Likellä piti

Eilen käytin tyttöjä uimassa, kun oltiin hiippailtu agilitykentällä, joo - Foxynkin kanssa, se sai mennä puomia, keppejä ja putkea ja voi vitsit kun sillä oli hauskaa :D Käveltiin sitten lähilammelle Ilse vaunuissa mukana. Heitin ensin kumipallon veteen ja sehän upposi. Jouduin heittämään kengät jalasta ja hakemaan sen itse. Heittelin sitä vielä muutaman kerran matalaan veteen ja tytöt sukelteli sitä hakemaan. Lopuksi heitin vielä kepin kauemmas veteen ja Lisa sitä lähti hakemaan. Foxy ei aina oikein keppien perään jaksa vaivautua, varsinkaan nyt sen jälkeen, kun se on astutettu. Meillä on lammella yksi tavallinen laituri ja toinen "irto"-laituri tai sellainen lautta, jolla voi seilata pitkin ja poikin. Se on usein teljetty laituriin kiinni tai sitten lojuu jossain siinä lähellä. Nyt se lojui siinä keskellä, parin metrin päässä rannasta. Rannassa syvenee sen verran nopeaan, että pikkuparsonin jalat ei yllä enää reippaan metrin päässä pohjaan, joten uimaan joutuu aika nopsaan.

Huomasin Lisan kääntyessä takaisin kepin kanssa, että se suuntaan suoraan lautalle. Tiesin jo ennestään Rommin ponnisteluista, ettei koira siihen oikein helpolla pääse ja koitin äänellä ja liikkeellä ohjata sitä uimaan rantaan asti. Se kuitenkin päätti koettaa nousta lautalle. Seurasin koko ajan vierestä sen ponnisteluja ja aika pian aloin miettimään josko pitäisi jo mennä nostamaan se ylös itse. Eikä se ylös omin avuin päässytkään vaan pää vajosi veden alle jo useamman kerran. Hätähän siinä tuli ja syöksyin sitten vaatteet päällä pikkulikkaa auttamaan ja nostin sen nopeasti lautalle johon se jäi haukkomaan henkeä ja näytti niin perin surkealta!! Otin sen vielä syliin ja kannoin rantaan. Häntä matalla palattiin kotiin, silti sen piti tapansa mukaan jokaisen laiturin kohdalla mennä rantaan ja odottaa, ettenkö heittäisi vielä toista keppiä :) ettei jäänyt kammoja. Totesin, että litimärät farkut jalassa on aika epämukava kävellä, joten heitin ne jalasta ja puin hameeksi Ilsen rattaiden sadesuojan. :) Kätevää!

Lisapienellehän tuota tuntuu sattuvan ja tapahtuvan. Tänään meillä oli vieraita ja sipsitarjoilua olkkarissa. Lisa vähän kuumakallena noiden ruokien perään, meni kukkoilemaan jotain Foxylle, mutta Foxypa vastasi takaisin. Ja siitä tuli rähinää. Esa hermostui heti alkuunsa, eikä nyt oikein voikaan antaa narttujen selvitellä välejään, kun Foxy on siunatussa tilassa, joten Lisa nostettiin niskavilloista ilmaan (ja se edelleen jatkoi Foxylle sylkemistään) niin pääsi suihkuun sekin. (Foxy kävi aiemmin päivällä suihkussa kakkareissujen päätteeksi...) Lisariepu. Se kyllä sen jälkeen osoitti selvästi, että tietää, kuka kaapin paikan päättää ja olin oikein kilttiä tyttöä Foxylle. Ei se muutoinkaan Foxya haasta, mutta kun sillä niin helposti nuo tunteet kuumenee ja menee todellisuuden taju sen siliän tien...

Tosin uskon myös sillä olevan nyt vaikutusta, että olen alkanut harrastamaan Lisan kanssa enempi. Toki se nostaa vähän ylös arvoasteikossa. Ajateltiin sitten palauttaa neitiä sen verran maanpinnalle, ettei se saa enää tulla sohvalle silloin kun me ihmiset tai Foxy ollaan siinä., muutakin paijailua yksinkertaisesti vähennetään nyt joksikin aikaa. Ei voida nyt alkaa vahtaamaan milloin Lisa taas keksii alkaa haastamaan Foxya, olipa siihen sitten syytä tai ei.

Koirankuletin

Esa osti eilen meille perheauton, mutta minä en voi ajaa sillä, koska se on rekisteröity kuorma-autoksi. Kuulostaa ehkä vähän villimmältä kuin mitä se todellisuudessa on... Kyseessä on -97 Chevy Suburban neliveto diesel automaattivaihteilla. Kaikki mitä Esa autolta kaipaa... Vaikka kyllä se aika pahis on, kun FBI:lläkin on kuulema ollut tuommotti. ;) Ja kun siihen ei tarvitse ahtaa mitään :D vaikka niinhän se taitaa usein mennä, että mitä enempi tilaa, sitä enempi tavaraa... No mutta. On se nyt sitten iso, että kelpaa lähtä erkkariin ja messariin ja astutusreissuille Saksaan ja Norjaan, vaikka koko perheellä. Heh. ;)

Tänään Foxy kieltäytyi syömästä mahalaukkua. Tai söi annoksen puoleksi. Toissapäivänä ei maistunut puuro, tosin se nyt ei oikein maistu ikinä... Mutta että mahalaukku! Illalla on taas tiedossa lihaa, että jospa se sitten söisi. Kasvissosetta minun pitäisi taas saada tehtyä. Sita varten vaan tartteis päästä kauppaan.. Täältä ei niin vaan kipahetakaan kauppareissulle ostamaan kasviksia tai mitään muutakaan, varsinkaan nyt, kun minulla ei ole autoa käytössä.

Lisan kanssa otettiin eilen treeniä, kun Carina piipahti kentällä Qvittran kera. Harjoiteltiin vähän etenemistä. Ensin namikupilla, josta se ei oikeastaan olisi voinut olla vähempää kiinnostunut. Mietin, että mitä ihmettä se nuuskii ja etsii, namejako siltä on tippunut, mutta ei se oikein välittänyt, vaikka suuhun sille niitä tuputin. Carinan lihapullatkaan ei olleet parempia (mulla oli juustoa). Sitten otin pallon esiin. Ja naps - vaihde löytyi. Carina avusti pallon kanssa suoran toisessa päässä (hyppy-hyppy-rengas-putki) ja nakkasi pallon kun Lisa tuli putkesta ulos. Lopuksi otin itsenäisesti niin, että asetin pallon putken toiseen päähän ja lähdettiin ihan suoran alusta, jättäen koira lähtöön. Hienosti meni - rengas myös, jopa paremmin kuin yksittäisenä esteenä.

3+4

Foxy tosiaan oli lihonut. *blush* 1,2kg oli tullut lisää!! Paino on normaalisti 7,2kg. Olin ihan järkyttynyt... sillä ei näy se vatsalinjassa, mutta ylhäältäpäin katsottaessa vyötärö on auttamatta kadonnut. Raukkaparkapikkupossu!

Ultralaitteet oli hienot ja uudet ja lääkäri arvioi tulevaksi kolme urosta ja neljä narttua.

No ei vais. :) Ainakin yksi pallo siellä näkyi, todennäköisesti kaksi tai jopa kolme ellei sattuneet päällekkäin tai olemaan muuten vaan sama pallukka. Joten tiineenä se on kyllä. :) Ettei oo kilotkaan tulleet turhaan. En tosin ymmärrä mistä se on ne haalinut, ruokaa on saanut samanverran, tai oikeastaan vähän vähempikin, kun aktiviteetteja on sen verta vähennetty. Eipä ole niin kiire lisätyn ruokavalion kanssa sitten.

Otsikon luku tarkoittaa siis raskausviikkoja, ei pentujen määrää :) Viikot täyttyy aina perjantaisin ja viime perjantaina tuli 3 täyteen, neljäs päivä neljättä viikkoa on siis menossa.

Kemin näyttely

Menin siis hakemaan Lisalle H:n ja käyttämään Foxya kentänlaidalla häkissä, tai pikkuisen kehässä, jos se näyttää siltä että sitä kiinnostaa. ;)

Foxy otti tavanomaiseen tapaansa AVO1 Eh:n, mulla vain oli numero hukassa, namit loppu ja hiirikin jäi jonnekin Esalle tai Ilselle tai minnelie, sillä olin hopuissani kiiruhtanut juuri tulla Lisaa handlaamasta nuorten kehästä ja hyvin, hyvin pöllämystyneenä!! Foxylla oli enempi meno päällä kuin Oulussa, eikä se oikein malttanut kävellä, mutta olin kyllä ihan tyytyväinen sen esiintymiseen. Vyötärö sillä näytti nyt yhtäkkiä tosi paksulta... maanantaina sitten nähdään, onko se vain lihonut.

Lisahan kävi ensimmäisessä näyttelyssään keväällä. Ja vaikka tiesin, että se on rimpula, värittynyt, sileä (joo, parsonilla se on vähän niin kuin "vika" kun näyttelyistä on kyse...), sillä on vähän huonohkot kulmaukset, erityisesti edessä, se on silti supernätti, kivankokoinen, iloinen ja pirteä, liikkuu kauniisti ja on muutenkin tasapainoinen paketti, enkä ensimmäisestä näyttelystä uskonut saavani H:ta tai ainakaan T:tä huonompaa, mutta Lisa saikin hylätyn. Se kieltämättä pikkuisen kirveli, varsinkin silmäkulmissa ja siksipä katkeran pessimistisesti suhtauduin näyttelyihin mitä tuli Lisan menestykseen niissä ikinä (niin kuin muka siihen yhden tuomarin arvioon pitäisi mennä sokeasti luottamaan! Kyllä minunkin olisi jo pitänyt oppia...)... Ilmoitin sen kuitenkin Kemiin, kun arvelin, että se on tässä lähellä ja pitäähän sitä harjoitella, jos vaikka joskus sen Hyvän saisi, että agi-valioutta päästään tosissaan tavoittelemaan.

Lisa-pien esiintyi kehässä todella edukseen, se liikkui sulavasti ja erittäin reippaasti ravaten, seisoi huippunätisti ja pitkään ja käyttäytyi pöydällä oikein mallikkaasti. Aloin tuomarinpöydän edessä elättelemään jopa toiveita EH:sta (vaarallista, vaarallista!!) ja olinkin siis ällikällä lyöty, kun kehäsihteeri lajittelee käteensä kauniin eri-ruusukkeen ja punaisennauhan (oltiin siis luokkamme ainokaiset). Voi kun se oli hauskaa!! Odottaa Hyvää, pelätä HYLättyä ja saada ERI! :D Hiphei! Pääsimme siis vielä paras narttu kehään, ehdin jo välissä toivoa, ettei Foxy saisi eriä, koska minulla oli vain yksi näyttelyhihna mukana, eikä se sitten saanutkaan. Tuomari kehtasi epäillä, että sen häntä olisi typistetty! Aika inhottavaa.... :( kauan se sitä raplasi ja huomautin häntäkoukustakin, muttei se siitä välittänyt, vihjasi/kysyi n. kolme kertaa, että epätavallisen lyhyt, ehkä typistetty? ainakin jokin epämuodostuma se on, (malfunctionality), siis se lyhythäntäisyys. Kielsin joka kerta, oli vähän tympeää. Taisin mennä siinä ihan punaiseksikin koettaessani pysyä kannassani... :P

Lisa pääsi siis PN-kehään ja ehdin jo luulla ennen kehään menoa, kun en junnu-luokkaa nähnyt aivan loppuun, että Lisa olisi ollut ainoa sertitön narttu PN-kehässä, mutta näpsäkkä junnunarttu meni meidän edelle - ei makeaa mahan täydeltä, vaaleansininen vara-serti ruusuke on oikein nätti... :)

Arvostelut, tuomari Irina Poletaeva kuuluivat näin:

Lisa, Beleriad Kelly Cloun ERI, NUO1, PN3, vara-SERT
Very good type, good bones and body proportions, good head, nose pigmentation could be a bit better, correct dentition, excellent length of neck, bit soft back, needs better brisket, enough angulated in front, very well angulated behind, moves with enough drive, elbows a bit out, excellent temperament.

suom. erittäin hyvää tyyppiä, hyvät luusto ja vartalon mittasuhteet, kuonopigmentti voisi olla parempi, oikeanlainen hampaisto, erinomainen kaulan pituuns, hieman pehmeä selkä, rinnan tulisi olla parempi, riittävän kulmautunut edestä, erittäin hyvin kulmautunut takaa, liikkuu riittävällä tempolla, kyynärpäät hieman ulkona, erinomainen luonne.

Foxy, Dark Russell's Falconetti EH, AVO1
Very good type, good bones, muzzle could be a bit wider under the eyes, correct dentition, enough neck, correct topline, rather short tail, should have better brisket, needs better front angulation, rather too wide at elbows, correctly angulated behind, excellent temperament.

suom. erittäin hyvää tyyppiä. hyvä luusto, kuono-osa voisi olla leveämpu silmien alapuolelta, oikeanlainen hampaisto, tarpeeksi kaulaa, oikeanlainen ylälinja, jokseenkin lyhyt häntä, rinnan tulisi olla parempi, etukulmaukset tulisi olla paremmat, hieman liian leveä kyynäröiden kohdalta, oikein kulmautunut takaa, erinomainen luonne.

Molempien arvosteluun olen kovin tyytyväinen. Huomasin autossa, että Lisalla tosiaan on "kesänenä", eli pikkuisen ruskeaan/harmaaseen päin, Foxylla on välillä ollut sellainen myös... heh, sitä taidetaan kyllä yleensä haukkua talvikirsuksi ;) se vähän harmittaa, ettei tuomari ollut kaikilta osin aivan tarkka, foxylla ja lisalla on aivan erityyppiset rintakehät, ja molemmilla ne tulisi olla "paremmat" samoin tuo "rather too wide at elbows" ehkä viittaa leveään rintakehään, sehän Foxylla on.

Tässä Lisan PN-kehä :) Ensimmäiseksi päätyi valionarttu Murustan Aava, toiseksi juniori Wild Dancer's Polar Sun, sitten Lisa ja neljänneksi veteraani Friedrich's Royal Rhapsody.

Ressaavat retaleet

Otan Foxynkin huomenna mukaan, se on ollut melkoisen stressissä nyt, jos olen jättänyt sen kotiin Rommin seuraksi, ihan vaikka vaan Lisaa lenkittääkseni/treenatakseni ja nyt kuitenkin ollaan poissa useampi tunti vain Rommin kanssa. En kyllä varmaan malta sitten enää pysyä kehästäkään pois, jos kerran Foxyn sinne joutuu tuomaan :/ Häkissäpä se saa varmaan olla sielläkin. Ajattelin, että kahdesta pahasta tämä on kevyempi vaihtoehto, ottaa Foxy mukaan ja pitää se erillään muista koirista, kuin jättää se kotiin yksin stressaamaan.

Meillähän on koirat kaikki aikoinaan opetettu olemaan yksin ja ovat sen hyvin osanneet... Nyt vain olen itse ollut jo niin kauan kotona, ettei ne osaa sitä taitoa oikeastaan enää ollenkaan, ainakaan niin, että vain yksi lähtee ja kaksi muuta jäävät odottamaan. Niin vielä menee, että kaikki kolme jäävät kotimiehiksi, silloin ovella on vastassa ihan tyytyväistä sakkia, mutta jos Foxy joutuu jäämään yksi Lisan tai Rommin kanssa, puhumattakaan, että aivan yksin, se alkaa läähättämään ja vinkumaan. Rommikin pitää kyllä meteliä yksin jäädessään, muttei niinkään stressaamisen takia vaan ihan vaan ilmoittaakseen että HÄNET MUUTEN ON JÄTETTY SISÄLLE!!! Ja se lopettaa sen, kun huomaa, ettei haukkuminen auta. Pitää Foxynkin kanssa aloittaa taas yksin jättämistreenit, mutta nyt ei ole sen treenin aika.

Tämmöistä tänne, huomenissa nähdään taas tuttuja :)

Maanantaina

Varasin Foxylle ultra-ajan maanantaille klo 12. Vieläkään se ei osoita mitään merkkejä tiineydestä tai en minä niitä ainakaan huomaa, ellei jonkin asteista flegmaattisuutta lasketa. Eilen se oli meidän kanssa vaunulenkillä ja otin Lisan kanssa vielä lenkin päätteeksi akia. Foxy nyt olisi toki tahtonut mukaan, muttei se mitään erityistä konserttia pitänyt. Annoin sen ottaa lopuksi kepit, mutta ei se tehnyt niitä loppuun asti. Siihen toki voi olla useita syitä, mutta täytyyhän minulla nyt olla jotain joka pitäisi toiveita yllä, vaikka olenkin varautunut kuulemaan huonotkin uutiset maanantaina.

Lauantaina ollaan toden tosiaan menossa Lisan kanssa kehään, ahdistaa sekin, kun viimeksi tuli se hylkäys. Ei minua huvita viedä koiraa keräilemään hylsyjä joka näyttelystä. Se hyvä puoli tässä on, että on varaa enää vain parantaa, huonommaksi ei voi mennä. Ninjan ja Marjaanan kanssa harjoiteltiin eilen kehäkävelyäkin, Kaija oli meillä tuomarina. Ihan hyvin se meni, vähän Lisa sinkoilee, mutta se onkin Lisa "the Bazooka". Ainakin akikentällä ja siellä me otettiin kehäreenitkin.

Bazookan kanssa on äärimmäisen rasittavaa treenata, sillä se hyppii vasten ja muutaman kerran hyppiessään myös ottanut hampailla, ehkä vain lelua tavoitellessaan, mutta kuitenkin. Olen ottanut melko roisiksi käytännöksi tuon luupään kanssa työntää käsi eteen aina kun se koettaa ponkaista ja kun se tulee aika voimalla ylös päin, ei varmaan tunnu kovin kivalta tömäyttää päälakeaan kesken ilmalennon johonkin kiinteään. Tarkoituksena on tehdä hyppäämisestä epämukavaa... palkkaa se ei siitä ole koskaan saanut, kiihtyessään vain alkaa riehumaan. Aivan kuin korvauksena luupäisyydestään se on aika tykki eli sinko eli Bazooka radalla, lukee kroppaa tosi hyvin noin nuoreksi ja harjaantumattomaksi ja onkin Foxyyn verrattuna enempi tykötuleva. Olen kuitenkin edistynyt irtoamiskoulutuksessa melko hyvin ja se etsii esteitä jo hyvin, eikä lyhellä suoralla enää käänny minuun päin. Tästä tykötulemisesta on se hyöty, että se tekee käännökset tosi taitavasti ja ekonomisesti, Foxy kun revittelee ne yleensä tosi pitkiksi ollessaan niin etevää etenevää sorttia. Eli kaksi hyvin erinlaista rimpulaa on kyseessä. Oikeastaan lykky, että saankin treenata nyt Lisan kanssa pelkästään, ettei mene kuviot aivan sekaisin :)

Vihoviimein pätkä Lisan menosta, video vain surkea kun sää oli vähän sateinen. Viimeinen hyppy oli turhan vaikeasti esitetty, oletan välillä vähän liikaa... Ps. Kaija teki mulle treenimekon, eikös ookki nätti!

Ei kiinosta.

Eikös tässä vaiheessa yleensä julkaista näitä ollakko vaiko eiköstä sitä sitten olla -kuvia ja pohdiskeluja, tässäpä tätä sitten. ;)

Nyt on kulunut 2 viikkoa ja 4 päivää astutuksesta. Kätevä sinänsä, että astutus onnistui vain kerran, niin voi tarkalleen laskea miten kauan siitä on mennyt. jee. No mutta siis, joillekin nartuille tulee tässä vaiheessa pahoinvointia. Jos sitä ei lasketa, että Rommi oli aamulla oksentanut illalla syömään heiniä omaan petiinsä, niin ei, täällä ei olla voitu pahoin. Jotkut laiskistuu ja sen semmoista, kyllähän tuo aika laiska on, mutta sitä Foxy oikeastaan on aina, jos ei sen kanssa varta vasten lähdetä hommiin. Se osaa ottaa ilon irti nukkumisesta. Onko se sitten erityisen laiska, väsynyt tai muuta semmoista, niin saattaapa olla että onkin, mutta kun en minä ole sitä agilitya tai muutakaan niin kovasti ottanut, niin en tiedä.. arvailuksi menee. Metsässä se hölkyttelee mennä niin kuin normaalisti ja ottaa spurtteja, ei revittele kyllä, mutta se voi mennä kuuman säänkin piikkiin. Eikä sillä, ei se nyt saisikaan revitellä.

Se näyttää useimmiten tältä, kun se nukkuu. On hyvin - "Nyt ei kiinnosta mikään eikä kukaan muu missään jos sekään." - olemukseltaan.

















Näihin tunnelmiin...

Tilanteita

11.40: Minit 1. rata. Parson pixie johtaa, Nekku kakkosena!!! :D :D
11.43: Voi ei... No oli se sentään russeli joka meni edelle...
11.58: Kymmenen parhaan joukossa vielä, mutta ihanneaika muuttui aika radikaalisti Carolinan ja Kertun juostessa ykkösiksi!
12.21: Ensimmäinen rata päättyi, Pixie sijoittui kuudenneksi, Nekku kahdeksanneksi, Russu 20., Iines 24., Kleni sai vitosen, samoin Rissanen, Ronja 15 ja Esme hylkääntyi. Minusta aika hienoja tuloksia parsoneilta :)

14.52. Mustikkalenkin jälkeen tulin katsomaan medien tuloksia; Medit 1. rata. Valitettavasti Tuikku ja Nipa ovat tehneet hylätyt suoritukset ja kolmas medi parson yliaikaa ja 15 virhepistettä.

Parempaa, tai vielä parempaa onnea kaikille seuraavaa rataa varten! :)

edit.
Hienoja tuloksia oli tehtykin kakkosradalla ja kuusi parsonia pääsi lopulta jatkoon sunnuntaille, 5 miniä ja 1 medi. Onnea rutkasti kaikkien radoille!

edit sunnuntai:

Nekku parson ja Anu Saikku-Backström selvittivät tiensä minien maajoukkueeseen asti sijoittuen kisoissa kolmanneksi! :) Onnea!!

Huomiset koitokset

Hui kun jo jännittää huominen kaikkien parson-koirakkojen sekä muiden tuttujen puolesta!! Liedossa käydään viikonlopun aikana kisat agilityn MM-karsinnoista. Kuka pääsee edustamaan Suomea tänä vuonna Saksassa pidettäviin kisoihin? Toivottavasti joita kuita edellä mainituista :)

Tsemiä kisoihin kaikille tasapuolisesti!!

Minulla on tänä vuonna vihdoin ja viimein realistisetkin toiveet ensi vuotta varten olla mukana kyseisissä kisoissa Foxyn kanssa :) :) :) Sittenkös se vasta jännittääkin!!

Lisan kanssa ollaan nyt sitten reenailtu yhdessä agilitya, se on ihan intopinkeenä lajista, osaa hienojakin ohjauskuvioita - tai se taitaa oikeastaan olla niin, että nyt minä osaan niitä, koira vain tekee mitä pyydän... - ja etenee melko taitavastikin :) Pitää tässä joku päivä pyytää vaikka Esaa ottamaan pikku ratapätkää videolle. Kepit meillä on tosin vielä ihan harjoittelematta. Keinua, pussia, pituutta sekä rengasta saadaan myös vielä reenata useat kerrat - ennen kisoja nimittäin. Ehkäpä marraskuun lopussa kaamosrallissa ohjaisinkin kahta koiraa?? ;)

Muun muassa tämä kuva kertoo hyvin, kuinka pinkeänä Lisa on, kun mennää agia :D

Kuvia Oulusta

Carina oli meillä Oulussa mukana ottamassa valokuvia kehästä, kerrankin saatiin siis hienoja! :) Tässä muutamia, lisää kuvia sunnuntailta voi käydä katsomassa täällä.

Foxylla oli "mieli matalana" kävellessä, se ei siis sujunut todellakaan kovin hyvin ja eipä minulla kyllä ollut mitään oikein innostavaa palkkaakaan.. näyttelyn jälkeen sitten haettiin kojuilta vinkuhiiri ja vinkupallo - ensi kesää varten ;)

















Olin tosi ylpeä pöydällä seisomisesta molempina päivinä :) Harjoiteltiin kotona niin, että nostin koiran pöydälle ja syötin sille lauantaimakkaraa parina päivänä ennen näyttelyä - selvästikin auttoi! :D Ei mitään luimuilua, niin kuin pöydällä yleensä.

















Avo kilpailuluokan nartut:
Vas. Foxy eli Dark Russell's Falconetti, Maitomiehen Adept ja Tallitontun Heta.

















Foxy seisoo nätisti... minun pieni utm typ! :)

















Ja vielä se sievä pieni pää

















Ilmoitin Foxyn silloin joskus alkukesästä myös Kemin näyttelyyn, mutta sinne se ei enää pääse mukaan. Lisankin taisin tuolloin ilmoittaa, en ole aivan varma... mutta saa nähdä, se on aloittanut ensimmäisen oikean karvanlähtönsä ja sitä nimittäin lähtee nyt sitten oikein tupoissa! Koitan olla nyhtämättä, mutta nyt jo reisistä paistaa nahka lävitse. Joten saapa nähdä, siinä on kuitenkin huomauttamista asiasta jos toisestakin, enkä halua ehdoin tahdoin viedä sitä kaiken päälle vielä huono karvaisenakin näytille. Koitan olla varovainen, enkä ainakaan kampaile tai pese sitä ennen näyttelyä.

Sunnuntaina EH

Ja sama linja jatkui taas, tosin vähän eri syistä :)

Eilen avoimessa luokassa kisasi neljä narttua ja sijoituttiin ensimmäiseksi. Tulos siis EH AVO1. Tässä vielä eilisen arvostelu, tuomari siis Alex Krasilnikoff:

Nice size, nice feminine head, a little too high carried ears, good lenght of neck, level topline, well angulated hind quarters, nice coat texture, good mover.

Suomeksi: Hyvä koko, hyvä feminiininen pää, hieman korkealta taipuneet korvat, hyvä kaulan pituus, tasaisinen ylälinja, hyvin kulmautunut takaosa, hyvä turkin rakenne, hyvä liikkuja,

Ja tämän päivän sijoitus Eh:lla oli AVO2, luokassa 4 narttua. Tuomarina oli ruotsalainen Ann Rode ja arvostelu kuuluu näin:

Utmärkt typ och strolek, bra huvud, lite lätta öron, bra bett, fin topline, tung bröstkorg, god topline, knappa vinklar fram, bra skin och päls, marktrång bak begräns av steglång.

Suomeksi: Erinomainen tyyppi ja koko, hyvä pää, hieman kevyet korvat, hyvä purenta, hieno ylälinja, raskas rintakehdä, hyvä ylälinja, niukat kulmaukset edessä, hyvä turkki ja nahka, ja viimeinen lause viittaa takajalkojen askelpituuteen, marktrång on hevossanastoa ja tarkoittaa suppuasentoinen :) eli uskoisin siinä mainittavan lyhyestä, suppuasentoisesta takajalkojen askelpituudesta, heh.

Tykkäsin molemmista tuomareista, asiantuntevia minusta olivat. Lisa sitten esiintyy (muistaakseni) Kemissä, Foxy jää tuolloin kotiin.

Lauantaina EH

Foxy sai tuomarilta Alex Krasilnikoff, Tanska, oikein hyvän arvostelun ja paljon kiitoksia myös kehässä sijoittumisen jälkeen, tuloksena AVO1, mutta totesi, että korvat ovat liian korkealta taipuneet parempaa arvosanaa varten. Tykkäsi että narttu oli very nice and that it's a pity she doesn't have better ears. Well, I agree!

Lisään arvostelun myöhemmin, käydään vielä tänään pikaisesti piipahtamassa kehässä, tämä sää ei innosta muuhun ja muutenkin, vaikkei Foxy olekaan missään määrin stressaavaa tyyppiä (paitsi aivan yksin kotiin jäädessään) en tahdo sitä nyt turhia rasittaa, jos se vaikkaa tekee hallaa mahdollisen hedelmöittymisen kannalta. Eihän koskaan tiedä.

Agilitykentällä

Match made in Lempäälä

Tässäpä tämä pariskunta nyt on; Foxy ja Eikka. Etsin Foxylle alunperin pientä, mahdollisuuksien mukaan sileäkarvaista, itsevarmaa ja toimintakykyistä urosta, jolla saisi olla näyttely- sekä käyttömeriittejäkin.

Löysin pienen, brokenin uroksen, jolla riittää toimintakykyä luonnetestin sekä omistajakokemusten perusteella. Sen lisäksi, että kyseessä on oikein komea poika, se käy poikansa kanssa mökillä omatoimisesti "metsällä", häätämässä supit kompostilta ja ovatpa pojat tuoneet ihan ketunkin kotiovelle asti omistajan riemuksi. :)

Foxylla on muutamia vikoja, joiden tuplaamista pyrin välttämään ja monet ihanat urosehdokkaat kaatuivat noiden seikkojen toistuessa yhdistelmässä. Kasvattajien kotisivuja selaillessani löysin Eikan. Eikan suvusta ja sukulaisista olen kuullut vain hyvää luonteidensa puolesta, monet koirat näistä linjoista ovat luoneet mainioita agilityuria ja koirissa on sitä tulta ja tappuraa, jota toivon pennuillekin. Eikalta löytyy lisäksi semmoista rentoa itsevarmuutta, jota urokselle erityisesti kaipasin. Eikka on myös hyvänkokoinen Foxylle, eli pieni. Totesin sen nyt, kun pääsin vertaamaan sitä Foxyn rinnalla. Sillä on erinomainen broken karva, upea pää ja korvat, hännän kiinnitys ja selkälinja, sekä kehutut liikkeet.. Sen edut luonteen sekä rakenteen puolesta korjaavat Foxyn virheitä - and vice versa. Ja toistuupa siellä muutamia hyviä piirteitä molemmissa vanhemmissa, joten täällä toivotaan kovasti rapsakoita parsonin pentuja tulevaksi parin kuukauden sisään :)

Aivan samoista syistä, kuten aikojen alussa päädyin astuttamaan Foxynkin, Eikkaan päädyin erityisesti sen luonteen puolesta ja odotan kovasti, että jälkeläisissä on aineksia Foxyn jatkajaksi - vaikka en oikein kestäkään ajatusta, ettei mahdollisista pennuista yhtään mahtuisi meille... (siksipä onneksi kävi niin, että Esakin oli aivan myyty kun hän tapasi Eikan... ;))

Eikka ja Foxy

Love... for one night only. (click the photos to see them bigger)

Foxy tuntui perjantaina olevan oikein onnellinen pikku narttu löydettyään vihdoin miehen. Eikka astui Foxyn kerran, jäivät nalkkiin pariksi kymmeneksi minuutiksi ja Foxy tuntui olevan jokseenkin kipeä toimituksen jälkeen. Olihan se kuitenkin virallisesti neitsytkokemus. Herkkis-Foxy, ehkä tästä brutaalista toimenpiteestä loukkaantuneena, ei enää lauantaina eikä sunnuntaina suostunut Eikan kanssa lemmenleikkeihin, eikä se "tarjonnut" edes rapsutettaessa hännäntyvestä, niinkuin normaalisti. Kuitenkin tänä aamuna kotona oli vielä sitä mieltä, että Rommin kanssa olisi voinut vähän peuhata.

Vaan ei tässä auta kuin toivoa, että yksi kerta teki tehtävänsä - pidetään kovasti peukkuja pystyssä ja sormia ristissä ja kaikkea muuta edesauttavaa... :)

Foxy made it clear on saturday as well as sunday, that she was no longer in need for love. Once was enough and we hope that friday's successful mating did it's job and she will be pregnant. Eikka was as wonderful as ever, persisted to be a gentleman even during Foxy's rather vicious ways of saying "Not today hun'." Even Esa was completely and utterly spoken for - and God knows how can WE persist, if we get an Eikka-copy in the litter...

"Not today Hun..."

Free stacking

In the forest