Torstain treenit

No niin, nyt on ensimmäistä kertaa treenattu uudessa ryhmässä. On meillä kai normaalisti pakkasrajakin, mutta eilen hurruuteltiin mennä, vaikka asteet olivat laskeneet -18 hujakoille. Hyrr!!

Ajeltiin paikalle suoraan Sotkamosta, joten Lisa sai tavallaan vähän tuntumaa pitkän matkan ajosta --> kisaamisesta heti päälle. Ajelusta oli se hyöty, että Laivakankaalle päästyämme Lisa oli aivan onnessaan päästessään pois häkistä ja Igsyn kanssa kirmasivat itsensä helposti mukavan lämpimiksi :) Ei siis ollenkaan Lisalle tyypillistä "täällä on hyistä" hipsuttelua, vaan reipasta menoa ensin pihalla ja sitten hallissa. Ehditiin tullakin niin hyvissä ajoin, että lämmittelyt onnistui suorittaa huolellisesti ja jäähdyttelyt samoin tehtiin hallissa heti oman suorituksen jälkeen liikuskellen, koiran sai myös pitää liikkeessä melkein koko treenin ajan, ihan hyvin tuntui kylmän sieto ja siitä selviytyminen tällä kertaa onnistuneen.

Radat tehtiin vain kisanomaisesti juosten pari suoritusta, ettei sekään rasittanut koiraa liikoja. Rata oli alla oleva, sama tehtiin siis kahteen eri suuntaan.

Molemmat radat olivat jouhevasti eteneviä, ei mitään erityisen vaativaa ja sainkin testailla kontakteja eri tavoin, vaikkei me tapamme mukaan mitään nollia lonkalta tehtykään. Panostin itsenäiseen erotteluun ja reippaisiin persjättö alastuloihin. Erottelut on tosi hyvät, tai tuntuu olevan (sormet ristissä tulevia kisoja ajatellen) - putkeen viedään ja puomille lähetetään. Putkierottelua käskyn voimin haluan tosin Lisan kanssa vielä tulevaisuudessakin vahvistaa tai no, puhutaan nyt totta, opettaa sen sille, koska ei sillä taida olla hajuakaan...

Alku meni oireetta, 10-11 väliä en antanut hakea rauhassa ja koska halusin ohjata puomin vasemmalta, niin Lisapa jätti kaikki esteet huomiotta ja kirmasikin 10 esteen jälkeen suoraan minun luokse valitsematta puomia tahi putkea. Ensimmäisellä yrittämällä myös 15 esteeltä tuli kielto, nämä sivuhypyt meillä ei oikein toimi, rytmitin kyllä, mutta pelkkä rytmitys ponnistuskohtaa ilmoittaakseni eri riitä, pitää olla käsky (en tiedä auttaako se oikeasti) ja kropalla myös osoittaa haluttu suunta koiralle, tekee vain suorituksen itselle paljon hankalammaksi :P Ja no, joskus se ei vaan toimi sittenkään. Nyt onnistui jo toisella yrittällä. Lisa ei ole sellainen estemagneetti kuin Foxy oli, sen pitää olla aika varma seuraavasta edettävästä esteestä ennen kuin se tekee sen, ei niin, että se nyt vaan sattui olemaan siinä...

Toinen rata siis edellinen nurinpäin, se oli jo vähän haastavampikin, vaikka suorituksena meillä minusta parempi kuin edellinen. Suoritustapoja valkkasin kaksi, ensin vein Lisan takaakierron voimin kakkosesteelle, ja ohjasin hyppysuoran oikealta. Puomin erottelun jätin tekemään hyvin itsenäisesti ja kirmasin itse gasellin askelin 6 - 7 väliin persjättöön, ja se toimi - koira pysyi on-offissa kirmailuistani huolimatta!

7 - 8 välistä koutsi huomatti toisella kierroksella, että olisin voinut odottaa koiran rauhassa mukaan, jolloin 8 putkelle vienti on koiralle paljon selkeämpi. Lisa kun ehti siellä minun selän takanani vilkuilemaan kaikki mahdollisia 3 estettä jotka sen edessä tuolloin ovat vaikka oikean valitsikin (putki, puomi, putki). Odottelu olikin yllättävän vaikeaa, koiralla kun menee aikansa takaakierron suorittamiseen.

9 - 10 toimi jaakotuksella ja puomi kosahtikin sitten alastulolla, juoksin siihenkin lujaa, joten koira päätti juosta myös, mukaan lukien alastulokontaktin ! Se tehtiin siis uudestaan vähän harkitummin. 11 este pidempää kautta takaakiertona. Lisan pujottelu piti hyvin lopppuun asti, vaikka melko rohkeasti koetinkin edetä tuonne 16 esteen suuntaan.

Toinen suoritustapa tässä oli sijoittua valmiiksi kakkosesteen taakse, valssataan koira sille ja jatketaan ohjausta hyppysuora vasemmalta ohjattuna, vauhdilla vippaus vitoselle ja jatkuu samoin kuin aiemmin. Iitulla toimi hyvin myös persjättö 5 - 6 väliin, jolloin pääsi valmiiksi oikealle puolelle puomi 7 estettä ajatellen.

Agisutinat!

Onpas mukava kun on taas tullut kalenterin täytettä :)

Tulevana sunnuntaina päästään Mikan koulutukseen Lisan kanssa, siitä viikon päästä mahdollista olisi kouluttautua toisenkin kerran, se selviää myöhemmin.

Puolesta välistä kuuta alkaa kisarupeama ensin Luleåssa 15. päivä lauantaina, jossa muuten valtavan kokoiset 1 ja 2-luokat näin pohjoisen mittapuulla ainakin! Suomalaisiakin sinne on uskaltautunut tällä kertaa runsain mitoin, mitä enempi kilpailua, sitä kivempi, vaikka minit täällä pohjoisessa onkin kovaa tasoa, olivatpa kanssakilpailijat sitten Ruotsista tai Suomesta.

Luleån kisoissa medit ovat poikkeukselliseti suurin säkäluokka melkein joka tasoluokassa, Kalixista löytyy paljon kovia medikoiria. Kisat käydään tilavassa lämmitettyssä maneesissa, vaikka voihan se vähän vilu tulla jos ei varustaudu kunnolla, kun ollaan paikan päällä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Kisat ovat isot, yli 350 koirakkoa per päivä ja arvelisin, että vain yksi rata kerrallaan. Noh, sissimeiningillä mennään ja Lisalle pitää järjestää lämpimät olosuhteet aamuksi ja päiväksi, kun kolmoset on vasta illasta. Katsotaan mitä sitä keksisi.

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna 22.-23.2. olisi mahdollista kisata kahtena päivänä kun vaivautuisi vähän matkustamaan - ensin Pellossa kaksi starttia ja sen jälkeen sunnuntaina 3 starttia Haukiputaalla Active hallissa, tämä olisi siis suunnitelma, ilmoittauduttu ei vielä olla.

Ja sitten ollaankin jo maaliskuulla, tämä kevät menee nopeasti! Maaliskuussa ehditään ehkä ainakin yhdet kisat käydä, toivoakseni kahdet - kuun vaihteeseen (maalis-huhti) ollaan varattu perhematka eteläiseen Espanjaan (hirvittää vähän jo valmiiksi) mummun ja vaarin luokse, koirille tulee tänne hoitajat meille asumaan siksi aikaa. Takaisin ehdittäisiin tulla juuri ennen Oulun kisoja ;)

Mutta toki kisoja käydään silmällä pitäen sitä miten ne alkaa sujumaan. Jos tuntuu, että ratatreeni on edelleen se mitä eniten tarvitaan, kisoissa pyritään käymään niin paljon kuin mahdollista. Jos taas jotain mörköjä alkaa esiintyä, kuten tähän asti toistuneet pujotteluongelmat tai mahdollisesti esiin tulevat kontaktiongelmat, niin vastaavasti kisaaminen jätetään tauolle ja keskitytään treenaamiseen. Tai sekin tietenkin, jos saadan nopeasti puuttuvat nollat ja kisat rullaamaan ;) niin ei me käydä kuin valikoidusti, rahaahaan niihin menee.

Mutta tässäpä nämä suunnitelmat keväälle. Lisan osalta.

Igsylle oli varattu lääkäriaika perjantaille, mutta peruin sen. Kun ei se mielestäni ollut tarpeeksi kipeä? Niin, vähän hankalalta kuulostaa :( Mutta lääkäriin sen kanssa tässä vielä mennään, varmasti ennemmin tai myöhemmin, vaikkei se enää kohtauksia ole saanutkaan, muttei se aivan pirteä peipponen ole. Todennäköisintä on varmaan, että kipu on kroonistunut, siis niin, että se enää esiinny kohtauksenomaisesti vaan Igsy on enempi tottunut siihen. Sitä ainakin pelkään. En tiedä mitä lisää tutkimuksissa voi selvitä, toivottavasti jotain. Arjessa se menee mukana mainiosti, en katsele sitä suru silmissäni, vaikka tulevasta huolissani olenkin. Se on edelleen ilman kipulääkettä, vaikka mietinkin, olisiko se villimpi (pennumpi siis) jos kipulääkettä saisi.

Muutoksia kevään treeneihin

Vuoden vaihteen ryhmien tarkastuksen myötä, Lisan ja Joren kanssa vaihdettiin koulutusryhmiä. Tänään käydään treeneissä viimeisen kerran, kun nyt ainakin vaikuttaisi siltä, ettei pakkanen kohoaisi liikaa, vaikka koirat täytyykin kyllä viedä alakertaan odotusajaksi, etteivät kylmety. Onpa mukava taas päästä treenaamaan kahden viikon tauon jälkeen - selkeästi aivan liian pitkä aika!

Joren kanssa treeneissä käyminen on kieltämättä ollut aika stressaavaa. Se ei ole montaa hetkeä hiljaa ja sen haukunta on todella, todella kovaäänistä. Ja kun se on oma koira joka haukkuu, se rassaa aivan kamalasti. Joten olen nyt sitten ajatellut, että alkaisin hissuksiin vain harjoittelemaan sitä rauhoittumista koiraseurassa sekä itsehillintää sen suhteen ja jätetään treenit loppukeväältä pois, paitsi kun itsekseen pääsee lähtemään.

Lisan kanssa aloitetaan nyt minikolmosten ryhmässä, siinä on kaikkia koviksia meidän seurasta, jotka on ihan erilailla päässeet hurraamaan myös tuloksillaan, kun meihin vertaa ;) Ryhmän vetäjäksi saatiin Virran Rauno. Raunon koulutuksessa olin Foxyn kanssa muutama vuosi sitten ja tykkäsin kyllä, perusohjausta ja kekseliäitä ratoja. Raunon radoilla me ollaan Lisan kanssa kisoissa kämmäiltykin ihan järjestään ;) Joten taitaa olla juuri tarpeeseen treeniä tulossa! Jännintä tässä kai on vielä se, että mikäli me saadaan karsintanollat kasaan (tupla ja voitto vielä kevään aikana), niin Rauno on myös yksi MM-karsinta tuomareista Rovaniemellä...!

Toivottavasti nämä viimeiset (ja hankalimmat) tulostavoitteet nyt eivät vielä iloa kisaamisesta tai luo liiallisia paineita, sehän tässä tietenkin on vaarana. Mutta ei auta kuin ottaa niin rennosti kuin suinkin voi - kisoissa - treeneissä voi rauhassa tiukkistella :)

Puutetta

Kun pakkanen paukkuu liikaa ja liian kauan, on pakko kehittää agilitya kotona. Ensin tutkitaan tulevien kisojen tuomarien ratoja netissä.. (ollaan aikeissa ilmoittautua Luleån kisoihin helmikuulle) Sitten piirretään treeni muhimaan seuraavaa kertaa varten (milloin lie pääsee taas..). Ja kun sekään ei vielä riitä, laitetaan luovuus peliin. Mistä rakentaisin kepit?

Ruokapöydän tuolien jalat liian matalia. Olisiko trimmauspöydässä paremmat? Jep, minikoiralle väli riittää (n. 40cm, pitkän sivun jalat, eli leveämpi väli olisi ollut 70cm). Pöytä asetellaan keittiön matolle ja siitä sitten vaan. Ensin harjoitellaan vähän tätä "uutta estettä", Lisalle melko vaikeaa yleistäminen, mutta oppi nopeasti. Laitoin vielä yhden tuolin kolmanneksi kepiksi, mutta poistin sen muutaman toiston jälkeen, ettei sekoita. Ehkä tämä enempi temputtelun puolelle meni, mutta ihan hyvän treenin siihen sai aikaiseksi. Ensin otettiin suoraa lähestymistä ja lopulta avoimempaa kulmaa.

Tuli siitä vähän parempi mieli ja tuossahan tuo ensi kertaa varten piirretty varsinainen pujottelutreeni sitten odottaa. :)

Jos kisoihin nyt mentäisiin, niin kyllä ne avokulmat pujottelussa edelleen on se meidän kompastuskivi - ja umpi. Kunnon kisasyyhyä ei vieläkään ole. Ehkä kuukauden kuluttua sitten tai seuraavat kisat on tosiaan suunnitteilla jo vajaan kuukauden päähän. Lisalla alkoi sopivasti viikko sitten juoksutkin tähän väliin, niin ei tarvitse tuoksuilla kilpakumppaneita kiusata.

Igsy ja kuvia

Pitkästä aikaa kuvia, kameran laturi löytyi ja on aikaa istua omalla koneella, jolla kuvan käsittelyohjelmat :) Igsy on nyt siis 6,5 kk vanha, tällä hetkellä erittäin reipas pieni parson neiti. Tänään oltiin ensimmäinen päivä pitkään aikaan ilman kipulääkettä ja pari päivää aiemmin annos ollut minimaalinen. Joten toivotaan, että tätä nyt kestäisi!

Kuvissa Igsya ei olla trimmattu vielä kertaakaan. Olen tässä suunnitellut vähän tuota sään kohdalle paksuuntunutta keesiä harventaa, mutta sattui nyt nuo pakkasetkin tulemaan ja ei se taida kovin kamalaa reuhkaa koskaan kasvattaakaan, joten saa kasvattaa sitä edelleen. Karva vaikuttaisi erinomaiselta, ehkä Foxyyn jos vertaa, niin voisihan se karkeampikin olla, mutta en ole toisaalta kellään tavannut niin karkeaa karvaa kuin Foxylla - paitsi Foxyn pojalla Aapolla.

Dark Russell's I'm a Lucky Girl "Igsy" 6,5 months, untrimmed.

Igsyn ollessa pikku pentu, kehuin sitä kun se oli niin rauhallinen.. ;) Ja itse asiassa se on sitä edelleen! Silloin kun se tuumaa, että energia on vähissä tai tekee mieli levätä, niin se lepää, huolimatta olosuhteista. Silloin taas kuin toimintaa olisi tarvis saada, se keksii sitä vaikka itse ;) onneksi on koirakaverit ja leikkisetä sekä -täti omasta takaa! Se muistuttaa minua Foxysta, jos vanhukset lepää, se tulee kerjäämään minulta toimintaa kuskaten ketun häntää ja hyppii jalkaa vasten sitä esitellen. Agilityhallilla mukana ollessaan se seuraa hiljaisena mutta erittäin tarkkaavaisena muita ja pyydettäessä ottaa kontaktia ja on täysin koulutettavissa siinä hälinänkin keskellä. Foxy oli myös sellainen...

Näissä kuvissa Igsyllä oli toiminta hetki. Poseerasi se tovin ajan muiden kanssa mutta sitten riitti semmoinen teeskentely!

 

Se on siis ollut aivan mahtava paketti kertakaikkisesti, olen huolesta mykkä silloin kun se on kipeä, vaikkei se sitä ole lääkityksestä johtuen onneksi kamalasti ehtinyt näyttää, onneksi. Toivotaan, että saataisiin nauttia siitä tällaisena vielä pitkään.

Iso kiitos kuuluu Igsya hoitaneelle, äärimmäisen empaattiselle ja asiansa osaavalle eläinlääkäri Tiina Tiihoselle, jonka kanssa ollaan Igsyn vointia ja hoitosuunnitelmaa käyty läpi aina tilanteen mukaan. Nyt taas, kun Igsy ehti "parantua" ennen kuin hoitoon päästiin (magneettikuvauskin oli jo varattuna) odotamme, jos koira kipeytyy jälleen, ja sitten tutkitaan koira perusteellisesti, jos vaikka löydettäisiin se todellinen kivun alkuperä ja lähdetään taas pohtimaan tulevaa. Igsyn lääkärikäynnit eivät ole nimittäin kertaakaan sattuneet niin, että se olisi käsiteltäessä ollut kipeä, vaan ollaan aina oltu myöhässä, se on ehtinyt voimaan taas paremmin. Tervettä koiraa on hankala hoitaa.

Coming n going

Pikkuneidin kanssa juuri tottisteltiin taas vähän. Olen uskaltautunut nyt pikkuisen touhumaankin sen kanssa, kun se tuntuu taas olleen niin kamalan reipas, vaikka lääkemääräkin on pienempi. Tulee ja menee ne oireet... Jatkohoitotutkimukset on jo sovittuna / suunnitteilla.

Igsy tulee namiavusteella nyt hyvin sivulle, oikeaan asentoon. Se myös namiavusteella seuraa aivan oikea-asentoisesti, jipii!! :) Makuulle menon hoksii kevyestä kädeliikkeestä, ei siis tarvitse enää näyttää maahan asti namia. Menee nopeasti ja innokkaasti maahan sekä istuessa että seisoessaan. Tekee muutenkin kaikki liikkeet innokkaasti ja hyvin. Ihana pieni..

Niin ja spammikansioon oli jo marraskuussa ehtinyt vilahtaa Igsyn LOA ja SCA tulokset, Igsy CLEAR molemmista, sain nyt tietää.

Lisa ja Jore olivat eilen agilitytreeneissä. Jorella oli sinkoilupäivä. Se oli muutenkin aivan kiihkoisaan ja räykytti koko ajan, ihana. Onneksi se osaa olla autossa hiljaa, kun joutuu kuitenkin odottamaan minun ja Lisan treenivuoron ajan illan päätteeksi. Tehtiin Joren kanssa samaa ratapätkää kuin muutkin, vaikka olisi kyllä taas pitänyt tyytyä vähempään..!! Oletan liikaa sen kanssa, kun eihän se raukka vielä niin osaa. Jos tyrkyllä oli edessä jotain estettä, se meni kyllä ja lujaa ja olisi edennyt vielä vähän pidemmällekin, jos en olisi yrittänyt kääntää. Tarkoitus oli siis alunperinkin kääntää sitä, mutta kun ei se kääntynyt kovin helposti, siitä oli kiva vähän revitellä! Mutta oli sitä mukava katsella :) Tuli vähän Foxy mieleen siitä sinkoilusta...

Valitettavasti Jore nuuskuttaa maata hyvin paljon, on kiinnostunut lähinnä kaikesta muusta kuin minusta, silloin kun kuuntelen palautetta kouluttajalta. Joten siihen pitäisi saada muutos. Sitten taas jos se malttaa odottaa, se alkaa heti pian haukkumaan minulle kun mitään ei tapahdu. Radalla se ei hauku. Vielä

Lisan treenit meni hyvin, ensimmäisellä ratapätkällä olin itse tosi laiska, enkä tehnyt parastani ja se jäi harmittamaan. Toisella kerralla tehtiin eri ratapätkää, se oli kyllä paljon helpompikin, mutta onneksi niin päin - jäi hyvä fiilis treeneistä! Ihana, hurja Lisa!

Ensin tehtiin alla olevista toiseksi alinta. Se oli aika kamala rata, jos niin saa sanoa, ensin me pähkäiltiin 6-7 viennin kanssa, Lisa ehti aina napata esteen siitä välistä jos koetin yläkautta tai sitten minulla tuli tosi kiire 8 hypylle, jos ohjasin alakautta niin, että hain Lisan putken suulta. 8 este oli meillä vielä sijoitettu maton vuoksi vaakasuoraan ja suoritus suunta ylhäältä. 8 ja 15 hypyt olivat siis sellaiset, etten suorittanut niitä kertaakaan hyvin tai ilman kieltoa. En edes yrittänyt kunnolla... Minulta puuttuu se sellainen rohkeus ja raivo vaan työntyä tilanteeseen, jota tässä oltaisiin vaadittu, Lisa kun oli aina tulossa minuun päin 7 putkelta ulostautuessaan, joten siinä kohtaa viimeistään luovutin.  Muillakin koirat kääntyivät ensin ohjaajaan päin, mutta kun liike jatkui ja käskyt kulkea eteen, niin ei ne jalkoihin edes meinanneet jäädä vaan tekivät kuten näytettiin / liikuttiin.

Ja viimeiseksi sitten teimme ylinnä olevaa juoksu rataa. Tässä rohkea persjättö 7 putken jälkeen ja vienti kasille ulkokautta paransi lähenemiskulmaa ysille ja nopeutti suoritusaikaa, kun ei tarvinnut kiertää siivekettä kuten kuvassa  (kulma oli vieläkin suotuissampi meidän rakentamassamme versiossa). Ysiltä jatkettiin vielä suoraan putkeen ja siitä takaisin maaliin. Tällä radalla myös tuo kakkoseste siis vaakasuorassa ja suoritettiin taakakakiertona.

Koulutusta!

Ainahan tämä vähän tylsää on, kun ei ole kuvia, eikä ole videoita. Mutta kirjoitan silti. Päästiin Lisan kanssa aksaamaan Hanna-Lenan opeissa sunnuntaina. Hansku ja Lisbet siis viime vuoden SM-3 koirakko ja meidän vakituinen kilpatoveri täällä pohjoisella akselilla. Hanskun valsseja pääsee aina kisoissa ihastelemaan, ilmavia, liikkuvia ja hyvin ajoitettuja - joten niitä pääsimme nyt myös itse ratatreenin muodossa testaamaan. Nyt jos äkkiseltään lasken, tuolle 23 esteen radalle piti mahduttaa yhteensä 10 valssia tai valssin eri sovellusta. Ja hyvin ne mahtui! Eniten tykkään liikkuvista valsseista, vauhdin huumaa ja sen sellaista. Saa Lisan kanssa olla kilpasilla.

Omalla liikkumisella on nyt hirveä merkitys sille, millä vauhdilla Lisa etenee. Myös Hansku huomasi Lisan liikkuvan tehokkaasti kun minä liikuin ja pysyin edellä. Oikea-aikaiset ja oikein sijoitetut valssit auttanevat asiaa ja sitten ne sokkarit, joita ollaan vähitellen C:n treeneissä alettu enempi testailemaan. Lisa lukee ne hyvin ja nyt kun niitä uskaltaisi sitten lopulta kisoissakin käyttää.

Ongelmia meillä tuotti minun hätäiset puolivalssit, jolloin Lisa kielsi. Otin Lisan eilen myös mukaan hallille puolivalssaillakseni, mutta enhän minä silloin yhtään hoppuillut, kaikki meni kuten pitikin. Koetin sitten olevinaan tehdä hätäisemminkin, mutta ihan se Lisa teki siltikin kuten piti.

C:n kanssakin käytiin hallilla perjantaina, että kylläpä tässä nyt on treenattu taas kerrakseen, kun huomenna alkaa taas normaalit viikkotreenitkin :) Että vähitellen tässä taas.

Igsyn otin myös hallille eilen, ei kipuja havaittavissa ennen eikä jälkeen, eikä tänään. Se pitää sellaista ähkinää toisinaan, kun ponnistelee, ja noita ähkäyksiä kuului kyllä silloin tällöin. Otettiin mutkaputkea vain, minun rinnalla ja edessä juoksentelua vauhdissa ja sitten muutamia eteen lähetyksiä hyppyjen välistä, rimat maassa. Se oli aivan onnessaan kun pääsi jouksentelemaan hallissa ja lopuksi vielä tervehtimään borderipoikia! Sai hepuleita ja kieri ja vieri pitkin lattioita, mielisteli ja pusutteli ja sai vähän lisää hepuleita. Lisa piti laittaa häkkiin, kun se olisi möyhentänyt pennun siihen paikkaan tuollaisesta asiattomasta käyttäytymisestä.

Eläinlääkäri ei saanut minua kiinni perjantaina, joten tänään sitten uusi konsultaatioyritys siihen suuntaan.