Pfiuu...

Aikamoinen päivä takana.

Rohkeana tyttönä tosiaan riipaisin satamassa lenkillä eilen, mutta se jäikin loppujen lopuksi vähäpätöisimmäksi suoritukseksi päivän kirjossa... Kuulin iltapäivällä että Pena oli menossa ottamaan rokotetta ja koska olin juuri edellisenä päivänä saanut kuulla, että minullekin se suodaan, päätin lähteä mukaan. Puolentoista tunnin jonotus ei tuntunut erityisen kivalta ja jouduin nojailemaan seiniin ja varastamaan tuoleja mummoilta, mutta selvisin siitä ja nappasin vielä särkylääkkeen kotoa ennen treeneihin lähtöä.

Omat treenit meni hyvin, Foxylla oli edelleen virtaa ja käännökset aika laajoja kaaria, mutta niihinpä sitten paneuduttiinkin ja koetettiin silti saamaan vauhti pysymään samassa. Sen jälkeen oli tarkoitus vielä vetää treenit ja siihenpä se virta sitten loppuikin kun adrenaliinit katosivat suonista. Seisoin ja kuuntelin mitä Carina (toinen vetäjä) sanoi, sanani menivät sekaisin enkä osannut paneutua yhteenkään suoritukseen kokonaisvaltaisesti; jonkin kohdan muistin sieltä täältä ja ajatus ei juossut niin paljon, että olisin voinut antaa palautetta oikein kenellekään. Onneksi meitä oli kaksi, joten ei aivan mennyt hukkaan treeniläisiltä se kerta. Kyllä minä yleensä olen aika kärkäs huomauttelemaan muiden vioista, ainakin omassa päässäni ja kun siihen oikein annetaan tilaisuus niin nautin siitä. ;) Paitsi eilen, ei riittäneet voimavarat.

Kotona odotti onneksi yksi tyytyväinen isä ja lapsi ja päästiin nukkumaan ajallaan ja nukuttua koko yö. Koira oli aamulla pissinyt sohvalle, valitettavasti.