Laumahierarkiasta, onko sitä?

Menin heittelemään Foxylle palloa hankeen tuossa päivä muutama sitten, olikohan keskiviikko. Ei sitä välillä paljon ajattele... useamman kerran jo heiteltyäni hoksasin, että lumi on melko kovaa ja katsoin sitten tarkemmin typykän kroppaa, polvet veresti ja ranteen anturoissa selkeää punoitusta myös. Tuohan nyt juoksee vaikka veitsenterien päällä, jos sinne pallo nakataan... Nyt sitten kun hanget ihanasti kestää täällä meilläkin, niin ei ollenkaan uskalla juosta hangilla kuten nuo kaksi muuta, vaan vasta "kovalla maalla" kulkee rennosti.

Meillä on myös käytäntö nykyisin sellainen, että Jore kiusaa ja komentaa Foxya vähän väliä. Esim. aitaukseen laitettaessa Jore oikein odottaa, että pistän oven kiinni ja käy Foxyn päälle, se kestää ehkä pari sekuntia, mutta silti, se aina muistuttaa Foxya "sen paikasta". Toinen on sitten sisään tultaessa, sama juttu. Ja pihalla jos ovat yhtä aikaa menossa ja villeilemässä, niin Jore alkaa ensin Foxylle, jos jollekin. Niin osa tuota lenkillä hidastelua on myös sitä varmasti, että hitaasti mennessä ei ainakaan saa turpaansa. Joskus se on kyllä myös leikkiin hakua, mutta Lisaa se ei komenna, siltä tulee heti takaisin, kun se on sellainen, että sen nenille ei hypitä, se kuumuu ihmisellekin todella herkästä ei pure, mutta ärisee ja hermostuu. Sitten taas Lisan ja Foxyn välit on tosi kummalliset. Foxy ei ikinä tervehdi Lisaa. Lisa taas tervehtii Foxyn aina, heiluttelee häntää kun se tulee ja kulkee vieressä, lipoo huulia jne. alistuvaa, tai niin minä sen tulkitsen. Tuo Joren käyttäytyminen kun taas antaisi olettaa, että Lisa on pomo. Mutta sitten taas Lisan käyttäytyminen Foxya kohtaan on tosi ristiriitaista...

Voihan olla, että pentujen jälkeen Lisa ja Jore ovat lauman alfapari kuitenkin. Foxy oli myös Lisan pentujen jälkeen todella rentoutunut, leikki leluilla keskellä lattiaa, sai hepuleita sisällä ja ulkona, aivan kuin se olisi helpottunut siitä, ettei hänellä ole vastuuta pennuista ja laumanjohtajuudesta (susilaumassahan vain alfapari lisääntyy). Mutta sitten taas on mahdollista se, että näiden käyttäytymiseen pitkälle vaikuttaa myös monet muut asiat. Ihmisten johtajuus ja niin edelleen, eihän näitä susiin voi enää verrata muutenkaan, vain jotain viitteitä hakea sieltä kautta... Mutta hukassa olen edelleen sen suhteen, mitä näiden päissä liikkuu ja kuka on kellekin mikä. Foxy vaan on luonteeltaan laumassa väistävämpi. Se ei ala Joren leikkiin hakuun kuin harvoin (aika ennen juoksuja) eikä toisaalta välitä sen kiusaamisista. Jos se välittää, niin se pistää hanttiin ja syttyy hetkellinen rähinä, siis kovaa ääntä, ei muuta. Tappeluja ei ole tarvinnut todistaa kenenkään välillä.

Edelleen tosin toivoisin, että Foxy pystyisi jättämään jäykistelyt pois, ne ainaiset hännän nostelut ja itsensä isoksi tekeminen Lisalle aina kun näkee sen tarpeelliseksi. Nykyisin kuitenkin koiria kestää hyvin nostella ja käsitellä, kun vuosi sitten sekin saattoi jo aiheuttaa kiristyneitä katseita. Pyrinkin pitämään kaikki boastailut minimissään, eli puutun niihin heti ja Foxyhan on melkein aina se joka aloittaa. Kun olisi enempi tietoa ja taitoa, niin osaisi tulkita näitä paremmin... Sitten kun oman vaikeutensa aiheuttaa myös se, että Foxy on ensisijainen treenikoirani. Se pääsee mukaan eniten, sitä hierotaan eniten jne. Eli tekisikö sitten tuo taas Foxylle epäselväksi sen tilanteen, olisiko Lisa muutoin se pomo, mutta koska Foxy saa eniten huomiota, niin olettaako se sitten olevansa muuta kuin mitä se on?

Ruoasta nämä eivät ole tapelleet, voivat syödä tuskitta samalta lautaselta jotain Ilsen jämiä esimerkiksi, eikä siinä ole ongelmaa, ja niille voi nakella makkaraa ja juustoa jne lattialle koko porukalle kerralla, mutta jokainen saa kyllä oman oikean ruokansa omalta lautaseltaan ja luut pyrin antamaan niin (historian vuoksi) että Lisa tai Foxy on suljettu eri huoneeseen / häkkiin, vaikkeivät nämä yleensä toisiltaan luita koettakaan saada. Jos joku hylkää omansa ja lähtee aikaisin pois, niin se kyllä sitten viedään, oma moka. Mutta ovatkin paremmin motivoitavissa palloilla jne. eli se on se juttu, mistä sitten uskon, että kahakkakin voisi syntyä, jos oikein vasiten härkitään ja kuumennetaan, leluja meillä ei koirille siis edelleenkään lattioilla ole.

Eli yhteenvetona voisin sanoa, että laumassa voisi asiat olla paremminkin. Auttaisiko lie esim. Joren jäähyttäminen, jääkauden pito tms. se kyllä saa viimeisenä ruoan, mutta esim. ulosmenoissa pitäisi olla tarkempi, niissä se hakee aina sen ykköspaikan aitaukseen vietäessä, lenkille mentäessä taas viimeisenä. Rapsutukset se hakee myös ekana, jos antaa, että tiukempikin tietenkin saattaisi olla...

No, nuo alussa kertomani verestykset hävisivät seuraavaan päivään, tummelilla niitä rasvasin. Meillähän on huomenissa kisat Oulussa. Minejä on roppakaupalla, että toivoa sopii jotta nollia tulee, niin päästäisiin vähän vertailemaan tuloksia niiden huippujen kanssa :)

Viikon treenejä

Alkeiskurssilaisilla oli viimeinen kerta maanantaina virallisista kahdeksasta kerrasta. Yskäepidemian vuoksi vedetään pari ekstrakertaa myöhemmin. Hienosti on esteosaaminen jo kehittynyt, kun vimppakerralla otettiin ratapätkääkin. Ensin hyppysuoraa ja etenemistreeniä ja lopuksi sitten siihen lisättynä pari estettä. Jokainen koira haki jo loppusuorankin aivan upeasti, että kyllä meillä vaan oli etevää porukkaa kurssilla ja paljon uusia lupauksia! :)

Eilen treenattiin vajavaisen valmennusryhmän voimin (minä, Emma, Mika) energisillä treeneillä toteuttaen Saviojan rataa, joka on myös netissä saatavilla ja se jopa mahtui halliin aikalailla muuntelemattomana. Lisättiin vielä putki Aan alle syöttämään, mutta eipä siihen kukaan langennut. Tällä radalla oli haastetta saada käännöksistä sieviä, niihin piti siis ihan pistää ajatusta tosissaan mukaan kun haki ohjauslinjoja. Saatin Foxyn kanssa ensimmäisen yrityksen jälkeen pari nollaakin. Tämän jälkeen tehtiin samoista esteistä uusi väsäelmä, joka osoittautuikin käsittämättömän vaikeaksi! Kaiken lisäksi onnistuin jotenkin möhlimään rataantutustumisen, sillä en yksinkertaisesti millään meinannut saada rataa pysymään mielessäni. Siinä oli ihan tuhottomasti ansapaikkoja, että itse kukin hyllytettiin alkuun useampaan kertaan ja me ei Foxyn kanssa nollaa edes saatu, taisi M&W olla ainoita nollaajia. Jäin sitten lopulta vain jankkaamaan keinua, kun siitä ei meinannut tulla mitään - ja siihen sitten hupeni loppuenergia. Hyviä pätkiäkin tehtiin kyllä ja lohduttauduin sillä, ettei kisoissa koskaan ole noin vaikeita ratoja ;)

Viikonloppuna meillä onkin sitten OKK:n kisat ja tuomarina Anne Savioja. Tsemppiä meille mukaan rutkasti ja hyvääää mieltä! Toivottavasti sää suosii edelleen yhtä ihanasti kuin nyt jo pidemmän aikaa. Ihana kevät!

Raakaa, hierontaa - kukin tyylillään!

Mukava, että pystyy vihdoin monipuolisesti raakaruokkimaan koiria, kiitos vauhti-raksun :) Viikonlopun koulutuksessa oli ruokinnasta pikkuisen opiskelukaverin kanssa puhettakin, Rommin kanssahan me alunperin koko touhu aloitettiin, muut olivat aikas hyvässä kunnossa ihan nappulallakin (+satunnaista lihaa, piimää, kananmunaa jne.). Raakaruokinnan aloittamisen mahdollisti mm. myös se, että koirataloudenjäsenten koon keskiarvo pieneni huomattavasti syksyllä 2008 kun rottweiler Opa jouduttiin laittamaan pois.

Raakaruokinta on mielestäni aikasta työlästä, mutta pidän siitä siltikin, koska itsellekin tulee sellainen olo että tarjoaa koiralleen herkullista ruokaa. Luiden muodossa niillä on myös puuhasteltavaa ja nakerreltavaa, meillä kun aika vähän syödään puruluita, eikä lelujakaan ole tuhottavaksi asti! Vielä kun olisi mahdollista piilottaa ruoka ja antaa koirankin halutessaan se piilottaa, jos ihan perinpohjaisesti luonnonmukaisesta ruokinnasta puhutaan ;) Mutta ehkä jos joskus eläkkeellä ollessamme meillä olisi vain yksi koira niin sitten.. yhden koiran omistajille voin kyllä suositella, jos mahdollisuus sellaiseen on! En siis puhu susista tms. luonnon koiralajeista kun mainitse luomuruokinnan, vaan (puoli-)kesyyntyneistä koirista, jotka aikoinaan etsivät ruokansa ihmisten jätteistä ja tunkioilta, koiria joista nämä meidänkin sesset ovat pääosin jalostuneet. Kannattaa lukea Tuire Kaimion Koiran käyttäyminen!

Minä en ole mikään himobarffaaja enkä tuomitse ketään nappularuokkijaa, välillä edelleen itsekin mietin josko sitä alkaisi takaisin nappulalle (Esa varsinkin kannattaisi ajatusta, vaikka pitää hänkin siitä että koirat saavat omista kätösistä laitettua, varmasti turvallista, maittavaa ruokaa) Minä en ole mikään järjestyksen ihminen ja raakaruokinta vaatii minulta aika paljon...! :P

Kesällä päästään myös syvällisemmin perehtymään luonnon omiin antimiin kasvilääkityksen ja varmasti myös yleisen ravinnon monipuolistamisen puitteissa. Niin mahtavaa :)

Olen oikein innoissani viikonlopun koulutuksen jälkeen. Aloitin siis vihdoin kauan odotetut koirahierojan opinnot Oulussa. En tiedä vielä, mitä koirahierojan ammatti tullessaan tuo, mutta toivon, että paljon mukavia koirakontakteja ja tyytyväisiä asiakkaita ja tarkoitan niitä koiria ennen kaikkea. Hieronta on minusta parhaimmillaan koiraa rentouttava ja rauhoittava käsittelymenetelmä ja tämä siis etenkin terveelle koiralle. Ilokseni sain huomata, että Foxykin on pehmeässä kunnossa, vaikka treenattu ja kisattu ollaankin - edelleen voin siis vain tähdentämästä tähdentää, miten tärkeää on ennakoiva lihashuolto johon jokaisella pitäisi olla aikaa, eli riittävä lämmittely ja jäähdyttely. Meillä Foxyn kanssa on valtava ero asianmukaisesti huolletulla koiralla ja sitten sillä koiralla jota ei ole huollettu ja puhun nyt siis vain Foxysta. En siis todellakaan ole aina sitä lämmitellyt ja jäähdytellyt oikein, koska ei ole ollut ketään meille kertomassa miksi se tehdään, miten se tehdään ja milloin se tehdään.

Koska koira on tunteva, mutta ei ajatteleva, puhumattakaan että se voisi puhua, minusta on ihan oikein olla ennemminkin ylivarovainen mitä tulee koiran kanssa urheilemiseen, kuin aliarvottaa lihashuoltoa. Ennemmin siis varman päälle pitkät lämmittelyt ja jäähdyttelyt, etenkin, jos koiralla on taipumusta kehittää jumeja esim. rakenteensa (pitkä selkä, neliömäinen kroppa) tai luonteensa (herkästi kiihtyvä/jännittävä) vuoksi. Se ei osaa kertoa, milloin se on kipeä joten parempi tehdä asiat niin, ettei se tulisi kipeäksi ollenkaan. Ja jos on taipumus kehittää jumeja, niin sitten on omistajalla myös velvollisuus aika ajoin tarkistuttaa (vaikkapa fysioterapeutilla), onko harrastuskaverille jumeja tullut ja jos ei muutoin ohjeita saa, niin itse miettiä, onko liikuttaminen tehty oikein.

Uskon kyllä myös, että on luonnostaan terveitä, terverakenteisia koiria, jotka eivät elämässään hierontaa tai fyssaria kaipaa kunnossa pysyäkseen, vaikka harrastaisivatkin. Kuitenkin kiistämätön tosiasia varmasti on, että jokaiselle koiralle (oikein  tehty ja oikeassa ympäristössä / mielen- / terveydentilassa suoritettu, jos saivartelemaan aletaan) hieronta kuitenkin on myös rentouttavaa ja rauhoittavaa, eli kaiken kaikkiaan vain positiivista käsittelyä, tarkoittaen, ettei sitä hoitomuotona tarvitse aina käyttää. Yksi hellittelymuoto siis, joka luo taas uusia ulottuvuuksia koiran ja omistajan suhteeseen, koska sitähän voi tehdä ihan oma emäntä / isäntäkin :)

Nämä ovat nyt tämmöisiä omia ajatuksia aiheesta, koska koirien hoitajia, hierojia ja harrastajia sekä muita ammattilaisia on nykyisin hyvin moneen junaan ja toivon kovasti, että jatkossakin jokainen koiran omistaja, harrastaja ja ammatinharjoittaja kouluttajasta hoitajaan pystyy tekemään, harrastamaan ja ihan vaan olemaan, kukin oman tyylinsä mukaan, ketään mollaamatta. Kaikille löytyy varmasti se oma tapa toimia ja se itselle paras hoitomuoto omalle harrastuskoiralle, oli se sitten tosiaan vaikka vain se ennakoiva, itse tehty huolto ja koirastaan välittäminen.

Itse aloitin opinnot, koska harrastan ja koulutan koiria (agility). Ensisijaisesti tueksi näihin edellä mainittuihin ja jos siitä tosiaan on ammatiksi asti (niin, ne fysioterapian opinnot siintää siellä jossain kaaaukana, kaukana...!) niin ihana juttu, jos muutkin kuin omat koirat saan siitä nauttimaan :)

Aurinkoista harrastuskevättä kaikille!

Tiistain treenit

Eilen sai sitten juosta - me Foxyn kanssa ainakin! Kun ei mene niin pitää ottaa uusiksi. Ja uusiksi. Ja uusiksi. Ja uusiksi. Ja uusiksi. Ja sitten alusta. Ja alusta. Ja alusta. Jne jne jne.....!!!! Mutta kyllä me saatiin joku nollakin, kun tarpeeksi monta kertaa yritettiin. :)

Teemana oli Mikkilän Sarin rata, kun kaikki muut paitsi me ovat viikonloppuna menossa Mikkilän tuomaroimiin Kokkolan kisoihin viikonloppuna. Tsempit sinne! :) Rata on otettu netistä, ja sekin on itse piirretty versio alkuperäisestä. Aika hyvin me saatiin se hallille väsättyä kuitenkin, vaikka paikoittain ahtaastikin.

Alun ongelmathan on aika selkeät kuvastakin. Koirien kaarrokset 3.-4. välillä venyivät pitkiksi, koska puomi ja putki olivat takana kummittelemassa ja koiralle oli vaikeahkoa tehdä selväksi minne seuraavaksi mennään. Harjoiteltiin kuitenkin kaikki tiukkaa kääntämistä sijoittuen 2. putken ja 3. esteen väliin ja joko valssi tai persjättö 4.-5. väliin. Taisin ensin Foxylle valssilla opettaa missä järjestyksessä esteet mennään ja sitten kun se osasi alkuradan jo ;) pystyin tekemään persjättöä ja olin huomattavasti aiemmin näyttämässä sille 7. putkea. 8.-9. taas tiukkaakin tiukempaa käännöstä ja tarkkaa vientiä aalle, Foxy luki herkästi 9. jälkeen uudestaan 8. esteen ja haki puomillekin pari kertaa.

11. pidemmän reitin kautta putkeen ja 13. tiukka käännös (joko siivekkeen ympäri kierrättämällä tai pidempää kautta, kumpikin oli ihan ok, meillä oli este 13. alkuperäisen kuvan estettä ylempänä, jolloin alastulo pidempää kautta kierrättämällä oli suorassa linjassa puomille nousuun nähden) taas tiukkaa käännöstä pituudella, vaikka Foxy automaattisesti tuossa lukeekin minne rata jatkuu, koska edessä ei ollut enää mitään, eli poikkeuksetta käännös oli aina tiukka ja välillä jopa liian tiukka, jolloin vedin koiran esteiden 15.-16. välistä ja 16. siis jäi suorittamatta. Kepeillä saattoi treenata vedättämistä ja hyvin pelitti joka kerta. Mukavat treenit, olen ihan kipeänä ja nukuin vielä lisäksi huonossa asennossa, että selässä oli aamulla joku karmea jumi, mutta parempi jo :)

Erinomaista treeniä siis meille, koira kuumui Aalle mentäessä välillä ihan kunnolla, että sain oikeasti harjoitusta Aan kontaktille ja sitten noita tiukkoja käännöksiä päästiin treenaamaan kanssa ja kyllähän se sekin kääntyy, kun pistää kääntymään :)

Loppukevennyksenä Ilsen huolenpitoa meidän tytöistä...

Omaa kisa-analyysiä (varmaan tosi kuivaa)

Videoita olen syynännyt nyt kun ne pyörii youtubessa paljon paremmin kuin koneella ja ihanhan ne on taas osoitettavissa kaikki virheet mitä tuli radoilla tehtyä. Juoksukontaktitkin selittyy yksinkertaisesti sillä, ettei Foxy ole vielä aivan varma mitä niillä tehdään, mutta niitä me vaan treenataan. Ihannehan on se, että koira juoksee täyttä vauhtia estee päähän ja jää 2on2off asentoon odottamaan vapautuskäskyä. Meillä Foxy juoksee oikeaan asentoon vain vedättämällä, olipa se sitten pallo tai minä.

Ensimmäisellä radalla olisin virheen teko paikassa (kosketus jalkoihin työntäessäni takaakierrolle) pärjännyt paremmin, kun olisi lähtenyt viemään koiraa joko pidempää kautta tai rohkeasti jättänyt sen tekemään edellisiä hyppyjä ja ollut täten ajoissa päälle juoksussa, enkä olisi sen sijaan kirjaimellisesti juossut koiran päälle. Putken jälkeen tuleva putki-pussi-putki suora jätti minut kuin nallin kalliolle perään huutelemaan ja huitomaan, tässä vain nätisti nappulaa toisen eteen ja vipinää kinttuihin, radalla ollessanikin tiedostin hyvin, että nyt vaan en juokse niin lujaa kuin pitäisi, tiedin olevani myöhässä ja senkin takia sitten hidastelin kahta kauheammin...!!! Foxy kuitenkin odotti kiltisti uutta käskyä siellä putken päässä, eikä esim. suorittanut muuria, kuten olisi voinut.

Mistä kuitenkin olen ylpeä; niin niistosokkareistani, niitä tein radalla kaksi kappaletta ja molemmilla kerroilla koira tuli mistä piti ja meni minne piti :) Voisivat kai ne olla nätimpiäkin, mutta meille välttää toistaiseksi, niiden kanssa kun on ollut vaikeuksiakin!

Toisella radalla sitten kepeille vienti tökki, valssi myöhässä sekä käsky, väärä käsi näyttää ja niin edelleen. Kepeiltä lähtiessä oikein vasiten huiskasen koiran puomille, ihmekös jos sinne karkaa! Vähän aikaa ok menoa kunnes putkijuoksun jälkeen on jarru myöhässä, takaaleikkaus venyy, vaikka saankin koiran vielä käännettyä hypylle ja putkeen sylkkärillä, kuten oli tarkoituskin, mutta jälkeenpäin ajateltuna hypyn taakse asettuminen koiraa odottamaan, selkeä jarru ja koira nokasta putkeen, olisi ehkä ollut toimivampaa. Ja loppusuora sitten... takaakierrolta alas tullessa koiran linja on vino loppusuoraan nähden ja koska olin myöhässä, koira lukeekin oikealle puolelleen sijoittuvan hypyn keinun sijasta. Esim. takaakierto persjättö olisi ainakin pelastanut tilanteen.

Kolmas rata sitten oli se hyppis josta tuloksena yksi kieltovirhe takana putkella. Olisi pitäny joko antaa koiran itse hakea ja kulkea reilusti itse toista puolta tai sitten kierrättää koira toista puolta, kuten muutama muukin teki. Mutta piti tehdä "varman päälle". Niinpä niin... Aikakin tällä radalla oli todella pohjanoteeraus meiltä, että kaiken kaikkiaan ala-arvoista kisaamista minun osaltani! Pitäisi aina muistaa tehdä itsekin töitä, koska koirakin kerran tekee!!

Aloitin äsken "Foxy kesäkuntoon" projektin, mitä siis tulee karvahuoltoon. Trimmausraspi toimii kyllä mainiosti tuollaiseen karkeaan karvaan, ei edes alkanut pahasti tympimään, Foxyakaan ja jäljelle jäi oikeastaan enää vain häntä, hännän tyvi ja hienosäätöä, jonka teen sormituteilla.

Kisat Oulussa 18.3.

Meidän viimeaikainen saldo kisoissa on ollut yleensä 2 hylsyä ja yksi tulos, tänään päin vastoin. Radat onnistuttiin tekemään aikasta siististi, nättejä kontakteja ja kaksi vitosta siis, poikkeuksellisesti ekalla radalla kosketusvirheestä (ekan puomin jälkeen 3. -4. hyppy) sekä hyppyradalla kiellosta huonosta viennistä putkelle (näkyy videolla takimmaisena putkena). Keskimmäinen rata hylkäytyi, kun jäin koirasta jälkeen juuri ennen keinua. Olin kaikilla radoilla koko ajan jäljessä tai myöhässä, minulla itselläni ei ollut kovin hyvä "flow", vaikka Foxy olikin tosi kuuliainen ja teki mitä pyydetiin; ihana, kiltti tyttö!!

Tänään ei olisi tosin sertejä herunut, kun Hannu Männistö oli Netan kanssa kisaamassa ja tykitti radoilla mistä kukaan ei tehnyt aliaika nollaa, jopa -6 sekuntia aliaikaa ja he siis tekivät joka radalla voittonollat, vieden muilta sertien mahdollisuudet, sillä kisaajia oli niin vähän. Meidän paras aika oli jotain -2,-- mutta kuten sanottu, olin tosi laiskalla tuulella, Foxy olisi voinut kirmata paljon lujempaakin. Nyt vasenta jalkaa jomottaa kummasti. Mutta huhtikuulle me taas skarpataan... :)

Radat oli siis oikeinkin nättejä, kullekin mahtui vain yksi virhe ja erityisesti ekan radan puomin kontaktit (x2) olivat niin superit. :) Alla videot, tuomarina oli Jari Tienhaara.

Ensi viikolla alkaa sitten minun koulunkäyntini, ensimmäinen kerta hierontakurssilla! Foxy pääsee sunnuntaina koekaniiniksi ;)

Kaikenlaista

Lisalla on taas valeraskaus päällänsä. Olin juuri tuumannut Kaijallekin, että niin on laihassa kunnossa jo, että mahtanee voida taas antaa ihan normisti ruokaa, eikä valeraskaudesta olisi enää huolta (juoksuista siis nyt pian 3kk) ja kaksi päivää ehdin antaa sille normaalia annosta kun PAM tissit täynnänsa tavaraa... hohhoi. Eli kun Foxyn sai taas palautettua mukaan laumaan tai siis Joren Foxyn juoksujen jälkeen, niin Lisalla sitten kroppa käykin pelkillä hormoneilla ja jostain syystä se haisee valeraskauksissaan Joren mielestä tosi hyvältä ja niillä on leikit vähän liian riettaita. Tai varsinkin viimeksi oli. Tai niin luulin, että tällä kertaa leikit oli kevyempiä. Tässä pari ilta taaksepäin nimittäin koirat olivat normisti illalla ulkona, kun Esa oli nukuttamassa Ilseä, niin kuulin tähän koneelle hirveän kiljaisun ja menin ulos katsomaan, Lisa valittelee aitauksessa ja kun avasin luukun ja kutsuin koiria sisälle, vain Foxy tulee - Lisa ja Jore ovat nalkissa.

Siis jotain ihan käsittämätöntä. Ei ne kuitenkaan oikeasti ihan niin villejä ole antaneet käytöksellään olettaa, etten ymmärrä miten se saattoi edes olla mahdollista, käytännössä.

Selvennykseksi vielä; Lisalla EI ole juoksuja, sillä on oikein selkeät, veriset ja haisevat (siis uroksille haisevat) juoksut. Viimeksikin sen ollessa valeraskaana testattiin Jupella ettei se vaan oikeasti olisi juoksuinen, mutta ei. Jokin siinä kuitenkin haisee, ainakin Joren mielestä.

Siinä ne oli ehkä 20-30 minuuttia lumikasan päällä, ihan rauhassa kyllä, mutta toki reppana Lisa oli aika tuskissaan :( Ei niille voinut oikein mitään tehdäkään. Tulivat sisälle kun herkesivät ja sain onneksi Kaijalta ensiavuksi rimadyliä Lisalle yötä vasten, se reppana tärisi ja urisi aina välillä, hyvin kuitenkin rauhoittui ja aamulla taas oli ihan normaali oma itsensä, eikä sen kummempia leikkejäkään olla enää todistettu, lenkillä kirmaavat samaan tapaan kuin aina. Seurailin sitä sen vuorokauden pari, ettei nosta kuumetta tai ole muutoin vaisu.

Ensi viikolla lähden sitten hakemaan lääkettä valeraskautta varten ja suunnitelmissa olisi ottaa Lisalta verikokeet kaiken mahdollisen varalta... voi toki olla, että täytyy odottaa tuo valeraskaus vielä ohi. Onneksi se ei sentään petaa, tee pesää tai hoivaa. Se on aktiivinen ja lähtee innoissaan lenkille, jos on kyse vaan pihalle menosta, silloin saattaa ennemmin jäädä nukkumaan ja enempi se lepää kuin normaalisti, muttei mistään todella voimakkaasti valeraskailusta ole kyse, mutta vähän tämä taas koettelee tämä lauma. Foxylla ja Lisalla on vähän sellaista turhaa jäykistelyäkin taas, jonka olen kyllä pistänyt loppumaan heti alkuunsa. Edellinen tappelu on edelleen ollut silloin viime toukokuussa joka sekin alkoi vetoleikistä, eikä siis vain pamahtanut, joten toivoa saattaa, edelleen, ettei uusiakaan tulisi.

Että tämmöistä taas täällä. Nämä ne ei jätä elämää tylsäksi... Foxyn kanssa kävin eilen turhalla reissulla Kalixissa hakemassa turhaakin turhampi turhake (matolääke) jos vaikka joku turhaan kysyisi niitä huomisissa kisoissa. Tosi vähän muuten osanottajia, mutta sitäkin hurjempia vastustajia kylläkin ;)

Tilasin muuten eilen vihdoin meidän koissuille kunnon valjaat, ne ei ole turhat :) Voin vain lämpimästi suositella asiointia Dog Galleryssa, Meidän suosikkinettikauppa!!

Ja vielä pitää edelliseen postaukseen liittyen; Aapohan kävi tutkittavana vasta avatulla Eläinlääkäriasema Otuksella. Henkilökunnan esittely on tehty jotenkin niin hienosti, että tuonne minä tahdon omanikin viedä, jos joskus ortopedistä tutkimusta tarvitaan. Eläinlääkärinä toimii mm. Esa Soppela, jonka erityisenä ammatillisena kiinnostuksen kohteena ovat ortopedian lisäksi mm. ontuvat lemmikit.

Kasvattikuulumisia ja -tapaaminen

Ja onnellisia sellaisia, vaikka haastetta tulevassa on vieläkin.

Joren veljellä Aapolla diagnosoitiin noin vuosi sitten OD eli olkanivelen osteokondroosi joka myöhemmin "lievennettiin" epätyypillinen kasvuhäiriöksi, tämä lähikunnan eläinlääkärin toimesta. Kuvat kävivät myös toisella kunta ell:llä syynissä ja koira sai ruiskettakin vikakohtaan. Vaiva meni kuitenkin itsekseen ohi ja ontuminen loppui, vaikka olikin välillä todella voimakasta. Diagnoosista oli myös maininta kotisivuilla. Paino sanalla oli...

Aapo nimittäin alkoi ontumaan jalkaansa uudestaan nyt keväällä ja tällä kertaa matka vei ortopedille Ouluun. Aapohan kävi tutkittavana vasta avatulla Eläinlääkäriasema Otuksella. Henkilökunnan esittely on tehty jotenkin niin hienosti, että tuonne minä tahdon omanikin viedä, jos joskus ortopedistä tutkimusta tarvitaan. Ortopedian asiantuntijana toimii työnsä taitava ja kokenut Esa Soppela, jonka erityisenä ammatillisena kiinnostuksen kohteena ovat ortopedian lisäksi mm. ontuvat lemmikit. Lääkärin mukaan kasvuhäiriötä ei pojalla olisi (ollut) vaan ontuminen johtuu todennäköisimmin lihas- tai jännevauriosta, jonka alkuperäistä alkamisajankohtaa on mahdotonta määritellä. En ala tapausta tai lääkärin sanomaa sen enempää tässä erittelemään, koska en paikalla ollut, mutta helpotus on kuitenkin se, että hänen sanojensa mukaan, kun koiran ehdoilla mennään, ei harrastaminen kuitenkaan ole pois suljettua. Tokikin se tuo haasteensa harrastamiseen, mutta toivoa ei siis tarvitse vielä heittää. Täällä siis eletään toivossa mukana ja lähetetään hurjasti paljon rapsuja tuolle pienelle energiatehtaalle Aapolle! Jospa pian päästäisiin näkemään ilman että molemmilla on koirat hihnanpäässä :)

Pikku-Aapo alkutalvesta 2010

Näkemiseen liittyen olen nyt varannut kasvattipäivää varten seuramme hallin sunnuntaina 8.4. aamupäivästä, tapahtumasta lisätietoa myöhemmin sähköpostitse, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan!

Myös B-pentueen Felixin emäntä Kajaanista laitteli kuulumisia pojasta ja kerrassaan hyvin on sielläkin sujunut. Poika vain on kasvanut melkoiseksi, sillä kotona mittaustulokset ovat jo tuolla 40cm hujakoilla! Mistähän nekin sentit ovat periytyneet?? Mutta näinpä minä juuri luin eräästä keskustelusta netissä, että jos suvussa jokukin isompi koira löytyy, niitä aina pulpahtelee myös myöhemmässä vaiheessa jälkikasvussa, eikä parson muutenkaan rotuna vielä ulkomuodollisesti kovin vakiintunutta ole, missään linjoissa. Kiltti poika ja taitava kuitenkin on, pentukurssille eivät vielä ole mahtuneet mutta kevään mittaan toivottavasti! :) Oikein paljon terveisiä myös Kajaanin suuntaan.

Lötkö-Pötkö Felix (Jytky) ihan pikkuisena vielä.

Tiistain vauhdit

Tiistain treeneissä haettiin vauhtia pitkästä aikaa ja ihan hyvin se onnistuikin alla olevalla radalla. Vauhdin vastapainona oli myös kivasti haastetta putkihässäköiden kanssa. Kontakteja suoritettiin yhteensä arviolta noin 15 kertaa ja Foxy tuli Aalta alas pysähtymättä vain kerran :) Muut kontaktit siis kauniisti ja kuuliaisesti pois vain luvan kanssa, oli kyllä kiva todistaa tällaista kehitystä. Startissa pysyminen ei ollut vieläkään priimaa, vähän kehitystä havaittavissa siinäkin, mutta treeniä kaipaa edelleen.

Kerran tuli rima alas, esteellä 6. Mahdoin kääntää koiran putkelle liian äkillisesti ja myöhään, koska muilla kerroilla aloittaessani kääntämisen jo reilusti lähempää Aata, ei rima enää toiste tullut alas.

Haasteellisin kohta kaikilla mahtoi olla tuo putkihässäkkä 9. - 11. Tätä tehtiin ensin joko putkien välistä ohjaamalla tai 10. ja 12. esteiden väliin asettuen ja heittämällä koira putkeen sylkkärillä. Tämä toimi meilläkin lopulta, kun piti huolta, ettei kroppa vienyt koiraa 12. esteelle ja käsky oli selkeä ja ajoissa. Katseltuani sitten useamman koiran kamppailua noilla esteillä, ajattelin ehdottaa ohjaamista leijeröimällä ensi 9. putki puomilta tultaessa (toimii toki vierestä ohjaamalla ja valssaamalla putkeen) ja leijeröimällä uudestaan 10 putki, jolloin koira seuraa vain ohjaajan liikettä ja putki käskyn saadessaan hakee suoraan 10. putken eikä ohjaaja ole itse siinä välissä sohimassa väärälle esteelle. Foxy myös koki ilmeisesti jatkon loogisempana tällä ohjaustavalla kuin sylkkärillä, jolloin se herkästi haki minua 10-putken toisesta päästä, muilla ei tätä ongelmaa ollut. Putkijarru 11. oli joka kerta melkoisen surkea, mutta kääntyi se koira kuitenkin, paremmin vain olisi saanut sen tehdä. 13. persjättö ja sitten heitetään koira loppusuoralle 14. jälkeen ja harjoitellaan taas leijeröintiä. :) Ihan kiva rata siis kaiken kaikkiaan ja tosi kiva kun ne kontaktit piti.

Mittasuhteet tuskin täsmää, suoritusetäisyydet mahtoivat olla 3,5 - 6m luokkaa riippuen esteistä.

Kevät alkaa näkyä

Syynäsin tuossa lävitse useaan otteeseen Activen kisoissa filmaamani pätkät maksikolmosten radoista, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan; jarruja, käännöksiä, kontakteja, kepeille lähetyksiä, niistoja... Hmm.  Muutamia pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan. Sekä hyppis, että B-rata (A-rataa en enää ehtinyt jäädä katsomaan) näyttivät oikeinkin vauhdikkailta ja niistä olisi mukava päästä testaamaan omankin koiran kanssa.

Tänään on ollut valloittava, keväisen aurinkoinen päivä, josta ollaan nautiskeltu lasten ja koirien kanssa. Tytöt pääsivät aamulla lenkkeilemään ja todettiinkin isojen teiden olevan todella liukkaita ja suunnattiin suosiolla moottorikelkkareiteille. Foxy ja Lisa ovat yläkertaeristyksen aikana oppineet ainakin väliaikaisesti ;)  leikkimäänkin keskenään, sellaista ropinaa kuuluu lautalattian pinnasta, kun revittävät rallia sohvalta ja sängyltä toiselle! Ikävä kyllä sitä ei itse pääse todistamaan, sillä minun läsnäoloni vetää aina touhun vakavemmaksi - tylsää!

Jore pääsi sitten pitkästä aikaa minun kanssani lenkille nyt päivästä, kun Kaija kaitsi lapsia pihalla. Vähän kun muistutteli sille ens alkuun hihnasta päästettyäni, miten hauska kapistus on pallo, se palasi kiltisti kutsuttaessa luokse ja villeili pallon perään oikein reippaana. Pari kertaa tonki sen uppeluksiin umpihankeen, josta minä sen tietenkin sain käydä kaivamassa. Eli ei mitään haahuilua tai karkailun merkkejäkään - mukava oli lenkki!

Juoksut ovat menneet lähestulkoon huomaamatta ohitse. Foxylla nyt 13. päivä menossa, eikä yhtään yötä olla menty piipaten. Muutaman kerran päivässä Jore käy rappusten tyvellä vinkumassa, mutta tulee pyynnöstä pois.

Seuraavan kerran kisoihin suunnataan siis 18. päivä, sitä ennen onkin vielä pari viikonloppua ihan vaan vapaata. Jos sitä omalle hallille kuitenkin selvittäisiin :)