. Häntä sillä nousee välillä, välillä se on ihan kohtuullisesti... harvemmin tosi hyvin. Tuumasin tässä hieroa sekä sen että Lisan huomenna läpikotaisin, että olisi liikkeet sitten parhaat mahdolliset lauantaina.
Mutta hyvin meni siis eilen ja kun tosiaan mennään Muhokselle hyvissä ajoin lauantaina, ei varmaan ole ongelmia kehään asti, kun saadaan rauhassa tutustua näyttelyalueeseen. Ehkäpä kehän laidalta löytyy joku uroskin harjoittelukaveriksi asti, että ehtii ennen kehää testata - Jos vaikka ei saadakaan olla yksin avourosten kehässä ;) Bordercollieta on Kurtin valvovan silmän alle ilmoittautunut 21, ihan kivasti siis.
Että oikein hieno on tuo meidän Manchego. Eikö ole aika komea lempinimi? ;) Se on aivan parasta mitä Espanja tarjoaa.
Tänään pistin vielä ison peilin lattiatasoon ja harjoiteltiin seisomista ja jalka-asentojen korjaamista. Nyt hakee aika sievän seisonnan ihan automaattisesti, eikä vedä itseään ihan matalaksi. Pää saisi ehkä olla ryhdikkäämmin... Nooh, kuhan nyt selvittäisiin tästä ekasta näyttelystä!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti