Kisaradat 27.3.

Tässäpä sunnuntain radat Haukiputaalta OKK:n hallilta. Jäin itse tosiaan vain huoltojoukkoihin ja kuvailemaan flunssan takia, ihan hauska oli katsoa pitkästä aikaa sivusta kun Foxy menee, hyvin se menikin, vaikka aivan uudet ohjastajat olikin :) Tarkempia tuloksia en vielä tiedä, sillä tulospalvelu lakkasi toimimasta kesken kisojen. Palkintosijoille vitosilla ei kuitenkaan päässyt, sen verran paljon radoilta tuli nollia.

KIITOS vielä kerran Marjaana ja Anne!! :)

Tuomarina Marjo Heino.

C-rata Hyppy, Tulos: 5 (rima tuli alas.) Ohjaajana Anne Martti.

B-rata, agility, Tulos: 5 (1. rima tuli alas...) Ohjaajana Marjaana Juuso.

A-rata, Tulos: HYL (hyppy pituuden jälkeen oli ylimääräinen) Ohjaajana Marjaana Juuso.

Treeniblogittamista

Jore pääsi pentukursseilemaan eilen - minun kanssani. Esa oli vähän kipeän oloinen, joten lupasin pentuilla hänen puolestaan, vaikka mukaan silti tulikin Ilsen kera. Mieluusti kyllä jätän Joren kanssa touhuilut muuten Esalle, ihan vaan senkin takia, että se on tosi rasittava.

Alussa piti vähän haukkua kaikille jotka vähänkin vastasi siihen. Etsittiin rauhallinen paikka samojedin ja cockerin välistä ja alettiin treenailemaan ihan vaan kontaktia ja sen jälkeen sivulle tulon oikeaa asentoa. Välillä leikitin ja palkkasin pelkästään minuun katsomisesta ja keskittymisestä.

Toisessa päässä hallia oli tunteita kuumentava käppänänarttu, jonka kanssa varmaan muuten tulisi ihan hyvin toimeen, mutta kun se on vähän äänekkäämpi, niin se sitten saa Jorenkin heti haukkumaan ja tempomaan hihnassa. Tässä päässä hallia sitten otettiin putkeen tutustumista niin, että vetäjä piti Jorea ja minä otin vastaan. Häiriötekijöillä tämä olikin haastava tehtävä, vaikka putki tuttu kapistus onkin ja Jore itseasiassa kävi vetäjällekin rähjäämään, että elä sinä siinä minua härki! Jes, jes... :P Menee sen verran sekaisin tietyissä tilanteissa ainakin vielä, ettei siihen meinaa sitten saada kontaktia tai ainakin se on hyvin, hyvin vaikeaa. Pyrin kuitenkin siihen, että haukkuessaankin sain Joren ottamaan itse minuun kontaktin ja palkkamaan siitä iloisesti ja runsaasti. Uskon kyllä, että positiivisella asenteella ja runsaalla touhuamisella ja palkalla se unohtaa muut koirat jossain vaiheessa ja keskittyy vaan yhteiseen kivaan. Mutta aikamoinen työ siinä tietenkin on. Että tsemppiä Esa!

Pitää nyt kotona vielä vahvistaa noita jo opittuja, harjoitella lisää leikkimistä ja jotain oikein, oikein mieluisaa palkkaamista ja huomiosanaa, jolla saisi sitten noista ääreiskiihdyttävistä tilanteista pois. Foxyllahan se on nykyisin "pallo", sekä sanana, että palkkana. Lisa ei niin muista ole oikeastaan kiinnostunutkaan, ainakaan räyhäysmielessä.

Foxyn ja Lisan treeneissä maanantaina Lisa meni normikepit monta kertaa alusta loppuun, sekä lähettämällä, että vastaanottamalla!! Jei! Ja vielä ihan kivan vauhdin kanssa. :) Nyt sitten kun tästä voi lähteä vielä vedättämään, niin saadaan hirmuinen keppitykki! Ja muutenkin radalle jossain vaiheessa sitä lisävarmuutta. Lisahan on oikeasti todella paljon nopeampi kuin Foxy, mutta radalla tai hallilla tämä ei käy ilmi, sen verran herkkis se on kaikille ulkopuolisille vaikutteille. Esimerkiksi kesällä omalla kentällä treenatessa Lisalla oli todella hyvä vauhti, joten kyllä me siihenkin taas päästään :)

Foxyn treeneissä otettiin pitkästä aikaa pöytää, josta Foxy lahjakkaasti valui aina hirveässä vauhdissa toiselle laidalle ja sieltä yleensä alas. Ei siis yrittänytkään vain hypätä pöydän päälle, joten pöytä treeniä pitää ottaa useammin, edellinen kerta oli muistaakseni noin 1,5v sitten... Lisäksi otettiin välistäveto treeniä, takaakiertoa ja aata jyrkällä kulmalla sekä lähetettäessä että jatkettaessa. Käytin aalla palikan lisäksi yhtä pituuden pystykeppiä siinä kohtaa josta Foxy tulisi alas ennen aikojaan kun minä olen jyrkässä kulmassa ottamassa vastaan. Yksi takaakierto sai Foxyn liukastumaan ja siitä oletettavasti vähän venäytti selkäänsä tms. koska venyttelee kovasti nyt kotona ja selkä on ehkä vähän normaalia enemmän kaarella. BOTti on käytössä ja hieronut olen sitä sylissä istuttamalla. Olen huomannut, että se on Foxyn kanssa paras metodi, kyljelleen laitettaessa se vain jännittää koko ajan. Foxyllahan olisi viikonloppuna Rauno Virran koulutus, katsellaan miten sen kroppa tässä ehtii vetristyä, onhan minulla aina Lisa myös, joka voi tuurata.

Foxy sai mennä myös "idioottia" niin kuin ruotsalaiset sitä kutsuu, heh. Eli hyppy-kierrä-suoraa, jossa napattiinkin koko maanantairyhmien paras aika neljällä esteellä. Tosin koirista löytyy kyllä niitä, joilla on enempi vauhtia suoralla, kuin Foxylla ja myös niitä, joilla on paremmat ajat käännöksissä, koska Foxylla ne menee usein edelleen pitkiksi kun ohjaan huolimattomasti. Mutta hyvin sain se sitten kääntymään kuitenkin, kun ajallisesti kerran onnistuttiin.

Lokakuussa seurassa on taas valmennusryhmähaku, saa nähdä, ollaanko siiheksi jo kisakunnossa ja takaisin areenoilla, tekisi mieli pitkästä aikaa taas pyrkiä mukaan ja tosissaan tavoitella niitä SM ja MM-nollia ensi vuodelle :)

Aapo - Witty Fox Arturo Tan Duro 7 months

Pitkästä aikaa kuulumisia ja millaisia! Kisa videot saa nyt odottaa, ensin tärkeimmät :) Päästiin kisareissun jälkeen pudottessamme Annen ja Iineksen Tornioon käydä tervehtimässä iki-ihanaa Aapoa! Foxyn toista poikaa siis. Edellisestä kerrasta on aikaa, ensin oli joulut ja muut tohinat ja sitten Aapon jalka alkoi kipuilemaan, ettei lenkketreffejä saatu aikaiseksi ja minun tuloni vaatii aina sen, että Esakin lähtee mukaan.

Mutta miten komea poika Aaposta oli kasvanut! Tyypiltään jotain aivan muuta kuin Jore, joka on edelleen todella rimpula ja huono karvainen, raukka! Aapo oli jo ihan miehen näköinen, tosin nuoren sellaisen, kokoa arviolta 36-37cm, toivottavasti ei kasva enempää, oli minusta niin passelin kokoinen paketti :) Massaa varmaan tulee vielä, vaikka sekin oli jo tosi hyvällä mallilla, ihan miehen näköinen siis, ikää pian 7kk.

Pihalla peuhatessa ei jalka vaivannut, eikä sisällä sen enempää. Ongelma näkyy vasta lenkin tms. rasituksen jälkeen, vaikka lenkitkin tulee suorittaa hihnassa. Edellisen Ell-käynnin ja kuvien jälkeen tilanne oli lääkärin mukaan jo parempi, mutta hän kuulosti tällä kertaa hieman epävarmemmalta OD-lausunnon suhteen, tulkiten kuvia "epätyypilliseksi kasvuhäiriöksi". Kuvat on lähetetty edelleen Rovaniemelle toisen lääkärin katsottavaksi ja sen jälkeen vielä mietitään jatkoja. Alkup. ell ei kuitenkaan olisi enää viemässä pentua leikattavaksi, joten saa nähdä kuinka tässä nyt käy, paraneeko jalka ihan itsekseenkin. Toivon, että se paranee, tavalla tai toisella, niin suurta elämän iloa ei saa eikä voi yksi pieni luu viedä...

Korvat sillä on yhtä hassusti kuin äidillään tuossa iässä, joita ihan turhan takia teippailtiin ja teippailtiin, sai ne kehään aina minuutiksi asettumaan oikein ;) Aapolla korvat ovat ehkä vähän paksummat, joten voihan se olla, että jäävät enempi ylös tai vaihtoehtoisesti, asettuvat paremminkin kuin emällään. :) Pilkkuja on toki siunaantunut lisää sitten pentuaikojen - pitihän niitä nyt edes toiselle pennulle tulla! Mutta huomattavasti vähempi niitä on kuin Foxylla.

Karva oli aivan upea. En oikein tiedä miten sitä kuvailla, puolikarkea se on, mutta hyvin, hyvin karkea ja tiheä. Hahtuvaa pukkaa sieltä täältä, joten uskon, että tyypiltään se tulee olemaan ehkä sittenkin aika paljon samanlainen kuin Foxylla. Foxylta nypin hahtuvat ensimmäisen kerran 6kk iässä ja kunnon trimmaamista harjoiteltiin 9kk iässä, jolloin siistittiin häntää jne. Mutta partaa Foxylle oli jo 6kk ikään mennessä tullut ihan selkeästi, saa nähdä miten Aapon käy, nyt pukkaa vasta hahtuvaa. :) Olen kyllä kuullut niistäkin puolikarkeista, jotka tekee sen parran ihan selkeästi myöhemmin, olisihan se hauska, jos se parta sieltä vielä tulisi :)

Ihana poika kertakaikkiaan, ihastuin ikihyvikseni :) Foxyn kisavideot Annen ja Marjaanan ohjaamana tulevat myöhemmin. Olin itse juuri muutaman päivän flunssassa, joten en radalle uskaltanut, mutta sain loistavat tuurajat itselleni :)

Tässä ovat Aapo ja Iines, joka tempaisi sunnuntailta triplanollat :)

Pari kuvaa sisältäkin, vaikka ikävästi reagoikin salamaan nuo silmät. Seisomistakin koetettiin vähän, mutta ehkä Annen on parempi itsekseen hieman rauhallisemman pojan kanssa alkaa treenaamaan sitä :D

Jore eskarissa

Porpula oli tosiaan eilen pentukurssilla ja olin sivusta seuraajana, hienosti pojilla siellä vain meni, vaikka Esa sanoi, että vähän puun takaa tuli tämä kurssi, kun mitään ei oltu etukäteen touhuttu. Mutta sitä vartenhan se on juuri pentukurssi, siellä saa olla vielä ihan pentu, osaamatta mitään. :)

Ja Minna ja Satu oli tosi kivat vetäjät, Esa oli nyt lähinnä Minnan puolen opetuksessa ja aloittelivat sivulle-tuloa ja seuraamista. Joren kanssa pitäisi alkaa enempi leikkimään, että sitä voisi palkata muullakin kuin namilla. Tokopainotteista oli ja tulee varmaan olemaan vähän jatkossakin, mikä sopiikin Esalle ja Jorelle parhaiten, kun he eivät siihen agilityyn tule koskaan sekaantumaan.

Minä saatan joskus sitten lainata Jorea tuonne meidän omalle kentälle. Se näyttää nyt niin pieneltä edelleen, että tavoitteena olisi opettaa sille kesän aikana kepit ja vuoden päästä sitten korkata hyppystartteja ja toivoa, että se tipahtaisi mini-luokkaan. En usko, että virtaa riittää kesällä tai vielä syksylläkään alkaa hiomaan kontakteja, joten ne jätän suosiolla myöhemmälle. Enkä minä siitä muutenkaan ala mitään agitykkiä tekemään, otan sen verran kuin jaksan, mutta jos siis näyttää vielä vuodenkin päästä rajakoiralta, kuten nyt, niin koetan saada sen mittautettua ennenkuin lihakset ja itsetunto ;) kasvattaa säkää vielä enempi.

Mutta kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen meidän poikiin eilen ja koetin kovasti olla sekaantumatta, vaikka Esa kahdesti ehtikin sanoa että mene nyt pois. :P Olen ihan kamala. Ilsen kanssa siellä sitten riekuttiin hallin laitamilla ja Esa vuorostaan, kun oli minun vuoro vetää ryhmä. Ilsen mielestä kaikki pystykorvaiset koirat on kettuja, kuten myös muutamat sakemannisekoitukset tuolla penturyhmässäkin. :) Oikein sieviä kettuja!

Ps. Niin ja tytöt tappeli eilenkin. Masentaa niin koko juttu, ettei tekisi edes mieli siitä täällä mainita. Tällä kertaa Foxy selvisi "voittajana" vaikka väliin menin nytkin heti. On se vaan karua puuhaa... :( Nyt Lisa tosiaan luovutti, ehkä sekin tarkoittaa jotain... En tiedä, masentaa, mutta kuria tiukennan kotona, esim. sohvalle ei ole asiaa, kun siellä on ihmisiä, samoin ei syliin, eikä rapsutuksia heru ainakaan minulta. Joka ikiseen tuijotukseen puutun, Foxyhan sitä eniten harrastaa ja onneksi se myös tottelee jos vähänkin murahtaa. Eihän se auta kuin toivoa, että osaisivat olla rauhassa. Nyt on vaan taas puoleen vuoteen sattunut ja tapahtunut meidän perheessä ja kun ovat molemmat vielä edellisestä kerrasta varmaan ruhjeilla, niin sittenpä sitä helpommin sanotaankin, siksi varmaan tämä näin äkkiä sattui uudestaan. Mutta nyt siis ihan lunkisti vaan.... Kisailmo Foxylle tosiaan maanantaina ehti jo lähteä, mutta eihän se sitä tarkoita, että kisoihin on mentävä.

Toipilasaikaa ja pentuilua

Kuvat ovat viikonlopun lenkeiltä aurinkoisella Seskaröllä :)

Esalla ja Jorella alkaa tänään pentukurssi. Vihdoin ja viimein jotain. Eivät aivan niin antaumuksella ole harrastaneet yhdessä kuin olisin toivonut, mutta en ole sekaantunutkaan, Jore on Esan koira. Meillä vain menee aikataulut nyt vähän hankalasti kurssin takia, kun minulla on tiistaisin myös 1,5h ryhmä vedettävänä, mutta jospa ne tästä vielä jotenkin selkiintyisi.

Lisa ja Foxy tappeli viikko sitten niin, että Foxylla toinen silmä veresti ja ontui hetken oikeaa etutassua. Aika työlästä tuo terrierinarttujen erottelu... No, nyt Foxy on saanut viikon verran levätä ja lepäilee vielä tämänkin, vaikka se liikkuu ja käyttäytyykin jo normaalisti. Ilmoitin sen vielä kisoihin Ouluun parin viikon päähän, katsellaan tässä nyt jos jotain takapakkia tulee, mutta ei ne haaverit ennenkään ole kovin isoja olleet, se vain kuulostaa ja näyttää äärettömän pahalta.

Lisa on sitten saanut kulkea treeneissä yksin. Se kun ei saanut osumaa kuin huuleen ja kaulaan muutamia venymiä ja on täysin oma iloinen itsensä. Sille on nyt valeraskauden lopulta alkaessa hellittää tullut käsittämätön vauhti taas mukaan treeneihin ja Carina on päässyt taas kohottamaan kuntoaan ;) Mikä onkin hyvä, sillä se on mennyt tilaamaan itselleen kelpienpennun, joka tulee meille muutamaksi viikoksi hoitoon aina kun C on töissä. Ou jea, mihin olenkaan lupautunut....

Pötkyjä

These sunny days make it possible to stay outside longer and the dogs need their rest after the exhausting trips in the snowy garden.

Uuvuttavat touhuhetket pihalla, nyt kun aurinko lämmittää eikä vilu heti yllätä, saavat aikaan tämmöisiä pötkylöitä meidän sohville ja vilteille:

"Koira hommiin!!"

Jaakko Suoknuutin koulutus takana päin - olen kovasti väsynyt, mutta päivään tyytyväinen.

Jatkossa alan siis keskittymään vaan niihin koiran linjoihin ja tehtävän antoon (koiralle siis), enkä niinkään siihen omaan liikkumiseen tai muuhunkaan epäolennaiseen ;) Tai siis, että oikeaan liikkumiseen on jo edellytykset, mutta keskityn nyt liikaa esteisiin ja enkä luota Foxyyn niin paljon kuin tulisi.

Eli päivän antina; koira hommiin ja itse vaan työstämään sille ne oikeat linjat mitä pitkin mennä!

Olen kyllä koettanut sisäistää noita oikeita linjoja jo aiemmin, mutta kun alkaa liikaa panostaa tekniikkaan (tai minulla monesti vaan siihen hengissä selviämiseen) niin linjat unohtuu sen sileän tien.

Ratapätkiä tuli videoituakin, mutta sen jälkeen kun Jaakko pisti meidän omat kuviot uusiksi (oli melko hyvät kuviot, kun yli puoli rataa sai tehtyä nollana, heh) jäin tyypilliseen tapaani jankkamaan paria kohtaa koko loppu päivän ajaksi ;) Enkä varmaan osaa niitä vieläkään, mutta kyllä sinne takaraivoon on jotain jäänyt... On täytynyt jäädä.

Hallille sitten vaan seuraavaksi harjoittelemaan oikein ajoitettua ja suunnattua valssausta (!) siinä kai suurimmalle osalle meistä kurssilaisista vaikeimmat opittavat tälle päivää.

Agility ja toinen raskaus

Sain juuri kommentin aikoinaan kirjoittamaani Agility ja raskaus -postaukseen ja ajattelinpa, että kirjoitan uudemman kerran nyt, kun aihe on taas ajankohtainen. Sitä on ihan eri huolen aiheet ja pelot kuin ensimmäisestä, jolloin ei oikein osannut odottaa mitään tai huolehtia mistään sen erityisemmin. Nyt kun tietää asioista enempi, on tämä juttukin tosiaan aika raskauspainotteinen, eikä kaikkia välttämättä kamalasti jaksa kiinnostaa.

Ei minulla onneksi mitään alkuraskaudesta tuolloin pari vuotta sitten ollutkaan. Ilse syntyi lokakuun 1. päivä, päivän enne laskettua aikaa ja joskus tuolla puolenvälin tuntumassa, huhtikuulla siis (raskausviikkoja kasassa jotain 20+) alkoi kevyet harjoitussupistelut, tein silloin melko raskasta työtä taimitarhalla (sekä stressasin koulun päättämisestä, Ruotsiin muutosta ja häiden suunnittelusta), josta supistelut saivat alkunsa. Treenasin tuolloin myös hieman runsaammin, kun kuuluttiin Foxyn kanssa valmennusryhmään.

Supistukset kuitenkin tuosta pahenivat, sillä niiden takia joutui juoksemaan vessassa koko ajan tai muutoin liikkuminen oli todella epämiellyttävää. Tästä noin kuukausi pari eteenpäin edes vessassa ravaaminen ei auttanut, vaan supistelu todella vain tuntui epämiellyttävältä, joten jätin kaiken rasittavamman liikkumisen pois ja häiden jälkeen jouduin jopa muutamaksi päivää sairaalalepoon tarkasteltavaksi supistelujen takia. Mutta nämä inhottavatkaan supistukset eivät mitään pahaa saaneet aikaiseksi, pääsin sairaalasta pois ja kahden päivän päästä lähdettiin Esan kanssa häämatkalle Agirotuun ;) Heh. Käytiin me kanssa Tukholman risteilyllä. Sari juoksi tuolloin minun puolestani (itsekin tosin raskaana jo tuolloin, heh) ja ne olivatkin viimeiset karkelot joihin olin Foxyn sille kesälle ilmoittanut, vaikka talvellahan olin suunnitellut heinäkuulle vielä treenaavani/kisaavani, mutta toisin kävi. Hienosti silti tuonnekin 24. viikolle asti, kun nytkin pääsisi edes sinne :)

Nyt menen viikko tai kaksi kerrallaan, raskausviikkoja on kasassa 19+0, (kisailmot pitää yleensä tehdä n. kaksi viikkoa ennen kisoja) olo on edelleen tosi hyvä vaikka vatsa alkaakin jo huolestuttavasti näkymään. Huomenna käyn Suoknuutin koulutuksessa ja mitään sen isompaa ei ole tälle keväälle suunniteltu, mitä en saisi päin tai toisin sumplittua, jos en itse koiran kanssa pääsekään touhustelemaan, aina voi lähteä mukaan kuunteluoppilaaksi, jos ei muuta :)

Vedän myös edelleen 2-3 koulutusryhmää viikossa, noita varmaan tiputtelen tässä kevään mittaa pois ja kenttäkaudella tuskin enää ryhmiä vedän. En niinkään siksi, etteikö jaksaisi, vaan siksi, että pitää sitä itseenkin ehtiä keskittyä ja kesä on siihen parasta aikaa. Jos joku on innokas tulemaan tänne Seskaröhön treenaamaan, niin semmoiset treenit voisin silloin tällöin kyllä vetää, se Kallille ajelu (50km suuntaansa) vaan ei oikein nappaa ;)

Mikä tahansa liikuntamuoto ja raskaus on oikein hyvä yhdistelmä niin kauan kuin se tuntuu itsestä hyvältä. Agility on minun henkireikäni, minun elämäni perheen ulkopuolella, joten ei tulisi mieleenkään jättää sitä pois ihan vain varmuuden varalta, kun mitään varmuutta sen pois jättäminen ei kuinkaan toisi.

Että sinne vaan radalle agimammat kellä kunto kestää ja kisaintoa riittää ;) Puhumattakaan pentu-/alkeis- jne. kursseista ja omaehtoisesta treenaamisesta, agility saa ajatukset hetkeksi pois siitä omasta navasta. Itse voi hyvin suunnitella sellaiset treenit joissa juosta ei paljon tarvitse, mutta saa silti nauttia yhteisestä ajasta koiran kanssa.

Active Dogille ja muita koulutuksia

Lauantaina oltiin lähdössä kuunteluoppilaiksi Jaakko Suoknuutin koulutukseen Haukiputaalle Active Dog Areenalle, mutta peruutuspaikan vuoksi pääsen sekä kuunteluoppilaaksi että koirakkona koulutukseen, Foxyn kanssa luonnollisesti. :) Niin upeaa!! Tosin vain lauantaina, kun alunperin hain koulutukseen molemmille päiville, mutta ehti tulla muita menoja (mm. hoitokoira) nyt sunnuntaille, eikä autoakaan oikein ole, kun Esa on töissä... Mutta lauantaina sentään, huippua! Lähdetään yhdessä Carinan kanssa ja mennään kuuntelemaan lisäksi koko päiväksi. Saavat taas omat treeniryhmäläiset tutista housuissaan, vaikkapa sitten maitohappojen takia jos ei muuten ;) kun aletaan käytännössä itse kokeilemaan opittuja taitoja ensi viikolla :)

Kallis koulutus, mutta niin harvoin näitä huippuja tänne pohjoiseen saadaan, että ehdottomasti ja mielelläni pistän rahani tällaiseen "humputukseen". Mainostan edelleen Active Dogia huipputason agilitykoulutus yrityksenä, sinne vain varaamaan yksityistuntia, jos ei Suoknuutille halua. :) Saatiin myös Carinan kanssa koulutuspaikka Aaltosen Mikolle huhtikuun alkuun, ihan yksityistuntina, tosin on meitä kolme koirakkoa. Tarkoitus oli ottaa useampana päivänä, mutta ei niitä paikkoja noin vain irtoa. Siinä välissä onkin sitten Arcticin järjestämä koulutus, kouluttajana Rauno Virta. Alkaa kalenteri näyttää ihan kivalta tälle keväälle, jos ei kisoja nyt kamalasti suunnitelmissa olekaan tai siis ole tarjollakaan. :)

Sairastamista

Nyt on nartuille haettu kuurit molemmille. Otin Foxynkin mukaan silmiä näyttääkseni, kun niistä ei oikein ota selvää onko niissä tulehdusta vai ei ja onneksi otin, sillä molemmissa silmissä on verkkokalvon tulehdus ja mustassa vielä pahempikin kuulema, vaikka se juuri näyttää terveemmältä, niin, kun eihän siitä mitä näe.

Lisan patti ronklattiin, se ei ole nyt enää kerännyt nestettä, mutta se on viikon takaisesta suurentunut. Pattia varten saatiin uusi erilainen antibioottikuuri ja toivotaan, että se lähtisi sillä pois, voisi siis olla jonkinlainen tulehduksen synnyttämä kyhmy. Jos taas ei, niin se ei lähde kuurilla pois ja sitten täytyy leikkaamalla tutkia mikä se on.

Lisäksi Lisan anaalit ruiskuteltiin taas. Olen kolmesti ne tyhjentänyt kuurin jälkeen, uutta kuuria ei enää saatu, vaan nyt toivotaan, että tuo ruiskepuhdistelu auttaisi.

Joren palli osoittaa jonkilaisia asettumisenmerkkejä oikeallekin paikalle, joten toivotaan parasta senkin suhteen. Ell sanoi, että hyvin todenäköistä on, että kun vuoden ikään odottelen, niin se on juuri siellä missä pitääkin.

Kerron nyt tähän samaan syssyyn myös sen kaikkein surullisimman ja masentavimman uutisen, mitä tälle vuodelle olen saanut. Vaikka toivoa ei ollakaan vielä heitetty menemään missään tapauksessa.

Foxyn toisella pojalla Aapolla todettiin muutama viikko sitten kehityshäiriö olkanivelessä, joka alkoi oireilemaan ontumisena. Anne vei Aapon lääkärille ja röntgenkuvat osoittivat, että olkanievelessä on osteokondroosi (OD), eli luutumishäiriö. Luuta on tullut johonkin kohtaan liikaa ja tämä sitten aiheuttaa ontumista ja kipua, luonnollisesti. Nämä tämmöiset OD:t on yleisiä suurilla, nopeasti kasvavilla, ja erityisesti vilkkailla roduilla, enkä ole mistään, vaikka olen kysellyt kyselemästäni, kuullut, että parsoneilla olisi koskaan moista tavattu ja siksipä tällaiseen ei todellakaan ole osannut varautua ja tuntuu entistä kurjemmalta.

Olkanivel on siitä suotuisa sijainti OD:lle, jos vertaa esimerkiksi kyynärniveleen, että se saattaa jopa parantua aivan itseksiään tai ell:n laittamien cartophen-ruiskeiden avulla. Aapo on nyt saanut muutamaan otteeseen noita ruiskeita, mutta ontuminen ei ole loppunut eikä tilanne ainakaan ulkoisesti muuttunut miksikään. Viimeisellä käynnillä sitten ell ottaa uudet kuvat ja näiden perusteella päätetään jatkosta, joka todennäköisesti on leikkaus ja todennäköisesti sinne joutuu matkustamaan aika pitkästi. Mutta edelleen mitä olen lukenut tästä taudista, kuva on hyvä ja todennäköisyydet leikkauksen onnistumisesta ovat myös todella hyvät joten toiveita pidetään edelleen yllä. Olen myös lukenut useita sairaskertomuksia, joissa olkanivel OD:tä sairastanut leikattu koira on elänyt vielä täyden aktiivisen jopa ihan oikean agilitykoirankin elämän. Joten tätä minä toivon kovasti Aaponkin kohdalla!

OD on todettu perinnölliseksi ainakin niin, että jos molemmilla vanhemmilla on OD todettu, sitä esiintyy myös jälkikasvulla. Tässä tapauksessa nyt yhtään kellään ei ole todettu OD:tä, mutta tiedetäänpä nyt sekin, että hurjaa vauhtia kasvava isokokoinen parsonpentu voi myös kehittää itselleen OD:n. Tauti todetaan useimmiten juuri nopeimman kasvun iässä 5 - 9kk vanhana, jolloin asiasta tiedettäessä ruokinnalla ja olosuhteilla voidaan vaikuttaa paljon tauhdin kehittymiseen, kun siis tiedetään, että rotu on isokokoinen, nopeakasvuinen... Niin siis jos on. Esim. Bordercolliella tämä on "tyyppivikana" jopa ja pennuille voidaan laatia erityinen ruokavalio tätä tautia silmällä pitäen.

Mutta olen jo niin kauan näitä pyöritellyt, ettei tästä enää pääse mihinkään. Nyt kävi näin ja olen vain todella pahoillani Annen puolesta. Täällä toivotaan kovasti myös parasta jatkon suhteen.