Tiistain treenit - tehokontakteja

Sanna oli järjestänyt meille erittäin perusteellisen kontaktitreenin eilen. Jos nyt vain muistaisin kaiken, tuskin ;) mitä voisi vielä harjoitella. Alla on nyt lueteltuna kaikenlaisia mahdollisia tilanteita, jotka eiliseltä mieleen jäi, joissa koiran tulee vauhdin hiipumatta juosta lujaa kontaktin alastulolle ja pysyä siellä 2on2off asennossa, etutassut maassa takatassut kontaktilla, kunnes se saa vapautuskäskyn. Sivuttaisirtoamisena käsittän tilanteet, jolloin etäisyys koirasta on koko ajan vakio, sekä tilanteen, jossa etäisyys koko ajan kasvaa, eli viedään koira tarkasti kontaktille ja sitten esim. takaaleikkauksen jälkeen ohjaaja lähtee juoksemaan voimakkaasti puomista poispäin.)

1. Ohjaaja juoksee koiran ohi vauhdilla
2. Ohjaaja jättäytyy taakse
3. Ohjaajan sivuttaisirtoaminen & ohijuoksu
4. Sivuttaisirtoaminen jääden koiran taakse
5. Sivuttaisirtoaminen rinnalla juosten
6. Yhtäaikainen suoritus lähellä, koira & ohjaaja (koiran hakeminen kontaktilta)
7. Tuomarihäiriö (avustaja tulee nipottamaan aivan kontaktin viereen)
8. Valssit, sokkarit, takaaleikkaukset
9. Kontaktille vienti jyrkässä kulmassa & pienessä vauhdissa
10. Kontaktille vienti jyrkässä kulmassa & lujassa vauhdissa
11. Kontaktille vienti lujassa vauhdissa & suora lähestyminen
12. Kontaktin jälkeiset häiriöesteen (putki syöttämässä)
13. Ohjaajan tekemä häiriö estettä suoritettaessa
14. ... ja tähän voi keksiä vain lisää! 

Lisan kanssa paneuduttiin 2. ja 4. kohtiin lähinnä. Namikuppi aiheutti sen, että myös 5. oli melko vaikeaa ja koira ryysi kupille pari kertaa, ilman kuppia otti kontaktin ja haki asennon, mutta vinoon tietenkin, kun ei ollut enää etupalkkaa.

Eli etupalkan häivyttäminen meillä on vielä vaiheessa, nyt se hakee itsenäisesti eteen hyvin silloin kun palkka on siellä ja mm. yhtäaikainen suoritus rinnalla juosten meni hyvin, kun kontakteja vielä itsenäisesti treenin jälkeen kokeiltiin. Mutta kerrassaan opettavainen ja hyvin jäsennelty kontaktitreeni oli tämä :)

Ohjattutreeni oli lyhyt kun meitä oli paikalla aika harva. Tein sitten lopuksi vielä pujottelun umpikulmaa, meidän viimekisojen kompastuskiveä ja nythän se menee kyllä hyvin. Ei se ole tähän asti sitä näin hyvin mennyt, joten toivotaan, että sama jatkuu myös lauantaina. Lisa menee hyvin pujottelua hämyesteilläkin, kun on putkea syöttämättä sun muuta, mutta se nyt on tuommoinen, ei oikeastaan tee omia ratkaisujaan, mihin Foxyn kanssa tottui.

Match Show ja kevään kuvia

Olen aivan unohtanut kertoa uutiset mätsäristä, muutama kuvakin melkein onnistui ;) Zeldahan käyttäytyi aivan upeasti, näyttelyseisonta on ainoa, missä se menee vähän hämilleen, kun ei oikein tiedä mitä tehdä, mutta rauhallinen ja järkevä tyttö muutoin :) Nyt kun saisin tuon Marjaanan houkuteltua Pelloon matkaan, jos ei vaikka sitä Jorea tohdi vielä sinne viedä.

Witty Fox Bella e Unica "Zelda" 18 months

Witty Fox Bella e Unica "Zelda" 18 months

Jorella taas seisonta on ainoa jonka se osasi, silloin kun pystyi siihen. Kyllä se ravatakin osaa kohtuudella, silloin kun pystyy keskittymään siihenkään. Koiramäärät saivat edelleen haukkumista aikaan, kyllähän se on ihan vaan noissa muutamissa treeneissäkin haukkunut aika paljon, mutta nyt ohi vilistävät koirat ja muu melske sai vähän väliä aikaan haukunpuuskia, jotka eivät oikein ota laantuakseen.

Mutta aina sitten kun se muistaa ja siihen kykenee, seisominen oli tosi hienoa, otti kontaktia ja kaikki muutoinkin jees. Nyt vaan kun mentiin kehään, haukkuminen alkoi heti ja olin jo lähdössä tiehensä kun tuttu tuomari pyysi vielä tulemaan pöydälle. Sekin tosin meni lekkeriksi kun en saanut koiraan mitään kontaktia sen haistellessa vain pöytää ja sitten tuomari jo tulikin liki eikä Jore tietenkään pitänyt siitä. Ihan se oli hiljaa, mutta käänteli päätään käden puoleen, näytin itse hampaat ja mentiin reunaa pitkin vielä toviksi omalle paikalle, johon sain sen jopa seisomaan ihan sievästi; alla todiste. Saatiin sininen nauha, mutta toista kertaa ei enää menty kehään toisia häiriköimään, kun saatiin harjoitus loppumaan hyvään kokemukseen.

Witty Fox Alvaro Que Raro "Jore"

Tänään on ulkona ollut aivan upea sää, mittari auringossakin on näyttänyt lähemmäs kymmentä astetta, ihanaa, ihanaa, ihanaa... Kameraakin kesti käsitellä helposti ilman hanskoja, tosin lumipallojen heittely oikealla ja kameran käsittely vasemmalla oli välillä haastavaa, mutta onnistui jokunen kuva kuitenkin :) Tällaisella säällä on helppo amatöörikuvaajankin loistaa ;)

Homeopatiaa

Ja ihan pakko pikkuisen hehkuttaa :) Lisalle olen annostellut tästä kierrosta homeopaattisia valeraskautta vastaan - viimeksihän kokeilin pienilaimennoksista Urticaa ja vadelmanlehteä ja ihan loppuoireiluihin kokeiltiin Pulsatillaa, jotka ei toimineet ja nyt sitten toista kertaa kokeilen Pulsatillaa, nyt ajoissa aloitettuna ja kas, ei maitoa edelleenkään!! Vaikka viime kierrosta oli jo kahden viikon verran valuttanut tähän mennessä :) Olisipa ihana, jos tällä tavalla saisi lievennystä jatkossakin valeraskaus ongelmaan.

LUT-treenit

Jore teki töitä tilaisuuden tullen, käskeähän ei tarvitse ja pääsi tällä kertaa jo putki- ja ahdinkotreeniin asti. Hyvin toimi käsittääkseni muutoin (en siis itse päässyt mukaan) mutta ahdinkoon tunki itsensä aina mahallaan. Treeniä siis tarvitsee luolastossa vielä lisää jonkun kerran, muutoin on syttynyt ja vietit löytyy.

Rakensin meille olohuoneeseen 12cm, korkean "ahdingon" kun saisi sen vielä kavennettua leveyssuunnassakin, että ahdistaisi tarpeeksi. Kyljellään se tuohonkin ensi sijaisesti hakee ja läpi menee n. 70cm matkalta, oikea ahdinkoputki on 13x18cm joten kai se senttikin voi tehdä jo sen, että kulkee ennemmin kyljellään.

Mutta Esaa ilahdutti että poika oli toiminut niin hyvin, vaikka haukku onkin tuntunut olevan taas herkemmässä treenien jälkeen. Lisa ei ollut edelleenkään alkanut millensäkään. Edellisistä treeneistä on toki jo yli 3 vuotta aikaa ja kerran on siis kettua aiemmin käyty katsomassa, mutta suattapihan tuo olla, ettei me Lisan kanssa enää näillä eväillä treeneihin mennä. Saa Jore pitää sen ihan omana harrastuksenaan niin kauan kuin sitä kestää. Suunnitteilla olisi aloittaa sen kanssa kesällä sitten sen mejästely.

Lisalla on lauantaina kisat Oulussa, tällä kertaa sattui se etelän tuomari meille mini-medeille ja tuomarina on siis Martti Salonen.

Jore komeana

Jorella onkin tänään koitos edessään match showssa. Kotona ollaan harjoiteltu pöydällä oloa ja käsittelyä jonkun muun kuin minun toimesta. Toiveet ei nyt erityisen korkealla ole, kun vieraiden kanssa ei olla oikeastaan treenattu, mutta mennään katsomaan, missä vaiheessa totuttaminen on! Minun kanssa se osaa jo hienosti poseerata ja rentoutuakin pöydällä, ei ole selkä niin kaarella kuin se vielä muutama kuukausi sitten pöydällä seistessä oli.

Tassuissa on karvaa vielä jonkin verran liikaa, mutta noin muutoin se on siistissä, joskin edelleen harsussa kunnossa. Loppukesän nypinnän jäljiltä pohjavilla oli huomattavasti paremmassa kunnossa ja kehittyi nopeammin kuin nyt.

Witty Fox Alvaro Que Raro "Jore" (36,5cm)

Kaikennäköistä kivaa

Viikonlopun koulutusohjaajakoulutuksen anti oli ylitsepursuavaa. Enemmän olisin halunnut ehtiä seuraamaan koulutusta, mutta oltiin Joren kanssa niin monessa harjoituksessa tekemässä, etten vain lopuksi enäää jaksanut jäädä vielä iltapäiväksikin hallille vaan lähdettiin kotiin.

Saatiin hurjasti kehuja treenikavereilta Joren kanssa :) Ja menihän poika hienosti, vaikka oikeastikin yhden käden sormilla on meidän treenikerrat laskettavissa tähän asti, plus ne 4 alkeiskurssikertaa viime kesältä. En toki ole silti vakuuttunut siitä, että agility on meidän laji, mutta se saa nyt välttää kevään ajan, jos jotain aion Joren kanssa tehdä. Kesällä tekisi edelleen mieleni kokeilla kunnolla sitä verijälkeä ja innostaa kasvattejakin mukaan siihen hommaan!

Ilmoitin molemmat koirat LUT-treeneihin lauantaille, eri asia miten ne onnistuu sinne saada kun olen ehkä lähdössä lasten kanssa Sotkamoon jo huomenna, heti mätsärin jälkeen, jää Esan hommiksi sen handlaaminen. Sain myös innostettua Marjaanan Zeldan kanssa mukaan huomisiin näytelmiin Laivakankaalle, siis Match Show ja ajattelin itse myös kokeilla Joren kanssa liikuskelua koiramassoissa pitkästä aikaa. Jos ei muuten niin sylikannossa... :) Jos kehään asti uskalleetaan, on tavoitteena saada Jore ravaamaan puolikierrosta haukkumatta! Toivottavasti en juuri asettanut liian suuria tavoitteita...

Lisa on käynyt LUT-treeneissä viimeksi n. 1 vuotiaana, jos en aivan väärin muista. Siis sen ainoan kerran myös. Se oli silloin vielä niin ummikko kaikesta, että muut koirat oli oikeastaan paljon jännempiä - kettuhan vain istui hiljaa boksissaan ja aika varovaisesti se taisi siihenkin suhtautua - epäilyttävä lähinnä. Joten olisi mukava päästä katsomaan miten nyt :) Valitettavasti niin tai näin, Esa saa yksin viedä koirat, mutta jospa se osaa raportoida tarpeeksi kattavasti sitten minulle. Jos nyt muutenkaan onnistuu koirien vienti tuolloin treeneihin.

Kajaanissa olisi tuolloin myös EV-kisat mutta Lotta, Lotta, Lotta... Jostain täytynee nyt vain yksinkertaisesti luopua.

Vihdoin KAS:sin kisoista raporttia

Lisan kanssahan me käytiin starttaamassa Martinniemessä muutaman kuukauden kisatauon jälkeen 3 starttia. Harmittavasti kisat olivat niin tiukasti aikataulutetut, ettei hylkyratoja saanut tehdä loppuun asti, joten kaksi rataa ovat aika nysiä. Laitoin nyt nekin tänne että tulee itsekin katseltua, aina voi oppia jotain :) Meillä kun koneelle videot tulee aivan jättimäisinä eikä kone jaksa pyörittää niitä, joten youtubeen kun laittaa, niin saa itsekin katsottua. En ole vielä keksinyt, miten korjata asia ja hyvinpä tämä on näinkin toiminut...

Ekan radan tulos oli 10, ihan hyvin meni, oli vauhtia itsellä, koira tuli kivasti tai liiankin hyvin mukana ;) ja virheet siis meidän kompastuskivikeppikulmasta, jota ollaan nyt parsoninraivolla muutamaan otteeseen viikon kuluessa jo treenattu hallilla ja pihalla ja sitten toinen kielto hätäisestä putkeen viennistä. Mutta kontaktit piti hyvin, koira kulki, ohjaaja kulki - kaiken kaikkiaan radalta jäi hyvä fiilis.

D-rata


Valitettavasti E-radalla kontatit ei sitten pitänytkään! Jatkoin puomin jälkeen silti, mutta valssi tuli tietenkin auttamattoman myöhään ja Lisa ehti pujahtaa keppivälejä josta hyl. En heti itse muistanut, että se tarkoittaa lähtöpasseja ja jäin surffailemaan, hups! Enempi vauhdissa puomilta sivuirtoamista, siitä luulen että tässä oli kyse.

E-rata


F-radalta kolme kielto loppujen lopuksi. Renkaalta kielto ja kepeiltä kiellot kun meni välit sekaisin. Rata olisi kyllä muutoin ollut ihan mielenkiintoinen vetää loppuun asti, mutta se jäi nyt tekemättä. Tuota aloitusta pitää ihan tuollaisenaan vielä päästä treenaaman.

F-rata

Jore pääsi eilen myös aksaamaan :) Koetan ottaa neuvosta vaarin ja tosiaan harrastaa ukon kanssa jotain. Valittevasti viikossa ei riitä illat minun enää lähteä tekemään pojan kanssa mitään sille sopivampaakaan, joten yhdistelin "leikkitottista" ja agilitya oman treeninvedon jälkeen eilen. Aika vauhdikas se on ja kiihkeä ;) Tulee jopa 30cm rimojen ali kun on oikein vauhdissaan ja etupalkka kurkkii jo riman alta. Mutta ihmeen kuuliasesti se kuitenkin teki, ei mitään komentelua tai hyppimistä, teki vain sen mitä käskettiin.

Pujottelulta huomasi heti ettei se ollut ollenkaan kovin jännää, joten kun haastavuusastetta hieman vauhdilla lisäsi ja siihen raivoisat kiitokset ja kehut kun menee hyvin, niin kyllähän sitä pujotteluakin sitten piisasi treenata. :) Ehkä kesällä voitaisiin aloittaa kujatreeni, mutta vähän minulla on sellainen kutina, että Jorelle sopii oikein hyvin, ellei paremmin kädellä opettaminen.

Kontaktien alastulo oli selvästi jännää, kun juustoa vaan sateli nenän eteen ja mitään ei saanut ottaa ennenkuin luvan kanssa! Jämysti pysyi, vaikkei alastuloja olla ikinä treenattu. Tässä auttaa paljon Joren perustottelevaisuus (silloin kun ei ole häiriötä) sille kun joku käsky myös tarkoittaa että se tehdään loppuun asti. Siitä saisi varmasti hyvän tottisvehkeen, kun itse osaisi jotain.

Ei meillä ole mitään tavoitteita, kun en oikeasti tiedä miten usein onnistuu Joren kanssa oikeasti treenata. Mutta jos sitä välillä aina ottaisi menoihin mukaan ja sitten omalla pihalla tietty.

FB-ryhmä

Eilistä kirjoitusta saa vapaasti jakaa eteenpäin, kiitokset jos joku niin tekee, sitä varten on FB:ssä ryhmä, johon saa liittyä kuka tahansa ja asiaa voi sielläkin kommentoida ja esittää kysymyksiä.

Olen ollut asiasta ensin yhteydessä Eviraan ja sittemmin Maa- ja Metsätalousministeriöön ja toivoisin, että vaikka vähemmistö on kyseessä, tällä kannanotolla voitaisiin saada aikaiseksi muutos, koska oikeudenmukainen tämä saadös ei meille raja-asukeille ole.

Kiitos kannatuksestasi!

FB-ryhmä: https://www.facebook.com/groups/129305097243352/

Sekä kannanoton oma sivu, jota voi käydä tykkäämässä:  https://www.facebook.com/pages/Ekinokokkil%C3%A4%C3%A4kityst%C3%A4-vastaan-tultaessa-Ruotsista-Suomeen/544837882216825

Voit myös linkittää blogitekstiä taikka vain kommentilla tai ajatuksissa tsempata, kaikki apu otetaan vastaan :)

Ekinokokkoosilääkitystä vastaan Ruotsin ja Suomen rajalla - Koska sille ei ole perusteita!

14.7.2011 laadittiin Brysselissä Komission toimesta säädös jonka mukaan kaikki rajan yli Suomeen kulkevat koirat tulee käsitellä ekinokokkoosia vastaan ennen Suomeen saapumista. Laki tuli käytäntöön 1.1.2012 ja siitä tiedotettiin Eviran nettisivuilla.

Pelätään siis, että koira matkustellessaan saa loistartunnan esimerkiksi syötyään ketun kakkaa ja olisi näin vaarassa tartuttaa taudin omistajaansa, ihan pelkän kosketuksenkin välityksellä. Säädös koskee nykyisin myös Ruotsin rajan yli Suomeen kulkevia koiria. Haaparannasta katsottuna lähin ekinokokkoositartunta on kuitenkin löytynyt Etelä-Ruotsista, 1000km päästä Haaparannalta. Ruotsissa on vuosien 2011-2013 aikana tutkittu 3500 kettua tai niiden ulostetta joista on löytynyt viisi loistapausta eli n. 0,14% tutkitusta kannasta on ollut saastunutta. (Lähde1: sva.se)

Suomessa kettuja, supikoiria tai niiden ulosteita tutkitaan n. 300-500 vuodessa. (Lähde2: evira.fi) Eikä yhtään loistapausta ole löydetty. Mikäli kuitenkin oletettaisiin, että saastunut kanta Suomessa olisi yhtä laaja kuin länsinaapurissamme Ruotsissa, tulisi näytteitä tutkia lähemmäs 1000/vuosi, että päästäisiin totuudenmukaisempiin arvioihin Suomen ekinokokkitilanteesta. Venäjällä taas tiedetään ekinokokkikannan olevan huomattavasti suurempi kuin Ruotsissa ja rajanylityssäännöt ovatkin madotuksen osalta samat. Virossa v. 2003 tutkituista 17 ketuista 24% oli tartunnan kantajia (Lähde3: evira.fi). Kuitenkaan rajan yli kulkevien kettujen metsästystä ei valvota, esim. Venäjällä vierailleita kettuja metsästäviä koiria ei ole vaadittu madotettaviksi kerran kuussa, vaikka riski että ne kantavat ekinokokkoosia on huomattavasti suurempi, kuin rajan yli harrastuskäytössä kulkevien koirien.

On myös ihmetelty, että Ruotsista löytyivätkin ensimmäiset ekinokokkitapaukset, kun uskottiin että Suomi ehtisi ensin; sillä kuitenkin on yhteensä 1300km yhteistä rajaa Venäjän kanssa (vrt, Ruotsi - Tanska. Norja on myös luokiteltu ekinokokkivapaaksi alueeksi). Valittevasti Venäjältä ei ole saatavissa aivan yhtä tarkkoja tilastointeja kettukantojen saastuneisuudesta.

Haaparantalaiselle, harrastavalle koiranomistajalle koiran madottaminen säädösten mukaisesti, kerran kuussa, tarkoittaa 50km matkaa lähimmälle klinikalle Kalixiin, joka on auki vain. klo 16 asti. Tästä täytyy luonnollisesti myös maksaa n. 20€ / koira ja passi leimataan. Passia ei kuitenkaan olla Kennelliiton tai Metsäjäliiton tai minkään muunkaan virallisen koiria harrastavan tahon puolesta pyydetty esimerkiksi kilpailuissa tarkistamaan ja tulli on jopa länsirajalla ilmoittanut kantansa; ettei heillä riitä resurssit tarkistaa rajan yli päivittäin kulkevien koirien passeja ja niiden merkintöjä. Eli passia leimataan oikeastaan ihan tyhjän kanssa. Ei ole myöskään todisteita, että koira sietää kuukausittaisen madottamisen koko sen loppuelämän(?) ajaksi. Sivuvaikutukset on lueteltu kunkin lääkepakkauksen selosteessa. Jatkuvan madottamisen seurauksena on myös teoriassa mahdollista, että loinen kehittää uuden matolääkkeelle immuunin kannan.

Mikäli kuitenkin niin kävisi, että ekinokokkia Suomesta löytyisi, niin laki poistettaisiin. Keski-Euroopassa, jossa saastuneiden kettujen määrä on jopa 35-65% kettukannasta, koirat kehotetaan madottamaan n. 3kk välein. Siis maissa joissa heisimatoa esiintyy paljon. Kuitenkin vaara saada ekinokokkoositartunta on minimaalinen sielläkin, vain n. 1 / 300 000 asukkaasta vuosittain voi saada tartunnan. (Lähde4: jägareförbundet.se) Ja toki sielläkin ketunmetsästäjät mahtavat pitää vielä parempaa huolta koiriensa madotuksista kuin ns. taviskoirien omistajat. Ruotsissa matolääkityssuositukset ovat samat kuin Suomessakin.

Maa- ja Metsätalousministeriön kanta on, ettei säädöstä voida poistaa Suomeen rajan yli tulevien koirien osalta, mutta pyytäisin vielä armahdusta vain Ruotsin ja Suomen rajan yli kulkeville koirille, vaikka vain raja-asukeille, jos se jotain helpottaa. Mikäli säädös kuitenkin aiotaan pitää samanlaisena, olisi minusta reilua että myös Suomessa tutkittaisiin vähintään 1000 ketun ulostetta per vuosi ja suurin osa mieluiten sieltä kaakoisrajalta (tai täältä länsirajalta jos uhka tuntuu todelliselta), jotta oltaisiin paremmin kartalla siitä, millainen ekinokokkoosin levinneisyys mahtaa olla.

Muussa tapauksessa ko. säädöstä ollaan todennäköisesti tarkastelemassa seuraavan kerran vuonna 2017 (Lähde: eur-lex). Alla ote komission julkaisusta:

Komissio

a) tarkastelee tätä asetusta uudelleen viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulopäivästä eläinten Echinococcus multi­locularis -tartuntojen alalla tapahtuneen tieteellisen kehityksen pohjalta;

b) toimittaa tarkastelunsa tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Tarkastelussa arvioidaan erityisesti ehkäisevien terveyttä koske­vien toimien oikeasuhtaisuutta ja tieteellisiä perusteita.

Eli toiveita säädöksen muuttamiseen saattaisi kuitenkin olla jo aiemmin, koska oikeasuhtaisuutta se ei mielestäni ole nähnytkään.

Koiranomistajaan täytyy voida luottaa, koira madotetaan, kun tarve vaatii. Ekinokokkoosi ei lukemani perustaalla ole todellinen uhka kellekään Suomessa tahi Ruotsissa asuvalle, vaikka omistaisi koirankin. Poikkeuksena mahtaisivat toimia erityisesti ketunmetsästyskoirat, joille voitaisiinkin suositella sekä Suomessa että Ruotsissa pitämään yllä madotusta esim. 1-3kk välein, ympäri vuoden, etenkin riskialueilla / jahtikaudella. Ei säännöllisistä madotuksista muutoinkaan tule laistaa. Mutta toki, omistajan omalla vastuulla tämänkin pitäisi olla.

Allekirjoita, jos olet myös sitä mieltä, että harrastuskoirat jotka kulkevat Suomen ja Ruotsin rajan ylitse eivät ole todellisessa vaarassa kantaa tai tartuttaa ekinokokkoosia. Ei tervettä koiraa tule pitää jatkuvalla lääkityksellä - varmuuden vuoksi.

Toivotankin jokaiselle mukavia harrastushetkiä koirenne kanssa, olipa sijaintinne tai kantanne asiaan mikä tahansa!

Lotta Leinonen

Haaparanta

Eviran sivuilta:

Käsittely ekinokokkoosia vastaan

Lääkitys ekinokokkoosia vastaan vaaditaan ainoastaan koirilta, kissoja ei tarvitse lääkitä. Myös alle kolmen kuukauden ikäiset pennut sekä mm. Ruotsista Suomeen tulevat koirat pitää lääkitä ennen niiden saapumista maahan. Suomen ulkopuolisen maan eläinlääkäri merkitsee annetun lääkkeen lemmikkieläinpassiin.

Lääkitys on asianmukainen annos pratsikvantelia tai epsiprantelia sisältävää, koiralle hyväksyttyä lääkettä ekinokokkoosia aiheuttavia heisimatoja vastaan. Se annetaan Suomen ulkopuolisessa maassa 1-5 vrk ennen maahantuloa. Lääkettä ei siis voi antaa enää rajalla juuri ennen rajan ylitystä. Aikaisemmassa lainsäädännössä ollut kohta, että lemmikkiä ei tarvitse lääkitä, jos se tulee takaisin Suomeen oltuaan ulkomailla alle 24 h, on poistunut.

Vaihtoehtoisesti EU-maista tai niihin verrattavista maista tuotaessa, jotka ovat ilmoittaneet käyttävänsä passia koira voi käyttää 28 vrk:n sääntöä. Lemmikki pitää lääkitä ennen matkaa vähintään kaksi kertaa enintään 28 vrk:n välein EU-maassa tai EU-maihin verrattavissa maissa ja sen jälkeen käsittely toistetaan säännöllisesti enintään 28 vrk:n välein niin kauan kuin edestakaisin matkustelua kestää. Viimeinen loislääkitys tulee tehdä Suomessa matkustelun päätyttyä. Jos lääkityksessä pidetään pidempi tauko, lääkitysohjelma täytyy aloittaa alusta. Ekinokokkiloinen kehittyy tartuntavaaralliseksi vasta 28 vuorokautta sen jälkeen, kun koira on saanut tartunnan ja siten toistuvan säännöllisen loislääkityksen tarkoituksena on estää loisen kehittyminen lisääntymiskykyiseksi.

Jos koira käyttää 28 vrk:n sääntöä, siitä merkitään maininta lemmikkieläinpassiin ekinokokkikäsittely-kohtaan. Maininta kirjataan suomeksi tai ruotsiksi ja englanniksi. Merkintöjä 28 vrk:n säännön käyttämisestä voi alkaa merkitä passiin vuoden alusta lähtien. Jos passin sivut tulevat täyteen, koiralle myönnetään uusi passi. Matkoilla kannattaa kuljettaa mukana sekä uutta että vanhaa passia.

Ekinokokkilääkitystä ei vaadita, kun koira tulee suoraan Suomeen Norjasta, UK:sta, Irlannista tai Maltalta.

Lähteet

1. http://www.sva.se/sv/Djurhalsa1/Zoonoser/Ravens-dvargbandmask/?lid=27684

2.http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/elaintaudit/usealle_elainlajille_yhteiset_taudit/ekinokokit

3.http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/elaintaudit/usealle_elainlajille_yhteiset_taudit/ekinokokit

4.http://www.jagareforbundet.se/svenskjakt/Nyheter/Nyheter/2012/09/Forsta-fallet-i-Sverige-manniska-smittad-av-ravens-dvargbandmask-1.34423/

Lisa on terve

Mielenpäällä on yhtä jos toista, joten blogi vain kummittelee mielessä ja mitään en voi kirjoittaa. Lisan LOA testitulos tuli viime viikolla ja se on terve sekin. Ihana helpotus kaikille kasvatin omistajille, kellään ei ole syytä sen kummemmin testiin enää mennä. Ehkä.

Missourissa on nimittäin kehitetty toinen ataksian DNA testi ja nyt esiin on tullut ainakin 3 eriävää tulosta, eli koirat ovat saaneet eri tuloksen AHT:n testistä kuin Missourin testistä. Kun testin pitäisi nimenomaan määrittää juuri samaa, myöhään puhkeavaa spinocerebellar ataksiaa. Ja kun ottaa huomioon miten pieni määrä koiria on testattu molemmilla testeillä, on tuo kolme koiraakin jo huolestuttavan suuri luku.

Tutkimuslaitokset ovat luvanneet ottaa asian puitteissa yhteyttä, koska eräät parsonkasvattajat maailmalta ovat pyytäneet selvitystä ja yhteistyötä näiden kahden eri tutkimustahojen välillä. Joten saa nähdä mitä tästä nyt vielä seuraa, vai seuraako mitään!

Lisan kanssa jätettiin tiistain treenit väliin. En nyt oikein edes tiedä miksi varsinaisesti, meidän piti tehdä Esan kanssa lumitöitä illalla, mutta niille ei sitten edes ollut niin palava tarve, joten ilta meni luppoillessa. Ajattelin, että jos tänään saisin vielä luvan lähteä hallille illasta ja tuppautuisin johonkin toiseen treeniryhmään Lisan kanssa. Ehtisi vähän vielä ottaa tuntumaa lajiin ennen sunnuntain kisoja, kun muutoin taukoa tulee kaksi viikkoa. En usko, että mitään huikaisevia suorituksia kisoissa tehdään, ainakaan sijoituksellisesti, valeraskaus kun tuntuu sieltä vähän väliin pilkahtelevan. Voi sieltä silti puhtaita ratoja tulla. Harmillisesti saatiinkin Rauno Virta kahdelle ensimmäiselle radalle, kun olin tosiaan toivonut Minnaa. Mehän hyllytettiin Lisan kanssa 3 Raunon radalla joulukuussa, no mutta, revanssi kuulostaa ihan hyvältä myös :)

Olen hoitanut Lisaa homeopaattisilla tämän kierron valeraskautta ajatellen ja ihan hyvältä on näyttänyt toistaiseksi.