Kevät etenee ja Foxy pääsee fysioterapiaan

Munkkitaikinan kohotessa ehtii kirjoittaa muutaman rivin :)

Sain Foxylle ensi viikolle varattua ajan fysioterapiaan Ouluun, ihan vain ylläpitohoitoon ellei sitten jotain löydykin. On se vain harmi, ettei lähempänä tätä palvelua ole. :( Hauskaa kuitenkin päästä vihdoin ja viimein, vaikka vähän huoli onkin mahdollisista löydöksistä - toivotaan kuitenkin, että kaikki olisi kunnossa. Ainakin se on ollut iloinen ja pirteä, hakee leikkiin eikä ole alkanut kenenkään kanssa tappelemaan eikä kukaan sen kanssa, liikkuu nätisti ja venyttelee normaalisti.

Agilitya ei olla nyt pitkään aikaan kunnolla harrasteltu, taisi viimeksi olla se Mikon koulutus ja punkkihoito on ainakin saanut vaikuttaa rauhassa, eivätpä ole enää pärskineet eivätkä ryystäneet, joten se niistä diagnooseista taas sitten. Lisalta koetan muistaa säännöllisesti puhdistaa anaalirauhaset, etteivät ne kipeytyisi ja pääsisi raastamaan hermoja. Foxyltakin puhdistin tänään, kun hinkkasi takapuoltaan maahan ja olihan silläkin vähän mönjää kertynyt, mutta ihan normaalin väristä.

Oma kenttä on jo niin isosti kuiva, että taidan tässä viikonlopun aikana viedä sinne pari hyppyestettä Aan seuraksi ja aletaan hiomaan erilaisia A suorituksia. Epiksissä pari viikkoa sitten Foxy ei tehnyt yhtään kontaktivirhettä kahdella radalla, ei puomilla eikä Aalla vaikken edes itse ohjannut :) Aan suoritus on kyllä niin vähästä kiinni, mutta tassut napsahtaa aina täsmälleen samaan kohtaan (n. 7cm kontaktipinnan ylärajasta), että olen siihen suoritukseen kyllä tosi tyytyväinen. Lisan suoritus vaihtelee vielä paljon, toisinaan tikuttaa alas ja toisinaan loikkaa, mutta eihän sen kanssa ole Aata niin treenattukaan. Foxyn kanssa aloitetaan nyt jyrkistä kulmista radan jatkaminen, jolloin on siis vaarana ja hyvin todennäköistäkin, että koira tulee alas jo heti harjan jälkeen kerran askellettuaan, kun tulee kiire sinne missä ohjaaja on.

Oma vointi on hyvä, joten pikkutreeniä jossa en turhia juokse uskoisin hyvinkin pystyväni vielä tekemään, kun vain saisi aikaiseksi lähdettyä tuohon kentälle, enempi tulee kyykittyä pensaan juurella leikkomassa tai haravoimassa koiran kakkoja :) Tämä kevät on ollut hauskaa aikaa, vaikka piha onkin ihan kamalassa kunnossa ja vaatisi niin paljon työtä, ettei siihen tämän pihapiirin käsiparitkaan riitä! Mutta hiljaa hyvä tulee...

Arturo Tan Duro

Meillä kävi tänään mieluisia vieraita :) Sain jopa kuvia otetuksi, vaikkei ne onnistuneetkaan aivan niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta ihana malli oli silti!

Anne parka, kun heti kävin käsiksi korviin ja teippasin ne kuvausten ajaksi, lopuksi sitten muutamat hyvä asentoiset korvatkin, eli ei ollenkaan niin toivottomat kuin Foxylla :)

Yksikään sivusta otettu kuva ei onnistunut, mutta jospa nämä riittäisi nyt tältä erää. Meillä olisi vähän suunnitelmissa aloitella näyttelytreeniä kimpassa ja jatkaa Aapon trimmailua tässä kevään mittaan, jos vaikka molemmat pojista eksyisivät kesän aikana kehiin.

Valitettavasti Joren kanssa en osaa sanoa mitä teen, mietittiin nyt sitten, jos ehkä Esa kuitenkin esittäisi sen tulevissa näyttelyissä - niin jos niitä tulee ikinä. Jore nimittäin näykkäisi Annea tänään kädestä, en osannut varoittaa enkä todella arvannut, että se käyttäytyisi niin - kotona! Tämä siis heti ensi tervehdykseksi, muutaman hännän heilutuksen ja iloisen hypäyksen jälkeen, kun Annen käsi ilmeisesti pyrki silittämään. Myöhemmin nakki samasta kädestä maistui kyllä ja Jorekin osasi käyttäytyä, mutta silittämään en silti Annea kehottanut. Kotona ei ole vieraiden kanssa ennen ollut ongelmia, mutta nytpä tiedetään tämäkin. :( Vaan en tahdo nyt vatvoa sitä, ei se kirjoittamalla parane. Katselkaa ennemmin ihania kuvia hyväluonteisesta velipojasta, jolla ei ollut mitään ongelmaa pöydällä olemisessa tai nyppimisessäkään, ihana Aapo, kerta kerran jälkeen voin todeta! :) Rohkea ja iloinen poika vieraassakin paikassa. Kivekset löytyy kuten myös kaikki hampaat ja hyvä purenta.

Hyvää työtä olet Anne tehnyt, kiitokset.

Omatoimista puuhastelua, harmittelua ja kesän odotusta!!

Saa nähdä jatkaako tämä blogi vastaavanlaista hiljaiseloa koko kesän!! Toivottavasti ei.. :P Tuntuu vain, kun ei pääse säännöllisesti treenaamaankaan kenenkään kanssa on niin vaikea keksiä mitään kirjoittamista, kun ei kameraakaan ole, jolla edes piristää hyvinkin tylsäksi käyviä kirjoituksia, kun ei oikeasti ole mistä kirjoittaa.

Seuramme pj ja kauan lajia harrastanut sekä myös menestystä niittänyt Mika Moilanen pitää koulutusta Kallilla parin viikon päästä :) Ilahduttaa muiden puolesta ja harmittaa tietenkin, kun itse en pääse, olen tätä odottanut siitä lähtien kun valmennusryhmän taakseni jätin, silloinkin kasvavan vatsan takia. No, Carina on onneksi lupautunut viemään Foxyn treenattavaksi, hauskempihan se on treenata, kun koira saa mennä kaikki esteet ja osaakin vielä jotain.

Eilen testasin pihalla Foxyn ja Lisan kanssa rytmittämistä jarruttamalla pysähdyksiin ennen hyppyä tavoitteena kääntää koira vasemmalta aitasiivekkeen ja pystyssä olevan pujokepin välistä mahdollisimman tiukasti. Väli oli n. puoli metriä leveä - se onnistui Foxylla erinomaisesti!! Sen jälkeen otin peruskäännöksellä ilman pysähdystä, käsi alhaalla (hyvä esimerkikki Dammin artikkelissa uusimmassa Agi.fi-lehdessä, vink vink!) ja Foxy venyi pujottelukepin toiselle puolelle, maahantulo tosin oli melko hyvä myös tässä, eli ei siis venynyt kauas muuten kuin leveyssuunnassa.

Lisa sitten oli niin minussa kiinni, että pysähtyi minun kohdalleni kun kokeilin jarrua, se kun ei vielä lue eikä lukitse esteitä samalla lailla kuin Foxy, jos ikinä. Ne vain on sillai erilaisia. Sitten Lisallekin peruskäännöstä ja kääntyy siististi siivekkeen ja kepin välistä, siivekettä nuollen. Tämä hyvä puoli on siitä, että se on niin kiinni ohjaajassa, mutta minkä se voittaa käännöksissä se kuitenkin vielä häviää vauhdissa kolmin kertaisesti. Se epäröi tällä hetkellä radalla tosi paljon, luulisin, että tämä on pitkään jatkuneen puomi ja keppitreenin aikaansaannosta. Eli näiden epävarma suorittaminen heijastuu sitten koko radan suorittamiseen. Mutta kyllä se varmuus sieltä vielä saadaan ja sen myötä vauhti. Muistan kyllä viime kesän, kun keppejä tai puomia ei otettu ja jeps - vauhtia oli kyllä :)

Niin mainostan nyt vielä edellistäkin loistavampaa Agi.fi-lehteä, joka kannattaa kyllä tilata jos harrastat tai kisaat!! :) Erik Erikseni artikkeli vaikutti todella hyvältä, samoin ohjaustekniikat, joita käytiin Jenny Dammin kuvien avulla lävitse. Psyykkauksesta oli asiaa myös, aina niin tärkeä aihe ja tosiaan, mitään en ole vielä ehtinyt lukea, sormet vain syyhyää!!

Joren kivekset ovat pysyneet jo kauan paikoillaan, tervetuloa siis näyttelykausi! :)

Chillailua

Viimeinenkin kamera on alkanut känkkyröimään, joten kuvat on aika vähissä.. Tänään piti kuitenkin vähän yrittää uhrautua ja taistella kuvan saamikseksi, kun koirat olivat niin sulkkuja yhdessä sohvalla!

Vähän liian monta kertaa "pallo" sanalla härnättyäni, että saisin päitä ylös, jäljelle jäi ainokainen ei (vielä) pallohullu, mutta hieno kuva siitä sitten tulikin :)

Pentukurssilla todettiin, että lähdetään harjoittelemaan Joren kanssa ihan vain vieraiden lähestymisellä... En vain osaa yhtää sanoa, onko se ärrinmurrin koska sitä huvittaa vai koska se pelkää? Uskoisin että edeltävää.. sitten taas en tiedä, onko lässyn lässyn lähdetymisestä ja eri murisemisesta tms. namikädessä palkkaaminen yhtään edesauttavaa vai jääkö Jorelle vain päällimmäiseksi taas täysi luotto omaan itseensä ja että äriseminen silloin kun häntä se huvittaa, on vain hänen etuoikeutensa? Vai tulisiko käsittelyharjoitteluja jatkaa varmempien tyyppien kanssa, jotka osoittaa pelkällä olemuksella (ei siis mitään retuuttamista tai muutakaan typerää) ettei heille ole murisemista tai mitään muutakaan isottelua syytä alkaa? Mutta tuokaan tapa sitten taas ei varmasti poista sitä epävarmemmille lähestyjille murahtelua, itse koen sen nimittäin vain jonkinlaisena komentamisena, että mene siitä, en kaipaa sinun kopelointiasi.

Tämä "oman arvon tunteminen", näpsiminen ja murina juontaa varmaan ensinnäkin sieltä iskän itsevarmuudesta, jota pentuihin hainkin, mutta sitten tämän itsevarman pennun riesana on ollut tämä meidän Ilse, joka ei ole varmasti antanut omaa rauhaa kaipaavan pennun aina olla niin rauhassa kuin ollaan yritetty, tilanteita kun on toisinaan ihan mahdotonta estää joka kerta, eli sieltä sitten tulisi tuo mene pois, tahdon olla rauhassa. En minä vain tiedä. Olen tätä taas pyöritellyt päässäni aivan kamalasti, kun aiemmat koirat, myös Rommi mukaan lukien (se näykki vain innostuksesta) ovat olleet tämän suhteen niin helppoja ja ennalta arvattavia. Noh, menipä niin tai näin...

Oman perheen parissa Jore on kuitenkin mahtava, iloinen, herttainen poika, jota Ilsekin lulluttaa ja paijaa ja joka pusuttelisi Ilseä ja muitakin ihmisiä loputtomiin. Ettei meillä sen suhteen ole mitään ongelmaa... mutta jos ja kun harrastamaan aiotaan.

Yksi vaihtoehto olisi myös antaa pojan kasvaa, mutta entäs jos se vain kasvaa huonompaan suuntaan? Nyt kuitenkin ainakin toistaiseksi tuntemattomat ei sitä käsittele, antaa vain namia. Ja vielä selvennykseksi, se ei ole siis purrut ketään vaan tyyliin jos itse vaikkapa nypin Foxya herkemmästä kohdasta se nappaa käden suuntaan tai kuten Rommi napsi käsistä innostuessaan. Tähän vain lisänä murina, niin herkempi kyllä on jo hepulissa. Ja kyllä, vaikka omalle kohdalle helpompia on vain sattunut, luen tämän ihan vain tyypilliseksi itsevarman uros terrierin käyttäytymiseksi.

Meni jo paremmin

Tänään uudestaan mätsärissä, tosin vaan kuunteluoppilaana ja huomattavasti rauhallinen kloppi matkassa! Ehkä asiaan vaikutti se, että aamupala jätettiin väliin, mutta olipa vaan kuuliasta poikaa!! Että ihan mielellään lähtee taas uusiin koitoksiin sen kanssa :)

Ei saa lannistua.

Jore on vaikea

Ohhoh, nyt on väsy...

Vanhempani tulivat varhaiselle pääsiäislomalle tiistaina ja lähtivät tänään. On tässä ehditty pistää koko talo ylösalaisin! Tai pitäisikö sanoa; oikein päin. ;) Eli siis paljon ollaan pistetty energiaa siivoamiseen ja leipomiseen :)

Jore porpula sitten pääsi tänään mätsäriin ja ei, en mennyt, luojan kiitos, pari kisaan Foxyn ja Joren kanssa, hah! Jorelle teki pikkuisen tiukkaa tajuta, ettei muut koirat ja ihmiset ole siellä häntä varten, pentukurssillakin kun se on toisinaan vähän vaikeaa. Pari valkoista tomuhuiskaa piti siellä älämölöä, johon Jore yhtyi sitten aina heidät nähdessään. Vieraiden (minun tuttujen siis) tullessa Jorea morjestamaan eli siis käsittelyharjoituttamaan, se vastasi kärsimättömällä ärinällä ja näykkimisellä, koskea ei olisi saanut, muut jutut oli tärkeämpiä ja näin kävi sitten tietenkin myös kehässä, jossa muuten käyttäytyi hyvin!

Eli käveleminen meni toisella kiekalla jo tosi jees, samoin seisottaminen, mutta pöydällä maisteli tuomarin kättä, hampaita näytettäessä murisi, komensin sitä ja loppu meni ok... Jouduttiin pikkuisten punaisten kehään (meidän parina ollut sinisen saanut sijoitettiin sinisten pentujen kehässä ykköseksi, eli siksi siis punainen nauha meille, ei todellakaan muuta syytä ;)) ja siitäkin oltaisiin ehkä? selvitty kohtuudella (siis ilman huutamista ja sekoilua), jos ei yksi pölyhuiskista olisi kävellyt perään. Jore alkoi temppuilemaan ja huutamaan joten mentiin nurkkaan rauhoittumaan ja annettiin muiden kävellä ja lopuksi taas omalle paikalle seisomaan ja seisottiin tosi mallikaasti ihan loppuun asti. Huokaus.

Huomenna Kemkolla olisi uusi mätsäri, mutta ei mulla taida riittää hermot kehään asti... Hyvää treeniä olisi kyllä käydä kieppumassa ihan siellä laitamillakin ja kyllä sitä pitäisi vaan jaksaa kopeloituttaa aina vaan ja uudestaan. Viikkoa ennen Piteån näyttelyä on vielä yksi mätsäri Kemissä (ja Vappuna Oulussa...) joten sitten voidaan vielä katua! Ei sentään, pentuluokkahan se vain on ja harjoittelua me tarvitaan. Joten ehkäpä se on huomenna uudestaan sitten. Itsepä tätä on taas kerjätty. Tosin tässä vaiheessa voisin ehkä perua lupaukseni näyttelyiden hoitamisesta Joren osalta - ihan vaan siksi, ettei Esa ole selvästikään tehnyt kunnolla pohjatyötä - Murr, Esa!!!! Tai tiesinhän minä sen jo valmiiksi. Ehkä me mennään näyttelyihin vasta avoimeen luokkaan.

Koirain kuulumisia

Tässä mielenvikaisuuksissani olen suunnitellut osallistuvani Foxyn ja Joren kanssa mätsäriin viikonloppuna, kun tarjolla olisi myös parikilpailu... heheh. Ne olis kyllä tosi söpöjä yhdessä! Mutta vähän eri asia sitten miten söpöjä kaksi terävää terrieriä on näyttelykehässä. Ei välttämättä niinkään. Jos me vaikka mentäis treenaamaan tuohon pihalle kun naapurin koirat on tyrkyllä räkyttämässä ja jos molemmat pysyy hihnoissaan, voisi asiaa harkita? Mutta sitten varmaan tartteis molemmille myös valkoiset näyttelyhihnat, niitä kun ei ole edelleenkään kuin yksi, Rommilta perintönä.

Ilmoitin Foxyn ja Joren toukokuulle Piteån näyttelyyn :) Päästään tai ollaan siis menossa myös kennel treffailemaan muita Dark Russelilaisia tuolloin, hauskaa! Överkalixin kisat jätän nyt välistä, kun muuten on taas koko toukokuu täyttä menoa ja hulinaa, on se kiva viettää joku rauhallisempikin viikonloppu välissä.

Luonnetestiäkin kaavailin Foxylle tälle kesää, niitä onkin nyt aika paljon tarjolla tällä kertaa. Tai viimeksi oli vain liian kiire, kun astutus painoi päälle, eikä sitten mihinkään ehditty.

Aaposta en ole tainnut muistaa kertoakaan, sillä Annelta on kuulunut kerta kerralta positiivisempia uutisia pojan jaksamisen suhteen. Ontumista ei kuulema enää normaalirasituksessa edes havaitse, joten toivotaan tosiaan ja todella, että tämä olisi pian tällä ohi. Myös Joren kakkospalli tuntuu jo aika hyvin asettuneen, seilaamistahan on kestänytkin sen reilut 2kk. Seilannut kives on vain liikunnasta laihtunut ja jäänyt pieneksi normaaliin kivekseen verrattuna, raukka. Joten ihan normaalit ne ei siis ole vieläkään ja tuskin tulee ikinä olemaankaan.

Nenäpunkit saatiin lääkittyä hetimiten, lääkkeessä ei ole varoaikaa, eikä koko taudissa muutenkaan, sitä kun oikeastikin on vähän kaikilla ja kaikkialla, voi matkustella koirassa aivan oireettomanakin, joten tietäähän ei voi, vaikka meidän Foxy olisi aina ollut kantaja. Mutta nyt toivotaan, että oireet häviäisivät, vaikka Lisalla luulen, että anaalien nuoleminen edelleen aiheuttaa jonkin verran tuota ryystämistä.

Voihan *******!!!!

Nyt tekisi mieli kiroilla, mutta en kehtaa.

Lisallahan on ne anaalit aikansa jo vaivanneet ja eilen ne taas putsailin, kun on aloittanut taas tuon ryystämisen (reverse sneeze). Ja tulihan sieltä taas tavaraa. Lämpöäkin sillä oli sitten melkein koko päivän, tänään jo voinniltaan parempi, mutta ylös noustuaan aloitti taas tuon ryystämisen, en siis olettanutkaan että se heti lähtisi pois, mutta eilen ryysti koko päivän oikeastaan pitkästä aikaa eikä sen suhteen ollut tänään parempi.

Ell:llä käydessämme silloin ihan aluperin, kysyin, voisiko olla nenäpunkkia? Mutta sanoivat vain, että sitten kaikki oireilisivat. Meillähän oli tiedossa jo tuolloin, että pentu on tulossa hoitoon ja sen takia erityisesti oli vähän huoli, ettei sitten vaan pentuun tartu jotkin nenäloiset. No, Lisalle hoidettiin tuolloin ja sen jälkeenkin käydessämme vain peräsuolen vaivat ja nyt sitten, no, kuinkas muutenkaan; Jore sitten ryysti tänä aamuna ja sitä eivät anaalit vaivaa. Eli juuri kun Svea on ehtinyt olla meillä päivän hoidossa ja peuhannut Joren kanssa pihalla.

Vaihtoehtoina on siis lääkitä meidän koirat nyt ja odottaa että Svea tuosta vähän vankistuu ja lääkitä sitten uudestaan, koska noin pienelle pennulle en minäkään niitä myrkkyjä antaisi. Tai toinen vaihtoehto on katsella, kun koirat ei pysty hengittämään ja kävelee kuin sahapukit siiheksi, että voidaan lääkitä kaikki. Ja tietenkin samalla myös Carinan muut koirat. Ja varmaan myös kaikki meidän seuran koirat. Että kiitokset vain perusteellisesta diagnoosista.

Niin ja treenaamaan ei varmaan enää kehtaa mennä punkkisilla koirilla, niin kauan kuin pentukin voidaan lääkitä.

HOOOOOOHHHHH!!!!

Ihan pikkuinen Kelpie

Tässä on Svea, Cefeus Snabba Svea. Se on nyt 9 viikkoa vanha kelpien pentu ja nukkuu kuvassa päiväuniaan meidän keittiön lattialla. Tämän kevään Svea on meidän hoitokoira ja nukkuu päiväunia meidän keittiön lattialla. Se on aika kiltti, Ilsenkin mielestä, tuo "Veea penttu".

Witty Fox Alvaro Que Raro "Jore" - 7 months

Ja muutama uusi kuva meidän Jorestakin, kun vihdoin ja viimein sain ne viimeisetkin takapuolikarvat pois :)

Vapaa seisonta

Ja avustettuna sitten...

Koulutusviikonloppu takana

Koulutuksessa viikonlopun verran. Koira toimi hyvin, Foxy siis, ja jaksoi hyvin. Minäkin jaksoin aika hyvin ja ajoittain myös toimin.

Nyt on olo aika piesty, lähdin vielä illalla Esa ehdotuksesta lenkille, kun kerrankin ehdotus tuli siltä suunnalta ja se oli oikeasti jo vähän liikaa, mutta ei voinut kieltäytyäkään. Jore pääsi ihan yksin matkaan ja tytöt sai jäädä ähisemään kotiin.

Koulutus siis kuitenkin oli Rauno Virran. Siinä keskityttiin ohjaamiseen kohtuu simppeleillä radoilla, mutta noilla pikkuvinkeillä radoista sai huomattavasti jouhevampia. Sitä taas huomasi miten hoppu minulla aina on Foxyn kanssa, niin hoppu, etten edes mieti minne minulla on kiire. Sitten kun olen kiireissäni päässyt jonnekin, venttailen koiraa aikani ja ohjaan väärin, kun en ole enää ollenkaan mukana tilanteessa. Näillä radoilla tämä turha hoppu kävi todella hyvin ilmi. Mutta kouluttamalla asia saatiin korjattua ja koirakko kokonaisuudessa toimimaan. Radoilta jäi tosi mukava fiilis, sopivasti toistoja tai jos vaan meni hyvin, niin eipä me sitten turhaan rataa toistettukaan, kuten lauantaina. :) Osasin tehdä persjätötkin ihan ajalleen ja uskalsin jättää koiran. Paljon tehtiin sellaisia ratkaisuja, joita ei kisoissa lähtisi tekemään.

Ja kuten voitte arvata tästä läpinän määrästä, videoita ei valitettavasti ole tarjota :( Jaakon koulutuksestakin jäävät videot todennäköisesti muokkaamatta, koska ovat liian pitkiä enkä saa niitä tällä hetkellä ja näillä vehkeillä pelittämään, eikä niitä voi käsittelemättä laittaa nettiin, vähän liikaa seisoskelua minun makuun...

Tänään koirat saa jäädä kotiin, kun hallilla siivoillaan. Tunkesin itseni mukaan seuran johtokuntaankin ja siinäpä sitä nyt onkin hommaa tulevana vuonna - onneksi sain itselleni sopivan pestin istua koneella ja vaan infota ihmisiä mitä meillä tapahtuu, juur sopiva tehtävä minulle :) Kesällä jätänkin koulutusryhmien pyörittämiset muille, jos siten lokakuussa taas lähtisi mukaan siihen hommaan.